Pyri rauhaan lähimmäistesi kanssa
VOIDAKSEEN pyrkiä rauhaan toisten kanssa ihmisen täytyy ensin olla rauhassa itsensä kanssa. Tämä käy epäsuorasti ilmi seuraavista Kristuksen Jeesuksen sanoista: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matteus 22:39) Voidaksesi rakastaa lähimmäistäsi sinun täytyy rakastaa itseäsi. Ei sen takia, että olisit täydellinen. Tiedät itse, ettet ole täydellinen. Sinussa on vikoja, teet virheitä, tunnet syyllisyyttä. Tiedät kaiken tämän. Mutta tiedät senkin, että olet pahoillasi puutteittesi tähden, etsit niille anteeksiantoa, päätät toimia paremmin ja tällä tavalla pääset eroon rasittavista syyllisyydentunteista.
Se mitä sydämemme on täynnä, saa meidät puhumaan ja toimimaan. (Matteus 12:34, 35) Jos sydämemme on täynnä syyllisyyttä ja vastasyytöksiä, me alamme helposti ajatella rakkaudettomasti toisista, että heidän tunteensa meitä kohtaan ovat juuri tällaisia. Voidaksesi rakastaa toisia sinulla täytyy olla omanarvontuntoa, itsekunnioitusta ja sinun täytyy kyetä hyväksymään itsesi, sinun on jopa kyettävä nauramaan itsellesi. Kun rakastat itseäsi tällä tavalla, sisintäsi ei pääse kuohuttamaan mikään sellainen, mikä voisi pilata suhteesi toisiin. Tällaisen sisäisen varmuuden ansiosta sinulle ei synny tunnetta siitä, että toiset uhkaisivat sinua, ja voit olla ystävällisesti kiinnostunut toisista. Sinun täytyy siis olla rauhassa itsesi kanssa, jotta pystyisit luomaan rauhaisat suhteet toisiin.
Nykyisen stressiä aiheuttavan kiivaan elämäntahdin takia sisäinen rauha on kuitenkin uhattuna, ja avuliaisuus, ystävällisyys ja naapurisopu ovat häviämässä. Ihmiset ovat kuin kilpikonnia, jotka tirkistelevät toisiaan kuorensa suojasta uskaltamatta työntää päätään esiin. Leppoisan ystävällisyyden tilalle on tullut pelko ja yksinäisyys. Se on valitettavaa mutta kuitenkin ymmärrettävää, kun ajatellaan, miten vaarallista aikaa me nykyään elämme. – 2. Timoteukselle 3:1–5.
Jos joku kuitenkin ottaa aloitteen ystävällisyyden osoittamisessa, hän yleensä saa myönteistä vastakaikua. Voidaan esimerkiksi puhua kadulla vastaan tulevalle naapurille, vaihtaa muutama sana jonkun pihatöitään tekevän kanssa, jutella hetki jonkun samalla puistonpenkillä istuvan kanssa. Kaikki tällainen tuo miellyttävää vaihtelua arkipäivään. Seuraavassa muutamia suuntaviivoja, joita noudattamalla tällaiset tilanteet voivat olla miellyttäviä ja parantaa ihmissuhteitamme. Niitä kannattaa harkita.
Ole hyvä kuuntelija
Ole kunnioittava. Katso sitä, joka puhuu sinulle. Jos silmäsi vaeltelevat muualla, toinen ymmärtää sinut siten, ettet ole kiinnostunut hänestä tai siitä, mitä hän sanoo. Tarkoituksesi ei todennäköisesti ole tämä. Kuuntele siksi, mitä toisella on sanottavaa, ja suhtaudu hänen asiaansa sen edellyttämällä tavalla. Älä keskeytä häntä, paitsi jos pyydät häntä selittämään tarkemmin tai teet sopivia kysymyksiä. ”Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.” (Sananlaskut 18:13) Kuuntele, jotta ymmärtäisit häntä, hänen ajattelutapaansa, hänen asennettaan ja hänen tunteitaan. Älä kuuntele vain korvillasi vaan myös sydämelläsi. ’Ole nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan.’ – Jaakob 1:19.
