Vainooja näkee suuren valon

SAUL kiehui raivosta Jeesuksen seuraajia kohtaan. Hän ei tyytynyt siihen, että heitä vainottiin jo Jerusalemissa, missä Stefanoskin kivitettiin, vaan hän pyrki nyt ulottamaan sortotoimet laajemmalle alueelle. ”Saul, joka uhosi yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan, meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskoksen synagogille saadakseen tuoda sidottuina Jerusalemiin keitä tahansa tähän Tiehen kuuluvia, jotka hän löytäisi, sekä miehiä että naisia.” (Apostolien teot 9:1, 2.)

Kävellessään kohti Damaskosta Saul on varmasti pohdiskellut, miten hän voisi suorittaa tehtävänsä mahdollisimman tehokkaasti. Ylimmäisen papin hänelle antama valtuus takaisi epäilemättä Damaskoksen suuren juutalaisen yhdyskunnan johtajien tuen. Hän pyytäisi heiltä apua.

Saulin jännityksen on täytynyt kasvaa hänen lähestyessään määränpäätään. Matka Jerusalemista Damaskokseen oli ollut uuvuttava; tuohon noin 220 kilometrin matkaan meni kävellen seitsemän tai kahdeksan päivää. Yhtäkkiä keskipäivän tienoilla Saulin ympärillä leimahti aurinkoa kirkkaampi valo, ja hän kaatui maahan. Hän kuuli äänen sanovan hänelle hepreaksi: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua? Jatkuva potkiminen tutkaimenpistoja vastaan käy sinulle vaikeaksi.” ”Kuka olet, Herra?” Saul kysyi. ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat”, kuului vastaus. ”Nouse kuitenkin ja seiso jaloillasi. Sillä sitä varten olen tehnyt itseni sinulle näkyväksi, että valitsisin sinut sekä sen palvelijaksi ja todistajaksi, mitä olet nähnyt, että sen, mitä panen sinut näkemään itsestäni, samalla kun vapautan sinut tästä kansasta ja niistä kansakunnista, joiden luo minä sinut lähetän.” ”Mitä minun pitää tehdä, Herra?” kysyi Saul. ”Nouse, mene Damaskokseen, ja siellä sinulle kerrotaan kaikesta, mitä sinulle on asetettu tehtäväksi.” (Apostolien teot 9:3–6; 22:6–10; 26:13–17.)

Saulin matkakumppanit kuulivat äänen, mutta he eivät nähneet puhujaa eivätkä ymmärtäneet, mitä tämä sanoi. Kun Saul nousi, hän ei valon kirkkauden takia kyennyt näkemään ja häntä täytyi taluttaa kädestä. ”Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään eikä syönyt eikä juonut.” (Apostolien teot 9:7–9; 22:11.)

Kolme päivää aikaa miettiä

Saulin otti vieraanvaraisesti vastaan Juudas, joka asui Suoraksi kutsutulla kadulla (Apostolien teot 9:11).a Tämä katu, jonka arabiankielinen nimi on Darb al-Mustaqim, on edelleenkin Damaskoksen pääteitä. Kuvittele, mitä Saulin mielessä liikkui hänen ollessaan Juudaksen luona. Hän oli kokemansa jälkeen sokea ja järkyttynyt. Nyt hänellä oli aikaa miettiä seurauksia.

Tämä vainooja joutui vastatusten sen kanssa, mitä hän oli pitänyt järjettömänä. Paaluun pantu Herra Jeesus Kristus, korkeimman juutalaisen virkavallan tuomitsema ja ”halveksittu ja ihmisten karttama”, oli elossa. Hän jopa seisoi hyväksyttynä Jumalan oikealla puolella ”luoksepääsemättömässä valossa”! Jeesus oli Messias. Stefanos ja muut olivat oikeassa. (Jesaja 53:3; Apostolien teot 7:56; 1. Timoteukselle 6:16.) Saul oli ollut kertakaikkisen väärässä, sillä Jeesus yhdisti itsensä juuri niihin, joita Saul vainosi. Kuinka Saul voisi tällaisten todisteiden edessä jatkaa ”potkimista tutkaimenpistoja vastaan”? Itsepäinen härkäkin saadaan lopulta ajettua sen omistajan haluamaan suuntaan. Kieltäytymällä taipumasta Jeesuksen kehotuksiin Saul satuttaisi siksi itseään.

