Hyvä yhteistoiminta vanhinten ja avustavien palvelijoiden välillä

PIAN vuoden 33 helluntain jälkeen vasta muodostetussa kristillisessä seurakunnassa syntyi kriisitilanne. Oli tehty järjestelyjä, jotta voitiin huolehtia varattomista leskistä. Mutta jonkin ajan kuluttua ”kreikankielisten juutalaisten keskuudessa syntyi nurinaa hepreankielisiä juutalaisia vastaan, koska heidän leskiään syrjittiin päivittäisessä jakelussa” (Apostolien teot 6:1).

Nämä valitukset tulivat apostolien korviin. ”Niinpä ne kaksitoista kutsuivat opetuslasten joukon luokseen ja sanoivat: ’Meistä ei ole mieluisaa jättää Jumalan sanaa jaellaksemme ruokaa pöytiin. Etsikää siis, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus, jotka ovat täynnä henkeä ja viisautta, nimittääksemme heidät huolehtimaan tästä tarpeellisesta toimesta.’” (Apostolien teot 6:2, 3.)

Tämä valaisee erästä kristillisen seurakunnan organisaation tärkeää periaatetta. Joitakuita vastuullisia veljiä käytetään huolehtimaan rutiiniasioista, kun taas toiset huolehtivat tärkeämmistä hengellisistä seikoista. Tästä on ennakkotapaus: Muinaisessa Israelissa Aaron ja hänen jälkeläisensä nimitettiin palvelemaan pappeina ja uhraamaan Jumalalle uhreja. Jehova määräsi kuitenkin leeviläiset auttamaan heitä ja hoitamaan ”tehtäviä ilmestysmajan edustalla” (4. Mooseksen kirja 3:5–10). Avustavat palvelijat auttavat valvojia samalla tavoin nykyään.

Vanhinten ja avustavien palvelijoiden rooli

Raamatussa hahmotellaan korkeat pätevyysvaatimukset sekä vanhimmille että avustaville palvelijoille (1. Timoteukselle 3:1–10, 12, 13; Tiitukselle 1:6–9). He eivät kilpaile keskenään vaan työskentelevät saman päämäärän hyväksi: seurakunnan rakentamiseksi (vrt. Efesolaisille 4:11–13). Siitä huolimatta heidän tehtävänsä seurakunnassa eroavat jonkin verran toisistaan. Valvojille sanotaan 1. Pietarin kirjeen 5:2:ssa: ”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan halukkaasti, eikä epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan alttiisti.” He tekevät Jumalalle tilin siitä, miten he hoitavat tämän pyhän luottamustehtävän (Heprealaisille 13:17).

Entäpä avustavat palvelijat? Raamatussa ei vaadita heitä olemaan yhtä päteviä opettamaan. Heidän tehtävänsä ovat jossain määrin erilaiset kuin vanhinten tehtävät. Ensimmäisellä vuosisadalla oli epäilemättä monia käytännön asioihin liittyviä, rutiiniluonteisia tai mekaanisia tehtäviä, jotka vaativat huomiota ja joihin saattoi liittyä vaikkapa tarvikkeiden ostaminen Raamatun jäljentämistä varten tai jopa itse jäljentäminen.

Nykyään avustavat palvelijat hoitavat seurakunnassa edelleen monia tärkeitä tehtäviä; he esimerkiksi huolehtivat seurakunnan tileistä ja alueista, jakavat lehtiä ja kirjoja sekä pitävät valtakunnansalin kunnossa. Joidenkuiden kyvykkäiden avustavien palvelijoiden voidaan jopa antaa opettaa, johtaa toisinaan seurakunnan kirjantutkisteluja, käsitellä ohjelmanosia palveluskokouksissa ja pitää esitelmiä.