Puhukaa, keskustelkaa
Puhuminen on ajatusten ja tunteitten ilmaisemista suusanallisesti. Ole selkeä ja ytimekäs; älä ole monisanainen äläkä jaarittele turhia. Varmistaudu siitä, että toinen ymmärtää tarkoituksesi. Keskusteleminen taas on ajatusten ja mielipiteiden vaihtamista suusanallisesti. Keskusteleminen ei ole yksisuuntaista vaan vastavuoroista. Sanottuasi jotakin tärkeää kuuntele, mitä toinen vastaa. Sinä olet kuuntelija, kun joku kertoo jotakin kokemusta tai antaa selontekoa jostakin. Mutta keskustelussa olet osallistujana. Anna siihen oma panoksesi ja suo sama mahdollisuus toisillekin. Ole joustava, avoin uusille ajatuksille. Ennakkokäsitys, josta ehdottomasti pidetään kiinni, sokaisee silmät, tukkii korvat ja paaduttaa sydämen. – Matteus 13:15.
Ole ystävällinen, rehellinen ja avulias
Älä arastele. Ota aloite. Yleensä toiset vastaavat ystävällisyyteesi olemalla itsekin ystävällisiä. Tunteet ovat tarttuvia. Tunne itse niin kuin haluat toisten tuntevan. Toimi niin kuin haluat toisten toimivan. Kohtele toisia niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan. Kylvä sitä mitä haluat niittää. Ole oma itsesi. Ole rehellinen. Ole aidosti kiinnostunut toisista, välitä heistä ja ole avulias.
Kiinnitä huomiota toisiin
Eräässä Booth Tarkingtonin romaanissa joukko lapsia telmii talon edessä nurmikolla. Yksi heistä on pikku Orvie. Hänestä tuntuu, että häneen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, ja niinpä hän alkaa juosta ja hyppiä ja huutaa: ”Hei, katsokaa minua! Hei, katsokaa minua!” Aikuisetkin haluavat saada osakseen huomiota, vaikka he eivät ilmaisekaan tätä tarvettaan näin räikeästi. Pikkulapset ja vanhukset voivat jopa kuolla sen puutteeseen. Luo sen tähden katseesi ihmisiin, kuuntele heitä, huomaa heidät. Tutustu naapureihisi, ole ystävällinen, ihaile heidän koiraansa, heidän ruusupenkkiään, heidän uutta pukuaan ja niin edelleen. Mutta olkoon ihailusi aina vilpitöntä, ei laskelmoitua.
Vältä arvostelua
Se on poikkeuksetta hyödytöntä. Se loukkaa ylpeyttä ja tuottaa mielipahaa. Se tulee hyökkäyksenä ja pakottaa ihmiset puolustuskannalle. He pyrkivät todistamaan, ettei heissä ole vikaa, ja maksamaan samalla mitalla loukkaajalleen. Toisten arvosteleminen on arkaluonteiselle alueelle astumista. Tulee muistaa, että tunne voittaa ihmisillä järjen varsinkin kun heitä vastaan hyökätään, ja toisten arvosteleminen on usein juuri heitä vastaan hyökkäämistä. Älä siis tuomitse, vaan pyri ymmärtämään. Rohkaisevat sanat saavat aikaan ihmeitä. Näe heidän hyvät puolensa sen sijaan että keskittyisit heidän vikoihinsa. ”Hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.” – Sananlaskut 19:11.
Neuvojen antaminen
Ole lämmin, ystävällinen ja rakkaudellinen. Anna toisen ensin sanoa sanottavansa. Ota selvää, miksi hän ajattelee tai toimii tietyllä tavalla. Suhtaudu ymmärtäväisesti hänen toiveisiinsa. Ota selvää hänen näkökannastaan. Huomaa, millaisia tunnesyitä voi piillä hänen käytöksensä takana. Tee hänelle tiettäväksi, että sinäkin teet virheitä ja olet yhtä epätäydellinen kuin hän. Sen jälkeen ’yritä palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi, ettei sinuakin kiusattaisi’. (Galatalaisille 6:1) Rajoita neuvojen antaminen puheeksi ottamaasi asiaan. Sovita neuvosi hänen tarpeisiinsa, auta ystävällisesti häntä ymmärtämään niiden tarkoitus ja puhu tahdikkaasti. ”Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä, tietääksenne kuinka teidän pitää kullekin vastata.” (Kolossalaisille 4:6) Anna myönteistä kannustusta ja kiitä tapahtuneesta edistyksestä.
