Ihmeellisesti tehty elämään, ei kuolemaan
JOSPA vanhenemista vain voisi lykätä! Kaipaatko tällaista läpimurtoa? Totta kai. Kukapa ei haluaisi välttyä rypyiltä, harmailta hiuksilta, luuston haurastumiselta, elinvoiman menetykseltä, huonomuistisuudelta, sairauksilta ja lopulta kuolemalta?
Koska kauppamaailma tietää, miltä vanheneminen ihmisistä tuntuu, mainokset vetoavat haluun kätkeä tai lykätä vanhenemisen vaikutuksia. Tätä aihetta käsitellään usein lehtikirjoituksissa ja kirjoissa. Joissakin on hämmästyttäviä väitteitä. Kirja The Complete Book of Longevity, joka käsittelee pitkäikäisyyttä, alkaa näin:
”Jotkut teistä, jotka luette näitä sanoja, saattavat olla ensimmäisten kuolemattomien joukossa. Kun vanhuuteen liittyvät sairaudet – ja itse kuoleman mekanismi – ovat antautumassa tieteen eteneville armeijoille, kysymys ei ole siitä, tuleeko kuolemattomuuden läpimurto tapahtumaan – – vaan siitä, miten pysyä elossa, kunnes se tapahtuu.”
Onko sen perusteella, mitä tiede on jo saavuttanut, mitään todellista pohjaa tällaiselle optimismille?
Onko tiede pidentänyt ihmisen elinikää?
Tämän vuosisadan aikana on maailman kehittyneissä maissa odotettavissa oleva elinaika pidentynyt voimakkaasti. Esimerkiksi Suomessa 1900-luvun alussa miesten keskimääräinen elinikä oli 45,3 vuotta. Vuoden 1981 Suomen tilastollisen vuosikirjan mukaan vuonna 1980 oli syntymähetkellä miesten jäljellä oleva elinaika 69,2 vuotta, mikä merkitsee 53 prosentin lisäystä vuosisadan alusta. Uusimman, vuoden 1986 tilaston mukaan se on miehillä 70,5 vuotta ja naisilla 78,7 vuotta. Muutamissa muissa maissa elinikä on jopa korkeampi, esimerkiksi Yhdysvalloissa se on miehillä 71,8 vuotta ja naisilla 78,8 vuotta. Japanissa elinikä on korkein: miehillä 74,2 vuotta ja naisilla 79,8 vuotta. Todistaako tämä, että ihmisen elinikä on pidentynyt?
Edellä olevasta ilmenevä eliniän voimakas kasvu johtuu suurelta osin vastasyntyneiden alhaisemmasta kuolleisuudesta. Nykyään jää enemmän vauvoja henkiin ja kasvaa aikuiseksi kuin menneinä vuosisatoina. Kirja The Body Book selittää: ”Lääketieteelliset edistysaskeleet ovat kohottaneet keskimääräistä odotettavissa olevaa elinaikaa, mutta ne eivät ole kohottaneet eliniän enimmäispituutta.” Brian Stableford, englantilaisen Readingin yliopiston biologi, ilmaisi sen seuraavalla tavalla kirjassaan Future Man: ”Elinikämme on laskettu raamatullisista ajoista asti olevan 70 vuotta, ja vaikka kahden tuhannen vuoden tieteellinen edistys on suonut yhä useampien ihmisten saavuttaa tuon iän, tiedemiehet eivät toistaiseksi ole tehneet mitään sen pidentämiseksi.”
Stableford viittasi sanoihin, jotka Mooses, entisaikoina elänyt israelilainen, kirjoitti 3500 vuotta sitten: ”Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus.” (Psalmi 90:10) Ehkä kysyt: ’Eikö nykyaikainen lääketiede ole sitten kyennyt muuttamaan tätä elämän tosiasiaa?’
Vanheneminen – tieteen mukaan
Vanheneminen on niin tavallinen kokemus, että harvat ihmiset kyselevät, miksi vanhenemme. Tiedemiehille vanheneminen on kuitenkin ollut pitkään arvoitus. Miksi? ”Se näyttää olevan ristiriidassa elossasäilymisvietin kanssa, joka on useimpien elimistön toimintojen takana”, selittää Karl Sabbagh kirjassaan The Living Body. Kuinka lähellä vanhenemisen syyn ymmärtämistä tiedemiehet ovat?
