Luku 11

Miten meidät tultiin tuntemaan Jehovan todistajina

NYKYHISTORIANSA varhaisina vuosikymmeninä heitä sanottiin usein yksinkertaisesti raamatuntutkijoiksi. Toisten tiedustellessa järjestön nimeä veljillämme oli monesti tapana vastata: ”Olemme kristittyjä.” Veli Russell vastasi tähän kysymykseen sanomalla: ”Me emme erottaudu muista kristityistä ottamalla mitään nimenomaista tai erityistä nimeä. Olemme tyytyväisiä nimeen kristitty, jolla varhaiset pyhät tunnettiin.” (Watch Tower, syyskuu 1888.)

Mikä sitten johti siihen, että meidät tunnetaan nykyään Jehovan todistajina?

Nimitys kristitty

Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajat sekä ensimmäisellä vuosisadalla että nykyaikoina ovat nimittäneet itseään ja uskontovereitaan ”veljiksi”, ”ystäviksi” ja ”Jumalan seurakunnaksi” (Apt. 11:29; 3. Joh. 14; 1. Kor. 1:2). He ovat myös sanoneet Kristusta ”Herraksi” ja itseään ”Kristuksen Jeesuksen orjiksi” ja ”Jumalan orjiksi” (Kol. 3:24; Fil. 1:1; 1. Piet. 2:16). Sellaisia nimityksiä on käytetty runsaasti seurakunnassa, ja ne on ymmärretty hyvin.

Jeesukseen Kristukseen uskomiseen keskittyvää elämäntapaa (ja laajemmassa mielessä itse seurakuntaa) sanottiin ensimmäisellä vuosisadalla ”Tieksi” (Apt. 9:2; 19:9). Useista Apostolien tekojen 18:25:n käännöksistä ilmenee, että sitä nimitettiin myös ”Jehovan tieksi”.a Toisaalta jotkut seurakuntaan kuulumattomat sanoivat sitä ivallisesti ”nasaretilaisten lahkoksi” (Apt. 24:5).

Vuonna 44 tai pian sen jälkeen Jeesuksen Kristuksen uskolliset seuraajat alkoivat tulla tunnetuiksi kristittyinä. Jotkut väittävät, että nimenomaan ulkopuoliset olisivat nimittäneet heidät kristityiksi ja tehneet sen halventavalla tavalla. Useissa Raamatun sanakirjoissa ja selitysteoksissa kuitenkin sanotaan, että Apostolien tekojen 11:26:ssa käytetty verbi sisältää ajatuksen Jumalan ohjauksesta tai ilmoituksesta. Uuden maailman käännöksessä tuo raamatunkohta kuuluukin sen vuoksi: ”Antiokiassa ensiksi kutsuttiin Jumalan sallimuksesta opetuslapsia kristityiksi.” (Samankaltaisia käännöksiä esittävät Robert Youngin Literal Translation of the Holy Bible, vuoden 1898 korjattu laitos; vuonna 1981 ilmestynyt The Simple English Bible; ja vuonna 1988 ilmestynyt Hugo McCordin New Testament.) Noin vuoteen 58 mennessä roomalaiset viranomaisetkin tunsivat hyvin nimen kristitty (Apt. 26:28).

Kristuksen apostolien vielä eläessä nimitys kristitty oli selvästi erottuva ja täsmällinen (1. Piet. 4:16). Kaikki ne, jotka tunnustautuivat kristityiksi, mutta joiden uskomukset tai käytöstavat olivat ristiriidassa heidän väitteensä kanssa, karkotettiin kristillisestä yhteisöstä. Mutta kuten Jeesus oli ennustanut, Saatana kylvi apostolien kuoleman jälkeen siemeniä, jotka tuottivat tekokristittyjä. Myös nämä epäaidot kristityt käyttivät nimeä kristitty. (Matt. 13:24, 25, 37–39.) Luopiokristillisyyden turvautuessa pakkokäännytyksiin jotkut väittivät olevansa kristittyjä pelkästään välttyäkseen vainolta. Ajan mittaan tilanne tuli sellaiseksi, että jokaisen eurooppalaisen, joka ei sanonut olevansa juutalainen, muslimi tai ateisti, katsottiin usein olevan kristitty hänen uskonkäsityksistään tai käytöksestään riippumatta.