Kun vanhimmat ja avustavat palvelijat työskentelevät hyvässä yhteistoiminnassa, seurakunnan tarpeista – niin hengellisistä kuin organisaatioonkin liittyvistä – huolehditaan tasapainoisesti. Tällöin seurakunnan jäsenet ovat iloisia, vahvoja ja hengellisesti tuottoisia. Muista, mitä apostoli Paavali kirjoitti Efesoksessa asuville voidelluille: ”[Se, että ruumis] on sopusointuisesti liitetty yhteen ja saatettu yhteistoimintaan jokaisen tarkoitustaan vastaavan nivelen välityksellä, kunkin eri jäsenen toimiessa sille määrätyllä tavalla, myötävaikuttaa ruumiin kasvuun rakentuakseen rakkaudessa.” (Efesolaisille 4:16.)

Vanhinten ja avustavien palvelijoiden täytyy pyrkiä kehittämään samanlaista sopusointua eli harmoniaa, yhteishenkeä, yhteistoimintaa ja ykseyttä. Tällaista sopusointua ei kuitenkaan saada aikaan automaattisesti. Sitä täytyy kehittää ja varjella huolellisesti.

Mitä vanhimmat voivat tehdä

On tärkeää tajuta, ettei vanhimman suhde avustavaan palvelijaan ole samanlainen kuin isännän suhde orjaan tai työnantajan suhde työntekijään. Siellä missä vallitsee todellinen sopusointu, vanhimmat pitävät avustavia palvelijoita tovereinaan Jumalan palveluksessa (vrt. 1. Korinttolaisille 3:6–9). ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan”, sanotaan Roomalaiskirjeen 12:10:ssä. Vanhimmat eivät sen vuoksi kohtele avustavia palvelijoita tavalla, joka saattaisi vaikuttaa alentuvalta tai halventavalta. He rohkaisevat tervehenkiseen aloitteellisuuteen sen sijaan että tyrehdyttäisivät sen. Avustavien palvelijoiden kohteleminen kunnioittavasti tuo tavallisesti esiin heidän parhaat ominaisuutensa ja auttaa heitä nauttimaan työstään seurakunnassa.

Vanhinten tulisi pitää mielessä myös se, että heidän tehtäväänsä paimentaa huolenpidossaan olevaa Jumalan laumaa sisältyvät myös veljet, jotka toimivat avustavina palvelijoina. Tosin näiden vastuullisten veljien odotetaan olevan kypsiä kristittyjä. Silti heidän täytyy muun lauman tavoin saada aika ajoin osakseen henkilökohtaista huomiota. Vanhinten tulisi olla erittäin kiinnostuneita heidän hengellisestä kehityksestään.

Kun esimerkiksi apostoli Paavali tapasi nuoren miehen Timoteuksen, hän havaitsi heti Timoteuksen piilevät kyvyt ja ”esitti haluavansa, että tämä lähtisi hänen mukaansa” (Apostolien teot 16:3). Timoteus palveli Paavalin matkakumppanina ja sai sen ansiosta korvaamatonta valmennusta. Vuosia myöhemmin Paavali saattoikin kirjoittaa Korinton kristityille: ”Lähetän – – Timoteuksen teidän luoksenne, koska hän on rakas ja uskollinen lapseni Herrassa, ja hän muistuttaa teitä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä käyttämistäni menetelmistä.” (1. Korinttolaisille 4:17.)

Vanhimmat, oletteko alkaneet käyttää täysin hyväksi seurakuntanne avustavien palvelijoiden kykyjä? Autatteko heitä edistymään valmentamalla heitä henkilökohtaisesti puhumaan julkisesti ja tutkimaan Raamattua? Oletteko pyytäneet päteviä avustavia palvelijoita kanssanne paimennuskäynneille? Työskentelettekö heidän kanssaan kenttäpalveluksessa? Jeesuksen talenttivertauksessa isäntä sanoi uskollisille palvelijoilleen: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen orja!” (Matteus 25:23.) Annatko sinä yhtä anteliaasti ylistystä ja kiitosta avustaville palvelijoille, jotka hoitavat vaatimattomasti ja hyvin tehtävänsä? (Vrt. Sananlaskut 3:27.) Ellet anna, niin tuntevatko he, ettei heidän työtään arvosteta?

