Onko kostaminen väärin?

Eräällä moottoritiellä Yhdysvalloissa muuan auto siirtyi toiselle kaistalle niin hitaasti, ettei takana tuleva auto päässyt siitä ohi. Toisen auton kuljettaja kosti ampumalla kohti tuota hänelle haittaa tuonutta ajoneuvoa, niin että autossa oleva viaton matkustaja kuoli.

Erään teini-ikäisen tytön tilalle valittiin toinen tyttö erääseen koulunäytelmän osaan. Tyttö kosti tämän kertomalla osan saaneen tytön poikaystävälle, että tuo tyttö tapaili erästä toista koulua käyvää poikaa. Näin hän pilasi tuon tytön ja hänen poikaystävänsä välit.

MONET ihmiset ajattelevat olevansa oikeutettuja kostamaan, jos he tuntevat, että heille on tehty vääryyttä. He noudattavat tavalla tai toisella sääntöä: ”Maksa samalla mitalla takaisin.” Lähimmäisenrakkaus on nykyään vähenemässä ja kostaminen lisääntymässä. – Matteus 24:12.

Entä miten sinä suhtaudut kostamiseen? Jos uskot Raamattuun, ajattelet ehkä kostamisen olevan pohjimmiltaan väärin. Mutta koska me kaikki elämme jumalattomassa maailmassa, anteeksianto – kostonhalun vastakohta – voi usein tuntua sinusta epärealistiselta. Miten reagoisit, jos sinut petettäisiin tai mukiloitaisiin? Tuletko kostonhaluiseksi, jos joku jättää sinut huomiotta tai puhuu sinusta toisille halveksivaan sävyyn? Oletko kostonhaluinen vai anteeksiantava?

Kostonhaluinen asenne vahingoittaa

Rikkomuksia on tietenkin eri asteisia. Mutta useimpia ihmisiä, jotka haluavat maksaa samalla mitalla takaisin, ei ole mukiloitu tai ruumiillisesti pahoinpidelty. Tämän kirjoituksen alussa mainitut ”rikkomukset” olivat aika merkityksettömiä, vaikka ne näyttivätkin suurilta niiden ihmisten mielessä, jotka päättivät kostaa.

Raamattu sanoo, ettei meidän pitäisi kehittää kostonhaluista asennetta. Sananlaskujen 24:29 neuvoo: ”Älä sano: ’Niinkuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle.’” Miksi ei? Ensinnäkin sellainen asenne on tunneperäisesti ja fyysisesti vahingollinen. Kostonajatukset vievät mielenrauhan ja estävät järkevän ajattelun. Harkitsehan seuraavaa uutisselostusta: ”Kaksi maanviljelijää ampui toisensa avopakettiautoistaan paikoitusalueella ja lopetti siten 40 vuotta kestäneen riidan, joka oli syntynyt heidän ollessaan lapsia.” Kuvittele, että kalvava kostonhalu oli myrkyttänyt näiden miesten ajattelun koko heidän elämänsä ajan! – Sananlaskut 14:29, 30.

Yksi syy siihen, miksi ei pitäisi kehittää kostonhimoista asennetta, on se, että hairahtuneet – jopa vakavia virheitä tehneet – voivat muuttua. Yhteen aikaan apostoli Paavali esimerkiksi ’hyväksyi opetuslapsi Stefanuksen murhan’ ja ’uhosi uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan’. Mutta hän muuttui. Vuosia myöhemmin apostoli Pietari – jonka henki oli aikaisemmin ollut vaarassa Paavalin takia – kutsui häntä ”rakkaaksi veljeksemme Paavaliksi”. (Apostolien teot 8:1; 9:1; 2. Pietari 3:15) Kristityt olisivat voineet yrittää kostaa Paavalille varsinkin silloin, kun hän odotti sokeana Damaskoksessa. (Apostolien teot 9:3–15) Se olisi ollut todella traaginen virhe!

Niinpä Paavali saattoi hyvin antaa Roomalaiskirjeen 12:20:ssä olevan neuvon: ”Jos vihollisellasi on nälkä, anna hänelle syötävää; jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa.” Miksi? Siksi että jos me kostamme viholliselle, me kovetamme hänen asenteensa ja lujitamme välillämme vallitsevaa vihollisuutta. Mutta jos teemme hyvää jollekulle, joka loukkaa meitä tai tekee väärin meitä kohtaan, voimme ehkä pehmentää hänen asennettaan ja tehdä entisestä vihollisesta ystävän.