Pilkkanimiä

Tämä tilanne aiheutti 1500-luvulta lähtien ongelman uskonpuhdistajille. Koska nimeä kristitty käytettiin niin väljästi, niin miten he voisivat erottautua muista, jotka väittivät olevansa kristittyjä?

Usein he vain tyytyivät käyttämään sitä pilkkanimeä, jonka heidän vihollisensa olivat antaneet heille. Esimerkiksi Saksassa vaikuttaneen Martti Lutherin teologiset vastustajat käyttivät ensimmäisinä hänen nimeään hänen seuraajistaan, kun he kutsuivat näitä luterilaisiksi. John Wesleyn yhteydessä Englannissa olleet leimattiin metodisteiksi, koska he olivat epätavallisen tarkkoja ja metodisia uskonnollisten velvollisuuksiensa noudattamisessa. Baptistit vastustivat ensin pilkkanimeä anabaptisti (merkitsee ’uudestikastajaa’ tai ’kasteenuudistajaa’), mutta vähitellen he tekivät eräänlaisen sovitteluratkaisun omaksumalla nimen baptisti.

Mitä on sanottava raamatuntutkijoista? Papit nimittivät heitä russelilaisiksi ja rutherfordilaisiksi. Sellaisen nimen omaksuminen olisi kuitenkin edistänyt lahkolaishenkeä. Se ei olisi ollut sopusoinnussa sen ojennuksen kanssa, jonka apostoli Paavali antoi varhaiskristityille, kun hän kirjoitti: ”Kun yksi sanoo: ’Minä kuulun Paavalille’, mutta toinen sanoo: ’Minä Apollokselle’, ettekö silloin ole pelkästään ihmisiä [toisin sanoen näkemykseltänne lihallisia ettekä hengellisiä]?” (1. Kor. 3:4.) Jotkut kutsuivat raamatuntutkijoita ”millenisteiksi” tai ”kiliasteiksi”, mutta Kristuksen tuhatvuotishallitus, johon nämä sanat viittaavat, oli vain yksi heidän opetuksistaan. Toiset nimittivät heitä ”vartiotornilaisiksi”, mutta sekään ei ollut sopivaa, sillä Vartiotorni oli vain yksi niistä julkaisuista, joiden avulla he levittivät Raamatun totuutta.

Selvästi erottuvan nimen tarve

Ajan mittaan kävi yhä ilmeisemmäksi, että Jehovan palvelijoiden seurakunta todella tarvitsi nimen kristitty lisäksi jonkin selvästi erottuvan nimen. Kristitty-nimityksen merkitys oli vääristynyt ihmisten mielessä, koska kristityiksi itseään väittävillä ei useinkaan ollut juuri minkäänlaista käsitystä siitä, kuka Jeesus Kristus oli, mitä hän opetti ja mitä heidän olisi pitänyt tehdä, jos he todella olisivat olleet hänen seuraajiaan. Lisäksi kun veljemme oppivat yhä paremmin ymmärtämään Jumalan sanaa, he näkivät selvästi tarpeen erottautua ja pysyä erillään niistä uskonnollisista järjestelmistä, jotka väittivät vilpillisesti olevansa kristillisiä.

Veljemme tosin puhuivat usein itsestään raamatuntutkijoina ja käyttivät vuodesta 1910 lähtien nimeä Kansainvälinen raamatuntutkijain seura puhuessaan kokouksiinsa liittyvistä asioista. Vuonna 1914 he ottivat paikallisryhmilleen nimen Yhdistyneet raamatuntutkijat välttääkseen niiden sekoittamisen vähän aiemmin muodostettuun lailliseen yhdistykseen, jonka nimi oli Kansainvälinen raamatuntutkijain seura. Mutta heidän palvontaansa ei kuulunut pelkästään Raamatun tutkiminen. Sitä paitsi oli muitakin, jotka tutkivat Raamattua – jotkut vakavissaan, toiset kriitikkoina ja varsin monet siksi, että he pitivät sitä vain hyvänä kirjallisuutena. Sitten kun veli Russell oli kuollut, jotkut aiemmin yhteydessämme olleet kieltäytyivät yhteistoiminnasta Vartiotorni-seuran ja Kansainvälisen raamatuntutkijain seuran kanssa ja jopa vastustivat näiden seurojen työtä. Nämä omille teilleen lähteneet ryhmät käyttivät useita nimiä, ja jotkin niistä pitivät kiinni nimestä Yhdistyneet raamatuntutkijat. Tämä aiheutti lisää sekaannusta.