Myös viestintä on tärkeää, jotta voitaisiin työskennellä yhdessä sopuisasti (vrt. Sananlaskut 15:22). Tehtäviä ei tulisi määrätä eikä ottaa pois mielivaltaisesti eikä sattumanvaraisesti. Vanhinten tulisi rukoillen keskustella siitä, miten jonkun veljen kykyjä voidaan käyttää seurakunnassa parhaiten (vrt. Matteus 25:15). Kun veli määrätään tehtäväänsä, hänelle tulisi antaa perusteelliset ohjeet siitä, mitä häneltä oikeastaan vaaditaan. ”Missä ohjausta ei ole”, varoitetaan Sananlaskujen 11:14:ssä, ”sortuu kansa.”

Ei ole hyvä vain sanoa veljelle, että hän ryhtyisi hoitamaan tileihin, lehtiin tai kirjallisuuspöytään liittyviä tehtäviä, joista joku toinen veli on huolehtinut. Joskus vastanimitetyn veljen hoidettavaksi jää kasa epätäsmällisiä tai vaillinaisia papereita. Miten masentavaa! ”Kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestelyn mukaan”, neuvotaan 1. Korinttolaiskirjeen 14:40:ssä. Vanhinten tulisi ottaa aloite veljien valmentamisessa, tutustuttaa heidät seurakunnan menettelytapoihin ja antaa itse esimerkki noiden menettelytapojen noudattamisesta. Vanhinten on esimerkiksi järjestettävä niin, että seurakunnan tilit tarkastetaan joka kolmas kuukausi. Näin tärkeän järjestelyn laiminlyöminen voi johtaa ongelmiin ja heikentää avustavien palvelijoiden kunnioitusta järjestön ohjeita kohtaan.

Mutta entä jos joku veli näyttää laiminlyövän jonkin tehtävän hoitamista? Sen sijaan että hänet vain umpimähkään poistettaisiin tehtävästään, vanhinten tulisi keskustella hänen kanssaan. Ongelmana saattaa olla puutteellinen valmennus. Jos veljellä on yhä vaikeuksia tehtävänsä hoitamisessa, hän saattaisi onnistua paremmin jossain toisessa tehtävässä.

Vanhimmat voivat edistää sopusointua myös ilmaisemalla nöyryyttä. Filippiläiskirjeen 2:3:ssa kristittyjä kannustetaan olemaan tekemättä ”mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan – – [katsomaan] vaatimattomin mielin, että toiset ovat teitä parempia”. Vanhimman tulisi sen vuoksi yrittää olla yhteistoiminnassa, jos yleisönpalvelija kehottaa häntä istumaan jossain nimenomaisessa paikassa valtakunnansalissa, eikä järkeillä, ettei hänen tarvitse totella, koska hän on vanhin. Yleisönpalvelija saattaa vain noudattaa sitä ehdotusta, että tulisi istua salin eri osissa, vaikka hänen tuleekin muistaa, ettei ole mitään sääntöä, jonka mukaan kaikkien olisi tehtävä niin.a Vanhin varoo sitä, että hän tarpeettomasti jättäisi huomiotta päätöksiä asioissa, jotka on määrätty avustavan palvelijan hoidettaviksi.

Avustavat palvelijat jotka työskentelevät yhteistoiminnan hyväksi

”Avustavien palvelijoiden tulee samoin olla vakavia”, totesi apostoli Paavali (1. Timoteukselle 3:8). Se että he suhtautuvat tehtäviinsä vakavasti – pyhään palvelukseen kuuluvana osana – estää tehokkaasti kireiden tilanteiden syntymisen. Jos olet avustava palvelija, niin hoidatko tehtäväsi innokkaasti? (Roomalaisille 12:7, 8.) Paneudutko siihen, että oppisit hoitamaan tehtäväsi taitavammin? Oletko luotettava? Tartutko halukkaasti tehtäviisi? Eräässä Afrikan maassa toimiva avustava palvelija hoitaa seurakunnassaan kolmea eri tehtävää. Millainen asenne hänellä on? ”Se merkitsee vain sitä, että minun on työskenneltävä kovemmin”, hän sanoo, ”eikä kova työ tapa.” Ne jotka antavat itseään, saavat tosiaankin nauttia kaikkein suurimmasta onnesta (Apostolien teot 20:35).

