ETIOPIA

(kreik. Ai·thi·o·piʹa ’palaneiden kasvojen alue’), etiopialainen.

Antiikin kreikkalaiset käyttivät nimitystä Etiopia Egyptin eteläpuolella olevasta Afrikan alueesta. Se vastasi näin ollen suurin piirtein heprealaisten ”Kuusiksi” nimittämää aluetta, johon kuuluivat pääasiassa nykyinen Sudan ja nykyisen Egyptin eteläisin osa. Egyptiläisissä teksteissä tästä seudusta käytettiin nimeä Keeš. Septuaginta-käännöstä tehtäessä käännettiin heprealainen sana ”Kuus” kreikan sanalla ”Etiopia” kaikissa muissa paitsi kahdessa kohdassa (1Mo 10:6–8; 1Ai 1:8–10). Vuoden 1938 kirkkoraamatussa sanaa ”Kuus” käytetään kahdeksan kertaa, ja joissakin muissa käännöksissä (UM, JB) Kuusia käytetään muissakin kohdissa, joissa samastaminen muinaiseen Etiopiaan ei ole tekstiyhteyden perusteella varmaa. Nimellä Kuus voidaan tarkoittaa myös Arabiassa asuneita kansoja. (Ks. KUUS nro 2; KUUSILAINEN.)

Alue, jota alun perin sanottiin Etiopiaksi, käsittää nyt pohjoisessa puolikuivia tasankoja, keskellä savanneja ja ylänköjä ja etelässä trooppisia sademetsiä. Muinaisen Etiopian pääkaupunkeja olivat aikoinaan Napata ja Meroë. Meroë oli valtakunnan keskus, jossa oikeus kuninkuuteen periytyi äidin eikä isän puolelta. Kuningataräiti oli siten se, jolta hänen kuninkaallinen poikansa sai oikeuden valtaistuimeen, ja toisinaan äiti saattoi olla maan todellinen hallitsija. Kreikkalaiset ja latinalaiset kirjailijat mainitsevat nimen ”kandake” arvonimenä, jota monet sellaiset etiopialaiset kuningattaret käyttivät, ja heihin kuului ilmeisesti myös Apostolien tekojen 8:27:ssä mainittu kuningatar.

Missä mielessä se etiopialainen, jolle Filippos saarnasi, oli eunukki?

Etiopialainen eunukki, joka oli kuningattaren, kandaken, ”aarteiston hoitaja” ja jolle Filippos saarnasi, oli selvästikin ympärileikattu juutalaiskäännynnäinen (Ap 8:27–39). Häntä ei siis pidetty pakanana, eikä hän näin ollen edeltänyt Corneliusta, joka oli ensimmäinen ympärileikkaamaton kristillisyyteen kääntynyt ei-juutalainen (Ap 10). Jotta etiopialainen olisi voinut palvoa Jerusalemin temppelissä, hänen oli täytynyt kääntyä juutalaiseen uskontoon ja ympärileikkauttaa itsensä (2Mo 12:48, 49; 3Mo 24:22). Mooseksen laki kielsi kuohituilta pääsyn Israelin seurakuntaan (5Mo 23:1), joten on ilmeistä, että tuo etiopialainen ei ollut fyysisesti eunukki. Heprealainen ’eunukkia’ tarkoittava sana (sa·risʹ) merkitsi laajassa tai erikoismerkityksessä myös virkamiestä, kuten 1. Mooseksen kirjan 39:1:ssä, jossa Potifarista, naimisissa olevasta faraon virkamiehestä, käytetään sanaa sa·risʹ. Jos etiopialainen virkamies olisi ollut todella eunukki, hän ei olisi ollut käännynnäinen, ja jos hän ei olisi ollut käännynnäinen, Filippos ei olisi kastanut häntä, koska hyvää uutista ei ollut alettu vielä kertoa ympärileikkaamattomille ei-juutalaisille.

Etiopia (Kuus) oli yksi niistä maista, joihin juutalaiset pakkosiirtolaiset hajaantuivat Babylonian kukistettua Juudan (Jes 11:11). Tämä etiopialainen virkamies on siis voinut olla yhteydessä juutalaisiin kotiseudullaan tai ehkä Egyptissä, jossa asui monia juutalaisia. Hänellä ollut Jesajan kirjakäärö oli todennäköisesti kopio kreikkalaisesta Septuagintasta, joka valmistettiin alun perin Aleksandriassa Egyptissä. Koska Etiopian valtakunnasta oli tullut osittain hellenistinen Ptolemaios II:n ajasta (308–246 eaa.) lähtien, ei olisi ollut mitenkään tavatonta, että tämä virkamies olisi osannut lukea kreikkaa. Se että hänestä tuli juutalaiskäännynnäinen ja että hän kääntyi sen jälkeen kristillisyyteen, täytti psalmin 68:31.

Etiopian kieli. Etiopian alkuperäistä kieltä ei ole pystytty määrittämään; 8. vuosisadan loppupuolella eaa. virallisissa etiopialaisissa kirjoituksissa käytettiin egyptiläistä hieroglyfikirjoitusta. Paikallinen kieli ja kirjaimisto, jota sanottiin meroiittiseksi, tunnetaan vuosisadalta, joka edelsi yleisen ajanlaskumme alkua, ja joiltakin vuosisadoilta sen jälkeen. Etiopiaksi kutsuttu kieli oli kansankielenä 1300-luvulle ya. asti. Se on seemiläistä alkuperää, kuten on nykyisessä Etiopiassa puhuttava amharan kielikin.