Vapautettuja synnistä ansaitsemattoman hyvyyden johdosta

1, 2. Miksi Jehovan todistajat pitävät Roomalaiskirjeen 5:12:ta hyvin merkittävänä raamatunkohtana?

KUVITTELE, että haluaisit koota listan raamatunkohdista, jotka Jehovan todistajat tuntevat hyvin ja joita he käyttävät usein. Olisiko Roomalaiskirjeen 5:12 listasi kärkipäässä? Olet varmasti toisia opettaessasi lukenut monta kertaa seuraavat sanat: ”Niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.”

² Tätä jaetta käytetään useita kertoja kirjassa Mitä Raamattu todella opettaa? Tutkiessasi kirjaa lastesi tai muiden kanssa luette todennäköisesti Roomalaiskirjeen 5:12:n, kun käsittelette maata koskevaa Jumalan tarkoitusta, lunnaita ja kuolleiden tilaa, joista kerrotaan kirjan luvuissa 3, 5 ja 6. Mutta kuinka usein ajattelet sitä, miten Roomalaiskirjeen 5:12 soveltuu omaan toimintaasi, asemaasi Jehovan edessä ja tulevaisuudentoivoosi?

 3. Mitä meidän on tunnustettava omasta tilanteestamme?

³ Meidän kaikkien on tunnustettava, että olemme syntisiä. Teemme virheitä joka päivä. Jumala kuitenkin muistaa, että meidät on tehty tomusta, ja hän haluaa osoittaa meille armoa (Ps. 103:13, 14). Jeesus neuvoi meitä pyytämään Jumalalta: ”Anna meille syntimme anteeksi.” (Luuk. 11:2–4.) Meillä ei siis ole mitään syytä jäädä hautomaan virheitä, jotka Jumala on antanut anteeksi. Meidän on silti hyvä miettiä, mihin hänen anteeksiantonsa perustuu.

4, 5. a) Mikä auttaa ymmärtämään Roomalaiskirjeen 5:12:ta? b) Mitä Roomalaiskirjeen 3:24:ssä mainittu ”ansaitsematon hyvyys” tarkoittaa?

⁴ Roomalaiskirjeen 5:12:ta edeltävät ja seuraavat luvut, varsinkin luku 6, auttavat meitä ymmärtämään, millä perusteella Jehova voi antaa meille anteeksi. Luvussa 3 sanotaan: ”Kaikki ovat tehneet syntiä – – ja se, että heidät hänen ansaitsemattomasta hyvyydestään julistetaan vanhurskaiksi Kristuksen Jeesuksen maksamien lunnaiden perusteella tapahtuvan vapautuksen välityksellä, on ilmainen lahja.” (Room. 3:23, 24.) Mitä Paavali tarkoitti ”ansaitsemattomalla hyvyydellä”? Hän käytti kreikan sanaa, joka erään hakuteoksen mukaan merkitsee ”ilman vaatimuksia tai vastapalveluksen odotusta auliisti tehtyä palvelusta”. Se on jotakin, mitä saadaan ilman omaa ansiota.

⁵ Raamatunoppinut John Parkhurst sanoi tästä kreikan sanasta: ”Jumalasta tai Kristuksesta puhuttaessa se viittaa hyvin usein nimenomaan heidän alttiiseen ja ansaitsemattomaan suosiollisuuteensa tai hyvyyteensä, joka ilmenee ihmisen lunastuksessa ja pelastuksessa.” Tämä sana on siis käännetty Uuden maailman käännöksessä sopivasti ”ansaitsemattomaksi hyvyydeksi”. Mutta miten Jumala on ilmaissut ansaitsematonta hyvyyttä? Entä miten se liittyy tulevaisuudentoivoomme ja suhteeseemme häneen?

 6. Ketkä voivat hyötyä Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä ja miten?

⁶ Aadam oli se ”yksi ihminen”, jonka välityksellä synti ja kuolema ”tulivat maailmaan”. Niinpä ”yhden ihmisen hairahduksesta kuolema hallitsi kuninkaana”. Paavali jatkoi, että Jumalan ”ansaitsemattoman hyvyyden – – runsaus” tuli ilmeiseksi ”yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta”. (Room. 5:12, 15, 17.) Koko ihmiskunnalla on mahdollisuus hyötyä tästä ansaitsemattomasta hyvyydestä. ”Yhden [Jeesuksen] tottelevaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiden asemaan.” Jumalan ansaitsematon hyvyys voi johtaa ”ikuiseen elämään – – Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta”. (Room. 5:19, 21.)