Voit lisäksi tehdä paljon sopusoinnun edistämiseksi olemalla täysin yhteistoiminnassa vanhinten kanssa. ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia”, sanotaan Heprealaiskirjeen 13:17:ssä, ”sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” On totta, että vanhimmat ovat epätäydellisiä miehiä, ja heistä saattaa helposti löytyä vikoja. Kriittinen asenne synnyttää kuitenkin epäluottamusta. Se voi turmella ilosi ja vaikuttaa epäedullisesti muihin seurakunnan jäseniin. Apostoli Pietari antoi siksi seuraavan neuvon: ”Te nuoremmat miehet, olkaa alamaiset vanhemmille miehille. Mutta vyöttäytykää kaikki mielen vaatimattomuuteen toisianne kohtaan – – Nöyrtykää sen tähden Jumalan väkevän käden alle, jotta hän korottaisi teidät aikanaan.” (1. Pietarin kirje 5:5, 6.)

Tämä neuvo on erittäin sopiva silloin, kun sinusta tuntuu, ettei sinulle anneta palvelusetuja. Olet ehkä tavoitellut ”valvojan virkaa”, mutta sinua ei ole nimitetty tehtävään (1. Timoteukselle 3:1). Mielen vaatimattomuus voi auttaa sinua odottamaan edelleen (Valitusvirret 3:24, UM). Sen sijaan että kantaisit kaunaa vanhimpia kohtaan – mikä varmasti haittaa keskinäistä työskentelyänne – kysy heiltä, millä alueilla saattaisit edistyä. Sen, että otat aidon halukkaasti vastaan neuvoja ja sovellat niitä, katsotaan epäilemättä todistavan hengellisestä kasvusta.

Jumalinen nöyryys ja vaatimattomuus voivat auttaa avustavaa palvelijaa säilyttämään tasapainonsa, jos hänellä on poikkeuksellisia kykyjä tai koulutukseen ja yhteiskunnalliseen asemaan liittyviä etuja. Hänestä saattaisi olla todella houkuttelevaa yrittää jättää vanhimmat varjoonsa tai kiinnittää huomiota omiin kykyihinsä! Sananlaskujen 11:2:ssa muistutetaan, että ”nöyräin tykönä on viisaus”. Nöyrä veli tuntee rajoituksensa. Hän on halukas työskentelemään taustalla kaikessa hiljaisuudessa ja käyttämään kykyjään vanhinten tukemiseen. Nöyryys voi auttaa häntä myös tajuamaan, että vaikka hänellä saattaakin olla paljon tietoa maailmallisessa mielessä, häneltä voi silti tärkeillä alueilla puuttua hengellistä viisautta ja havaintokykyä – ominaisuuksia, joita vanhimmilla saattaa olla enemmän (1. Korinttolaisille 1:26–2:13; Filippiläisille 1:9).

Vanhimmilla ja avustavilla palvelijoilla on selvästikin tärkeä rooli. Yhdessä he voivat tehdä paljon kaikkien seurakuntaan kuuluvien rakentamiseksi. Mutta tehdäkseen niin heidän täytyy työskennellä yhdessä sopusointuisesti ”täydessä mielen vaatimattomuudessa ja lempeydessä, pitkämielisyydessä, kestäen toisiaan rakkaudessa, pyrkien hartaasti noudattamaan hengen ykseyttä rauhan yhdistävässä siteessä” (Efesolaisille 4:2, 3).

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 27]

Vanhimmat eivät pidä avustavia palvelijoita pelkkinä alaisina vaan tovereina Jumalan palveluksessa