Veljiemme arvostaminen
”Veljellisellä kiintymyksellä, jossa ei ole ulkokultaisuutta, rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti sydämestä.” – 1. PIETARI 1:22, UM, Viiteraamattu.
1. Mikä on saanut monet ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että Jehovan todistajat harjoittavat tosi kristillisyyttä?
RAKKAUS on tosi kristillisyyden tuntomerkki. Viimeisellä aterialla apostoliensa kanssa Jeesus korosti tätä sanoessaan: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:34, 35) Läsnäolo valtakunnansalin kokouksessa tai käyminen suuremmassa konventissa on saanut monet alun alkaen vakuuttuneeksi siitä, että Jehovan todistajat harjoittavat tosi kristillisyyttä. He näkivät rakkautta toiminnassa, ja tästä he tiesivät olevansa Kristuksen tosi opetuslasten joukossa.
2. Mitä apostoli Paavali sanoi rakkaudesta, kristillisyyden tunnusmerkistä?
2 Me kaikki iloitsemme siitä, että tämä aidon kristillisyyden tunnusmerkki on havaittavissa Jehovan kansan keskuudessa nykyään. Varhaiskristittyjen tavoin me kuitenkin ymmärrämme, että meidän pitäisi alituisesti etsiä uusia tapoja arvostuksemme ilmaisemiseen veljiämme kohtaan. Paavali kirjoitti Tessalonikan seurakunnalle: ”Saattakoon Herra teidät lisäksi kasvamaan, niin, olemaan runsaat, rakkaudessa toisianne kohtaan.” (1. Tessalonikalaisille 3:12) Miten voimme kasvaa rakkaudessamme toisiamme kohtaan?
Rakkaus ja veljellinen kiintymys
3. Minkä apostoli Pietari sanoi olevan puhtaan elämän viettämisen lisäksi välttämätöntä kristityille?
3 Vähän-Aasian kristillisille seurakunnille osoittamassaan yleiskirjeessä apostoli Pietari kirjoitti: ”Kun nyt olette puhdistaneet sielunne [tai: elämänne] tottelevaisuudellanne totuutta kohtaan, minkä tuloksena on veljellinen kiintymys [fi·la·del·fiʹa, UM, Viiteraamattu], jossa ei ole ulkokultaisuutta, rakastakaa [sanan a·ga·paʹo muoto] toisianne hellittämättömän hartaasti sydämestä.” (1. Pietari 1:22) Pietari osoittaa, että tarvitaan enemmän kuin elämämme puhdistamista. Tottelevaisuutemme totuutta kohtaan, johon myös uusi käsky sisältyy, tulisi johtaa siihen, että tunnemme veljellistä kiintymystä, jossa ei ole ulkokultaisuutta, ja hellittämättömän harrasta rakkautta toisiamme kohtaan.
4. Mitä kysymyksiä meidän pitäisi tehdä, ja mitä Jeesus sanoi tässä yhteydessä?
4 Ilmaisemmeko herkästi rakkauttamme ja arvostustamme vain niitä veljiämme kohtaan, joista pidämme? Olemmeko taipuvaisia osoittamaan anteliaisuutta heille ja sulkemaan silmämme heidän puutteiltaan, samalla kun huomaamme nopeasti, mitä vikoja ja heikkouksia on muissa, joita emme luonnostamme tunne hengenheimolaisiksemme? Jeesus sanoi: ”Jos rakastatte [sanan a·ga·paʹo muoto] niitä, jotka rakastavat teitä, mikä palkka teillä on? Eivätkö veronkantajatkin tee samoin?” – Matteus 5:46.
5. Minkä eron eräs raamatunoppinut tekee ”rakkautta” merkitsevän kreikkalaisen sanan ja ”kiintymystä” merkitsevän sanan välillä?