Mutta vuonna 1931 me sitten omaksuimme todella selvästi erottuvan nimen Jehovan todistajat. Kirjailija Chandler W. Sterling sanoi tätä Vartiotorni-seuran silloisen presidentin J. F. Rutherfordin ”suurimmaksi neronleimaukseksi”. Tuon kirjailijan käsityksen mukaan tämä oli taitava liike, jolla paitsi annettiin ryhmälle virallinen nimi, myös tehtiin sille helpoksi tulkita kaikki Raamatun viittaukset ”todistajaan” ja ”todistamiseen” niin, että ne soveltuvat nimenomaan Jehovan todistajiin. Toisaalta A. H. Macmillan, joka toimi hallinnollisissa tehtävissä Vartiotorni-seuran kolmen presidentin aikana, sanoi tuosta veli Rutherfordin ilmoituksesta: ”Mielessäni ei ollut epäilystä silloin eikä ole nyt sen suhteen, että Herra ohjasi häntä tässä ja että Jehova haluaa meidän kantavan tätä nimeä, ja me olemme hyvin onnellisia ja hyvin iloisia siitä, että meillä on se.” Kumpaa näkemystä tosiasiat tukevat? Oliko tuo nimi veli Rutherfordin ”neronleimaus”, vai johtuiko se Jumalan sallimuksesta?

Nimeä enteilevät vaiheet

Jehova pani 700-luvulla eaa. Jesajan kirjoittamaan: ”’Te olette minun todistajiani’, lausuu Jehova, ’niin, palvelijani, jonka olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä olen sama. Ennen minua ei ollut muodostettu yhtään Jumalaa, eikä minun jälkeeni edelleenkään ole ollut ketään. – – Te olette minun todistajiani’, lausuu Jehova, ’ja minä olen Jumala.’” (Jes. 43:10, 12.) Kuten Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa osoitetaan, monet Jesajan kirjoittamat ennustukset täyttyvät kristillisen seurakunnan yhteydessä (vrt. Jes. 8:18:aa Hepr. 2:10–13:een; Jes. 66:22:ta Ilm. 21:1, 2:een). Jesajan 43:10, 12:ta ei kuitenkaan käsitelty mitenkään yksityiskohtaisesti Vartiotornissa sen ensimmäisinä 40 julkaisuvuotena.

Sen jälkeen Raamatun tutkiminen kuitenkin kohdisti Jehovan palvelijoiden huomion uusiin merkityksellisiin vaiheisiin. Jumalan valtakunta, jonka messiaaninen Kuningas oli Jeesus, oli syntynyt taivaissa vuonna 1914. Tämä tehtiin selväksi Vartiotornissa vuonna 1925, ja samana vuonna kiinnitettiin tämän lehden 11:ssä eri numerossa huomiota Jesajan 43. luvussa olevaan profeetalliseen käskyyn olla Jehovan todistajia.

Vuoden 1926 toukokuun Vartiotornin pääkirjoituksessa esitettiin haastava kysymys: ”Kuka haluaa kunnioittaa Jehovaa?” Seuraavina viitenä vuotena Vartiotornissa käsiteltiin jotakin Jesajan 43:10–12:n osaa 46:ssa eri numerossa ja joka kerta se sovellettiin tosi kristittyihin.b Vuonna 1929 osoitettiin, että koko älyllisen luomakunnan edessä olevaan huomattavaan kiistakysymykseen sisältyy Jehovan nimen kunnioittaminen. Jesajan 43:10–12:ta tarkasteltiin toistuvasti puhuttaessa Jehovan palvelijoiden vastuusta tässä kysymyksessä.

Tosiasiat siis osoittavat, että Raamatun tutkimisen ansiosta Jehovan palvelijoiden huomio kiinnitettiin toistuvasti heidän velvollisuuteensa olla Jehovan todistajia. Tarkasteltavana ei ollut ryhmän nimi, vaan työ, jota sen piti tehdä.

