Lukijoiden kysymyksiä
◼ Mitä oli se ”hyvä”, jota apostoli Paavali ei voinut tehdä, kuten hän mainitsi Roomalaiskirjeen 7:19:ssä?
Paavali viittasi pohjimmiltaan kyvyttömyyteensä tehdä kaikki ne hyvät asiat, jotka on lueteltu Mooseksen laissa. Se oli epätäydellisyyden ja syntisyyden takia mahdotonta niin Paavalille kuin kaikille muillekin, myös meille. Mutta ei ole syytä vaipua epätoivoon. Kristuksen uhri avasi tien Jumalan anteeksiannolle ja hyvään suhteeseen pääsemiselle Hänen kanssaan.
Roomalaiskirjeen 7:19:ssä sanotaan: ”Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan.” Tekstiyhteys osoittaa, että Paavali puhui pääasiallisesti siitä ”hyvästä”, mitä Laki vaati tekemään. Jakeessa 7 hän oli sanonut: ”Onko Laki syntiä? Älköön se koskaan tulko sellaiseksi! Todellisuudessa en olisi tullut tuntemaan syntiä, ellei olisi ollut Lakia, enkä esimerkiksi olisi tullut tuntemaan himoitsemista, ellei Laki olisi sanonut: ’Sinä et saa himoita.’” Laki teki todella selväksi sen, että kaikki ihmiset olivat syntisiä, koska he eivät pystyneet täysin pitämään sitä.
Paavali jatkoi mainitsemalla, että hän oli ”kerran elossa ilman lakia”. Milloin tämä tapahtui? Silloin, kun hän oli Aabrahamin kupeissa, ennen kuin Jehova antoi Lain. (Roomalaisille 7:9; vrt. Heprealaisille 7:9, 10.) Vaikka Aabraham oli epätäydellinen, Lakia ei ollut vielä annettu, joten häntä ei muistutettu hänen syntisyydestään siten, että hän ei olisi kyennyt pitämään sen lukuisia käskyjä. Merkitseekö tämä sitä, että kun Laki kerran annettiin ja se osoitti ihmisen epätäydellisyyden, se aiheutti huonoja seurauksia? Ei merkitse. Paavali jatkoi: ”Niin ollen Laki on itsessään pyhä, ja käsky on pyhä ja vanhurskas ja hyvä.” – Roomalaisille 7:12.
Huomaa, että Paavali kuvaili Lain ”pyhäksi” ja ”hyväksi”. Seuraavissa jakeissa hän selitti, että ”se, mikä on hyvä”, – Laki – osoitti selvästi hänen olevan syntinen, ja tämä synti teki hänestä kuoleman ansaitsevan. Paavali kirjoitti: ”Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan. Mutta jos teen sitä mitä en tahdo, niin sitä en saa aikaan enää minä, vaan minussa asuva synti.” – Roomalaisille 7:13–20.
Tässä tekstiyhteydessä Paavali ei näin ollen puhunut hyvyydestä yleensä tai pelkistä hyvistä teoista. (Vrt. Apostolien teot 9:36; Roomalaisille 13:3.) Hän viittasi nimenomaan Jumalan hyvään Lakiin kuuluvien asioiden tekemiseen (tai tekemättä jättämiseen). Aikaisemmin hän oli innokkaasti harjoittanut juutalaista uskontoa ja ollut – toisiin verraten – ”moitteeton”. Siitä huolimatta, että hän oli mielestään ollut tuon hyvän Lain tunnollinen orja, hän ei siltikään elänyt täysin sen mukaisesti. (Filippiläisille 3:4–6) Laki heijasti Jumalan täydellisiä mittapuita ja osoitti apostolille, että hän oli yhä lihassaan synnin lain orja ja niin ollen tuomittu kuolemaan. Paavali saattoi kuitenkin olla kiitollinen siitä, että Kristuksen uhrin välityksellä hänet oli julistettu vanhurskaaksi – pelastettu synnin laista ja sen oikeudenmukaisesta seurauksesta, kuolemantuomiosta. – Roomalaisille 7:25.
Kristityt eivät ole nykyään Mooseksen lain alaisuudessa, koska se naulattiin kidutuspaaluun. (Roomalaisille 7:4–6; Kolossalaisille 2:14) Meidän on kuitenkin hyvä tajuta, ettei se ollut rasittava lakikokoelma, jonka voimme yhtä hyvin unohtaa. Ei, vaan pohjimmiltaan Laki oli hyvä. Meillä on sen vuoksi hyvä syy lukea Lain sisältävät Raamatun kirjat ja saada tietää, mitä se vaati Israelilta. Eri puolilla maailmaa asuvat Jehovan todistajat tekevätkin pian niin pysytellessään viikoittaisen raamatunlukuohjelmansa tasalla.
Lukiessamme Lakia meidän tulisi miettiä sen eri säädösten takana olevia periaatteita ja sitä hyötyä, jota Jumalan kansa sai yrittäessään noudattaa noita hyviä käskyjä. Meidän tulisi lisäksi ymmärtää, että me olemme epätäydellisiä emmekä niin ollen pysty täysin noudattamaan sitä hyvää, mitä opimme Jumalan sanasta. Mutta taistellessamme synnin lakia vastaan voimme iloita siitä odotteesta, että meidät pelastetaan Kristuksen uhrin meihin soveltamisen kautta.