5 Uuden testamentin sanoista laatimassaan kirjassa (New Testament Words) professori William Barclay mainitsee ”kiintymykseksi” ja ”rakkaudeksi” käännetyistä kreikkalaisista sanoista seuraavaa: ”Näissä sanoissa [fi·liʹa, joka merkitsee ’kiintymystä’, ja sille sukua olevassa verbissä fi·leʹo] on suloista lämpöä. Ne merkitsevät hellän arvostavaa suhtautumista toista kohtaan. – – Ylivoimaisesti eniten Uusi testamentti käyttää rakkaudesta substantiivia agapē ja rakastamisesta verbiä agapan. – – Filia oli suloinen sana, mutta aivan varmasti tuo sana merkitsi lämpöä ja läheisyyttä ja kiintymystä. – – Agapē liittyy mieleen: se ei ole vain tunne, joka kumpuaa omia aikojaan sydämessämme; se on periaate, jonka mukaan me tieten tahtoen elämme. Agapē liittyy ennen kaikkea tahtoon. Se on valloitus, voitto ja saavutus. Kukaan ei ole koskaan luonnostaan rakastanut vihollisiaan. Vihollistensa rakastaminen merkitsee voittoa kaikista luontaisista taipumuksistamme ja tunteistamme. Tämä agapē – – on itse asiassa voimaa rakastaa sitä, mikä ei ole rakastettavaa, rakastaa ihmisiä, joista emme pidä.”
6. a) Mitä tutkivia kysymyksiä meidän pitäisi tehdä itsellemme? b) Miksi emme Pietarin sanojen mukaisesti voi rajoittaa veljellistä kiintymystämme niihin, jotka luonnostaan miellyttävät meitä?
6 Olemmeko taipuvaisia järkeilemään tunteittemme suhteen sillä tekosyyllä, että Raamatunkin mukaan meillä voi olla lämpimämmät tunteet joitakin veljiä kohtaan kuin toisia veljiä kohtaan? (Johannes 19:26; 20:2) Ajattelemmeko, että voimme ilmaista kylmää, järkiperäistä ”rakkautta” joillekuille, koska meidän täytyy, samalla kun säästämme lämpimän veljellisen kiintymyksen niille, jotka miellyttävät meitä? Jos ajattelemme näin, emme ole ymmärtäneet oikein Pietarin kehotusta. Emme ole riittävästi puhdistaneet sieluamme tottelevaisuudellamme totuutta kohtaan, sillä Pietari sanoo: ”Kun te nyt tottelevaisuudella totuutta kohtaan olette puhdistaneet sielunne, kunnes tunnette vilpitöntä kiintymystä kristittyjä veljiänne kohtaan, rakastakaa toisianne kokosydämisesti kaikin voiminenne.” – 1. Pietari 1:22, The New English Bible.
”Veljellinen kiintymys, jossa ei ole ulkokultaisuutta”
7, 8. Mistä ”ulkokultaisuudeksi” käännetty sana on peräisin, ja miksi Pietari siis käytti tätä sanaa?
7 Apostoli Pietari menee vielä pitemmälle. Hän sanoo, ettei veljellisessä kiintymyksessämme saa olla ulkokultaisuutta. ”Ulkokultaisuudeksi” käännettyä sanaa vastaavaa kreikkalaista sanaa käytettiin näyttelijöistä, jotka puhuivat naamio kasvoillaan. Näin he saattoivat esittää näytelmän aikana useita eri henkilöitä. Sitten tuo sana alkoi merkitä kuvaannollisesti ulkokultaisuutta tai teeskentelyä.
8 Mitä tunnemme syvällä sydämessämme joitakuita seurakunnassa olevia veljiä ja sisaria kohtaan? Tervehdimmekö kokouksessa heitä väkinäisesti hymyillen ja siirrämmekö sitten nopeasti katseemme muualle tai kiirehdimmekö tervehdittyämme heidän ohitseen? Tai mikä vielä pahempaa, pyrimmekö siihen, ettei meidän tarvitsisi lainkaan tervehtiä heitä? Jos menettelemme näin, niin mitä voidaan sanoa ’tottelevaisuudestamme totuutta kohtaan’, jonka olisi pitänyt puhdistaa sielumme siinä määrin, että tunnemme vilpitöntä kiintymystä kristittyjä tovereitamme kohtaan? Sanoessaan, ettei veljellisessä kiintymyksessämme saa olla ”ulkokultaisuutta”, Pietari tarkoittaa, ettei se saa olla näyttelemistä. Sen täytyy olla aitoa ja lähteä sydämestä.
”Hellittämättömän hartaasti sydämestä”
9, 10. Mitä Pietari tarkoitti sanoessaan, että meidän pitäisi rakastaa toisiamme ”hellittämättömän hartaasti” eli ”ojennetusti”?
