Raamatun näkökanta
Onko kansalaistottelemattomuus milloinkaan oikeutettua?
”KUN näet omaan kansaasi kuuluvia ihmisiä raiskattavan ja tapettavan”, sanoi eräs 30 vuotta lähetystyötä tehnyt katolilainen lähetyssaarnaaja, ”kun näet sotilaiden hävittävän kokonaisia kaupunkeja ja lapsia vietävän kodeistaan sotaväkeen ja kun tajuat, että kaksi prosenttia väestöstä hallitsee jo kolmea neljäsosaa varallisuudesta, et voi vain haudata päätäsi Raamattuun ja olla välittämättä tosiasioista.” – Kursivointi meidän.
Jos olisit tämän lähetyssaarnaajan asemassa, niin mitä tekisit? Liittyisitkö rauhanomaiseen mielenosoitukseen tai lakkoon? Entä jos ne eivät saisikaan aikaan tarvittavia muutoksia? Olisiko väkivalta silloin oikeutettua? Entä vallankumous tai kapina? Mitä nykyajan ”hengelliset johtajat” suosittelevat? Pane merkille seuraavat raportit:
◻ Nicaraguassa eräs pappi sanoi, että hän palvelee Jumalaa palvelemalla kansaa ja vallankumousta.
◻ Filippiineillä eräs pappi karkotettiin maasta, koska hän lietsoi poliittista levottomuutta ja esitti Jeesuksen olleen kapinallinen.
◻ Papit ja nunnat ovat tukeneet sissejä näiden pyrkimyksissä kaataa eräs hallitus Keski-Amerikassa.
Heidän toimintansa toitottaa maailmalle voimakasta ja selvää sanomaa: kansalaistottelemattomuus on oikeutettua tai sitä pidetään jopa kristillisenä velvollisuutena. Mutta onko asia niin edes silloin, kun vaikuttimet ja päämäärät ovat vilpittömiä ja humanitaarisia? Mikä on Raamatun näkökanta?
’Asennoitumista Jumalaa vastaan’?
Jumalalla on selvät toimintaperiaatteet suhteessaan ihmishallituksiin tai viranomaisiin. Raamattu selittää: ”Ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina.” Jehova Jumalalla on tosiaan tarvittava voima ja valta joko puuttua minkä tahansa olemassa olevan vallan toimiin tai lopettaa se minä hetkenä hyvänsä. Ne ovat toiminnassa hänen sallinnallaan. – Roomalaisille 13:1.
Vahvistettuaan tämän tosiasian tuo raamatunkohta lisää: ”Sen tähden se, joka vastustaa tätä valtaa, on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan; ne, jotka ovat asennoituneet sitä vastaan, saavat itselleen tuomion.” (Roomalaisille 13:2) Voiko kristitty nämä sanat huomioon ottaen hyvin omintunnoin sanoa, että hän ’palvelee Jumalaa palvelemalla vallankumousta’? ’Asennoituuko henkilö Jumalaa vastaan’ osallistuessaan toimintaan, joka suoranaisesti uhmaa olevassa olevan hallituksen valtaa, tai vain kannattaessaan sellaista toimintaa?
Katsahtakaamme Raamatun historiaan saadaksemme vastauksen. Jehova oli sallinut Babylonian maailmanvallan vallata Israelin 600-luvun loppuun eaa. mennessä ja asettaa Sidkian Jerusalemiin hallitsemaan vasallikuninkaana. Kahdeksan vuoden alistumisen jälkeen Sidkia tunsi kuitenkin pakottavaa tarvetta nousta vastustamaan tuota järjestelyä. Hän vetosi Egyptiin avun saamiseksi. Enää hän ei sallisi vieraan vallan – vieläpä pakanamahdin – hallita Jumalan kansaa. Hänen vaikuttimensa näyttivät oikeilta. Mutta miten Jumala suhtautui asiaan? Tulisiko Sidkiasta Jumalan hyväksymä ”vapaustaistelija”? Ei, sillä kapinoidessaan Babyloniaa vastaan, hän kapinoi myös Jumalaa vastaan. Kertomuksessa tästä kapinasta todetaan, että Jehova sääti niin, että Sidkia kuolisi vankina Babylonissa. – 2. Kuningasten kirja 24:17–20; Hesekiel 17:15, 16.
