Raamatun näkökanta:
Huumeet nautintoaineina – miksi ei?
”KOKAIINI – – on tällä hetkellä laajalti käytetyistä luvattomista huumeista luultavasti hyvälaatuisin – – ja nopeasti mielihyvää tuottava.”
Näin sanoi tri Peter Bourne vuonna 1974. Neljä vuotta myöhemmin ollessaan presidentti Jimmy Carterin aikana Valkoisen talon terveyspoliittisena neuvonantajana tri Bournen oli pakko erota, koska häntä syytettiin huumeiden käytöstä. Ehkä hän ajatteli monien muiden tavoin voivansa puolustella huumeiden käyttöä nautinnon saamiskeinona.
Aikoinaan kuka tahansa saattoi saada kokaiinia melkein mistä tahansa – ruokakaupoista, saluunoista ja postimyynnistä. 1880- ja 1890-luvuilla saatettiin polttaa kookapensaan lehdistä tehtyjä savukkeita. Kokaiinia pantiin erilaisiin viini- ja virvoitusjuomasekoituksiin. Jopa suositun mielikuvitushahmon, englantilaisen salapoliisin Sherlock Holmesin, kuvaillaan käyttävän kokaiinia ”kolmesti päivässä useiden kuukausien ajan”. – Sir Arthur Conan Doyle, The Sign of Four.
Kokaiinia pidettiin arvossa sen vahvistavien ominaisuuksien vuoksi ja sitä ylistettiin lääkkeenä päänsärkyyn, astmaan, heinänuhaan ja hammassärkyyn. Siitä tuli suurten ihmisjoukkojen käyttämä ihmeaine. Esimerkiksi nuori Sigmund Freud kirjoitti vuonna 1884: ”Kymmenkunta kertaa olen kokeillut itseeni, kuinka kookapensaan lehdet, jotka torjuvat nälän, unen ja väsymyksen ja terästävät ihmisen henkiseen ponnisteluun, vaikuttavat – –. Ei ensimmäinen annos eivätkä edes toistuvat annokset kookapensaan lehtiä saa aikaan pakottavaa halua käyttää tätä piristettä uudelleen.” – Über Coca.
Vuosien kuluessa samanlaisia lausuntoja esitettiin marihuanasta, mikä sai jotkut ihmiset otaksumaan, että huumeiden käyttö oli vaaratonta. Nykyään voidaan kuitenkin lukea kasoittain lääketieteellistä todistusaineistoa, joka kertoo aivan muuta. Marihuanan, kokaiinin, crackin (kokaiinimuunnos), heroiinin, amfetamiinien ja barbituraattien kaltaisten huumeiden käyttö on tosiaan erittäin vaarallista elimistölle.
Vahingollisia ja hengenvaarallisia vaikutuksia
Tutkijat väittävät, että marihuanan käyttäjät voivat odottaa saavansa pienempiä lapsia, joutuvansa useampiin onnettomuuksiin ja keuhkoilleen koituvan vahinkoa. Kokaiini ja sen muunnos crack on yhdistetty vainoharhaisuuteen ja muihin skitsofreenisiin oireisiin, voimakkaaseen depressioon, unettomuuteen, ruokahaluttomuuteen, sukupuoliseen kyvyttömyyteen, äärimmäiseen ärtyisyyteen, halvauksiin, sydänkohtauksiin, ihovaurioihin tai suuriin rakkuloihin, raajojen ja sormien menettämiseen, synnynnäisiin vikoihin, hengitystieinfektioihin, hajuaistin menettämiseen ja kuolemaan. Eräs tieteeseen perehtynyt kirjoittaja toteaa, että ”jos kokaiinin käyttö raskauden aikana olisi sairaus, sen vaikutusta pikkulapsiin pidettäisiin kansallisena terveydenhuollon kriisinä”.
Tietyntyyppisten huumeiden käyttäjillä on myös suuri vaara saada aids. (Ks. sivu 25.) Monia terveysongelmia on liitetty esimerkiksi amfetamiinien, barbituraattien, rauhoittavien lääkkeiden ja eksoottisten huumeuutuuksien kaltaisten synteettisten lääke- tai huumeaineiden väärinkäyttöön.
