Jumalinen kunnioitus verta kohtaan
”Kutsun teidät todistamaan juuri tänä päivänä, että olen viaton kaikkien ihmisten vereen.” – APOSTOLIEN TEOT 20:26.
1. Miten Apostolien tekojen 20:26:ssa olevat Paavalin sanat ilmaisevat Jehovan näkemyksen verestä?
NUO apostoli Paavalin kristittynä esittämät sanat ilmaisevat hänen terveen kunnioituksensa verta, elämän nestettä, kohtaan. Myöhemmin tässä kirjoituksessa tarkastelemme sitä, mitä Paavali tuolla lausunnolla tarkoitti. Mutta katsokaamme ensin, mitä eläin- ja ihmissielujen Luoja sanoo verestä. Me olemme jo panneet merkille, että Jehova Jumala pitää verta pyhänä, koska se edustaa elämää. Ne jotka vuodattavat aiheettomasti tai huolettomasti verta, varsinkin ihmisverta, tulevat verivelkaisiksi Jumalan edessä. Mutta eikö ole olemassa tapoja, joilla verta voidaan käyttää ihmisten hyödyksi?
2. a) Miksi veren syömisestä saattoi Israelissa seurata kuolemanrangaistus? b) Miten israelilaiset hyötyivät tuon lain noudattamisesta?
2 Laki, jonka Jumala antoi Israelille verestä, sanoi painokkaasti: ”Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu [”elämä”, Kuningas Jaakon käännös; American Standard Version] on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.” Silloinkin kun verta olisi tarvittu ravinnoksi, sen nauttiminen oli kuolemalla rangaistava rikos israelilaisille tai heidän keskuudessaan asuville muukalaisille. Heidän piti ennen lihan syömistä vuodattaa siitä veri pois ja peittää se multaan palauttaen siten kuvaannollisesti elämän Jumalalle. (3. Mooseksen kirja 17:13, 14) Se oli Jumalan laki. Noudattamalla sitä nuo israelilaiset säilyttivät terveen hengellisen suhteen Jehovaan, elämän Lähteeseen. Lisäksi he saivat toisarvoista hyötyä, koska he saattoivat säilyttää fyysisen terveytensä.
Kristuksen veri
3. a) Miksi Jeesuksen veri on huomattavan ”kallis”? b) Miten Raamatun heprealaiset kirjoitukset viittaavat eteenpäin Jeesuksen uhriin?
3 Jehovalla oli kuitenkin mielessään yksi huomattava veren käyttötapa. Se oli ihmiskunnan lunastaminen synnistä ja kuolemasta Kristuksen Jeesuksen ”kalliilla verellä”. Jo ennen ”maailman perustamista” (syntisten Aadamin ja Eevan tuottaessa lunastuskelpoisen jälkeläisen) Jehova tiesi ennalta, miten hän vapauttaisi ihmiskunnan. (1. Pietari 1:18–20; Roomalaisille 6:22, 23) ”Hänen Poikansa Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1. Johannes 1:7) Tämä veren käyttötapa on niin tärkeä, että Jumala kirjoitutti Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin monia esikuvia ja varjoja, jotka viittasivat eteenpäin Jeesuksen täydelliseen uhriin. – Heprealaisille 8:1, 4, 5; Roomalaisille 15:4.
4. Mitä ennakkovälähdyksiä annettiin 1. Mooseksen kirjan 22. lukuun muistiinmerkityssä näytelmässä?
4 Satoja vuosia ennen kuin Jehova antoi Israelille Lain, hän käski Aabrahamia uhraamaan Iisakin Moorianvuorella. Jumala kuvasi näin, miten hän uhraisi ainosyntyisen Poikansa, Jeesuksen. Iisakin halukas alistuvaisuus tämän dramaattisen tapahtuman aikana kuvasi sitä, miten Jeesus oli tottelevainen Isänsä tahdolle vuodattaessaan elämänverensä uhriksi. – 1. Mooseksen kirja 22:1–3, 9–14; Heprealaisille 11:17–19; Filippiläisille 2:8.
