”Jumala ei ole puolueellinen”

1–3. Minkä näyn Pietari saa, ja miksi on tärkeää ymmärtää sen merkitys?

ELETÄÄN vuotta 36. Pietari on Joppen satamakaupungissa. Syysauringon säteet lämmittävät häntä, kun hän rukoilee erään merenrantatalon tasakatolla. Hän on ollut vieraana tässä talossa jo joitain päiviä, mikä osoittaa ennakkoluulottomuutta. Talon omistaja, Simon-niminen mies, on nimittäin ammatiltaan nahkuri, eivätkä kaikki juutalaiset majoittuisi tällaisen miehen luo.a Pietarilla on kuitenkin vielä opittavaa Jehovan puolueettomuudesta.

² Rukoillessaan Pietari joutuu hurmoksiin. Hän näkee näyssä jotain sellaista, mikä järkyttäisi ketä tahansa juutalaista. Taivaasta laskeutuu astia – ikään kuin suuri kangas – ja siinä on eläimiä, jotka ovat Mooseksen lain mukaan epäpuhtaita. Kun Pietarin käsketään teurastaa ja syödä, hän vastaa: ”En ole koskaan syönyt mitään saastaista enkä epäpuhdasta.” Hänelle sanotaan peräti kolme kertaa: ”Älä enää sano saastaiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.” (Apt. 10:14–16.) Näyn jälkeen Pietari on hämmentynyt, mutta ei pitkään.

³ Mitä Pietarin näky tarkoitti? On tärkeää ymmärtää sen merkitys, koska tämä näky paljastaa syvällisen totuuden Jehovan tavasta suhtautua ihmisiin. Tosi kristittyinä emme voi todistaa perusteellisesti Jumalan valtakunnasta, ellemme opi suhtautumaan ihmisiin samalla tavalla kuin hän. Saamme selville Pietarin näyn merkityksen, kun tarkastelemme näkyyn liittyviä dramaattisia tapahtumia.

4, 5. Kuka oli Cornelius, ja mitä tapahtui hänen rukoillessaan?

⁴ Pietarilla ei ollut aavistustakaan siitä, että edellisenä päivänä Kesareassa, noin 50 kilometriä pohjoisempana, Jumala oli antanut näyn myös eräälle Cornelius-nimiselle miehelle. Tämä Rooman armeijan upseeri oli ”harras mies”.b Hän oli myös esimerkillinen perheenpää, sillä hän ”pelkäsi Jumalaa niin kuin koko hänen perheensä ja palvelusväkensä”. Cornelius ei ollut juutalaiskäännynnäinen vaan ympärileikkaamaton ei-juutalainen. Hän kuitenkin osoitti myötätuntoa vähäosaisia juutalaisia kohtaan ja auttoi heitä aineellisesti. Tämä vilpitön mies ”esitti jatkuvasti palavia rukouksia Jumalalle”. (Apt. 10:2.)

⁵ Rukoillessaan kolmen aikoihin iltapäivällä Cornelius näki näyn, jossa enkeli sanoi hänelle: ”Jumala on pannut merkille rukouksesi ja köyhille antamasi lahjat, ja hän muistaa ne.” (Apt. 10:4.) Enkelin kehotuksesta Cornelius lähetti miehiä hakemaan apostoli Pietaria. Ympärileikkaamaton ei-juutalainen oli nyt astumaisillaan sisään ovesta, joka oli siihen asti ollut häneltä suljettu. Pian hän saisi kuulla pelastuksen sanoman.

6, 7. a) Kerro jokin kokemus, joka osoittaa, että Jumala vastaa sellaisten ihmisten rukouksiin, jotka haluavat oppia totuuden hänestä. b) Mitä voimme päätellä tällaisista kokemuksista?

⁶ Vastaako Jumala nykyään niiden ihmisten rukouksiin, jotka haluavat oppia totuuden hänestä? Mieti seuraavaa kokemusta. Albaniassa eräs nainen otti Vartiotorni-lehden, jossa oli lastenkasvatusta käsittelevä kirjoitus.c Hän sanoi luokseen tulleelle todistajalle: ”Voitko kuvitella, että olin parhaillaan rukoilemassa Jumalalta apua tyttärieni kasvattamisessa? Hän lähetti sinut! Juuri tätä minä tarvitsin!” Nainen tyttärineen alkoi tutkia Raamattua, ja myöhemmin hänen miehensäkin alkoi tutkia.