 7. Miksi lunastusjärjestely on ansaitsematonta hyvyyttä?

⁷ Jehova ei ollut velvollinen lähettämään Poikaansa maan päälle lunnaiksi. Epätäydellisinä, syntisinä ihmisinä emme myöskään olisi ansainneet sitä, mitä Jumala ja Jeesus tekivät hyväksemme. Syntiemme anteeksianto ja ikuisen elämän toivo ovat tosiaankin ansaitsematonta hyvyyttä. Olemme hyvin kiitollisia Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä ja haluamme ilmaista sen elämäntavallamme.

 8. Millaista väärää näkemystä meidän on varottava?

⁸ Koska olemme Aadamin epätäydellisiä jälkeläisiä, olemme taipuvaisia erehtymään, tekemään syntiä. Meidän ei kuitenkaan tulisi pitää Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä itsestään selvänä. Olisi väärin järkeillä, ettei ole niin vakavaa, vaikka tekisimmekin jotain, mitä Jumala pitää syntinä, koska hän kyllä antaa meille anteeksi. Ensimmäisellä vuosisadalla kun apostoleja oli vielä elossa, jotkut kristityt ikävä kyllä ajattelivat tällä tavoin. (Lue Juudaksen kirjeen 4.) Emme ehkä koskaan sanoisi tällaista ajatusta ääneen, mutta toisten mielipiteet voisivat vaikuttaa meihin ja väärä näkemys voisi vähitellen alkaa itää sisällämme.

 9, 10. Millä tavoin Paavali ja muut kristityt vapautettiin synnistä ja kuolemasta?

⁹ Paavali osoitti painokkaasti, ettei meidän tule ajatella, että Jumala katsoo väärintekemistä läpi sormien. Kristityt ovat ”kuolleet synnille”, kuten hän kirjoitti. (Lue Roomalaiskirjeen 6:1, 2.) Mitä hän tarkoitti?

¹⁰ Lunnaiden perusteella Jumala antoi Paavalille ja muille ensimmäisen vuosisadan kristityille heidän syntinsä anteeksi. Hän voiteli heidät pyhällä hengellä ja kutsui heidät hengellisiksi pojikseen, joilla oli toivo elää taivaassa. Jos he pysyisivät uskollisina, he saisivat hallita Kristuksen kanssa taivaassa. Paavali kuitenkin sanoi, että ollessaan vielä elossa ja palvellessaan Jumalaa maan päällä he olivat ”kuolleet synnille”. Hän mainitsi esimerkkinä Jeesuksen, joka kuoli ihmisenä ja joka sitten herätettiin kuolemattomaksi henkiolennoksi taivaaseen. Kuolema ei enää ollut Jeesuksen herra. Samalla tavoin voidellut kristityt olivat ”kuolleita synnille, mutta eläviä Jumalalle Kristuksen Jeesuksen välityksellä”. (Room. 6:9, 11.) Heidän elämäntapansa oli muuttunut: he eivät enää antaneet syntisten halujen ohjata heitä. He olivat kuolleita entiselle elämäntavalleen.

11. Missä mielessä me nykyajan kristityt olemme ”kuolleita synnille”?

¹¹ Miten on meidän laitamme? Ennen kuin meistä tuli kristittyjä, teimme usein syntiä emmekä ehkä edes tajunneet, miten väärin toimimme Jumalan silmissä. Olimme ”epäpuhtauden ja laittomuuden orjia”, toisin sanoen ”synnin orjia” (Room. 6:19, 20). Sitten opimme Raamatun totuuden, ja se sai meidät tekemään muutoksia elämässämme, vihkiytymään Jumalalle ja menemään kasteelle. Siitä lähtien olemme halunneet olla ”sydämestämme tottelevaisia” Jumalan opetuksille ja normeille. Meidät ”vapautettiin synnistä”, ja meistä ”tuli vanhurskauden orjia” (Room. 6:17, 18). Mekin voimme siis sanoa, että olemme ”kuolleita synnille”.

