UUTTERUUS

Jatkuvaa, hellittämätöntä toimintaa; tunnollista vaivannäköä; ahkeruutta; palavaa intoa. Sana viittaa yleensä lailliseen ja hyödylliseen työhön. Se on velttouden tai joutilaisuuden vastakohta.

Se kreikkalainen sana, joka on Raamatussa käännetty vastineella ”uutteruus”, on useammin käännetty vastineilla ”hartaus” tai ”harras ponnistus”. Joskus sanan merkitys osoitetaan myös vastineilla ”kiire”, ”nopeus” tai ”toimi” ja ”tosissaan”.

Kristittyjä neuvotaan vakavasti, etteivät he antaisi käsiensä veltostua eivätkä väsyisi hyvän tekemiseen. Paavali sanoi: ”Haluamme, että kukin teistä osoittaa samaa uutteruutta [kirjm. ”kiirehtii”] säilyttääkseen toivon täyden varmuuden loppuun saakka, jottette tulisi veltoiksi, vaan olisitte niiden jäljittelijöitä, jotka perivät lupaukset uskon ja kärsivällisyyden välityksellä.” (Hpr 6:11, 12; vrt. San 10:4; 12:24; 18:9.) Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisään ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon teille, yrittävät myöhemmin päästä sisään, mutta eivät voi.” (Lu 13:24.) Paavali oli itse esimerkki sellaisesta tinkimättömästä ponnistelusta (Kol 1:29; 2Te 3:7–9). Jehova ja hänen Poikansa ovat tietenkin huomattavimpia uutteruuden esimerkkejä (Joh 5:17; Jes 40:26).

Jotta kristityt eivät olisi toimettomia tai hedelmättömiä, heidän täytyy ’ryhtyä vastaukseksi [Jumalan lupauksiin] kaikkiin hartaisiin ponnistuksiin’ lisätessään uskoonsa hyvettä, tietoa, itsehillintää, kestävyyttä, jumalista antaumusta, veljellistä kiintymystä ja rakkautta (2Pi 1:4–8). Tämä vaatii jatkuvaa uutteraa hellittämättömyyttä (2Ti 2:15; Hpr 4:11) ja herpaantumatonta huomiota (Hpr 2:1). Suuri osa tähän tarvittavasta voimasta saadaan Jehovan hengen avulla. Mikäpä voisi voimakkaammin ilmaista uutteruuden tarpeen kuin apostoli Paavalin neuvo: ”Älkää vitkastelko toimissanne. Olkaa hengestä palavia. Palvelkaa Jehovan orjina.” Tämä uutteruuden vaatimus koskee kaikkia Jumalan palvelijoita (”olkaamme tässä palveluksessa”), mutta erityisen painokkaasti niitä, jotka asemissaan johtavat seurakunnan kokouksia ja toimintaa, sillä ”joka johtaa, johtakoon tosissaan”. (Ro 12:7, 8, 11.)

Niiden kristillisessä seurakunnassa olevien varattomien, jotka saavat seurakunnalta aineellista apua, täytyy olla uutteria. Raamatun sääntö kuuluu: ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.” Niitä, jotka eivät tee työtä, kehotetaan ahkeroimaan, niin ”että he tekisivät hiljaisesti työtä ja söisivät itse ansaitsemaansa ruokaa”. (2Te 3:10–12.) Sellainen, joka väittää olevansa kristitty mutta kieltäytyy pitämästä huolta omaisistaan tai laiminlyö tuon huolenpidon, ”on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa” (1Ti 5:8). Ennen kuin varattomia leskiä pantiin seurakunnan luetteloon, jotta he olisivat saaneet säännöllisesti aineellista apua, heillä piti olla sellainen kristillisen toiminnan maine, että he olivat ’ahkerasti harrastaneet kaikkea hyvää työtä’ (1Ti 5:9, 10).

Uutteruuden palkka. Uutterat ihmiset saavat runsaan palkan sekä nyt että tulevaisuudessa. ”Ahkeran käsi rikkaaksi tekee.” (San 10:4.) ”Ahkerien käsi tulee hallitsemaan.” (San 12:24.) Heidän sielunsa ”tehdään lihavaksi” (San 13:4). Uutteran vaimon ”pojat ovat nousseet ja alkaneet sanoa häntä onnelliseksi; hänen omistajansa nousee ja ylistää häntä”. Hänestä julistetaan: ”Antakaa hänelle hänen kättensä hedelmää, ja hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.” (San 31:28, 31.) Ennen kaikkea Kristuksen hengellisille veljille sanotaan: ”Tehkää – – kaikkenne saattaaksenne kutsumisenne ja valitsemisenne varmaksi, sillä jos teette näin jatkuvasti, niin ette missään tapauksessa lankea koskaan. Siten näet teille suodaan runsain määrin pääsy Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen ikuiseen valtakuntaan.” (2Pi 1:10, 11.)