”Ei ole mitään yksittäistä teoriaa, joka selittää kaikki vanhenemiseen liittyvät ilmiöt.” – The New Encyclopædia Britannica.
”Tämän päivän vanhenemisen tutkijalla on edessään enemmän teorioita kuin tuhatjalkaisella on jalkoja.” – Tri Gairdner Moment, biologian täysinpalvellut professori.
”Monet gerontologit [vanhenemisen tutkijat] ovat yhtä mieltä siitä, että nämä ovat meille hyvin hämmentäviä aikoja. Me emme tiedä, mikä on vanhenemisen takana oleva mekanismi, emmekä kykene mittaamaan vanhenemisnopeutta täsmällisillä biokemiallisilla termeillä.” – Journal of Gerontology, syyskuu 1986.
”Vertaus sokeasta miehestä, joka yrittää kuvailla norsua, valaisee myös vanhenemisen tutkijoiden ongelmia.” – Tri C. E. Finch, biologian ja gerontologian professori.
Yksi vanhenemisen selitystapa, joka löytyy kirjasta The Living Body, on se, että soluissa on ”luontainen kello”, joka sallii niiden lisääntyä, kunnes ”on aika lakata lisääntymästä”. Mutta mitä on sanottava aivosoluista, jotka eivät lisäänny syntymän jälkeen? Useimmat hermosolut säilyvät elossa ihmisen syntymästä vanhuuteen asti. Niinpä satavuotiaan kyseessä ollen samat hermosolut ovat toimineet sata vuotta.
Miljoonia hermosoluja kuitenkin kuolee ihmisen elämän aikana, ja hermosolujen kuolemisnopeus kasvaa iän myötä. Toinen vanhenemisteoria sanoo, että solut toimivat vähitellen tehottomammin, koska ne kuluvat käytössä. ”Mutta koska elolliset järjestelmät voivat korjata ja uudistaa itseään, miksei näitä kykyjä käytetä täysin hyväksi kulumisvaurioiden korjaamiseksi?” kysyy tri Richard Cutler kirjassa The Biology of Aging ja jatkaa: ”Toinen vaikeus kulumisolettamuksessa on se, miten selitetään eliniän suuri vaihtelu, joka on tyypillistä eri nisäkäslajeille.”
Simpansseilla on toiveita elää 40-vuotiaaksi ja gorillalla, joka on suurempi, vain 30-vuotiaaksi. Miksi ihmiset elävät hyvin paljon pitempään, jos vanheneminen johtuu kulumisesta? Miksi jotkin matelijat, kuten jättiläiskilpikonna, elävät kauemmin kuin ihminen? Ja miksi jotkin eliömuodot näyttävät elävän rajattoman pitkään?
Pienimmän ja suurimman antama opetus
Ajattelehan hetkinen eliötä nimeltä ameeba. ”Tämä yksisoluinen alkueläin ei kuole fyysisessä mielessä. Sen yksi solu jakautuu kahdeksi, ja molemmat puolikkaat ovat elävämpiä kuin silloin, kun ne olivat yksi”, kirjoittaa Science Digest -aikakauslehti. Yksisoluisten eliöiden joukossa ameeba ei ole poikkeus. Tri Tracy Sonneborn painottaa tätä kirjassa The Biology of Aging: ”Monet alemmat eliömuodot – – eivät koe luonnollista vanhenemista ja kuolemaa; ne voivat jatkaa elämistä, kasvamista, lisääntymistä ikuisesti täysin elinvoimaisina.”
Entä korkeammat eliömuodot, jotka koostuvat monista soluista? Mammuttipetäjät ovat suurimmat elolliset maan päällä. Tulipalot tuottavat kuoleman nuorille mammuttipetäjille, mutta jotkin säilyvät elossa tullakseen metsän jättiläisiksi. Kun niiden punertava kaarna paksunee, ne kestävät paremmin tulipaloja. Tulenkestävä kaarna voi tosiaankin olla yli puolen metrin paksuinen.
Joskus tuli tunkeutuu kaarnan läpi ja vaurioittaa punapuun runkoa. Sillä tavoin heikentyneet puut voivat kaatua raskaan painonsa alla. Toinen vaara on pehmeä maaperä tai maaperän eroosio, joka voi saada mammuttipetäjän kallistumaan johonkin suuntaan. Pitääkseen puun suorassa hämmästyttävä mekanismi saa kuitenkin aikaan rungon ja oksien ylimääräistä kasvua vastakkaisella puolella. Jos tämä epäonnistuu, puu saattaa yhtäkkiä rysähtää maahan. Mutta toistaiseksi ei tiedetä ainuttakaan tapausta, jossa mammuttipetäjä olisi kuollut vanhuuttaan.
