11. Miten Paavali neuvoi kristittyjä suhtautumaan maailmallisiin hallitsijoihin?

¹¹ Vähän yli 20 vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen apostoli Paavali kehotti tämän mukaisesti Roomassa asuvia kristittyjä: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille.” (Roomalaisille 13:1.) Kymmenkunta vuotta myöhemmin, vähän ennen kuin Paavali vangittiin toistamiseen ja teloitettiin Roomassa, hän kirjoitti Titukselle: ”Muistuta jatkuvasti heitä [Kreetan kristittyjä] olemaan alamaisia ja olemaan tottelevaisia hallituksille ja valloille, jotka ovat hallitsijoina, olemaan valmiit kaikkeen hyvään työhön, etteivät puhu vahingoittavasti kenestäkään eivätkä ole riidanhaluisia vaan järkeviä ja osoittavat kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.” (Titukselle 3:1, 2.)

Edistyvää ymmärrystä ”esivalloista”

12. a) Mikä oli Charles Taze Russellin mielestä kristityn oikea asenne hallitusvaltoihin? b) Millaisia erilaisia näkemyksiä voidelluilla kristityillä oli asevoimissa palvelemisesta ensimmäisen maailmansodan aikana?

¹² Jo vuonna 1886 Charles Taze Russell kirjoitti kirjassa Jumalan aikakausisuunnitelma: ”Jeesus ja apostolit – – eivät – – asettuneet millään tavalla maallisia hallituksia vastaan. – – He kehoittivat Seurakuntaa tottelemaan lakeja ja antamaan arvoa sen [esivallan] palvelijoille heidän virkansa tähden, – – maksamaan veronsa, eikä millään tavalla asettumaan lakeja vastaan (Room. 13:1–7), elleivät ne olleet ristiriidassa Jumalan lain kanssa. (Ap.T. 4:19; 5:29) Herra Jeesus, apostolit ja ensimmäiset kristityt tottelivat lakeja, vaikka he olivatkin erillään tämän maailman hallituksesta ottamatta siihen millään tavalla osaa.” Tässä kirjassa apostoli Paavalin mainitsemien ”korkeampien valtojen” eli ”esivaltojen” sanottiin aivan oikein olevan ihmisten hallitusvaltoja (Roomalaisille 13:1, Kuningas Jaakon käännös). Vuonna 1904 kirjassa Uusi luomus sanottiin, että tosi kristittyjen ”tulisi olla nykyajan lainkuuliaisimpia alamaisia, ei rauhanhäiritsijöitä, ei riidanhaluisia, ei vikojenetsijöitä”. Jotkut ymmärsivät tämän tarkoittavan täydellistä alamaisuutta olemassa oleville valloille, jopa siinä määrin, että he suostuivat palvelemaan asevoimissa ensimmäisessä maailmansodassa. Toisten mielestä se oli kuitenkin vastoin sitä, mitä Jeesus sanoi: ”Kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:52.) Täytyi ilmeisestikin ymmärtää selvemmin, mitä kristillinen alamaisuus esivalloille merkitsee.

13. Millainen muutos vuonna 1929 tapahtui siinä, mitä korkeampien valtojen ymmärrettiin olevan, ja mitä hyötyä tuosta muutoksesta oli?

¹³ Kun monien eri hallitusten lait alkoivat vuonna 1929 kieltää sellaisia asioita, joita Jumala käskee tekemään, tai vaatia sellaista, mitä Jumalan lait kieltävät, uskottiin, että korkeampien valtojen täytyy tarkoittaa Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta.b Tällä tavoin Jehovan palvelijat ajattelivat tuona kriittisenä aikana ennen toista maailmansotaa, sen aikana ja aina kylmän sodan aikakauteen saakka, jolloin vallitsi kauhun tasapaino ja oltiin valmiita sotaan. Näin jälkeenpäin täytyy sanoa, että tämä kanta, joka korotti Jehovan ja hänen Kristuksensa ylimmyyttä, auttoi Jumalan kansaa säilyttämään tinkimättömästi puolueettoman asenteen koko tuon vaikean ajan.

Suhteellinen alamaisuus

14. Miten Roomalaiskirjeen 13:1, 2:een ja siihen liittyviin raamatunkohtiin kohdistuva valo lisääntyi vuonna 1962?

¹⁴ Vuonna 1961 saatiin valmiiksi englanninkielinen Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös. Sen valmistamiseksi oli täytynyt tutkia perusteellisesti Raamatun alkutekstiä. Roomalaiskirjeen 13. luvun lisäksi myös Tituksen kirjeen 3:1, 2:ssa ja 1. Pietarin kirjeen 2:13, 17:ssä esiintyvien sanojen tarkasta käännöksestä kävi ilmi, että ilmaus ”esivallat” ei tarkoita Korkeinta Auktoriteettia, Jehovaa, ja hänen Poikaansa, Jeesusta, vaan ihmisten hallitusvaltoja. Loppuvuodesta 1962 julkaistiin Vartiotornissa kirjoituksia, joissa selitettiin täsmällisesti Roomalaiskirjeen 13. lukua ja myös esitettiin C. T. Russellin aikaista käsitystä selvempi näkemys. Noissa kirjoituksissa osoitettiin, ettei kristillinen alamaisuus esivalloille voi olla ehdotonta. Sen täytyy olla suhteellista ja riippuvaista siitä, etteivät Jumalan palvelijat joudu ristiriitaan Jumalan lakien kanssa. Myöhemmin Vartiotornissa on julkaistu lisää kirjoituksia, joissa on tähdennetty tätä tärkeää asiaa.c

15, 16. a) Mihin tasapainoisempaan näkemykseen Roomalaiskirjeen 13. lukua koskeva uusi ymmärrys johti? b) Mitkä kysymykset jäävät odottamaan vastausta?

¹⁵ Tämä selitys, jonka avulla Roomalaiskirjeen 13. luku on voitu ymmärtää oikein, on auttanut Jehovan kansaa pitämään tasapainossa poliittisille valloille kuuluvan kunnioituksen ja tinkimättömän asenteen tärkeissä Raamatun periaatteissa (Psalmit 97:11; Jeremia 3:15). Sen ansiosta heillä on voinut olla oikea näkemys suhteestaan Jumalaan ja valtioon. Se on taannut sen, että maksaessaan takaisin keisarille, mikä on keisarin, he eivät jätä maksamatta takaisin Jumalalle, mikä on Jumalan.

On kiinnostavaa, että Roomalaiskirjeen 13. lukua koskevassa selostuksessaan professori F. F. Bruce kirjoittaa: ”Heti tekstiyhteydestä samoin kuin apostolisten kirjoitusten tekstiyhteydestä yleensä käy selvästi ilmi, että valtiolla voi olla oikeus vaatia tottelevaisuutta vain niiden tarkoitusperien rajoissa, joita varten Jumala on sen asettanut – valtiota nimenomaisesti voidaan ja myös täytyy vastustaa, kun se vaatii uskollisuutta, joka kuuluu yksinomaan Jumalalle.”