⁷ Onko tämä vain yksittäistapaus? Ei suinkaan! Tällaisia kokemuksia kuullaan ympäri maailman tämän tästä – niin usein, ettei voi olla kyse pelkästä sattumasta. Mitä siis voimme päätellä? Ensiksikin Jehova vastaa sellaisten vilpitönsydämisten ihmisten rukouksiin, jotka etsivät häntä (1. Kun. 8:41–43; Ps. 65:2). Toiseksi enkelit tukevat saarnaamistyötämme (Ilm. 14:6, 7).

8, 9. Mitä henki paljasti Pietarille, ja mitä hän teki?

⁸ Kun Corneliuksen lähettämät miehet lähestyivät Simonin taloa, Pietari oli edelleen katolla, ja hän oli ymmällään siitä, mitä näky tarkoitti (Apt. 10:17). Pietari oli kolme kertaa kieltäytynyt syömästä ruokia, jotka olivat lain mukaan epäpuhtaita. Suostuisiko hän nyt lähtemään näiden miesten mukaan ja astumaan ei-juutalaisen taloon? Pyhä henki paljasti jollain tavalla Jumalan tahdon tässä asiassa. Pietarille sanottiin: ”Kolme miestä kysyy sinua. Mene siis alakertaan ja lähde epäröimättä heidän mukaansa, sillä minä olen lähettänyt heidät.” (Apt. 10:19, 20.) Pietarin saama näky epäpuhtaista eläimistä epäilemättä auttoi häntä taipumaan pyhän hengen ohjaukseen.

⁹ Kun Pietari kuuli, että Cornelius oli saanut Jumalalta ohjeet lähettää hakemaan häntä, hän kutsui ei-juutalaiset sanansaattajat sisään ”ja pyysi heitä jäämään vieraikseen” (Apt. 10:23a). Tottelevainen apostoli mukautti jo ajatteluaan uusiin piirteisiin, jotka liittyivät Jumalan tahtoon.

10. Miten Jehova johtaa kansaansa, ja mitä meidän olisi hyvä kysyä itseltämme?

¹⁰ Edelleenkin Jehova johtaa kansaansa edistyvästi (Sananl. 4:18). Hän ohjaa pyhän henkensä välityksellä ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa” (Matt. 24:45). Toisinaan näkemystämme Jumalan sanasta saatetaan selventää tai järjestön menettelytavoissa voidaan tehdä muutoksia. Meidän on hyvä kysyä itseltämme: Miten suhtaudun tällaisiin uudistuksiin? Alistunko Jumalan hengen johtoon näissä asioissa?

11, 12. Mitä Pietari teki saavuttuaan Kesareaan, ja mitä hän oli oppinut?

¹¹ Seuraavana päivänä Pietari ja yhdeksän muuta – kolme Corneliuksen sanansaattajaa ja ”kuusi [juutalaista] veljeä” Joppesta – lähtivät Kesareaan (Apt. 11:12). Koska Cornelius odotti Pietaria, hän oli kutsunut koolle ”sukulaisensa ja läheiset ystävänsä”, jotka kaikki olivat ilmeisesti ei-juutalaisia (Apt. 10:24). Saavuttuaan Pietari teki sellaista, mitä hän ei ollut koskaan ajatellut tekevänsä: hän astui ympärileikkaamattoman ei-juutalaisen kotiin! Hän selitti: ”Te tiedätte hyvin, että juutalaisen ei ole sallittua olla tekemisissä toiseen kansaan kuuluvan kanssa tai mennä hänen luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, etten saa sanoa ketään ihmistä saastaiseksi tai epäpuhtaaksi.” (Apt. 10:28.) Pietari oli tähän mennessä tajunnut, että hänen saamansa näyn opetus ei koskenut pelkästään sitä, mitä sai syödä. Hänen ei tulisi ”kutsua ketään ihmistä [ei edes toiseen kansaan kuuluvaa] saastaiseksi”.