12. Mikä valinta meidän jokaisen on tehtävä?

¹² Mietihän, miten seuraavat Paavalin sanat soveltuvat sinuun: ”Älköön sen tähden synti enää hallitko kuninkaana kuolevaisessa ruumiissanne, niin että teidän tulisi totella sen haluja.” (Room. 6:12.) Voimme joko antaa myöten syntisille ajatuksillemme ja haluillemme tai hallita niitä. Kysy itseltäsi: Annanko joskus väärien halujeni kasvaa niin voimakkaiksi, että toimin niiden mukaan? Vai torjunko ne heti? Kyse on pohjimmiltaan siitä, miten paljon arvostamme ansaitsematonta hyvyyttä, jota Jumala on osoittanut meitä kohtaan antamalla syntimme anteeksi.

13. Mikä osoittaa, että ihminen voi hylätä syntisen elämäntapansa?

¹³ Jehovan palvelijat ovat hylänneet entisen elämäntapansa. Ennen kuin he oppivat tuntemaan Jumalan ja rakastamaan ja palvelemaan häntä, he saattoivat harjoittaa ”sellaista, mitä [he] nyt häpeävät” ja mikä olisi voinut johtaa kuolemaan (Room. 6:21). Jotkut Korintin kristityt, joille Paavali kirjoitti, olivat olleet epäjumalanpalvelijoita, avionrikkojia, homoseksuaaleja, varkaita ja juoppoja. Heidät oli kuitenkin ”pesty puhtaiksi” ja ”pyhitetty”. (1. Kor. 6:9–11.) Sama piti luultavasti paikkansa joistakin Rooman seurakunnan jäsenistä. Paavali kehotti heitä: ”Älkää liioin enää tarjotko jäseniänne epävanhurskauden aseiksi synnille, vaan tarjotkaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.” (Room. 6:13.) Paavali oli varma, että he pystyivät pysymään hengellisesti puhtaina ja näin hyötymään edelleen Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä.

14, 15. Miten voimme osoittaa, että olemme ”sydämestämme tottelevaisia”?

¹⁴ Jotkut nykyään elävät veljet ja sisaret ovat voineet aiemmin olla korinttilaisten kaltaisia. Mutta hekin ovat muuttuneet, ja heidät on ”pesty puhtaiksi”. Oletpa tehnyt elämässäsi mitä muutoksia hyvänsä, millainen asema sinulla on nyt Jumalan edessä? Oletko niin kiitollinen Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä ja syntien anteeksiannosta, ettet enää ”tarjoa jäseniäsi” synnille? Oletko päättänyt taistella vääriä haluja vastaan ja käyttää elämäsi Jehovan palvelemiseen?

¹⁵ Meidän täytyy tietysti karttaa sellaisten vakavien syntien harjoittamista, joihin jotkut korinttilaiset olivat syyllistyneet. Muuten emme voisi sanoa, että olemme ottaneet vastaan Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden eikä synti ole ”herramme”. Mutta olemmeko myös päättäneet olla ”sydämestämme tottelevaisia” karttamalla parhaamme mukaan syntejä, joita jotkut voisivat pitää vähemmän vakavina? (Room. 6:14, 17.)

16. Mistä tiedämme, että kristittyjen täytyy karttaa muitakin kuin vakavia syntejä?

¹⁶ Paavali ei varmasti harjoittanut sellaisia räikeitä syntejä, joista puhutaan 1. Korinttilaiskirjeen 6:9–11:ssä. Hän kuitenkin tunnusti tekevänsä syntiä. Hän kirjoitti: ”Minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä mitä saan aikaan, sitä en tiedä. Sillä mitä tahdon, sitä en harjoita, mutta mitä vihaan, sitä minä teen.” (Room. 7:14, 15.) Tämä osoittaa, että 1. Korinttilaiskirjeessä mainittujen vakavien syntien lisäksi oli myös muita asioita, joita Paavali piti synteinä, ja hän taisteli niitäkin vastaan. (Lue Roomalaiskirjeen 7:21–23.) Haluamme jäljitellä häntä ja olla ”sydämestämme tottelevaisia” Jehovalle.

17. Miksi sinä haluat olla rehellinen?

¹⁷ Otetaanpa esimerkiksi rehellisyys, joka on yksi kristittyjen perusvaatimus. (Lue Sananlaskujen 14:5; Efesolaiskirjeen 4:25.) Saatana on ”valheen isä”. Ananias ja hänen vaimonsa menettivät henkensä, koska he valehtelivat. Emme halua toimia heidän tavallaan, emmekä siksi valehtele. (Joh. 8:44; Apt. 5:1–11.) Mutta rehellisyys on enemmän kuin sitä, että pidättyy valehtelemasta. Jos olemme todella kiitollisia Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä, rehellisyytemme menee vielä pitemmälle.