Koska Jeesus oli Messias, hän ei ole voinut olla Jumalan tuomitsema. Silti Jehova oli antanut hänen kokea kaikkein häpeällisimmän kuoleman ja joutua Lain tuomion alaiseksi: ”Se, joka on ripustettu, on Jumalan kiroama.” (5. Mooseksen kirja 21:23.) Jeesus kuoli roikkuessaan kidutuspaalussa. Hän oli kirottu, ei omien syntiensä takia, sillä hänellä ei niitä ollut, vaan ihmiskunnan syntisyyden takia. Saul selitti myöhemmin: ”Kaikki lain tekoihin luottavat ovat näet kirouksen alaisia, sillä on kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka ei pysy kaikissa Lain kirjakääröön kirjoitetuissa teoissa tehdäkseen ne.’ Sitä paitsi on selvää, ettei lain perusteella ketään julisteta vanhurskaaksi Jumalan edessä – – Kristus osti meidät vapaiksi Lain kirouksesta tulemalla kiroukseksi meidän sijastamme, sillä on kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.’” (Galatalaisille 3:10–13.)

Jeesuksen uhri tarjosi lunnaat. Hyväksymällä tuon uhrin Jehova kuvaannollisesti naulitsi Lain ja sen kirouksen paaluun. Tajuttuaan tämän Saul pystyi pitämään ”Jumalan viisautena” kidutuspaalua, joka oli ”juutalaisille kompastumisen aihe”. (1. Korinttilaisille 1:18–25; Kolossalaisille 2:14.) Jos ihminen ei siis pelastunutkaan lain tekojen kautta, vaan Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä, jota hän osoittaa Saulin kaltaisille syntisille, pelastus olikin avoinna niille, jotka eivät olleet Lain alaisuudessa. Ja Jeesus lähetti Saulin nimenomaan pakanoiden luokse. (Efesolaisille 3:3–7.)

Emme tiedä, kuinka paljon Saul käsitti näistä asioista kääntymyksensä aikaan. Jeesuksen oli määrä puhua hänelle uudelleen hänen tehtävästään kansakuntien parissa, ehkä useammin kuin kerran. Lisäksi kului useita vuosia ennen kuin Saul kirjoitti tästä kaikesta Jumalan henkeyttämänä. (Apostolien teot 22:17–21; Galatalaisille 1:15–18; 2:1, 2.) Ei kuitenkaan kulunut kuin joitakin päiviä, kun Saul sai uudelta Herraltaan lisäohjeita.

Ananiaan käynti

Ilmestyttyään Saulille Jeesus ilmestyi myös Ananiaalle ja sanoi hänelle: ”Mene sille kadulle, jota kutsutaan Suoraksi, ja etsi Juudaksen talosta Saul-niminen tarsolainen mies. Sillä katso, hän rukoilee, ja hän on nähnyt näyssä Ananias-nimisen miehen tulevan sisään ja panevan kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin.” (Apostolien teot 9:11, 12.)

Koska Ananias tiesi Saulista, on ymmärrettävää, että hän yllättyi Jeesuksen sanoista. Hän sanoi: ”Herra, olen kuullut monilta tästä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt pyhillesi Jerusalemissa. Ja täällä hänellä on ylipapeilta valtuus sitoa kaikki, jotka huutavat avukseen sinun nimeäsi.” Mutta Jeesus kehotti Ananiasta: ”Lähde matkaan, sillä tämä mies on minulle valittu astia kantamaan minun nimeäni kansakunnille samoin kuin kuninkaille ja Israelin pojille.” (Apostolien teot 9:13–15.)