¹² Pietaria odotti vastaanottavainen kuulijakunta. ”Me olemme nyt kaikki läsnä Jumalan edessä kuullaksemme kaiken, minkä Jehova on käskenyt sinun sanoa”, Cornelius selitti. (Apt. 10:33.) Kuvittele, miltä tuntuisi kuulla nämä sanat jonkun kiinnostuneen suusta! Pietari aloitti toteamalla painokkaasti: ”Nyt minä tosiaan ymmärrän, että Jumala ei ole puolueellinen vaan hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja toimii oikein, kuuluupa tämä mihin kansaan tahansa.” (Apt. 10:34, 35.) Pietari oli oppinut, ettei etninen tausta, kansallisuus eikä mikään muu ulkoinen seikka ratkaise sitä, miten Jumala suhtautuu ihmisiin. Seuraavaksi Pietari todisti Jeesuksen palveluksesta, kuolemasta ja ylösnousemuksesta.

13, 14. a) Mitä merkittävää oli Corneliuksen ja muiden ei-juutalaisten kääntymisessä vuonna 36? b) Miksi meidän ei tulisi tuomita ihmisiä ulkoisten seikkojen perusteella?

¹³ Sitten tapahtui jotain ennenkuulumatonta: ”Pietarin vielä puhuessa” pyhää henkeä ”vuodatettiin myös muihin kansoihin kuuluvien päälle” (Apt. 10:44, 45). Tämä on ainoa Raamatussa mainittu tapaus, jossa pyhää henkeä vuodatettiin ennen kastetta. Pietari ymmärsi tämän olevan osoitus Jumalan hyväksynnästä ja ”käski kastaa heidät” eli paikalla olevat ei-juutalaiset (Apt. 10:48). Näiden muihin kansoihin kuuluvien kääntyminen vuonna 36 merkitsi sitä, että juutalaisten erikoissuosion aika oli ohi (Dan. 9:24–27). Pietari otti tuossa tilanteessa johdon todistuksen antamisessa ja käytti kolmatta eli viimeistä ”valtakunnan avainta” (Matt. 16:19). Ympärileikkaamattomille ei-juutalaisille avattiin näin mahdollisuus tulla hengellä voidelluiksi kristityiksi.

¹⁴ Me nykyiset valtakunnan julistajat ymmärrämme, että ”Jumala ei ole puolueellinen” (Room. 2:11). Hänen tahtonsa on, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat” (1. Tim. 2:4). Emme siksi saa koskaan tuomita ihmisiä ulkoisten seikkojen perusteella. Meidän tehtävämme on todistaa perusteellisesti Jumalan valtakunnasta, ja siihen sisältyy saarnaaminen kaikille ihmisille heidän ulkonäöstään, kansallisuudestaan tai etnisestä tai uskonnollisesta taustastaan riippumatta.

15, 16. Miksi jotkut juutalaiskristityt kiistelivät Pietarin kanssa, ja miten hän perusteli toimintaansa?

¹⁵ Pietari oli epäilemättä innokas kertomaan tapahtuneesta, ja hän lähti Jerusalemiin. Uutinen siitä, että ympärileikkaamattomat ei-juutalaiset ”olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan”, kiiri sinne nähtävästi ennen häntä. Pian Pietarin saavuttua ”ympärileikkauksen kannattajat alkoivat arvostella häntä”. He olivat poissa tolaltaan, koska hän oli mennyt ”ympärileikkaamattomien taloon ja syönyt heidän kanssaan”. (Apt. 11:1–3.) Kiistan aiheena ei ollut se, voisiko ei-juutalaisista tulla Kristuksen seuraajia. Sen sijaan nuo juutalaiset opetuslapset vaativat heitä noudattamaan lakia – myös ympärileikkausta koskevaa käskyä – jotta nämä voisivat palvoa Jehovaa hänen hyväksymällään tavalla. Joidenkin juutalaisten opetuslasten oli selvästikin vaikea luopua Mooseksen laista.

