Raamatun näkökanta
Oliko Jehova juutalaisten heimojumala?
NIMI Jehova yhdistetään nykyään monissa maissa läheisesti nykyiseen Jehovan todistajien järjestöön. Nimi esiintyy kuitenkin joissakin sellaisissa raamatunkäännöksissä, joita käyttävät muutkin uskontokunnat kuin Jehovan todistajat. Itse asiassa nimeä Jehova edustavaa Tetragrammia on käytetty tuhansia vuosia.
Jehovaa sanotaan toisinaan ”Israelin Jumalaksi” (1. Aikakirja 17:24). Tämä ilmaus on saanut jotkut ajattelemaan, että hän oli vain paikallinen heimojumala, jonka heprealaiset joko lainasivat toisesta kulttuurista tai keksivät itse. ”[Jehova] oli aluksi hyvin aggressiivinen israelilaisten heimojumala”, väittää Karen Armstrong, joka on kirjoittanut kirjan A History of God (Jumalan historia). ”Myöhemmin Israelin profeetat, – – 600- ja 500-luvuilla eaa., tekivät tästä heimojumalasta täysin selittämättömän todellisuuden vertauskuvan.”
Jotkut uskonnonhistorioitsijat ovat yrittäneet jäljittää nimeä Jehova kanaanilaisista tai egyptiläisistä lähteistä. Toiset väittävät, että ”se on vanha heimonimi” ja että se ei ole sen Jumalan nimi, jota kuvaillaan ”Uudessa testamentissa”. Onko asia näin? Mitä Raamatun huolellinen lukeminen paljastaa?
Jehova – kaikkien kansojen Jumala
Raamatussa myönnetään, että Jehovan ja Israelin kansan välillä on kiinteä yhteys. Mutta ei häntä tällä perusteella voida pitää pelkkänä heimojumalana. Kristitty apostoli Paavali kysyi: ”Onko hän ainoastaan juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös kansakuntien ihmisten?” Mikä oli Paavalin selvä vastaus? ”On kansakuntien ihmistenkin.” (Roomalaisille 3:29.) Kuka oli se Jumala, josta Paavali puhui? Samaisessa roomalaisille kirjoitetussa kirjeessä nimi Jehova esiintyy 19 kertaa. Apostoli lainasi heprealaista profeettaa Joelia ja sanoi, että ”jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu”, eivät vain juutalaiset (Roomalaisille 10:13; Joel 2:32).
Israelilaiset eivät valinneet Jehovaa Jumalakseen, vaan Jehova valitsi heidät täyttämään hänen tarkoitustaan, toisin sanoen valmistamaan tietä Messiaalle. Lisäksi jonkin heimojumalan ja sitä palvovan kansan kohtalot ovat sidoksissa toisiinsa. Kun heimo kukistuu, sen jumalakin kärsii tappion. Tämä ei ole pitänyt paikkaansa Jehovasta.
Jehovan Abrahamin kanssa tekemä liitto – joka astui voimaan satoja vuosia ennen kristillistä aikakautta – lupasi siunauksia kaikkien kansakuntien ihmisille, mikä osoitti Jumalan olevan kiinnostunut koko ihmiskunnasta (1. Mooseksen kirja 12:1–3; Apostolien teot 10:34, 35; 11:18). Israelin kuningas Daavid osoitti, että Jehova omisti muutakin kuin Israelin maan: ”Jehovan on maa ja kaikki, mitä siinä on, tuottoisa maa ja ne, jotka siinä asuvat.” (Psalmit 24:1.)
Myöhemmin kun Daavidin poika Salomo vihki palvontatemppelin Jehovalle, hän osoitti, että oli olemassa keino, jonka avulla minkä tahansa kansakunnan nöyrät ihmiset saattoivat lähestyä Jehovaa. Salomo sanoi vihkiäisrukouksessaan: ”Myös vierasmaalaista, joka ei ole kansaasi Israelia ja joka todella tulee kaukaisesta maasta – – ja rukoilee tätä huonetta kohti, kuuntelethan sinä taivaista, pysyvästä asuinpaikastasi, ja varmasti teet kaiken sen mukaan, minkä vuoksi vierasmaalainen huutaa puoleesi, jotta kaikki maan kansat saisivat tuntea nimesi pelätäkseen sinua samoin kuin kansasi Israel.” (1. Kuninkaiden kirja 8:41–43.)
Israel hylättiin
Professori C. J. Labuschagne kirjoitti Israelin ja Jehovan välisestä suhteesta: ”Israel koki historiansa aikana kerran toisensa jälkeen sen, että tämä ’kansallinen’ Jumala saattoi toimia täysin epäkansallisesti ja jopa kansanvastaisesti.” Kun Israel hylkäsi Messiaan ensimmäisellä vuosisadalla, Jehova vuorostaan hylkäsi Israelin.
Kristittyjen oli kuitenkin määrä jatkaa Jehovan nimen käyttämistä. Kun kristillinen seurakunta kasvoi, sen jäseniksi tuli kaikkien kansakuntien ihmisiä. Johtaessaan erästä Jerusalemissa järjestettyä kristillistä kokousta juutalainen opetuslapsi Jaakob sanoi, että Jumala ”käänsi huomionsa [ei-juutalaisten] kansakuntien ihmisiin ottaakseen heistä kansan nimelleen”. Todisteeksi siitä, että näin oli ennustettu, Jaakob lainasi Aamoksen kirjassa olevaa ennustusta, jossa esiintyy Jehovan nimi. (Apostolien teot 15:2, 12–18; Aamos 9:11, 12.)
Huolehtii kaikista, siunaa kaikkia
Lisävakuudeksi Jehovan jumalallisuuden yleismaailmallisuudesta Paavali kirjoitti: ”Ei ole näet erotusta juutalaisen ja kreikkalaisen välillä, sillä kaikilla on sama Herra, joka on rikas kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.” (Roomalaisille 10:12.) Kaikki tottelevaiset ihmiset voivat tosiaankin saada Jehovan siunauksen.
Jehova lupaa kaikille uskollisille ja tottelevaisille ihmislapsilleen kansallisuudesta tai rodusta riippumatta loistoisan tulevaisuuden. Hänen Sanassaan tällaisia ihmisiä sanotaan ”kaikkien kansakuntien halutuiksi” (Haggai 2:7). Nämä ihmiset oppivat tuntemaan Jehovan ja alkavat rakastaa häntä. Raamatun viimeisessä kirjassa sanotaan heistä: ”Kaikki kansakunnat tulevat ja palvovat sinun [Jehovan] edessäsi, koska sinun vanhurskaat säädöksesi on tehty ilmeisiksi.” (Ilmestys 15:4.)
[Kuva s. 20]
Mooses kädessään taulut, joissa on kymmenen käskyä