5. Miten Mooseksen lain uhreilla oli syvällinen, hengellinen merkitys?
5 Mooseksen laki oli myös ”tulevan hyvän varjo” kohdistaessaan huomion eteenpäin siihen uhriin, jonka Jeesus antoi ihmiskunnan puolesta. Lain mukaan verta saattoi käyttää vain yhdellä tavalla: Jehovalle annetuissa eläinuhreissa. Eläinten uhraaminen ei ollut vain muotomeno. Sillä oli syvällinen hengellinen merkitys. Pienintä yksityiskohtaa myöten nuo uhrit esikuvasivat Jeesuksen uhria ja kaikkea sitä, mitä sen välityksellä saataisiin aikaan. – Heprealaisille 10:1; Kolossalaisille 2:16, 17.
6. Minkä kahden ryhmän lunastamista sovituspäivän uhrit esikuvaavat? Millä tavoin?
6 Esimerkiksi se, miten Aaron käsitteli sovituspäivän uhreja, kuvasi sitä, miten suuri Ylimmäinen Pappi, Jeesus, käyttää oman kallisarvoisen elämänverensä ansiota aikaansaadakseen pelastuksen ensin 144 000 voidellun kristityn papilliselle ”perheelleen”, jotta vanhurskaus voitaisiin lukea heidän hyväkseen ja he saisivat perinnön kuninkaina ja pappeina hänen kanssaan taivaissa. Seuraavaksi ”kansan” puolesta esitetty uhri kuvasi sitä, miten Jeesus lunasti kaikki ne ihmiskuntaan kuuluvat, jotka perivät ikuisen elämän täällä maan päällä. Jo nyt näiden ihmisten ”suuri joukko” katsotaan vanhurskaaksi säilymään elossa uhkaavasta suuresta ahdistuksesta. Tämä johtuu siitä, että ”he ovat pesseet pitkät viittansa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” ja että he osoittavat uskonsa suorittamalla Jumalalle pyhää palvelusta. – 3. Mooseksen kirja 16:6, 15, 18–22; Heprealaisille 9:11, 12; Ilmestys 14:1, 4; 7:4, 9, 14, 15.
7. Miksi voimme iloita noiden muinaisten esikuvien täyttymisestä?
7 ’Elämä on veressä.’ Jeesuksen veri oli täydellinen, ja siksi hänen uhrinsa perusteella voidaan antaa täydellinen elämä kaikille niille, jotka uskovat. Miten suuresti voimmekaan iloita siitä, että nuo muinaiset esikuvat ovat täyttyneet Jeesuksen rakkaudellisessa uhrissa! – 3. Mooseksen kirja 17:14; Apostolien teot 20:28.
Veri – moraalinen kiistakysymys
8, 9. a) Mainitse joitakin veren suurenmoisia toimintoja. b) Miten voimme Daavidin tavoin ilmaista jumalista kunnioitusta sitä tapaa kohtaan, jolla meidät on tehty?
8 Veren rakenteesta ilmenee hämmästyttävä viisaus. Kehitysopin kannattajat, jotka eivät osaa vieläkään selittää elämän syntyä, yrittävät väittää meille, että elämänveremme on kehittynyt jollakin tavalla. Miten uskomatonta!
9 Monimutkainen veremme huolehtii todella suurenmoisista toiminnoista. Se kuljettaa elämää ylläpitävää happea ja ravinteita kaikkiin elimistömme osiin. Se poistaa kuona-aineita. Se kuljettaa valkoisia verisoluja taistelemaan sairauksia vastaan ja verihiutaleita, jotka korjaavat pieniä ja suuria vaurioita. Se auttaa säätelemään elimistön lämpötilaa. Meillä jokaisella on erilainen veri; englantilaiset perinnöllisyysopin tutkijat puhuvat jopa mahdollisuudesta käyttää verinäytteistä valmistettuja ”DNA-sormenjälkiä” rikollisten tunnistamiseen. Veri kuuluu niihin moniin ruumiinosiin, jotka saivat kuningas Daavidin huudahtamaan: ”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti”! – Psalmi 139:1, 14.
10. a) Kenen tulisi ratkaista, miten verta saa käyttää? b) Mitkä selvät ohjeet Jumala antoi Nooalle ja Israelille? c) Mikä esimerkki osoittaa, että veri on pyhää silloinkin, kun on kysymyksessä hätätilanne?