¹⁶ Miten Pietari perusteli toimintaansa? Apostolien tekojen 11:4–16:n mukaan hän esitti neljä todistetta taivaallisesta ohjauksesta: 1) Jumalan hänelle antama näky (jakeet 4–10); 2) hengen käsky (jakeet 11, 12); 3) enkelin käynti Corneliuksen luona (jakeet 13, 14); 4) pyhän hengen vuodattaminen muihin kansoihin kuuluville (jakeet 15, 16). Lopuksi Pietari esitti hyvin painokkaan kysymyksen: ”Jos siis Jumala antoi heille [uskoville ei-juutalaisille] saman ilmaisen lahjan [pyhän hengen] kuin meillekin [juutalaisille], jotka olemme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä minä olin estämään Jumalaa?” (Apt. 11:17.)

17, 18. a) Miten Pietarin sanat laittoivat juutalaiskristityt kokeeseen? b) Miksi voi olla haastavaa säilyttää yksimielisyys seurakunnassa, ja mitä kysymyksiä meidän on hyvä miettiä?

¹⁷ Pietarin sanat laittoivat juutalaiskristityt kokeeseen. Pystyisivätkö he vapautumaan kaikista ennakkoluuloistaan ja hyväksymään vastakastetut ei-juutalaiset kristityiksi veljikseen ja sisarikseen? Kertomus jatkuu: ”Kun he [apostolit ja muut juutalaiskristityt] kuulivat tämän, he lakkasivat vastustelemasta ja ylistivät Jumalaa sanoen: ’Sittenhän Jumala on antanut myös muihin kansoihin kuuluville mahdollisuuden katua ja saada elämä.’” (Apt. 11:18.) Heidän myönteisen asenteensa ansiosta seurakunnan yksimielisyys säilyi.

¹⁸ Yksimielisyyden säilyttäminen voi olla haastavaa nykyään, sillä Jehovan palvelijoita on tullut ”kaikista kansakunnista, heimoista, kansoista ja kieliryhmistä” (Ilm. 7:9). Monissa seurakunnissa nähdäänkin eri etnisten taustojen ja kulttuurien kirjo. Meidän on hyvä kysyä itseltämme: Olenko minä juurinut sydämestäni ennakkoluuloisuuden rippeetkin? Olenko vakaasti päättänyt, etten anna tämän maailman jakavien seikkojen – muun muassa kansallismielisyyden, heimo- tai kulttuuriylpeyden tai rasismin – vaikuttaa siihen, miten kohtelen kristittyjä veljiäni ja sisariani? Muista, mitä Pietarille (Keefaalle) tapahtui joitain vuosia sen jälkeen kun ensimmäisistä ei-juutalaisista oli tullut kristittyjä. Hän antoi toisten ennakkoluuloisuuden vaikuttaa itseensä ja ”erottautui muiden kansojen ihmisistä”. Paavalin piti siksi oikaista häntä. (Gal. 2:11–14.) Meidän on tärkeää olla jatkuvasti varuillamme ennakkoluuloisuuden ansan vuoksi.

19. Keille Antiokian juutalaiskristityt alkoivat saarnata ja millaisin tuloksin?

¹⁹ Alkoivatko Jeesuksen seuraajat saarnata ympärileikkaamattomille ei-juutalaisille? Huomaa, mitä tapahtui myöhemmin Syyrian Antiokiassa.d Tässä kaupungissa asui paljon juutalaisia, mutta juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä ei ilmennyt sanottavaa vihamielisyyttä. Antiokian ilmapiiri soveltui siis hyvin ei-juutalaisille saarnaamiseen. Juuri siellä jotkut juutalaiset opetuslapset alkoivat julistaa hyvää uutista ”kreikankielisille” (Apt. 11:20). He eivät saarnanneet vain kreikankielisille juutalaisille vaan myös ympärileikkaamattomille ei-juutalaisille. Jehova siunasi työtä, ja ”monista tuli uskovia, ja he alkoivat seurata Herraa” (Apt. 11:21).

20, 21. Miten Barnabas osoitti vaatimattomuutta, ja miten me voimme ilmaista samanlaista asennetta palveluksessa?

