Roomalaisille 6:23 – ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä”

”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä.” (Roomalaisille 6:23, Uuden maailman käännös)

”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Roomalaisille 6:23, Kirkkoraamattu 1992)

Apostoli Paavali selittää tässä, että synti on syy siihen, miksi ihmiset kuolevat. Jumala kuitenkin antaa uskollisille palvelijoilleen hienon toivon: mahdollisuuden ikuiseen elämään.

”Synnin palkka on kuolema.” Kaikki ihmiset syntyvät epätäydellisinä, ja siksi heillä on taipumus tehdä syntiäa (Psalmit 51:5; Saarnaaja 7:20). Koska ihmiset ovat syntisiä, he myös väistämättä vanhenevat ja kuolevat (Roomalaisille 5:12).

Jakeen alkuosa voidaan kääntää myös: ”Synti maksaa palkaksi kuoleman.” (Roomalaisille 6:23, alaviite.) Paavali siis vertaa syntiä työnantajaan. Samoin kuin työntekijä voi odottaa saavansa työstään palkan, epätäydelliset ihmiset voivat odottaa kuolevansa.

Paavali kuitenkin sanoo myös, että ihminen, ”joka on kuollut, on vapautunut synnistään” (Roomalaisille 6:7). Kun ihminen kuolee, hän pääsee vapaaksi kaikista synneistä, joita hän on tehnyt. Ei siksi ole mitään syytä uskoa, että kuoleman jälkeen ihminen kärsisi jossain menneiden virheidensä takia. Itse asiassa Raamattu kertoo selvästi, että kuolleet eivät ajattele, tunne eivätkä tee mitään. (Saarnaaja 9:5.)

”Mutta Jumalan lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä.” Vastakohtana synnin maksamalle ”palkalle” Jumala antaa lahjaksi ikuisen elämän. ”Lahjaksi” käännetty alkukielen sana voidaan kääntää myös vastineilla ”ansaitsematon lahja” tai ”suosiollinen lahja”. Se välittää ajatuksen siitä, että jollekin annetaan jotain sellaista, mitä hän ei ole ansainnut. Kukaan epätäydellinen ihminen ei voi ansaita pelastusta tai ikuista elämää (Psalmit 49:7, 8). Jumala haluaa silti antaa mittaamattoman arvokkaan lahjan, ikuisen elämän, niille, jotka uskovat Jeesukseen (Johannes 3:16; Roomalaisille 5:15, 18).

Paavali kirjoitti kirjeen Rooman kristityille noin vuonna 56. Tuohon aikaan joillain heistä oli vääristyneitä ajatuksia Jumalan armosta. Koska kreikkalainen filosofia oli vaikuttanut joihinkin, he saattoivat järkeillä, että mitä enemmän syntiä tekee, sitä enemmän hyötyy Jumalan anteeksiannosta (Roomalaisille 6:1). Toiset taas saattoivat päätellä, että he eivät ole vastuussa teoistaan, koska he eivät enää olleet Mooseksen lain alaisuudessa (Roomalaisille 6:15). Kirjeessään Paavali kuitenkin korosti sitä, että Jumalan armosta ei voi hyötyä, jos antaa synnin hallita elämäänsä (Roomalaisille 6:12–14, 16).

Paavalin sanat vakuuttavat nykyään eläville Jumalan palvelijoille, että syntisyydestään huolimatta heillä on toivo. Jos elää Jumalan moraalinormien mukaan eikä anna periksi väärille haluille, Jumala lupaa antaa ikuisen elämän. (Roomalaisille 6:22.)

Katso lyhyt video, joka auttaa saamaan kokonaiskuvan Roomalaiskirjeestä.