Mutta millä nimellä noiden todistajien pitäisi tulla tunnetuiksi? Mikä olisi sopivaa sen työn kannalta, jota he tekivät? Mihin johtopäätökseen Jumalan oma sana viittasi? Tätä asiaa käsiteltiin konventissa, joka pidettiin Columbuksessa Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa 24.–30. heinäkuuta 1931.

Uusi nimi

Konventtiohjelman kannessa oli huomiota herättävästi näkyvissä suuret kirjaimet J T (engl. J W). Mitä ne merkitsivät? Niiden merkitys selitettiin vasta sunnuntaina 26. heinäkuuta. Sinä päivänä veli Rutherford piti esitelmän ”Valtakunta, maailman toivo”. Ilmaistessaan tuossa esitelmässä, ketkä julistavat Jumalan valtakuntaa, puhuja mainitsi erityisesti nimen Jehovan todistajat (engl. Jehovah’s Witnesses).

Myöhemmin samana päivänä veli Rutherford käsitteli vielä toisessakin puheessa syitä, joiden vuoksi tuota selvästi erottuvaa nimeä tarvittiin.c Mihin nimeen Raamattu itse viittasi? Puhuja lainasi Apostolien tekojen 15:14:ää, joka kohdistaa huomion Jumalan tarkoitukseen ottaa kansojen ihmisistä ”kansa nimelleen”. Hän korosti puheessaan sitä, että Ilmestyksen 3:14:n mukaan Jeesus Kristus on ”uskollinen ja totuudellinen todistaja”. Hän mainitsi Johanneksen 18:37:n, jossa Jeesus julisti: ”Sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta.” Hän kohdisti huomion 1. Pietarin kirjeen 2:9, 10:een, jonka mukaan Jumalan palvelijoiden tulee ”julistaa laajalti sen oivallisuuksia, joka kutsui” heidät ”pimeydestä ihmeelliseen valoonsa”. Hän käytti perustelussaan useita Jesajan kirjan kohtia, joista kaikkia ei vielä ymmärretty selvästi siihen aikaan, mutta sitten hän huipensi esityksensä Jesajan 43:8–12:een, johon sisältyy Jumalan antama tehtävä: ”’Te olette minun todistajiani’, lausuu Jehova, ’ja minä olen Jumala.’” (UM.) Mihin johtopäätökseen Jehovan oma sana siis ohjasi heidät? Mikä nimi olisi sopusoinnussa sen tavan kanssa, jolla Jumala todellisuudessa käytti heitä?

Selvä vastaus saatiin päätöksessä, joka hyväksyttiin innokkaasti tuossa tilaisuudessa.d Päätöksessä sanottiin muun muassa:

”Jotta meidän todellinen asemamme tulisi tunnetuksi, ja uskoen sen olevan sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa sellaisena kuin se on ilmaistu hänen sanassaan, olkoon päätetty seuraavaa, nimittäin:

”Että me rakastamme suuresti Veli Charles T. Russellia hänen työnsä tähden, ja että me tunnustamme ilolla, että Herra käytti häntä ja siunasi runsaasti hänen työnsä; kuitenkaan emme voi Jumalan sanan tähden suostua siihen, että meitä kutsutaan nimellä ’Russellilaiset’; että Vartio-Tornin Raamattu- ja Traktaatti-Seura ja Kansainvälinen Raamatun Tutkijain Seura ja Kansan Saarnatuoli-Seura ovat pelkkiä seurojen nimiä, joita seuroja me kristittyjen ihmisten joukkona pidämme, valvomme ja käytämme työmme eteenpäin viemiseksi Jumalan käskyjä totellen, ja kuitenkaan ei mikään näistä nimistä liity tai sovellu oikein meihin kristittyjen ryhmänä, jotka seuraavat Herramme ja Mestarimme, Kristuksen Jeesuksen, askeleissa; että me olemme Raamatun tutkijoita, mutta kristittyjen ryhmänä, joka muodostaa Seuran, me kieltäydymme omaksumasta tai tulemasta kutsutuiksi nimellä ’Raamatun Tutkijat’ tai muillakaan samanlaisilla nimityksillä, kun on kysymyksessä oikean asemamme ilmaiseminen Herran edessä; me kieltäydymme pitämästä tai tulemasta kutsutuksi kenenkään ihmisen nimellä;