Sidkian tapaus ei ole ainoa laatuaan. Historia on osoittanut yhä uudelleen, että vaikka kansalaistottelemattomuus olisi hyväätarkoittavaakin, se ei voi pysyvästi ratkaista ihmisten ongelmia. Tosiasia on, että kapinat ja vallankumoukset usein päinvastoin huonontavat tilannetta. Monissa tapauksissa näennäisesti onnistuneen vallankumouksen jälkeen ”vapauttajat” syyllistyvät lopulta itse tyranniaan ja sortoon. Aikanaan uusi, ahdistunut sukupolvi etsii tilaisuutta nousta kapinaan. Monissa maissa on koettu tämä noidankehä. Esimerkiksi eräässä Etelä-Amerikan maassa tapahtui äskettäin 189. vallankaappaus 154 vuoden aikana!
Miksi ihmiset epäonnistuvat?
Miksi vilpittömät ihmiset eivät pysty vapauttamaan ihmiskuntaa riistosta ja sorrosta? Yksinkertaisesti siksi, että heiltä puuttuu kaksi asiaa: viisaus ja voima. Ei siksi ihme, että Raamattu varoittaa meitä: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.” – Psalmi 146:3.
Valaisemme asiaa: Kuvittele olevasi sairaalassa odottamassa leikkausta. Vaikerrat tuskissasi epämukavaa oloasi. Äkkiä ohikulkeva talonmies kuulee valituksesi, tarttuu leikkausveitseen ja tarjoaa apuaan helpottaakseen oloasi. Antaisitko hänen tehdä leikkauksen? Et tietenkään! Miksi et? Koska pelkästään hänen rakkautensa ja myötätuntonsa eivät tekisi häntä päteväksi sellaiseen vaikeaan tehtävään. Hänen toimenpiteensä vain lisäisi kärsimyksiäsi ja voisi jopa saattaa sinut hengenvaaraan. Sellainen asioihin tarttuminen olisi liian itsevarmaa ja erittäin vastuutonta, ja silloin unohdettaisiin se, että pätevälle kirurgille oli varattu aika leikkaukseen. Talonmiehen olisi paljon parempi vain rauhoittaa sinua tiedolla siitä, että apua on tulossa.
Samalla tavoin tosi kristityt eivät nykyään ryhdy passiiviseen vastarintaan. He odottavat päivää ja hetkeä, jolloin Jumala sopivasti kaikella pätevyydellään puuttuu asioihin. Vain hänellä on viisautta ja voimaa ratkaista ihmiskunnan ongelmat pysyvästi. Saarnaamistyössään Jehovan todistajat vakuuttavat niille, jotka kärsivät epäoikeudenmukaisuuksista, että huojennusta on tulossa. – Jesaja 9:5, 6; 11:3–5.
Sillä välin me voimme kaikin mahdollisin laillisin ja rauhanomaisin keinoin koettaa taata oikeutemme ja puolustaa niitä sekä etsiä vapautusta sorrosta. Jos ne eivät kuitenkaan tuota toivottua tulosta, olisi väärin turvautua kansalaistottelemattomuuteen. Niinpä apostoli Paavali neuvookin: ”Säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu. Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihalle, sillä on kirjoitettu: ’Kosto on minun, minä tulen maksamaan takaisin, sanoo Jehova.’” Tottelevaiset tosi kristityt suhtautuvat tämän viisaan kehotuksen noudattamiseen vakavasti. – Roomalaisille 12:18, 19.
[Kuvan lähdemerkintä s. 23]
Reuters/Bettmann Newsphotos