”Juuri [Syyrian] Antiokiassa opetuslapsia kutsuttiin Jumalan sallimuksesta ensimmäisen kerran kristityiksi.” (Ap 11:26.) On siksi mahdollista, että tätä nimitystä käytettiin jo vuonna 44, tämän raamatunkohdan yhteydessä kerrottujen tapahtumien aikaan, vaikkakaan tämän lauseen kieliopillinen rakenne ei välttämättä osoita sitä; joidenkuiden mielestä nimitystä käytettiinkin vasta hiukan myöhemmin. Joka tapauksessa noin vuonna 58 tuo nimitys tunnettiin jo hyvin Kesarean kaupungissa ja sitä käyttivät jopa viranomaiset, sillä tuohon aikaan kuningas Herodes Agrippa II sanoi Paavalille: ”Lyhyessäpä ajassa taivuttaisit minut tulemaan kristityksi.” (Ap 26:28.)

Kristuksen seuraajat tulivat alun perin tunnetuiksi kristittyinä Syyrian Antiokiassa. On erittäin epätodennäköistä, että juutalaiset olisivat ensimmäisinä käyttäneet Jeesuksen seuraajista kreikkalaisperäistä nimitystä ”kristityt” tai heprealaisperäistä nimitystä ”messianistit”, sillä tuskin he olisivat ensin kieltäytyneet hyväksymästä Jeesusta Messiaaksi eli Kristukseksi ja sitten kaikessa hiljaisuudessa kuitenkin tunnustaneet hänet Voidelluksi eli Kristukseksi nimittämällä hänen seuraajiaan ”kristityiksi”. Jotkut ovat sitä mieltä, että pakanaväestö on saattanut piloillaan tai ylenkatseellisesti kutsua heitä kristityiksi, mutta Raamattu osoittaa, että se oli Jumalan antama nimi; heitä ”kutsuttiin Jumalan sallimuksesta – – kristityiksi” (Ap 11:26).

Tässä raamatunkohdassa käytetty kreikan verbi khrē·ma·tiʹzō käännetään yleensä yksinkertaisesti ’kutsuttiin’, ja näin Apostolien tekojen 11:26:ssa on useimmissa käännöksissä tehtykin. Joissakin käännöksissä osoitetaan kuitenkin, että Jumala liittyi nimen ”kristityt” valintaan. Tässä suhteessa huomionarvoisia ovat Uuden maailman käännös, Young’s Literal Translation ja The Simple English Bible. Youngin käännöksessä lukee: ”Opetuslapsia kutsuttiin myös Jumalan vaikutuksesta kristityiksi ensiksi Antiokiassa.”

Kreikkalaiseen sanaan khrē·ma·tiʹzō liittyy Kreikkalaisissa kirjoituksissa aina jotakin yliluonnollista, oraakkelimaista tai jumalallista. Strongin The Exhaustive Concordance of the Bible (1890, s. 78) määrittelee kreikan kielen sanastossaan sen näin: ”Lausua oraakkeli – – eli ilmoittaa jumalallisesti.” Edward Robinsonin sanakirjassa Greek and English Lexicon (1885, s. 786) annetaan merkitys: ”Puhuttaessa Jumalan vastauksesta, oraakkelista, julistuksesta: antaa vastaus, puhua kuin oraakkeli, esittää varoitus Jumalalta.” Thayerin Greek-English Lexicon of the New Testament (1889, s. 671): ”Antaa jumalallinen käsky tai kehotus, opettaa taivaasta – – olla Jumalan määräämä, neuvoma, opettama – – olla Jumalan ilmoitusten puhetorvena, kuuluttaa julki Jumalan käskyjä.” Gyllenbergin Uuden testamentin kreikkalais-suomalaisessa sanakirjassa (Helsinki 1939, s. 287) esitetään sanalle myös merkitykset ”ilmoittaa (mikä on Jumalan tahto)”, ”saada käsky (Jumalalta ilmestyksessä)”. Thomas Scott sanoo tästä kohdasta kirjassaan Explanatory Notes (1832, III osa, s. 419): ”Sana merkitsee sitä, että tämä tehtiin Jumalan ilmoituksesta, koska sillä on yleensä tämä merkitys Uudessa testamentissa, ja se käännetään ’Jumalan varoittama’, vaikka JUMALAA tarkoittavaa sanaa ei esiinnykään kreikkalaisessa tekstissä.” Clarken Commentary sanoo Apostolien tekojen 11:26:sta: ”Tavallisen tekstimme sana – – [khrē·ma·tiʹsai], jonka käännämme kutsuttiin, merkitsee Uudessa testamentissa määrätä, varoittaa tai nimittää Jumalan johdolla. Sanaa käytetään tässä mielessä Matt. 2:12:ssa – – Jos nimi siis annettiin Jumalan määräyksestä, on erittäin todennäköistä, että Saul ja Barnabas ohjattiin antamaan se ja että siksi nimi kristitty on Jumalalta.” (Ks. seuraavia kohtia, joissa tämä kreikan verbi esiintyy: Mt 2:12, 22; Lu 2:26; Ap 10:22; Ro 7:3, Int; Hpr 8:5; 11:7; 12:25.)

Raamatussa puhutaan Jeesuksesta Kristuksesta sulhasena, voideltujen seuraajiensa Päänä ja Aviomiehenä (2Ko 11:2; Ef 5:23). Niinpä kuten vaimo ottaa mielellään aviomiehensä nimen, tämän Kristuksen ”morsian”-luokankin oli sopivaa ottaa mielellään vastaan nimi, joka osoitti sen jäsenten kuuluvan hänelle. Tällä tavoin ne, jotka ensimmäisellä vuosisadalla tarkkailivat kristittyjä, havaitsivat helposti sekä heidän toimintansa että heidän nimensä perusteella, että he olivat täysin erilaisia kuin juutalaisuuden harjoittajat; kyseessä oli kasvava yhteisö, jossa ei ollut juutalaista eikä kreikkalaista, vaan kaikki olivat yhtä Päänsä ja Johtajansa, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa (Ga 3:26–28; Kol 3:11).