”Että koska me olemme ostetut Jeesuksen Kristuksen, Herramme ja Lunastajamme, kalliilla verellä, olemme Jehova Jumalan vanhurskauttamat ja siittämät ja kutsutut hänen valtakuntaansa, niin me vakuutamme täydellistä uskollisuuttamme ja antautumistamme Jehova Jumalalle ja hänen valtakunnalleen; että me olemme Jehova Jumalan palvelijoita, joille on annettu työ tehtäväksi hänen nimessään ja Jeesuksen Kristuksen todistus annettavaksi hänen käskynsä mukaan sekä ilmoitus vietäväksi kansalle, että Jehova on tosi ja Kaikkivaltias Jumala; siksi me hyväksymme ja otamme ilolla sen nimen, jonka Herran Jumalan suu on maininnut, ja me haluamme olla tunnetut ja tulla kutsutuiksi sillä nimellä, nimittäin Jehovan todistajat. – Jesaja 43:10–12.”e

Sen jälkeen kun päätös oli kokonaisuudessaan esitetty, äänekkäät, pitkään jatkuneet suosionosoitukset ilmaisivat kuulijoiden olevan täysin samaa mieltä siitä, mitä oli sanottu.

Vastuun omaksuminen

Mikä kunnia onkaan kantaa ainoan tosi Jumalan, kaikkeuden Suvereenin, nimeä! Tuohon nimeen liittyy kuitenkin vastuu. Se on vastuu, jota muut uskonnolliset ryhmät eivät halua. Veli Rutherford sanoikin puheessaan: ”Onnellisia ovat ne, jotka voivat ottaa nimen, jota ei kukaan auringon alla tahdo, paitsi ne, jotka ovat kokonaan ja ehdottomasti vihkiytyneitä Jehovalle.” Mutta kuinka sopivaa onkaan, että Jehovan palvelijat kantavat Jumalan erisnimeä, että he tekevät sen tunnetuksi ja että se liitetään huomattavalla tavalla hänen tarkoituksensa julistamiseen!

Mikä tahansa ryhmä tai ketkä tahansa yksilöt, jotka puhuvat Jehovan nimessä, pitävät velvollisuutenaan välittää hänen sanansa totuudellisesti (Jer. 23:26–28). Sen lisäksi että heidän täytyy kertoa niistä järjestelyistä, jotka Jehova on tehnyt vanhurskautta rakastavien siunaamiseksi, heidän on kerrottava myös hänen tuomioistaan, jotka langetetaan epävanhurskauden harjoittajille. Niiden käskyjen mukaisesti, jotka Jehova antoi muinoin toimineille profeetoilleen, eivät hänen nykyisetkään todistajansa saa ottaa mitään pois Jumalan sanasta siten, että he jättäisivät jotakin kertomatta. (Jer. 1:17; 26:2; Hes. 3:1–11.) Heidän täytyy julistaa sekä ”Herran otollista vuotta” että ”meidän Jumalamme kostonpäivää” (Jes. 61:1, 2). Edellä esitetyn päätöksen hyväksyneet tunnustivat tämän vastuun, ja päätöksen loppuosassa he julistivat:

”Jehovan todistajina on meidän yksinomaisena ja ainoana tarkoituksenamme olla kokonaan kuuliaisia hänen käskyilleen; tehdä tunnetuksi, että hän on ainoa tosi ja Kaikkivaltias Jumala; että hänen sanansa on tosi, ja että hänen nimelleen kuuluu kaikki kunnia ja kirkkaus; että Kristus on Jumalan Kuningas, jonka hän on asettanut valtuutensa valtaistuimelle; että hänen valtakuntansa on nyt tullut, ja meidän täytyy nyt julistaa Herran käskyä totellen tätä hyvää uutista todistuksena eli todisteena kansoille ja ilmoittaa hallitsijoille ja kansalle Saatanan julmasta ja sortavasta järjestöstä ja erittäinkin sen, mikä koskee ’kristikuntaa’, joka on häijyin osa tuosta näkyväisestä järjestöstä; sekä Jumalan tarkoituksesta tuhota äkkiä Saatanan järjestö, mitä suurta tekoa seuraa pian Kristus-Kuninkaan tuoma rauha ja menestys, vapaus ja terveys, onnellisuus ja iankaikkinen elämä maan kuuliaisille ihmisille; että Jumalan valtakunta on maailman ainoa toivo, eikä ole mitään muuta toivoa, ja että niiden täytyy julistaa tämä sanoma, jotka tunnetaan Jehovan todistajina.

