CLAUDIUS LYSIAS

Claudius Lysias oli roomalaisen varuskunnan päällikkö Jerusalemissa Paavalin viimeisen käynnin aikaan, noin vuonna 56. Hänellä oli sotapäällikkönä (kiliarkkina) komennossaan 1000 miestä. Hänen kreikkalainen nimensä Lysias viittaa siihen, että hän oli syntyjään kreikkalainen. Hän osti Rooman kansalaisuuden suurella rahasummalla luultavasti Claudiuksen hallituskaudella, jolloin hän, kuten kansalaisoikeudet hankkineiden oli tapana, otti itselleen hallitsevan keisarin nimen. (Ap 22:28; 23:26.) Roomalaisen historioitsijan Dio Cassiuksen mukaan Rooman kansalaisoikeuksia myytiin keisari Claudiuksen hallituskauden alkupuolella usein suurista summista (Dio’s Roman History, LX, 17, 5, 6).

Claudius Lysias mainitaan Apostolien teoissa, koska hän oli tekemisissä apostoli Paavalin kanssa. Joidenkin sotilaiden ja upseerien kanssa hän pelasti Paavalin, jonka mellakoiva väkijoukko yritti tappaa. Claudius Lysias otti Paavalin kiinni ja käski sitoa tämän, ja koska hän ei pystynyt metelin takia saamaan kyselemällä selville, millaisia syytöksiä apostolia vastaan esitettiin, hän käski viedä hänet Antonian linnassa olevaan kasarmiin. (Ap 21:30–34.)

Claudius Lysias päätteli virheellisesti, että Paavali oli muuan egyptiläinen, joka oli aikaisemmin lietsonut kapinan ja vienyt 4000 ”tikarimiestä” erämaahan. Saatuaan kuitenkin tietää asian oikean laidan hän antoi apostolille luvan puhua väkijoukolle portailta, jotka olivat todennäköisesti linnoituksen portaat. Kun väkivaltaisuudet alkoivat uudelleen heti Paavalin mainittua, että hän oli saanut tehtäväkseen mennä kansakuntien luo, Claudius Lysias käski viedä hänet kasarmiin ja perusteellisesti kuulustella häntä ruoskimalla. (Ap 21:35–40; 22:21–24.)

Saatuaan kuulla, että Paavali oli Rooman kansalainen, ja tiedusteltuaan sitten asiaa itse Claudius Lysias säikähti, koska hän oli loukannut roomalaisen oikeuksia sidotuttamalla hänet (Ap 22:25–29). Se että hän uskoi Paavalin olevan Rooman kansalainen vain apostolin oman väitteen perusteella, voidaan ymmärtää paremmin, kun otetaan huomioon, että valheellinen esiintyminen Rooman kansalaisena oli erittäin epätodennäköistä, koska se saattoi johtaa kuolemanrangaistukseen. Historioitsija Suetonius kertoo, että keisari ”kielsi vierasmaalaisilta roomalaisten nimien, erityisesti sukunimien käytön. Ne, jotka anastivat itselleen Rooman kansalaisoikeuden, hän mestautti Esquilinuksen kentällä.” (Rooman keisarien elämäkertoja, suom. J. A. Hollo, Porvoo 1960, Claudius, s. 270.)

Claudius Lysias halusi kuitenkin yhä saada selville totuuden Paavalia vastaan esitetystä syytteestä, ja siksi hän käski koolle sanhedrinin. Kun Paavali otti tuossa tilaisuudessa puheeksi ylösnousemuksen, sanhedrinin jäsenten keskuudessa syntyi niin ankara erimielisyys, että Claudius Lysias pelkäsi heidän repivän Paavalin kappaleiksi ja käski sen vuoksi sotilaiden siepata hänet heidän keskeltään. (Ap 22:30; 23:6–10.)

Kun Claudius Lysias myöhemmin kuuli Paavalin omalta sisarenpojalta juutalaisten salajuonesta Paavalin surmaamiseksi, hän kutsui luokseen kaksi upseeriaan ja käski heidän järjestää 200 sotilasta, 70 ratsumiestä ja 200 keihäsmiestä valmiiksi lähtemään n. klo 21 Kesareaan viemään Paavalia käskynhaltija Felixin luo (Ap 23:16–24). Rooman lain mukaisesti hän lähetti käskynhaltija Felixille myös selostuksen tapauksesta. Tämä kirje ei kuitenkaan pitänyt täysin yhtä tosiasioiden kanssa. Vaikka Claudius Lysias myönsikin Paavalin olevan syytön, hän antoi sellaisen kuvan, että hän oli pelastanut Paavalin, koska hän oli saanut tietää tämän olevan roomalainen, mutta todellisuudessahan hän oli loukannut Paavalin kansalaisoikeuksia sidotuttamalla hänet ja jopa määräämällä hänet kuulusteltavaksi ruoskimalla. (Ap 23:25–30.)

Opetuslapsi Luukas puolestaan saattoi saada tietoonsa kirjeen sisällön, kun itse kirje ehkä luettiin Paavalin kuulustelun yhteydessä. Apostoli Paavali on jopa voinut saada siitä jäljennöksen vedottuaan keisariin.