10 Eikö ihmiskunnan vanhurskaan Luojan, veremme Suunnittelijan, pitäisi ratkaista, miten tuota elämänvirtaa on oikein käyttää. (Job 36:3) Hän on tehnyt sen tavalla, joka ei jätä sijaa epävarmuudelle. Hän julisti esi-isällemme Nooalle: ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri vielä on.” (1. Mooseksen kirja 9:4) Ja toistaessaan Lakinsa Israelille hän sanoi selvästi: ”Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa. Älä syö sitä; vuodata se maahan niinkuin vesi.” (5. Mooseksen kirja 12:23, 24) Epäilemättä Daavidilla oli tämä käsky mielessään, kun kolme hänen sotaurhoistaan vaaransi elämänsä tuodakseen hänelle juomavettä Betlehemissä sijaitsevasta kaivosta. Hän ”vuodatti sen – – Herralle”, koska se edusti heidän elämänvertaan. (2. Samuelin kirja 23:15–17) Veren pyhyyttä ei saa jättää huomioon ottamatta edes hätätilanteessa. – Ks. myös 1. Samuelin kirja 14:31–34.
Kristillisessä seurakunnassa
11, 12. a) Mikä hengen ohjauksessa toiminut elin teki päätöksiä oppikysymyksistä ensimmäisellä vuosisadalla? b) Mille uskonnolliselle tasolle tämä elin asetti veren nauttimisen? c) Miksi verensiirrot voidaan rinnastaa veren nauttiseen suun kautta?
11 Voitko kuvitella mielessäsi erään suuren huoneen ensimmäisen vuosisadan Jerusalemissa? Sinne on kokoontunut Jeesuksen apostoleita ja muita kristillisen seurakunnan vanhimpia. Mistä he keskustelevat? Paavali ja Barnabas ovat tulleet ylös Antiokiasta esittääkseen heille ympärileikkauksesta siellä heränneen ongelman. Tuo neuvosto päättää, että vastakääntyneiden kristittyjen ei tarvitse läpikäydä lihallista ympärileikkausta. – Apostolien teot 15:1, 2, 6, 13, 14, 19, 20.
12 Esittäessään tämän päätöksen puheenjohtajana toimiva vanhin, Jaakob, tekee yhteenvedon vaatimuksista, joita kristittyjen on edelleen noudatettava. Hän sanoo: ”Pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua [jottei veri vuotaisi siitä pois], sekä haureutta. Jos te pysytte huolellisesti erossa näistä, niin tulette menestymään. Hyvää vointia teille!” (Apostolien teot 15:28, 29) Epäjumalanpalvelus, veren nauttiminen ja haureus asetetaan siis samalle uskonnolliselle tasolle. Kristittyjen täytyy karttaa kaikkia näitä säilyttääkseen hyvän hengellisen terveyden ja saadakseen kokea Jumalan lupausten täyttymisen. Veren suhteen ei ole merkitystä sillä, nautitaanko sitä suun kautta tai siirretäänkö sitä suonien kautta. Tarkoitus on sama – ylläpitää ja ravita ruumista. Kuten Jaakob selvästi osoittaa, veren karttamista koskevan käskyn noudattamatta jättäminen on Jumalan lain rikkomista.
13. a) Minkä lisäsuojan Jehovan todistajat ovat saaneet sen ansiosta, että he ovat karttaneet verta? b) Miten muut Jumalan lait ovat suojelleet Jumalan kansaa?
13 Se, että AIDS, maksatulehdus ja muut sairaudet leviävät nykyään nopeasti verensiirtojen välityksellä, osoittaa, että Jumalan lakien noudattaminen merkitsee usein myös hyvää ruumiillista terveyttä. Raamatun aikoina Jumala antoi Israelille ruokavaliota, eristämistä, hygieniaa ja terveydenhoitoa koskevia erityisiä lakeja, jotka sopivat hyvin heidän oleskeluunsa erämaassa. (3. Mooseksen kirja 11:2–8; 13:2–5; 5. Mooseksen kirja 23:10–13) Noudattamalla näitä sääntöjä Israel ei ainoastaan säilyttänyt läheistä hengellistä suhdetta Jumalaansa, vaan myös varjeltui fyysisesti naapurikansoja vitsaavilta sairauksilta. Lääkärit ovat vasta menneen vuosisadan aikana alkaneet ymmärtää joidenkin noiden lakien takana olevaa käytännöllistä viisautta. Monet alkavat tajuta myös sen, että verta koskeva Jumalan laki on järkevä.