”Me kehoitamme nöyrästi kaikkia ihmisiä, jotka ovat kokonaan vihkiytyneet Jehovalle ja hänen valtakunnalleen, liittymään julistamaan tätä hyvää uutista toisille, jotta Herran vanhurskas lippu tulisi nostetuksi, jotta maailman kansat tietäisivät, mistä löytää totuuden ja avun toivon; ja, ennen kaikkea, jotta Jehova Jumalan suuri ja pyhä nimi tulisi vanhurskautetuksi ja koroitetuksi.”

Ei vain Columbuksessa Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa, vaan aina Australiassa saakka kuulijakunnat puhkesivat suosionosoituksiin kuullessaan ilmoituksen tuosta uudesta nimestä. Japanissa saatiin tuntikausien yrittämisen jälkeen keskiyöllä aivan pieni osa ohjelmaa kuulumaan lyhytaaltoradiosta. Se käännettiin heti. Siten pieni ryhmä kuuli siellä päätöksen ja raikuvat suosionosoitukset. Matsue Ishii oli läsnä tuossa tilaisuudessa, ja hän kirjoitti myöhemmin: ”Korotimme äänemme ilohuutoon yhdessä Yhdysvalloissa olevien veljiemme kanssa.” Columbuksen konventin jälkeen Jehovan todistajien konventit ja seurakunnat kaikissa niissä maissa, joissa he suorittivat palvelustaan, ilmaisivat olevansa täysin samaa mieltä tuon päätöksen kanssa. Tässä vain yksi esimerkki Norjasta: ”Vuosikonventissamme – – Oslossa nousimme kaikki seisomaan ja huusimme innokkaasti ’Ja’ hyväksyessämme uuden nimemme ’Jehovan todistajat’.”

Ei pelkkä nimilappu

Tulisiko maailma yleensä tietämään, että veljemme olivat omaksuneet tuon uuden nimen? Kyllä totisesti! Puhe, jossa ilmoitus nimestä alkuaan tehtiin, esitettiin laajimman siihen mennessä käytetyn radioasemaverkon välityksellä. Uutta nimeä koskeva päätös sisällytettiin myös kirjaseen Valtakunta, maailman toivo. Jehovan todistajat levittivät konventin jälkeen tuota kirjasta miljoonia kappaleita monilla kielillä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa, Afrikassa, Aasiassa ja merensaarilla. Sen lisäksi että he tarjosivat kirjasia talosta taloon, he ponnistelivat erityisesti saattaakseen sen kaikkien hallitusviranomaisten, huomattavien liikemiesten ja pappien käsiin. Jotkut vuonna 1992 elossa olleet muistivat hyvin osallistumisensa tuohon merkittävään rynnistykseen.

Kaikki eivät ottaneet kirjasta suopeasti vastaan. Eva Abbott muistelee, että kun hän Yhdysvalloissa lähti erään papin talosta, kirjanen lensi kaaressa hänen ohitseen ja putosi maahan. Koska hän ei halunnut sen joutuvan hukkaan, hän yritti nostaa sen ylös, mutta iso koira nappasi muristen kirjasen hänen kädestään ja vei sen isännälleen – tuolle samaiselle papille. Sisar sanoi: ”Koira siis toimitti perille kirjasen, jota itse en ollut kyennyt jättämään.”

Martin Pötzinger, joka palveli myöhemmin Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenenä, muisteli: ”Hämmästyneitä ilmeitä näki joka ovella esitellessämme itsemme sanomalla: ’Tulin tänään luoksenne yhtenä Jehovan todistajista.’ Ihmiset pudistivat päätään tai kysyivät: ’Mutta ettekö ole enää raamatuntutkijoita? Vai oletteko liittynyt johonkin uuteen lahkoon?’” Vähitellen tilanne muuttui. Kymmeniä vuosia sen jälkeen kun tuota muista erottuvaa nimeä alettiin käyttää, veli Pötzinger kirjoitti: ”Millainen muutos onkaan tapahtunut! Ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, ihmiset toteavat: ’Olette varmaankin Jehovan todistajia.’” Nyt nimemme kyllä tiedetään.

