Raamatun näkökanta

Suhtautuuko Raamattu kielteisesti koulutukseen?

”VAIN TIETÄMÄTTÖMÄT HALVEKSIVAT OPETUSTA.” (Publilius Syrus, Moral Sayings, ensimmäinen vuosisata eaa.)

RAAMATTU kehottaa meitä varjelemaan ”käytännöllistä viisautta ja ajattelukykyä” (Sananlaskut 3:21). Jehova, tiedon Jumala, haluaa palvojiensa olevan sivistyneitä ihmisiä (1. Samuelin kirja 2:3; Sananlaskut 1:5, 22). Muutamat raamatunkohdat saattavat kuitenkin herättää kysymyksiä. Esimerkiksi viitatessaan aikaisempaan toimintaansa, johon sisältyi myös korkea koulutus, apostoli Paavali kirjoitti: ”Pidän sitä paljona roskana.” (Filippiläisille 3:3–8.) Eräässä toisessa henkeytetyssä kirjeessään hän vakuutti: ”Tämän maailman viisaus on tyhmyyttä Jumalan edessä.” (1. Korinttilaisille 3:19.)

Suhtautuuko Raamattu näin ollen kielteisesti koulutukseen? Kuinka pitkälle kristityn pitäisi mennä tavoitellessaan maallista koulutusta? Riittääkö lakisääteinen peruskoulu vai tarvitaanko lisäopintoja?

Koulutus ensimmäisellä vuosisadalla

Varhaiskristittyjen joukossa oli koulutukseltaan hyvin monenlaisia ihmisiä. Jotkut huomattavat miehet pitivät Galileasta kotoisin olevia apostoleita Pietaria ja Johannesta ”koulunkäymättöminä ja tavallisina ihmisinä” (Apostolien teot 4:5, 6, 13). Tarkoittiko tämä, että nämä kaksi miestä olivat lukutaidottomia tai kouluttamattomia? Ei. Se tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että heidän koulutuksensa ei ollut peräisin heprealaisista korkeakouluista, jotka sijaitsivat Jerusalemissa. Myöhemmin näiden kahden kristillisyyden rohkean edustajan kirjoitukset todistivat, että he olivat hyvän koulutuksen saaneita, älykkäitä miehiä, jotka kykenivät selittämään Raamattua selkeästi. Heidän koulutukseensa oli sisältynyt käytännön opetusta, jonka avulla he pystyivät huolehtimaan perheistään aineellisesti. He harjoittivat yhdessä ilmeisen tuottoisaa kalastuselinkeinoa (Markus 1:16–21; Luukas 5:7, 10).

Sen sijaan Luukas, apostoli, joka kirjoitti yhden evankeliumeista sekä Apostolien teot, oli saanut korkeampaa koulutusta. Hän oli lääkäri (Kolossalaisille 4:14). Hänen lääkärin taustansa sävyttää selvästi hänen henkeytettyjä kirjoituksiaan (ks. Luukas 4:38; 5:12; Apostolien teot 28:8).

Ennen kristityksi tulemistaan apostoli Paavali sai opetusta juutalaisesta laista Gamalielilta, joka oli aikansa lahjakkaimpia oppineita (Apostolien teot 22:3). Paavalin koulutusta voitaisiin verrata nykyaikaiseen yliopistotason koulutukseen. Juutalaisessa yhteiskunnassa arvostettiin lisäksi sitä, että nuoret oppivat käytännön ammatin, vaikka tavoitteena olisi ollut hankkia myöhempinä vuosina korkeampaa koulutusta. Paavali ilmeisesti oppi teltantekijän ammatin nuorena poikana. Sellaisen taidon avulla hän pystyi elättämään itsensä ollessaan kokoaikaisessa sananpalveluksessa.

Paavali kuitenkin ymmärsi, että vaikka maallinen koulutus on tarpeellista, sen merkitys on silti rajallinen verrattuna Jumalan tuntemisen mittaamattomaan arvoon. Niinpä Raamattu painottaa sitä, että on ensisijaisen tärkeää hankkia tietoa Jumalasta ja Kristuksesta. Nykyajan kristittyjen on hyvä omaksua samanlainen realistinen kanta maalliseen koulutukseen. (Sananlaskut 2:1–5; Johannes 17:3; Kolossalaisille 2:3.)

Punnitse asiaa huolellisesti

Jotkut kristityt ovat huomanneet, että teoreettinen tai ammatillinen lisäkoulutus on auttanut heitä huolehtimaan perheen aineellisista tarpeista. On oikein pitää huolta perheestään, sillä ’huonekuntansa jäsenistä huolehtiminen’ on pyhä velvollisuus (1. Timoteukselle 5:8). Tähän tarvittavien taitojen hankkiminen on osoitus käytännöllisestä viisaudesta.

Niiden, jotka ajattelevat, että lisäkoulutus on tämän vuoksi tarpeen, tulisi kuitenkin punnita sekä sen etuja että haittoja. Yksi mahdollisista eduista on se, että lisäkoulutusta saanut henkilö kykenee saamaan työtä, jonka avulla hän pystyy elättämään itsensä ja perheensä samalla kun hän osallistuu innokkaasti kristilliseen sananpalvelukseen. Lisäksi hän voi ehkä tukea toisia taloudellisesti, kun hänellä on ”jotakin annettavaa tarpeessa olevalle” (Efesolaisille 4:28).