14. Minkä parantumisen ja mitä siunauksia Israel sai totellessaan?
14 Kun Israel totteli, niin Jumala täytti sille seuraavan lupauksen: ”Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi.” Mikä vielä tärkeämpää, Israelilla oli tottelevaisuutensa ansiosta mahdollisuus saada tulevia Valtakunnan siunauksia. – 2. Mooseksen kirja 15:26; 19:5, 6.
15. Mikä äskeinen esimerkki valaisee sitä, miten voimme saada siunauksia noudattamalla Jumalan säännöksiä?
15 Jehovan todistajat arvostavat nykyajan lääketieteen ansiosta saatavia monia etuja. Esimerkiksi kun erään terroristin asettama pommi tuhosi viime vuonna lähellä Sydneyä Australiassa sijainneen valtakunnansalin ja yli 50 loukkaantunutta todistajaa kiidätettiin läheiseen sairaalaan, he olivat kiitollisia siitä, että lääkäreillä oli käytettävissään runsaasti verettömiä nesteitä siirrettäväksi heihin. Kaikki loukkaantuneet säilyivät hengissä. He olivat kiitollisia näistä nestesiirroista, jotka olivat sopusoinnussa Jehovan säännösten kanssa. Yksi lisäetu oli se, että kenelläkään heistä ei ollut vaaraa saada veren välityksellä kulkeutuvia sairauksia.
”Viaton kaikkien ihmisten vereen”
16. Miten meidän tulisi Paavalin tavoin suhtautua pyhään palvelukseen?
16 Mutta kääntäkäämme jälleen huomiomme ensimmäiseen vuosisataan. Noin seitsemän vuotta on kulunut siitä, kun Paavali ja Barnabas kuulivat Jaakobin ilmoituksen epäjumalanpalvelusta, verta ja haureutta koskevasta kiellosta. Paavali on tuona aikana tehnyt kaksi lähetysmatkaa Vähän-Aasian läpi ja Itä-Eurooppaan. Ollessaan nyt paluumatkalla Miletoksen kautta hän voi keskustella Efesoksen vanhinten kanssa, jotka ovat tulleet sinne alas tapaamaan häntä. Hän muistuttaa heille, että hän ei ole säästänyt itseään heidän keskuudessaan palvellessaan ”Herran orjana mitä suurimmalla mielen vaatimattomuudella ja kyynelin ja koettelemuksin”. Olemmeko nykyään yhtä uhrautuvaisia antaen kaikkemme Jehovan palveluksessa? Meidän tulisi olla. – Apostolien teot 20:17–19.
17. Miten meidän tulisi Paavalin tavoin suorittaa palvelustamme?
17 Miten Paavali oli suorittanut tuota palvelusta? Hän todisti kaikkialla, missä hän löysi ihmisiä, etupäässä heidän kodeissaan, olipa heidän uskonnollinen taustansa millainen tahansa. Hän ei ollut pidättynyt opettamasta noita vanhimpia, ja epäilemättä he olivat olleet hänen mukanaan hänen opettaessaan ”julkisesti ja talosta taloon”. Heidän lisäkseen muutkin olivat hyötyneet Paavalin innokkaasta palveluksesta, sillä hän oli ’todistanut perusteellisesti sekä juutalaisille että kreikkalaisille katumuksesta Jumalaa kohtaan ja uskosta Herraan Jeesukseen’. Huomaa sana ”perusteellisesti”. Huolehdimmeko nykyään perusteellisesti siitä, että kaikenlaiset ihmiset, kaikkiin kansallisiin ryhmiin kuuluvat, saavat todistuksen? – Apostolien teot 20:20, 21; Ilmestys 14:6, 7.
18. a) Miten meidän tulisi Paavalin tavoin omistaa sielumme Jumalan palvelukseen? b) Miten meidän tulisi Paavalin tavoin menetellä kohdatessamme lisääntyvää painostusta?
18 Sana ”perusteellinen” esiintyy myös Paavalin seuraavassa lausunnossa: ”En – – pidä sieluani mistään syystä itselleni kalliina, jos vain voin viedä päätökseen juoksuni ja sen palveluksen, jonka sain Herralta Jeesukselta: perusteellisen todistuksen antamisen Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden hyvästä uutisesta.” (Apostolien teot 20:24) Hänen sielullaan eli elämällään ei olisi mitään arvoa, ellei hän näin täyttäisi palvelustaan. Suhtaudummeko me samalla tavoin palvelukseemme? Kun nämä viimeiset päivät kuluvat kohti loppuaan ja kun paineet, vainot, sairaudet tai ikääntyminen vaativat veronsa, osoitammeko me silti samanlaista henkeä kuin Paavali etsiessämme perusteellisesti huonekuntia, jotka ’ansaitsevat’ hyvän uutisen? – Matteus 10:12, 13; 2. Timoteukselle 2:3, 4; 4:5, 7.