Tuo nimi ei ole pelkkä etiketti. Ovatpa Jehovan todistajat nuoria tai vanhoja, miehiä tai naisia, he kaikki antavat todistusta Jehovasta ja hänen suurenmoisesta tarkoituksestaan. Tuloksena on ollut se, mistä uskonnonhistorian professori C. S. Braden kirjoitti: ”Jehovan todistajat ovat kirjaimellisesti täyttäneet maan todistuksellaan.” (These Also Believe, Nämäkin uskovat.)

Vaikka veljemme todistivat kautta maailman ennen nimen Jehovan todistajat omaksumista, niin jälkeenpäin ajatellen näyttää siltä, että Jehova valmisti heitä vielä suurempaan työhön – sen suuren joukon kokoamiseen, joka säilyisi elossa Harmagedonin läpi ja jolla olisi tilaisuus elää ikuisesti paratiisimaan päällä.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 149]

Opetuslapsia kutsuttiin Jumalan sallimuksesta kristityiksi

[Huomioteksti s. 150]

Kristitty-nimitys vääristyi ihmisten mielessä

[Huomioteksti s. 151]

He eivät olleet pelkästään raamatuntutkijoita

[Huomioteksti s. 157]

”’Te olette minun todistajiani’, lausuu Jehova, ’ja minä olen Jumala’”

[Tekstiruutu s. 151]

Nimi Jehovan todistajat Amerikassa

arabia ش‍هود ‍ي‍هوه‍

armenia Եհովայի Վկաներ

englanti Jehovah’s Witnesses

espanja Testigos de Jehová

grönlanti Jehovap Nalunaajaasui

italia Testimoni di Geova

japani エホバの証人

kiina 耶和華見證人

korea 여호와의 증인

kreikka Μάρτυρες του Ιεχωβά

papiamento Testigonan di Jehova

portugali Testemunhas de Jeová

puola Świadkowie Jehowy

ranska Témoins de Jéhovah

samoa Molimau a Ieova

sranantongo Jehovah Kotoigi

tagalog Mga Saksi ni Jehova

vietnam Nhân-chứng Giê-hô-va

[Tekstiruutu s. 152]

Toisetkin ymmärsivät sen

Ei ainoastaan ”Vartiotorni” osoittanut Raamatusta, että Jehovalla olisi todistajia maan päällä. Esimerkiksi H. A. Ironside puhui kirjassaan ”Lectures on Daniel the Prophet” (Luentoja profeetta Danielista, julkaistiin alkuaan vuonna 1911) niistä, joissa Jesajan 43. luvun kallisarvoiset lupaukset täyttyisivät, ja sanoi: ”Nämä tulevat olemaan Jehovan todistajia, jotka todistavat ainoan tosi Jumalan voimasta ja kirkkaudesta, kun luopiokristikunta jätetään voimakkaan harhaluulon valtaan uskomaan antikristuksen valhe.”

[Tekstiruutu s. 153]