Vaikka vaarat tiedetään, ihmisten tekee kuitenkin yhä mieli kokeilla huumeita. Satunnaisten käyttäjien mielestä sellaiset huumeet ovat jännittäviä. Vaarat ovat joka tapauksessa hyvin todellisia. Tilanne on samanlainen kuin jos ohjaisi öljytankkerin vedenalaisen riutan päälle – onnettomuus tapahtuu varmasti.
Ruumiisi – ’elävä uhri’
Periaate, jonka apostoli Paavali esitti Roomalaiskirjeen 12:1:ssä, liittyy voimakkaasti tähän asiaan. Se kuuluu: ”Näin ollen minä Jumalan sääliväisyyden kautta hartaasti pyydän teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne.” Kristittyjen on määrä uhrata paljon merkityksellisempiä uhreja kuin ne eläinuhrit, joita vaadittiin muinaiselta Israelin kansalta.
On merkille pantavaa, että Paavali käyttää ’eläväksi, pyhäksi uhriksi’ käännettyä kreikkalaista ilmausta (thy·siʹan zōʹsan ha·giʹan). Monien raamatunoppineiden mukaan näihin sanoihin liittyy seuraava merkitys: Israelilaiset esittivät kuolleen uhrin. Sitä ei voitu uhrata enää uudelleen. Tämän vastakohtana kristityn on määrä antaa itsensä kaikkine elinvoimineen, ”elävänä”. (”Eläväksi” käännetty kreikkalainen verbimuoto voi toisinaan tarkoittaa ’elämistä terveenä’.) Niinpä aivan samoin kuin israelilaisia kiellettiin uhraamasta rampaa tai jollakin tavoin epämuodostunutta uhria, kristittykin esittää Jumalalle parhaat kykynsä. Koska kristityn toiminta tapahtuu hänen ruumiinsa välityksellä, kaikki hänen tekonsa ja ajatuksensa sekä niiden välikappale – hänen ruumiinsa – on vihittävä yksinomaan Jumalalle. Tämä merkitsee täydellistä vihkiytymistä. Hän ei esitä mitään vaatimuksia omaksi hyväkseen. Hänen elämänsä, ei mikään rituaali, on sen vuoksi tosi uhri.
Sen tähden Paavali kannusti ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, kun he olivat vielä elossa maan päällä, käyttämään tarmoaan, terveyttään ja mitä tahansa heillä olleita kykyjä tai lahjoja Jumalan kokosieluisessa palveluksessa. (Kolossalaisille 3:23) Heidän oli määrä antaa Jehovalle parhaansa fyysisesti ja henkisesti. Jumala olisi hyvin mielistynyt tällaisiin uhreihin.
Mutta miten Jumala olisi suhtautunut, jos he olisivat tahallaan osallistuneet tapoihin, jotka olisivat heikentäneet heidän fyysisiä tai henkisiä kykyjään ja jopa lyhentäneet heidän elämäänsä? Haluaisivatko kristityt rikkoa lakia ja antautua siihen vaaraan, että heidän arvonsa Jumalan palveluksessa vähenisi? Epäpuhtaat tavat voisivat tehdä heidät kelpaamattomiksi olemaan sananjulistajia ja johtaa jopa heidän poistamiseensa kristillisestä seurakunnasta. – Galatalaisille 5:19–21.
Nykyään on aivan tavallista, että eri puolilla maailmaa asuvat ihmiset käyttävät huumeita. Voiko ihminen käyttää huumeita nautinnokseen ja silti tarjota ruumiinsa ”eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi”? Lääketieteellisten tutkimusten ja lukuisien kauhistuttavista seurauksista kertovien kokemusten lisäksi myös Raamatun periaatteet antavat selvän vastauksen: ei voi!
[Kuva s. 26]
”Oopiuminpolttaja” – N. C. Wyeth, 1913