Lisäksi omien heikkouksiemme tunnustaminen auttaa meitä voittamaan katkeruuden, joka johtaa kostonhaluun. Psalmista kysyi: ”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?” (Psalmi 130:3) Me kaikki olemme loukanneet toisia tai pahoittaneet heidän mielensä. Emmekö olleetkin iloisia, kun he eivät halunneet maksaa samalla mitalla takaisin? Eikö meidän tulisi niin ollen toimia yhtä maltillisesti? Jeesus neuvoi: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” – Matteus 7:12.

Raamattu tosin sanoo: ”Vihatkaa pahaa.” (Psalmi 97:10; Aamos 5:15) Se ei kuitenkaan kehota meitä vihaamaan ihmistä, joka tekee pahaa. Jeesus itse asiassa kehotti meitä: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.” (Matteus 5:44) Jos maksamme pahan pahalla, jäljittelemme väärintekijän asennetta. Vanha sananlasku sanoo: ”Älä sano: ’Minä kostan pahan’; odota Herraa, hän auttaa sinua.” (Sananlaskut 20:22) Kuinka viisas asenne! Miten paljon parempi onkaan osoittautua voittajaksi vastustamalla kiusausta jäljitellä väärintekijöitä. – Johannes 16:33; Roomalaisille 12:17, 21.

Kuka rankaisee?

Jotkin teot ovat tietenkin vakavampia kuin henkilökohtaiset loukkaukset. Entä jos joudumme rikoksen uhriksi? Luonnollisesti meistä tuntuu siltä, että oikeudenmukaisuuden nimessä pitäisi tehdä jotakin. Mutta mitä? Joissakin yhteiskunnissa on ollut tavallista ottaa asiat omiin käsiin ja kostaa. Mutta sellaiset yhteiskunnat ovatkin usein olleet lopulta verivihollisuuksien raastamia. Nykyään eivät Jumalan lait eivätkä useimmissa tapauksissa ihmistenkään lait salli kenenkään ryhtyä henkilökohtaisesti kostamaan rikoksia, ja tähän on hyvä syy. Sellainen väkivalta synnyttää vain lisää väkivaltaa.

Pitäisikö rikoksen uhrin sitten vain istua kädet ristissä ja passiivisesti ottaa vastaan huono kohtelu? Ei välttämättä. Kun meitä itseämme tai meidän omaisuuttamme vahingoitetaan, voimme kääntyä viranomaisten puoleen. Saatat haluta soittaa poliisille. Mene työpaikalla työnjohtajan puheille. Koulussa voit haluta puhua asiasta rehtorille. Yksi näiden viranomaisten tehtävistä on puolustaa oikeutta. Raamattu sanoo meille, että hallitusviranomaiset ovat ”Jumalan palvelija, kostaja vihan ilmaisemiseksi sille, joka harjoittaa pahaa”. (Roomalaisille 13:4) Oikeudenmukaisuus vaatii, että hallitus käyttää valtaansa estääkseen ja rangaistakseen väärintekijöitä.

On totta, että toisinaan oikeuden toteutuminen vie kauan. Muuan elämään kyllästynyt kirjailija sanoi: ”Oikeus on kuin juna, joka on melkein aina myöhässä.” Joskus tuo juna ei todellakaan saavu koskaan. Epäoikeudenmukaisesti toimivat ihmiset voivat olla niin voimakkaita, etteivät viranomaiset pysty valvomaan heitä. Silti on viisasta harjoittaa itsehillintää. ”Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää [”viisas säilyttää sen tyynenä loppuun asti”, UM]”, sanoo Raamattu. – Sananlaskut 29:11.

Kuka kostaa?

Kostamasta pidättyminen siis hyödyttää meitä, ja me voimme odottaa tyyninä sitä, että jos oikeutta täytyy jakaa, Jumala tekee sen oikeaan aikaan. Jehova tietää, että valvomaton väärintekeminen johtaa epäoikeudenmukaisuuteen. (Saarnaaja 8:11) Hän ei salli paatuneitten pahojen sortaa ihmiskuntaa ikuisesti. Siksi apostoli Paavali esitti meille seuraavan neuvon: ”Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihalle, sillä on kirjoitettu: ’Kosto on minun, minä tulen maksamaan takaisin, sanoo Jehova.’” (Roomalaisille 12:19) Raamattu todella puhuu Luojan kostonpäivästä. Millainen tämä kostonpäivä tulee olemaan? Keille Jumala tulee kostamaan? Tätä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Tekstiruutu s. 4]

Hallitaksesi kostonhalua muista, että

□ Jumala on kiinnostunut oikeudenmukaisuudesta

□ kostonhaluisen asenteen hautominen on vahingollista

□ ystävällisyys vähentää usein ongelmia toisten kanssa

□ monet meidän omista virheistämme on jätetty huomiotta

□ hairahtuneet voivat muuttua

□ me voitamme maailman vastustamalla sen tapoja