²⁰ Sato oli valmis korjattavaksi, ja niinpä Jerusalemin seurakunta lähetti Antiokiaan Barnabaan. Kiinnostuneita oli ilmeisesti niin paljon, ettei hän pystynyt huolehtimaan heistä yksin. Kuka voisikaan auttaa paremmin kuin Saul, josta tulisi kansojen apostoli? (Apt. 9:15; Room. 1:5.) Pitäisikö Barnabas Saulia kilpailijanaan? Päinvastoin. Hän osoitti vaatimattomuutta ja lähti omasta aloitteestaan Tarsokseen etsimään Saulia ja toi hänet avukseen Antiokiaan. Vuoden verran he rohkaisivat siellä yhdessä seurakunnan opetuslapsia. (Apt. 11:22–26a.)

²¹ Miten me voimme osoittaa vaatimattomuutta kenttätyössä? Vaatimattomuuteen sisältyy se, että tunnustamme rajoituksemme. Meillä kaikilla on erilaisia vahvuuksia ja kykyjä. Joidenkin voi esimerkiksi olla helppo todistaa vapaamuotoisesti tai talosta taloon, mutta heidän voi olla vaikea tehdä uusintakäyntejä tai aloittaa raamattukursseja. Jos haluat edistyä jossakin palveluksen piirteessä, pyydä apua. Näin voit päästä parempiin tuloksiin ja saada palveluksesta enemmän iloa. (1. Kor. 9:26.)

22, 23. Miten Antiokian kristityt osoittivat veljellistä rakkautta, ja miten Jumalan kansa toimii samalla tavalla nykyään?

²² Juuri Antiokiassa ”opetuslapsia kutsuttiin Jumalan ohjauksessa ensimmäisen kerran kristityiksi” (Apt. 11:26b). Tuo Jumalan hyväksymä nimi kuvailee osuvasti niitä, jotka pitävät mallinaan Kristusta. Kun muihin kansoihin kuuluvista tuli kristittyjä, muodostuiko heidän ja juutalaisten uskovien välille veljeyden side? Katsotaanpa, mitä tapahtui, kun noin vuonna 46 puhkesi suuri nälänhätä.e Entisaikoina nälänhädät koettelivat ankarasti köyhiä, joilla ei ollut säästössä rahaa eikä ruokatavaroita. Monet Juudeassa asuvat juutalaiskristityt olivat nähtävästi vähävaraisia, ja tämän nälänhädän aikana he kärsivät puutetta. Kun Antiokian veljet ja sisaret – heidän joukossaan ei-juutalaiset kristityt – saivat kuulla Juudeassa asuvien veljien ja sisarten vaikeasta tilanteesta, he lähettivät näille avustusta (Apt. 11:29). Se oli aitoa veljellistä rakkautta!

²³ Jumalan kansa toimii samalla tavalla nykyään. Kun saamme kuulla, että omassa maassamme tai muualla asuvat veljemme ja sisaremme tarvitsevat apua, ojennamme heille auttavan kätemme. Haaratoimistokomiteat perustavat nopeasti hätäapukomiteoita huolehtimaan veljistämme ja sisaristamme, jotka ovat joutuneet luonnonkatastrofien, esimerkiksi hurrikaanien, maanjäristysten tai tsunamien, uhreiksi. Kaikki tällaiset avustustoimet kertovat aidosta rakkaudesta. (Joh. 13:34, 35; 1. Joh. 3:17.)

24. Miten voimme osoittaa, että ymmärrämme Pietarin näyn merkityksen?

²⁴ Me tosi kristityt ymmärrämme, kuinka merkityksellinen oli se näky, jonka Pietari sai talon katolla Joppessa ensimmäisellä vuosisadalla. Palvomme puolueetonta Jumalaa. Hänen tahtonsa on, että todistamme perusteellisesti hänen valtakunnastaan. Siihen sisältyy se, että saarnaamme ihmisille heidän taustastaan, kansallisuudestaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta. Haluamme siksi antaa kaikille halukkaille mahdollisuuden ottaa vastaan hyvä uutinen! (Room. 10:11–13.)