19. Miksi Paavali saattoi sanoa: ”Olen viaton kaikkien ihmisten vereen”?
19 Paavali ei odottanut tapaavansa enää noita Efesoksen vanhimpia. Hän saattoi kuitenkin täysin luottavaisesti sanoa heille: ”Kutsun teidät todistamaan juuri tänä päivänä, että olen viaton kaikkien ihmisten vereen.” Miten niin? Paavali ei ollut vuodattanut verta sodankäynnissä. Hän ei ollut syönyt verta. Hän oli kuitenkin ollut erittäin kiinnostunut toisten elämästä, jota heidän verensä edusti. Hän ei halunnut, että he menettäisivät elämänsä Jumalan tuomiopäivänä sen vuoksi, että hän oli laiminlyönyt perusteellisen todistuksen antamisen. Hän ei ollut pidättynyt kertomasta noille vanhimmille ja muille ”kaikkea Jumalan neuvoa”. – Apostolien teot 20:26, 27.
20. a) Mikä vastuu meidän tulisi kantaa nykyään sen Jehovan varoituksen mukaisesti, jonka hän esitti toistuvasti Hesekielille? b) Mitä siitä koituu meille itsellemme ja niille, jotka kuuntelevat meitä?
20 Koska ”suuri ahdistus” lähestyy, käy yhä tarpeellisemmaksi julistaa kaikkea Jumalan neuvoa. Tilanne on samanlainen kuin noin 2 600 vuotta sitten, kun Jerusalemia uhkasi tuho. Jehovalta tuli hänen profeetalleen Hesekielille seuraava sana: ”Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.” (Hesekiel 3:17–21; 33:7–9) Jehovan voidelluilla palvelijoilla ja heidän tovereidensa ”suurella joukolla” on samanlainen vastuu nykyään. Todistuksemme tulisi olla perusteellista. Siksi Jumalan kostonpäivänä meidät voidaan pelastaa yhdessä niiden kanssa, jotka kuuntelevat meitä. – Jesaja 26:20, 21; 1. Timoteukselle 4:16; Ilmestys 7:9, 14, 15.
21. Millä tavoin voimme osoittaa jumalista kunnioitusta verta kohtaan, ja mihin se johtaa?
21 Päättäkäämme jokainen noudattaa kaikkea Jumalan neuvoa asioissa, jotka koskevat kristillistä puolueettomuutta, veren karttamista, perusteellisen todistuksen antamista ja uskoa Jeesuksen kallisarvoiseen uhriin. Näin voimme kokea osaltamme Psalmin 33:10–12:n iloisen täyttymyksen: ”Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet. Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti – –. Autuas se kansa, jonka Jumala Herra [”Jehova”, UM] on.”
Miten vastaisit?
□ Mikä veren käyttötavoista saa aikaan pysyviä siunauksia?
□ Miten veren karttaminen hyödyttää meitä?
□ Miten voimme pysyä ”viattomina kaikkien ihmisten vereen”?
□ Mitä perusteellisuuden esimerkkiä meidän tulisi noudattaa?
[Huomioteksti s. 22]
Wall Street Journal -lehti (20.3.1986) sisälsi kirjoituksen, jonka otsikkona oli: ”Veripankit eivät ole turvassa AIDSilta.” Ensimmäisessä kappaleessa todetaan: ”Yhdysvaltain verivarastot eivät ole niin vaarattomia kuin verta varastoivat järjestöt haluaisivat meidän uskovan. Verensiirrot saattavat olla yksi päätapa, jolla immuunikato leviää nykyisistä riskiryhmistä muuhun väestöön. Kokeilla, joita tehdään AIDSin vasta-aineiden löytämiseksi luovutetusta verestä, ei voida taata sitä, että kaikki saastuneet erät saadaan selville. Vielä pahempaa on, että veripankit ovat haluttomia ryhtymään toimenpiteisiin, jotka parantaisivat verensiirtojen turvallisuutta.”