Nimi Jehovan todistajat itämaissa ja Tyynenmeren saarilla

bengali যিহোবার সাক্ষিরা

bislama Ol Wetnes blong Jeova

englanti Jehovah’s Witnesses

fidži Vakadinadina i Jiova

gudžarati યહોવાહના સાક્ષીઓ

hindi यहोवा के साक्षी

hirimotu Iehova ena Witness Taudia

iloko Dagiti Saksi ni Jehova

indonesia Saksi-Saksi Yehuwa

jap Pi Mich Rok Jehovah

japani エホバの証人

kannada ಯೆಹೋವನ ಸಾಕ್ಷಿಗಳು

kiina 耶和華見證人

korea 여호와의 증인

malajalam യഹോവയുടെ സാക്ഷികൾ

marathi यहोवाचे साक्षीदार

marshalli Dri Kennan ro an Jeova

myanmar ယေဟောဝါသက်သေများ

nepali यहोवाका साक्षीहरू

niue Tau Fakamoli a Iehova

palau reSioning er a Jehovah

pangasina Saray Tasi nen Jehova

ponape Sounkadehde kan en Siohwa

rarotonga Au Kite o Iehova

Salomonsaarten pidgin all’gether Jehovah’s Witness

samoa, tuvalu Molimau a Ieova

singali යෙහෝවාගේ සාක්ෂිකරුවෝ

tahiti Ite no Iehova

tamili யெகோவாவின் சாட்சிகள்

telugu యెహోవాసాక్షులు

thai พยานพระยะโฮวา

tonga Fakamo‘oni ‘a Sihova

truk Ekkewe Chon Pwarata Jiowa

urdu

Uuden-Guinean pidgin Ol Witnes Bilong Jehova

venäjä Свидетели Иеговы

vietnam Nhân-chứng Giê-hô-va

[Tekstiruutu s. 154]

Nimi Jehovan todistajat Afrikassa

afrikaans Jehovah se Getuies

amhara የይሖዋ ምሥክሮች

arabia ش‍هود ‍ي‍هوه‍

bemba Inte sha kwa Yehova

chicheŵa Mboni za Yehova

efik Mme Ntiense Jehovah

englanti Jehovah’s Witnesses

ewe Yehowa Ðasefowo

gã Yehowa Odasefoi

ganda Abajulirwa ba Yakuwa

gun Kunnudetọ Jehovah tọn lẹ

hausa Shaidun Jehovah

igbo Ndịàmà Jehova

joruba Ẹlẹ́rìí Jehofa

kiluba Ba Tumoni twa Yehova

kissi Seiyaa Jɛhowaa

kwanjama Eendombwedi daJehova

lingala Batemwe ya Jéhovah

luba Bantemu ba Yehowa

malagassi Vavolombelon’i Jehovah

more A Zeova Kaset rãmba

ndonga Oonzapo dhaJehova

pedi Dihlatse tša Jehofa

portugali Testemunhas de Jeová

ranska Témoins de Jéhovah

ruanda Abahamya ba Yehova

rundi Ivyabona vya Yehova

sango A-Témoin ti Jéhovah

shona Zvapupu zvaJehovha

silozi Lipaki za Jehova

sotho Lipaki tsa Jehova

suahili Mashahidi wa Yehova

tigrinja ናይ የሆዋ መሰኻኽር

tsonga Timbhoni ta Yehova

tswana Basupi ba ga Jehofa

twi Yehowa Adansefo

venda Ṱhanzi dza Yehova

xhosa amaNgqina kaYehova

zulu oFakazi BakaJehova

[Tekstiruutu s. 154]

Nimi Jehovan todistajat Euroopassa ja Lähi-idässä

albania Dëshmitarët e Jehovait

arabia ش‍هود ‍ي‍هوه‍

armenia Եհովայի Վկաներ

bulgaria Свидетелите на Йехова

englanti Jehovah’s Witnesses

espanja Testigos de Jehová

heprea עדי־יהוה

hollanti Jehovah’s Getuigen

islanti Vottar Jehóva

italia Testimoni di Geova

kreikka Μάρτυρες του Ιεχωβά

kroatia Jehovini svjedoci

makedonia, serbia Јеховини сведоци

malta Xhieda ta’ Jehovah

norja Jehovas vitner

portugali Testemunhas de Jeová

puola Świadkowie Jehowy

ranska Témoins de Jéhovah

romania Martorii lui Iehova

ruotsi Jehovas vittnen

saksa Jehovas Zeugen

slovakki Jehovovi svedkovia

sloveeni Jehovove priče

suomi Jehovan todistajat

tanska Jehovas Vidner

tšekki svĕdkové Jehovovi

turkki Yehova’nın Şahitleri

ukraina Свідки Єгови

unkari Jehova Tanúi

venäjä Свидетели Иеговы

viro Jehoova tunnistajad

[Kuvat s. 155]

Kirjaimet J T (engl. J W) olivat ilman selitystä näkyvästi esillä vuoden 1931 konventissa. Niiden merkitys paljastettiin uutta nimeä käsitelleessä sykähdyttävässä puheessa

[Kuvat s. 156]

He olivat ylpeitä voidessaan kertoa toisille olevansa Jehovan todistajia