Mitkä ovat joitakin mahdollisia haittoja? Näihin voisi kuulua esimerkiksi altistuminen opetuksille, jotka jäytävät uskoa Jumalaan ja Raamattuun. Paavali neuvoi kristittyjä varomaan sitä, mitä ”valheellisesti nimitetään ’tiedoksi’”, sekä ”filosofiaa ja tyhjää petosta ihmisten perinteen mukaan” (1. Timoteukselle 6:20, 21; Kolossalaisille 2:8). Tietyille opetuksille alttiina oleminen voi eittämättä olla vahingollista kristityn uskolle. Lisäkoulutusta tai -opintoja harkitsevien tulisi olla tietoisia tällaisten haitallisten vaikutusten vaarasta.

Mooses, jolle ”opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta”, säilytti vahvan uskon huolimatta siitä, että hänen saamansa sivistys sisälsi epäilemättä polyteistisiä, Jumalaa häpäiseviä opetuksia (Apostolien teot 7:22). Samalla tavoin nykyajan kristityt varovat antamasta myöten epäterveille vaikutuksille, olivatpa he millaisessa ympäristössä tahansa.

Vielä yksi mahdollinen vaara, joka liittyy lisäkoulutuksen hankkimiseen, on se, että tieto pöyhistää tai aiheuttaa omahyväisyyttä (1. Korinttilaisille 8:1). Monet ihmiset hankkivat koulutuksen avulla tietoa itsekkäistä syistä, mutta myös vilpitön tiedon hankkiminen voi aiheuttaa ylemmyyden ja itseriittoisuuden tunteita. Tällaiset asenteet eivät miellytä Jumalaa. (Sananlaskut 8:13.)

Ajattelehan fariseuksia. Tämän huomattavan uskonnollisen ryhmän jäsenet ylpeilivät oppineisuudellaan ja niin kutsutulla vanhurskaudellaan. He olivat hyvin perehtyneitä rabbien perinteiden laajaan kokoelmaan ja ylenkatsoivat tavallisia, vähemmän koulutettuja ihmisiä, joita he pitivät tietämättöminä, halveksittavina ja jopa kirottuina (Johannes 7:49). Lisäksi he rakastivat rahaa (Luukas 16:14). Heidän esimerkkinsä osoittaa, että väärin perustein hankittu koulutus voi tehdä ihmisestä ylpeän tai rahaa rakastavan. Tämän vuoksi kristityn on koulutuksen lajia ja määrää pohtiessaan hyvä kysyä itseltään, mitkä ovat hänen motiivinsa.

Henkilökohtainen päätös

Aivan kuten ensimmäisellä vuosisadalla, myös nykyään kristittyjen joukossa on koulutukseltaan varsin erilaisia ihmisiä. Nuoret, jotka lopettavat pakollisen peruskoulun, saattavat vanhempiensa ohjauksessa päättää hankkia maallista lisäkoulutusta. Samoin aikuiset voivat pitää tällaista lisäkoulutusta hyvänä keinona parantaa mahdollisuuksiaan huolehtia perheen elättämisestä.a Perinteinen akateeminen koulutus painottaa toisinaan enemmän yleisen älyllisen kyvyn kehittämistä kuin ammatillisia taitoja. Niinpä tällaiseen koulutukseen paljonkin aikaa käyttänyt henkilö saattaa joutua huomaamaan, että häneltä puuttuvat työelämässä tarvittavat taidot. Tämän vuoksi jotkut lähtevät mieluummin opiskelemaan erilaisiin ammattioppilaitoksiin, jotka vastaavat paremmin työmarkkinoiden kysyntää.

Joka tapauksessa tällaiset päätökset ovat henkilökohtaisia. Kristittyjen ei pitäisi arvostella tai tuomita toisiaan tässä asiassa. Jaakob kirjoitti: ”Mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäistäsi?” (Jaakobin kirje 4:12.) Jos joku kristitty harkitsee lisäkoulutuksen hankkimista, hänen olisi hyvä tutkia omia vaikuttimiaan varmistaakseen, ettei taustalla ole itsekkäiden, materialististen etujen tavoittelu.

Raamattu selvästikin kannustaa omaksumaan tasapainoisen näkemyksen koulutuksesta. Kristityt vanhemmat ymmärtävät Jumalan henkeytettyyn sanaan perustuvan opetuksen verrattoman arvon ja antavat lapsilleen tasapainoisia neuvoja lisäkoulutuksen suhteen (2. Timoteukselle 3:16). Kun heillä on realistinen näkemys elämästä, he ymmärtävät millainen merkitys maallisella koulutuksella on heidän aikuisille lapsilleen, jotta nämä voisivat hankkia tarvittavat taidot omasta ja tulevan perheensä toimeentulosta huolehtimiseksi. Niinpä pohtiessaan, hankkiako lisäkoulutusta ja missä määrin sitä tulisi hankkia, jokainen kristitty voi tehdä viisaita päätöksiä, jotka perustuvat Jehova Jumalalle omistettavaan antaumukseen, josta on ”hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen” (1. Timoteukselle 4:8).

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 20]

”Varjele käytännöllistä viisautta ja ajattelukykyä.” (Sananlaskut 3:21)

[Huomioteksti s. 21]

Miettiessään, hankkiako lisäkoulutusta, kristityn on hyvä kysyä itseltään, mitkä ovat hänen motiivinsa