9 Pietari lisää: ”Rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti [kirjaimellisesti: ”ojennetusti”] sydämestä.” Rakkauden osoittaminen niitä kohtaan, joista luonnostamme pidämme ja jotka osoittavat vastakaikua, ei vaadi ojentamaan sydäntämme ulospäin. Mutta Pietari kehottaa meitä rakastamaan toisiamme ”ojennetusti”. Kun a·gaʹpe-rakkautta ilmaistaan kristittyjen keskuudessa, se ei ole vain älyllistä, harkittua rakkautta, jollaista meidän pitäisi tuntea vihollisiamme kohtaan. (Matteus 5:44) Se on hellittämättömän harrasta rakkautta ja edellyttää ponnisteluja. Siihen sisältyy se, että ojennamme sydäntämme ulospäin, avarramme sitä niin, että se voi sulkea piiriinsä ihmisiä, joihin emme normaalisti tuntisi vetoa.
10 Fritz Rienecker selittää kirjassaan (Linguistic Key to the Greek New Testament) sanaa, joka on Pietarin 1. kirjeen 1:22:ssa käännetty vastineilla ”hellittämättömän hartaasti” tai ”ojennetusti”. Hän kirjoittaa: ”Perusajatuksena on hartaasti, innokkaasti (ei kevyesti – – vaan ikään kuin venyttäen) (Hort).” Venyttäminen merkitsee muun muassa ’ojentamista täyteen määräänsä’. Toistemme rakastaminen hellittämättömän hartaasti sydämestä merkitsee siksi, että ponnistelemme kaikin voimin pyrkiessämme tuntemaan veljellistä kiintymystä kaikkia kristittyjä tovereitamme kohtaan. Onko joillakuilla veljistämme ja sisaristamme ahdasta hellässä kiintymyksessämme? Jos on, niin meidän pitäisi avartua.
”Avartukaa”
11, 12. a) Minkä neuvon apostoli Paavali antoi Korinton kristityille? b) Miten Paavali antoi erinomaisen esimerkin tässä suhteessa?
11 Apostoli Paavali ilmeisesti havaitsi tähän tarvetta Korinton seurakunnassa. Hän kirjoitti siihen kuuluville kristityille: ”Suumme on avautunut teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut. Teillä ei ole ahdasta meissä, mutta teillä on ahdasta omassa hellässä kiintymyksessänne. Niinpä vastapalkkioksi – puhun kuin lapsille – avartukaa tekin.” – 2. Korinttolaisille 6:11–13.
12 Miten voimme avartaa sydämemme käsittämään kaikki veljemme ja sisaremme? Paavali antoi tässä erinomaisen esimerkin. Ilmeisesti hän etsi veljistään heidän parhaita puoliaan, eikä hän muistanut heitä heidän heikkouksiensa, vaan heidän hyvien ominaisuuksiensa vuoksi. Tätä valaisee hänen Rooman kristityille kirjoittamansa kirjeen viimeinen luku. Tarkastelkaamme Roomalaiskirjeen 16. lukua ja katsokaamme, miten se heijastaa sitä myönteistä asennetta, joka Paavalilla oli veljiään ja sisariaan kohtaan.
Lämmin arvostus
13. Miten Paavali ilmaisi arvostustaan Foibea kohtaan ja miksi?
13 Paavali kirjoitti kirjeensä roomalaisille Korintosta noin vuonna 56, kolmannen lähetysmatkansa aikana. Ilmeisesti hän uskoi käsikirjoituksen Foiben, kristityn naisen, haltuun, joka kuului läheiseen Kenkrean seurakuntaan ja aikoi matkustaa Roomaan. (Lue jakeet 1, 2.) Huomaa, miten lämpimästi Paavali suosittelee häntä Rooman veljille. Foibe oli tavalla tai toisella puolustanut monia kristittyjä, myös Paavalia, kenties heidän matkustaessaan Kenkrean vilkkaan sataman kautta. Koska Foibe oli kaikkien muiden ihmisten tavoin epätäydellinen syntinen, hänellä epäilemättä oli omat heikkoutensa. Mutta sen sijaan että Paavali olisi varoittanut Rooman seurakuntaa Foiben puutteista, hän neuvoi sitä ’ottamaan hänet tervetulleena vastaan Herrassa pyhien arvoisella tavalla’. Miten erinomainen, myönteinen asenne!