Kirjassa Giant Sequoias (Mammuttipetäjät) sanotaan: ”Suurimmat ja vanhimmilta vaikuttavat puut jatkavat kasvua ilmeisen elinvoimaisina tuottaen vuosittain puukerroksen, jonka määrä on suunnilleen sama kuin aikaisempina vuosisatoina. Yksittäiset puut, joita tulipalo ei koskaan vahingoita ja jotka pysyvät pystysuorassa, saattaisivat hyvinkin elää niinkin vanhoiksi kuin on joskus ennustettu.”
Tämän vastakohtana ovat kasvit, jotka kukkivat vain kerran ja sen jälkeen kuolevat. Kasvien tutkimisen asiantuntija tri Carl Leopold huomauttaa: ”Yksivuotiset kasvit on ohjelmoitu kuolemaan jo yhden kasvukauden jälkeen, kun taas toiset lajit saattavat pysyä elossa tavattoman pitkiä aikoja. Kuuluisia pitkäikäisyydestään ovat mammuttipetäjät, jotka voivat elää jopa 3000 vuotta.”
Jos mammuttipetäjät on suunniteltu elämään näin pitkään, miksei ihmistä sitten ole? Jos yksisoluiset eliöt voivat jatkuvasti lisääntyä vanhenematta, miksi ihmisruumiin solut eivät voi? Ja jos ihmisen elimistö voi pitää jakautumattomia soluja, kuten hermosoluja, elossa sata vuotta, miksei ikuisesti?
Samalla kun tiedemiehet koettavat epätoivoisesti löytää vanhenemisen syytä, monet ovat löytäneet vastauksen toisesta lähteestä. Raamattu on kirja, joka väittää olevansa ihmisen Luojan, Jehova Jumalan, henkeyttämä. (2. Timoteukselle 3:16) Jos näin on, silloin Raamatun pitäisi tarjota tyydyttävä vastaus tähän tiedemiehiä hämmentävään kysymykseen. Tarjoaako se?
Vanheneminen – Raamatun mukaan
Raamatun mukaan ihminen luotiin täydelliseksi, ja hänellä oli mahdollisuus elää ikuisesti. Tämä oli hänen edessään palkintona yksinkertaisen tottelevaisuuskokeen läpäisemisestä. Ensimmäisiä vanhempiamme kiellettiin syömästä tietyn ”hyvän- ja pahantiedon puuksi” kutsutun puun hedelmää. Puu oli heille rakkaudellinen muistutus Jumalan näkymättömästä läsnäolosta ja hänen vallastaan päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa hänen luomuksilleen. Jehova Jumala antoi heille selkeän varoituksen: ”Sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” – 1. Mooseksen kirja 2:16, 17; 3:3.
Ikävä kyllä ensimmäinen mies ja nainen kapinoivat ja söivät kielletystä hedelmästä. Totuuden Jumalana heidän Luojansa oli pakko pitää sanansa ja tuomita heidät siten kuolemaan. Raamattu ei sisällä biologisia yksityiskohtia siitä, miten Jumala teki tämän. Mutta sen me tiedämme, että Aadam ja Eeva siirsivät syntisen tilansa jälkeläisiinsä. Niinpä Raamattu selittää: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” – Roomalaisille 5:12.
Tämä on tuomio, jota kukaan tiedemies ei voi kumota. Mutta Jehova Jumala, ihmisruumiin Tekijä, tietää, kuinka sen voi kumota. Hän järjesti rakkaudellisesti Poikansa Jeesuksen Kristuksen lunastamaan Aadamin ja Eevan jälkeläiset. Kaikki jotka osoittavat arvostusta tätä järjestelyä kohtaan, tullaan lopulta vapauttamaan vanhenemisesta ja kuolemasta. – Johannes 3:16.
Sinä voit nauttia elämästä ikuisesti paratiisissa
Se että alkuperäiset vanhempamme tehtiin elämään, eikä kuolemaan, on ihmeellinen asia, kun sitä pysähtyy ajattelemaan. Se auttaa meitä ymmärtämään seuraavan sykähdyttävän lupauksen: luomakunta ”vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen”. – Roomalaisille 8:21.