Luottavaisena Ananias lähti siihen osoitteeseen, jonka Jeesus oli antanut. Löydettyään Saulin ja tervehdittyään häntä Ananias pani kätensä hänen päälleen. ”Ja heti hänen silmistään putosivat kuin suomukset, ja hän sai näkönsä takaisin.” Saul oli nyt valmis kuuntelemaan. Ananiaan sanat vahvistivat sen, mitä Saul oli todennäköisesti ymmärtänyt Jeesuksen sanoneen: ”Esi-isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen, sillä sinun on määrä olla hänen puolestaan kaikille ihmisille sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut. Ja nyt, miksi viivyttelet? Nouse, anna kastaa itsesi ja pese pois syntisi huutamalla avuksi hänen nimeään.” Mitä tapahtui? Saul ”nousi, ja hänet kastettiin, ja hän nautti ruokaa ja vahvistui”. (Apostolien teot 9:17–19; 22:12–16.)

Täytettyään tehtävänsä uskollinen Ananias poistui näyttämöltä yhtä nopeasti kuin sille tulikin, emmekä saa tietää hänestä tämän enempää. Mutta Saul hämmästytti kaikki, jotka kuulivat häntä! Entinen vainooja, joka tuli Damaskokseen pidättämään Jeesuksen opetuslapsia, alkoi saarnata synagogissa ja todistaa, että Jeesus oli Kristus. (Apostolien teot 9:20–22.)

”Kansakuntien apostoli”

Saulin kokemus Damaskokseen johtavalla tiellä teki tyhjäksi tuon vainoojan aikomukset. Kun Saul tajusi, kuka Messias oli, hän saattoi yhdistää monia Raamatun heprealaisten kirjoitusten käsitteitä ja ennustuksia Jeesukseen. Tietoisuus siitä, että Jeesus oli ilmestynyt hänelle, ”ottanut [hänet] haltuunsa” ja valtuuttanut hänet ”kansakuntien apostoliksi”, muutti hänen elämänsä täysin (Filippiläisille 3:12; Roomalaisille 11:13). Apostoli Paavalina hänellä oli nyt etuoikeus ja valtuus, joka vaikuttaisi paitsi hänen loppuelämäänsä maan päällä myös kristillisyyden historian kulkuun.

Vuosia myöhemmin, kun Paavalin apostoliudesta kiisteltiin, hän puolusti valtuuttaan viitaten siihen, mitä hän oli kokenut matkalla Damaskokseen. ”Enkö ole apostoli? Enkö ole nähnyt Jeesuksen, meidän Herramme?” hän kysyi. Mainittuaan sitten kuolleista herätetyn Jeesuksen näyttäytymisestä muille Saul (Paavali) totesi: ”Kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, ikään kuin ennenaikaisesti syntyneelle.” (1. Korinttilaisille 9:1; 15:8.) Kun Saul näki Jeesuksen taivaallisessa kirkkaudessaan, hän ikään kuin sai kunnian syntyä eli tulla herätetyksi henkielämään ennenaikaisesti.

Saul teki etuoikeutensa tiettäväksi ja ponnisteli elääkseen sen mukaisesti. ”Minä olen vähäisin apostoleista enkä ole kelvollinen siihen, että minua kutsuttaisiin apostoliksi, koska vainosin Jumalan seurakuntaa”, hän kirjoitti. ”Mutta – – hänen [Jumalan] ansaitsematon hyvyytensä, joka kohdistui minuun, ei osoittautunut turhaksi, vaan näin vaivaa enemmän kuin he kaikki [muut apostolit].” (1. Korinttilaisille 15:9, 10.)

Kenties sinäkin muistat Saulin tavoin ajan, jolloin tajusit, että saadaksesi Jumalan suosion sinun piti muuttaa pitkäaikaisia uskonnollisia käsityksiäsi. Olit epäilemättä hyvin kiitollinen siitä, että Jehova auttoi sinua ymmärtämään totuuden. Kun Saul näki valon ja tajusi, mitä häneltä vaadittiin, hän ei epäröinyt tehdä sitä. Ja hän jatkoi sen tekemistä innokkaasti ja päättäväisesti maallisen elämänsä loppuun asti. Hän oli todellakin erinomainen esimerkki kaikille, jotka haluavat Jehovan suosion osakseen nykyään.

[Alaviite]

[Kuva s. 27]

Suoraksi kutsuttu katu Damaskoksessa nykyään

[Lähdemerkintä]

ROLOC Color Slides