14. Mitä ystävällisiä sanoja Paavali esitti Priskasta ja Akylaasta?
14 Jakeissa 3–15 Paavali lähettää terveisiä yli 20:lle nimeltä mainitulle kristitylle ja monille muille, jotka mainitaan yksitellen tai yhdessä. (Lue jakeet 3, 4.) Pystytkö aistimaan sen veljellisen kiintymyksen, jota Paavali tunsi Priskaa (eli Priskillaa; vrt. Apostolien teot 18:2) ja Akylasta kohtaan? Tämä pariskunta oli asettunut alttiiksi vaaroille Paavalin vuoksi. Nyt hän tervehti kiitollisena näitä työtovereita ja lähetti heille kiitokset pakanaseurakuntien puolesta. Miten näiden sydämellisten terveisten onkaan täytynyt kannustaa Akylasta ja Priskillaa!
15. Miten Paavali osoitti ylevämielisyyttään ja nöyryyttään lähettäessään terveisiä Andronikukselle ja Juniaalle?
15 Paavalista tuli antaumuksellinen kristitty ilmeisesti 1–2 vuoden kuluessa Kristuksen kuolemasta. Siihen mennessä kun hän kirjoitti kirjeensä roomalaisille, Kristus oli käyttänyt häntä huomattavana kansojen apostolina jo useita vuosia. (Apostolien teot 9:15; Roomalaisille 1:1; 11:13) Huomaa kuitenkin hänen ylevämielisyytensä ja nöyryytensä. (Lue jae 7.) Hän lähetti terveisiä Andronikukselle ja Juniaalle, joiden hän sanoi olevan ”huomattavia miehiä apostolien [lähetettyjen] joukossa”, ja hän myönsi, että he olivat palvelleet Kristusta pitempään kuin hän. Hänessä ei ollut vähääkään pikkumaista mustasukkaisuutta!
16. a) Millaisia rakkaudellisia sanoja Paavali käytti puhuessaan muista Roomassa asuvista kristityistä? b) Miksi voimme olla varmoja siitä, että nämä terveiset olivat esimerkkejä ”veljellisestä kiintymyksestä, jossa ei ole ulkokultaisuutta”?
16 Meillä on vain vähän tai ei lainkaan tietoa sellaisista varhaiskristityistä kuin Epainetuksesta, Ampliatuksesta ja Stakyksesta. (Lue jakeet 5, 8, 9.) Mutta pelkästään siitä tavasta, jolla Paavali lähetti terveisiä kaikille kolmelle, voimme olla varmoja siitä, että he olivat uskollisia miehiä. Heistä oli tullut niin läheisiä Paavalille, että hän kutsui itse kutakin heistä ’rakkaakseen’. Paavalilla oli ystävällistä sanottavaa myös Apelleelle ja Rufukselle, joista toisen hän sanoi olevan ”hyväksytty Kristuksessa” ja toisen ”valittu Herrassa”. (Lue jakeet 10, 13.) Miten erinomaisia terveisiä nämä kaksi kristittyä saivatkaan! Ja tietäessämme Paavalin suorapuheisuuden voimme olla varmoja siitä, että ne eivät olleet pelkkää muodollisuutta. (Vrt. 2. Korinttolaisille 10:18.) Paavali ei muuten unohtanut tervehtiä myöskään Rufuksen äitiä.
17. Miten Paavali ilmaisi syvää arvostusta sisariaan kohtaan?
17 Se johdattaa meidät siihen, miten suuresti Paavali arvosti sisariaan. Rufuksen äidin lisäksi Paavali mainitsi peräti kuusi muuta kristittyä naista. Me olemme jo panneet merkille, miten ystävällisesti hän puhui Foibesta ja Priskasta. Mutta huomaa, miten lämmintä veljellistä kiintymystä hän osoitti lähettäessään terveisiä Marialle, Tryfoinalle, Tryfosalle ja Persikselle. (Lue jakeet 6, 12.) On helppo havaita, että hän ajatteli lämmöllä näitä ahkeria sisaria, jotka olivat ’nähneet paljon vaivaa’ veljiensä hyväksi. Miten rakentavaa onkaan nähdä se sydämestä lähtevä arvostus, jota Paavali tunsi veljiään ja sisariaan kohtaan heidän epätäydellisyyksistään huolimatta!
Älkäämme epäilkö veljiemme vaikuttimia
18. Miten voimme pyrkiä jäljittelemään Paavalia, mutta mikä voi olla tarpeellista?
18 Miksi et jäljittelisi Paavalia ja yrittäisi löytää jotain hyvää sanottavaa jokaisesta seurakunnassa olevasta veljestä ja sisaresta? Joidenkuiden kohdalla sinulla ei ole mitään ongelmaa. Toisista sen löytäminen voi vaatia hieman vaivaa. Miksi et yrittäisi viettää jonkin verran aikaa heidän kanssaan oppiaksesi tuntemaan heidät paremmin? Varmasti löydät heistä rakastettavia ominaisuuksia, ja kenties he saattavat oppia arvostamaan sinua enemmän kuin aiemmin.