Niinpä se, minkä Aadam ja Eeva menettivät, tullaan lopulta palauttamaan monille heidän jälkeläisistään. Ajattelehan, mitä se voi merkitä sinulle. Ensimmäiset vanhempamme elivät kauneimmassa elinympäristössä, mikä on koskaan ollut maan päällä. Raamatun mukaan ”Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä.” – 1. Mooseksen kirja 2:8, 9.
Kuvittele, kuinka kaikki nuo majesteettiset puut tyydyttivät heidän näköaistiaan ja monet erilaiset viehättävät hedelmäpuut tyydyttivät heidän makuaistiaan. Lisää tähän moninainen eläimistö – siinä riitti loputtomasti kiehtovaa tutkimista. Raamattu sanookin: ”Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.” – 1. Mooseksen kirja 2:19.
Kaiken tämän lisäksi Aadamin ja Eevan elämälle annettiin tyydyttävä tarkoitus. Heidän oli määrä kasvattaa suuri perhe. Sitten perheen kasvaessa heidän oli määrä alistaa valtaansa muu osa maasta ja muuttaa se maailmanlaajuiseksi paratiisiksi. Mutta tämä valtava hanke voisi onnistua vain, jos he alistuisivat taivaallisen Luojansa ohjaukseen. – 1. Mooseksen kirja 1:26.
Koska he halusivat mieluummin toimia riippumattomina Jumalasta, seurauksena on ollut tuhansia vuosia kurjuutta, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Mutta ennen kuin Jehova Jumala karkotti ensimmäiset vanhempamme tuosta paratiisipuutarhasta, hän antoi lausunnon, joka on merkitty muistiin meidän hyödyksemme: ”’Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!’ Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista.” – 1. Mooseksen kirja 3:22, 23.
Jos ensimmäiset vanhempamme olisivat osoittautuneet tottelevaisiksi koetuksessa, he olisivat saaneet syödä tuosta ”elämän puusta”, joka vertauskuvasi Jumalan heille lupaamaa ikuisen elämän palkintoa. Tässä on siis lisätodiste siitä, että ihminen tehtiin elämään, ei kuolemaan.
Jumalan tarkoitus ei ole muuttunut. (Jesaja 55:11) Jeesus vahvisti tämän kuolinpäivänään. Jeesus lupasi katuvalle varkaalle, joka kuoli hänen vierellään: ”Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:42, 43) Pian taivaallisen hallituksensa aikana Jeesus Kristus varmistaa sen, että maa muutetaan paratiisiksi. Silloin tuo varas yhdessä miljardien muiden kuolleitten ihmisten kanssa herätetään kuolleista takaisin eloon. Jos nämä ylösnousseet ’tekevät hyvää’, he eivät kuole enää koskaan; heidän ylösnousemuksensa osoittautuu ”elämän ylösnousemukseksi”. – Johannes 5:28, 29.
Mutta Raamattu puhuu myös ”suuresta joukosta”, jota kootaan ”kaikista kansakunnista” ja joka ei tule koskaan edes tarvitsemaan ylösnousemusta. Siihen kuuluvat ovat nykyään eläviä ihmisiä, jotka uskovat Jehova Jumalaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. He säilyvät elossa maan päällä, kun Jumala tuhoaa kaiken pahuuden tulevan ”suuren ahdistuksen” aikana. Sen jälkeen heidät edelleen opastetaan ”elämän vetten lähteille” – loputtomaan elämään paratiisimaassa. – Ilmestys 7:9, 10, 14, 17.
Jo nyt tässä kansainvälisessä ”suuressa joukossa” on miljoonia ihmisiä. Myös sinä voit kuulua heidän joukkoonsa, jos luotat Jehova Jumalaan ja hänen pelastusjärjestelyynsä. Jos sitten jatkuvasti noudatat sitä, mikä on merkitty muistiin Sananlaskujen 3:5, 6:een ja Johanneksen 3:16:een, tulet itse kokemaan sen, että ihminen tehtiin elämään, ei kuolemaan. – Ilmestys 21:3–5.
[Kuva s. 23]
Kukapa ei haluaisi välttyä vanhenemisen vaikutuksilta?
[Kuva s. 25]
Miljoonat nykyään elävät tulevat itse kokemaan sen, että ihminen tehtiin elämään, ei kuolemaan
[Kuva s. 26]
Vanhenemisen aiheuttamat vauriot korjataan Jumalan uudessa maailmassa