VARUSKUNTA
Heprealaisella sanalla netsivʹ voidaan tarkoittaa sotilastukikohtaan suhteellisen vakinaisesti sijoitettua sotilasosastoa. Heprealainen sukulaissana mats·tsavʹ (etuvartio) välittää samantapaisen ajatuksen (1Sa 13:23; 14:1, 4, 6, 11, 12, 15; 2Sa 23:14).
Filistealaisilla oli varuskuntia Israelin alueella Saulin ja Daavidin hallituskausilla (1Sa 10:5; 13:3, 4; 1Ai 11:16). Sen jälkeen kun Daavid oli kukistanut Syyrian ja Edomin, hän ylläpiti niiden alueella varuskuntia kapinoinnin estämiseksi (2Sa 8:6, 14; 1Ai 18:13). Taatakseen rauhan ja turvallisuuden säilymisen maassa Josafat asetti varuskuntia Juudaan ja Asan valloittamiin Efraimin kaupunkeihin (2Ai 17:1, 2). Sotilaiden läsnäolo helpotti suuresti järjestyksen ylläpitoa ja kuninkaan etujen suojelemista alueilla, joilla paikallinen väestö olisi todennäköisesti muutoin noussut kapinaan.
Jerusalemissa oli roomalainen varuskunta ensimmäisellä vuosisadalla. Se oli sijoitettu temppelialueen viereen, korkealle Antonian linnaan. Kun juutalaisjoukko raahasi Paavalin temppelin ulkopuolelle ja yritti tappaa hänet, varuskunnan sotilaat ehtivät tulla alas pelastamaan hänet (Ap 21:31, 32). Juutalaisten juhla-aikoina tätä varuskuntaa vahvistettiin lisäjoukoilla. (Ks. ANTONIAN LINNA.)