19. Miksi meidän ei pitäisi epäillä veljiemme vaikuttimia, ja miten Jehova antaa meille erinomaisen esimerkin rakkaudesta?
19 Meidän ei pitäisi epäillä veljiemme vaikuttimia. He kaikki rakastavat Jehovaa; muutoin he eivät olisi vihkineet elämäänsä hänelle. Ja mikä suojelee heitä palaamasta maailmaan, noudattamasta sen huolettomia tapoja? Nimenomaan heidän rakkautensa Jehovaa, hänen vanhurskauttaan ja hänen Kristuksen alaisuudessa olevaa valtakuntaansa kohtaan. (Matteus 6:33) Mutta heidän kaikkien täytyy parhaillaan eri tavoin käydä ankaraa taistelua pysyäkseen uskollisina. Heidän uskollisuutensa saa Jehovan rakastamaan heitä. (Sananlaskut 27:11) Hän hyväksyy heidät palvelijoikseen huolimatta heidän vioistaan ja heikkouksistaan. Koska asia on näin, niin mitä syytä meillä on kieltäytyä ottamasta heitä hellän kiintymyksemme piiriin? – Roomalaisille 12:9, 10; 14:4.
20. a) Ainoastaan keitä kohtaan meidän tulisi Paavalin Roomalaiskirjeen mukaan olla epäluuloisia, ja keiden johtoa voimme turvallisesti noudattaa tässä suhteessa? b) Miten meidän pitäisi muussa tapauksessa suhtautua kaikkiin veljiimme?
20 Paavali kehottaa meitä olemaan epäluuloisia ainoastaan niitä kohtaan, jotka ”aiheuttavat jakaumia ja antavat kompastumisen aiheita” ja toimivat ’vastoin sitä opetusta, jonka me olemme oppineet’. Paavali kehottaa meitä pitämään silmällä sellaisia ja karttamaan heitä. (Roomalaisille 16:17) Seurakunnan vanhimmat ovat yrittäneet auttaa näitä. (Juudas 22, 23) Siksi voimme luottaa siihen, että vanhimmat ilmoittavat meille, jos joitakuita täytyy karttaa. Muussa tapauksessa meidän tulisi katsoa, että kaikki veljemme ansaitsevat veljellisen kiintymyksen, jossa ei ole ulkokultaisuutta, ja meidän pitäisi oppia rakastamaan heitä hellittämättömän hartaasti sydämestä.
21, 22. a) Mitä on edessämme? b) Millaisia tilanteita voi ilmaantua, ja mitä on siis nyt aika tehdä? c) Mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?
21 Saatana, hänen demoninsa ja koko hänen maailmallinen asiainjärjestelmänsä ovat meitä vastaan. Har-Magedon on edessämme. Sen käynnistää Maagogin Googin hyökkäys. (Hesekiel, luvut 38, 39) Silloin me tarvitsemme veljiämme enemmän kuin koskaan. Me voimme havaita tarvitsevamme juuri niiden apua, joita emme erityisesti arvosta. Tai juuri nämä voivat kaivata kipeästi meidän apuamme. Nyt on aika avartua ja kasvaa kaikkien veljiemme arvostamisessa.
22 Veljiemme arvostamiseen sisältyy tietysti asianmukainen kunnioitus seurakunnan vanhimpia kohtaan. Vanhinten itsensä pitäisi tässä suhteessa olla hyviä esimerkkejä osoittamalla asianmukaista arvostusta paitsi kaikkia veljiä kohtaan, myös toisia vanhimpia kohtaan. Aiheen tätä puolta tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.
Kerrattavia ydinkohtia
◻ Mikä on tosi kristillisyyden tunnusmerkki?
◻ Miksi tarvitaan sekä rakkautta että veljellistä kiintymystä?
◻ Miten voimme rakastaa toisiamme ”hellittämättömän hartaasti” eli ”ojennetusti”?
◻ Miten Paavali ilmaisi arvostusta veljiään ja sisariaan kohtaan Roomalaiskirjeen 16. luvussa?
◻ Miksi meidän ei pitäisi epäillä veljiemme vaikuttimia?
[Kuva s. 12]
Yritä löytää rakastettavia ominaisuuksia niistä, jotka eivät luonnostaan miellytä sinua