Myötäelämisen taito
Tämä merkitsee sitä, että sinun täytyy kyetä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Havaitse hänen tarpeensa. Tunne samalla tavoin kuin hän tuntee. Jos olisit hänen asemassaan, niin miten haluaisit kohdeltavan itseäsi? Sinun täytyy osata ja tietää kaikki tämä, mikäli aiot noudattaa kultaista sääntöä, joka kuuluu: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12) Se ei ole helppoa. Joskus on mahdotonta pukea toisen asemaan eläytymistään sanoiksi, sillä se onnistuu vain kyynelillä. Apostoli Paavali suositteli tällaista myötäelämisen taitoa sanoessaan: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa; itkekää itkevien kanssa.” – Roomalaisille 12:15.
Lasaruksen kuoltua Maria tuli Jeesuksen luo. Kertomus jatkaa: ”Kun nyt Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, niin hän huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan, ja hän sanoi: ’Mihin te olette panneet hänet?’ He sanoivat hänelle: ’Herra, tule ja katso.’ Jeesus puhkesi kyyneliin.” (Johannes 11:33–35) Jeesus tiesi, mitä hän aikoi tehdä, mutta silti hän nähdessään heidän murheensa liikuttui ja alkoi itkeä heidän kanssaan. Hän osasi myötäelämisen taidon.
Ei pahaa pahalla
Jotkut ovat vääntäneet kultaisen säännön muotoon ”tee toisille niin kuin he tekevät sinulle”. Älä sinä kuitenkaan toimi näin. Älä maksa pahaa pahalla, vaan voita paha hyvällä. Jehova kannustaa meitä osoittamaan rakkautta sen rakkauden perusteella, jota hän osoittaa meitä kohtaan. ”Me taas rakastamme, koska hän rakasti ensin meitä.” (1. Johannes 4:19) Tällainen ohje ei ole mikään haavekuva, sillä se ottaa huomioon sen, millaisia me olemme jo synnynnäisesti. Leppeä vastaus taltuttaa kiukun. Toisen posken kääntäminen voi pysäyttää ankarankin hyökkäyksen. Aivan kuten sulatusuuneihin pantiin muinoin hiiliä metallin erottamiseksi malmista, voi sekin, että maksat pahan hyvällä, pehmentää vastustajasi vihan ja sulattaa sen pois, ja näin hänen vihamielisyytensä on voitettu. Toisaalta voi käydä niinkin, että joudut edelleen kärsimään hänen taholtaan pahaa, mutta olet kuitenkin tehnyt voitavasi rauhan edistämiseksi. Olet ollut uskollinen itsellesi ja periaatteillesi. Et ole sallinut vastustajasi tehdä sinusta kaltaistaan. – Roomalaisille 12:17–21.
Pyri rauhaan sikäli kuin se sinusta riippuu
’Pyri’ kaikin keinoin ’rauhaan kaikkien kanssa’. (Heprealaisille 12:14) Se ei tule itsestään. Siihen ei aina voida päästä. Joissakin tapauksissa siihen pyrkimisestä täytyy luopua. ”Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa.” (Sananlaskut 22:24) Kuitenkin ”mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu”. – Roomalaisille 12:18.
Sille rakkauden lajille, jota Jeesus käski osoittaa lähimmäisiä kohtaan, on kreikan kielessä oma sanansa: a·gaʹpe. Paavalin määritelmässä a·gaʹpe-rakkaudesta ovat tiivistettynä ne suuntaviivat, joita noudattamalla voidaan pyrkiä rauhaan lähimmäisten kanssa: ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta. Se ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan iloitsee totuudesta. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää. Rakkaus ei koskaan häviä.” – 1. Korinttolaisille 13:4–8.
[Tekstiruutu s. 5]
Suuntaviivoja, joita Sananlaskujen kirja Raamatussa antaa ihmissuhteiden hoitamiseen (perässä aina luku ja jae)
”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan” (15:1).
”Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja antaa tehoa hänen huultensa opetukselle” (16:23).
”Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille” (16:24).
”Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset” (17:9).
”Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy” (17:14).
”Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies” (17:27).
”Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi” (19:11).
”On kunniaksi miehelle riitaa karttaa, mutta kaikki hullut riitaa haastavat” (20:3).
”Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin” (20:5).
”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise” (25:9).
”Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata” (25:17).
”Näet miehen, kärkkään puhumaan – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä” (29:20).