18, 19. Mitä on todellinen rehellisyys?

¹⁸ Valehteleminen merkitsee sitä, että sanoo jotain, mikä ei ole totta. Jehova haluaa kuitenkin palvelijoidensa karttavan muutakin kuin suoranaista valehtelua. Hän kehotti muinaisia israelilaisia: ”Teidän tulee osoittautua pyhiksi, sillä minä, Jehova, teidän Jumalanne, olen pyhä.” Sitten hän mainitsi esimerkkejä siitä, miten he voisivat olla pyhiä. Hän sanoi muun muassa: ”Ette saa varastaa ettekä saa pettää, eikä kukaan teistä saa kohdella väärin lähimmäistään.” (3. Moos. 19:2, 11.) Vaikka joku ei koskaan esittäisi suoranaisia valheita, hän voisi silti pettää toisia eli johtaa heitä harhaan.

¹⁹ Mies saattaisi esimerkiksi kertoa työnantajalle tai työkavereille, että hän ei pääse seuraavana päivänä töihin tai että hänen täytyy lähteä pois töistä aikaisemmin, koska hänellä on ”lääkäriasioita”. Nämä ”lääkäriasiat” tarkoittavat kuitenkin vain apteekissa poikkeamista tai lääkärikäynnin maksamista. Todellisuudessa hän haluaa lähteä aikaisemmin lomamatkalle tai viedä perheensä rannalle. Mies puhuu osaksi totta, mutta onko hän mielestäsi rehellinen, vai johtaako hän pikemminkin toisia harhaan? Ehkä mieleesi tulee muitakin samantapaisia tilanteita, joissa joku voi johtaa toisia tahallaan harhaan, jotta hän saisi haluamansa tai välttyisi rangaistukselta. Me kuitenkin tottelemme Jumalaa, joka sanoi: ”Ette saa pettää.” Lisäksi Roomalaiskirjeen 6:19:ssä kehotetaan: ”Antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden orjiksi pyhyyteen.”

20, 21. Miten kiitollisuus Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä vaikuttaa meihin?

²⁰ Kiitollisuuteen Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä kohtaan sisältyy siis muutakin kuin se, että karttaa haureutta, juopumusta ja muita syntejä, joihin jotkut korinttilaiset olivat syyllistyneet. Esimerkiksi emme karta vain sukupuolista moraalittomuutta vaan myös moraalitonta viihdettä. Jos annamme ”jäsenemme vanhurskauden orjiksi”, varomme juopumusta mutta emme myöskään juo niin paljon, että olisimme lähellä juopumuksen rajaa. Taistelu tällaisia vääriä tapoja vastaan saattaa olla vaikeaa, mutta voimme voittaa taistelun.

²¹ Haluamme karttaa törkeitä syntejä samoin kuin sellaisia väärintekoja, jotka eivät ole yhtä räikeitä. Vaikka emme pysty täysin karttamaan syntiä, pyrimme siihen kuten Paavali. Hän kehotti: ”Älköön – – synti enää hallitko kuninkaana kuolevaisessa ruumiissanne, niin että teidän tulisi totella sen haluja.” (Room. 6:12; 7:18–20.) Taistelemalla kaikenlaista syntiä vastaan osoitamme, että olemme aidosti kiitollisia Jumalan ja Kristuksen ansaitsemattomasta hyvyydestä.

22. Mikä odottaa niitä, jotka ovat aidosti kiitollisia Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä?

²² Ansaitsemattomassa hyvyydessään Jehova on antanut syntimme anteeksi ja antaa vastaisuudessakin. Kiitollisuus häntä kohtaan saa meidät kaikin keinoin välttämään asioita, jotka ovat hänen silmissään väärin, vaikka toiset pitäisivät niitä vähäpätöisinä synteinä. Jos toimimme näin, meitä odottaa palkinto, josta Paavali sanoi: ”Nyt sitä vastoin, koska teidät vapautettiin synnistä, mutta teistä tuli Jumalan orjia, teillä on hedelmänne pyhyytenä ja loppuna ikuinen elämä.” (Room. 6:22.)