Suhteellinen alamaisuutemme esivalloille
”Teillä on sen tähden pakottava syy olla alamaisia.” – ROOMALAISILLE 13:5.
1. Mitä vaikeita kokemuksia Jehovan todistajilla oli natsiesivaltojen käsissä, ja johtuiko tämä siitä, että he ’tekivät pahaa’?
TAMMIKUUN 7. päivänä vuonna 1940 Franz Reiter ja viisi muuta nuorta itävaltalaista teloitettiin giljotiinilla. He olivat nimellä Bibelforscher tunnettuja Jehovan todistajia, ja he kuolivat siksi, että he eivät omantuntonsa vuoksi voineet tarttua aseisiin Hitlerin valtakunnan puolesta. Reiter oli yksi niistä tuhansista todistajista, jotka kuolivat uskonsa vuoksi toisen maailmansodan aikana. Monet muut kestivät pitkiä vuosia keskitysleireissä. Kärsivätkö kaikki nämä natsien esivallan ”miekasta” siksi, että he ’tekivät pahaa’? (Roomalaisille 13:4) Eivät missään tapauksessa! Paavalin seuraavat sanat osoittavat, että nuo kristityt noudattivat Roomalaiskirjeen 13. luvussa olevia Jumalan käskyjä, vaikka he kärsivät vallanpitäjien käsissä.
2. Mikä on pakottava syy alamaisuuteen esivalloille?
2 Apostoli kirjoittaa Roomalaiskirjeen 13:5:ssä: ”Teillä on sen tähden pakottava syy olla alamaisia, ei vain tämän vihan vuoksi, vaan myös omantuntonne vuoksi.” Aiemmin Paavali sanoi sen, että esivalta kantoi ”miekkaa”, olleen hyvä syy alamaisuuteen sitä kohtaan. Nyt hän kuitenkin esittää painavamman syyn: omantunnon. Me pyrimme palvelemaan Jumalaa ”puhtaalla omallatunnolla”. (2. Timoteukselle 1:3) Raamattu kehottaa meitä olemaan alamaisia esivalloille, ja me tottelemme, koska haluamme tehdä sitä, mikä on oikein Jumalan silmissä. (Heprealaisille 5:14) Raamatun valmentama omatuntomme tosiaan saa meidät tottelemaan esivaltaa silloinkin, kun kukaan ihminen ei ole läsnä katsomassa mitä teemme. – Vrt. Saarnaaja 10:20.
”Sen vuoksi te verojakin maksatte”
3, 4. Millainen maine Jehovan todistajilla on, ja miksi kristittyjen tulisi maksaa veroja?
3 Nigeriassa oli joitakin vuosia sitten mellakoita verojenmaksun takia. Paljon ihmisiä kuoli, ja vallanpitäjät kutsuivat armeijan apuun. Sotilaat tunkeutuivat valtakunnansaliin, jossa oli menossa kokous, ja tiukkasivat kokoontumisen tarkoitusta. Saatuaan selville, että kyseessä oli Jehovan todistajien raamatuntutkistelukokous, vastuussa ollut upseeri käski sotilaiden lähteä pois ja sanoi: ”Jehovan todistajat eivät ole verokiihottajia.”
4 Noilla nigerialaisilla todistajilla oli sellainen maine, että he elivät sopusoinnussa Paavalin seuraavien sanojen kanssa: ”Sillä sen vuoksi te verojakin maksatte; sillä he ovat Jumalan julkisia palvelijoita, jotka palvelevat alinomaa juuri tätä tarkoitusta varten.” (Roomalaisille 13:6) Antaessaan säännön: ’Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin’ Jeesus puhui verojen maksamisesta. (Matteus 22:21) Maalliset vallanpitäjät huolehtivat siitä, että meillä on teitä, poliisin tarjoama suoja, kirjastoja, liikennejärjestelmiä, kouluja, postipalveluja ja paljon muuta. Me käytämme näitä usein hyväksemme. On aivan oikein, että meidän tulisi maksaa niistä verojemme välityksellä.
”Antakaa kaikille heille kuuluva”
5. Mitä tarkoitetaan ilmaisulla ”antakaa kaikille heille kuuluva”?
5 Paavali jatkaa: ”Antakaa kaikille heille kuuluva: sille, joka vaatii veron, vero; sille, joka vaatii tullin, tulli; sille, joka vaatii pelkoa, sellainen pelko; sille, joka vaatii kunniaa, sellainen kunnia.” (Roomalaisille 13:7) Sana ”kaikki” sisältää jokaisen maallisen vallan, joka on Jumalan julkinen palvelija. Poikkeuksia ei ole. Vaikka eläisimme sellaisen poliittisen järjestelmän alaisuudessa, josta emme henkilökohtaisesti pidä, me maksamme veroja. Jos uskonnot saavat asuinseudullamme verovapauden, niin seurakunnat voivat käyttää tätä hyväkseen. Ja kristityt voivat muiden kansalaisten tavoin käyttää hyväkseen mitä tahansa laillisia keinoja verovähennysten saamiseksi. Mutta kenenkään kristityn ei tulisi laittomasti kiertää verojen maksamista. – Vrt. Matteus 5:41; 17:24–27.
6, 7. Miksi meidän tulisi maksaa veroja, vaikka raha käytettäisiin jonkin sellaisen rahoittamiseen, mistä olemme eri mieltä, tai vaikka esivalta vainoaa meitä?
6 Entä sitten, jos jokin vero näyttää epäoikeudenmukaiselta? Tai entä jos osa verorahoista käytetään jonkin sellaisen rahoittamiseen, mistä olemme eri mieltä, esimerkiksi maksuttomiin abortteihin, veripankkeihin tai ohjelmiin, jotka ovat ristiriidassa puolueettomuutta koskevien näkemystemme kanssa? Me maksamme siitä huolimatta kaikki veromme. Vallanpitäjien täytyy ottaa vastuu siitä, miten he käyttävät verorahan. Meidän tehtävämme ei ole tuomita vallanpitäjiä. Jumala on ”maan tuomari”, ja omana aikanaan hän panee hallitukset tilille siitä, miten ne ovat käyttäneet valtaansa. (Psalmi 94:2; Jeremia 25:31) Siihen saakka me maksamme veromme.
7 Entä jos esivalta vainoaa meitä? Silloinkin me maksamme veromme niiden jokapäiväisten palvelujen vuoksi, jotka se tarjoaa. San Franciscossa ilmestyvä Examiner-lehti sanoi Jehovan todistajista, jotka kärsivät vainoa eräässä Afrikan maassa: ”Heitä voitaisiin pitää mallikansalaisina. He maksavat tunnollisesti veronsa, pitävät huolta sairaista ja taistelevat lukutaidottomuutta vastaan.” Nuo vainotut todistajat tosiaan maksoivat veronsa.
”Pelko” ja ”kunnia”
8. Mitä on se ”pelko”, jota me osoitamme valtaa kohtaan?
8 Roomalaiskirjeen 13:7:ssä mainittu ”pelko” ei ole raukkamaista pelkoa, vaan pikemminkin kunnioitusta maallista valtaa kohtaan, pelkoa sen lain rikkomista kohtaan. Tätä kunnioitusta osoitetaan kyseisen aseman tähden, eikä aina tuossa asemassa olevan yksilön tähden. Puhuessaan profeetallisesti Rooman keisarista Tiberiuksesta Raamattu kutsuu häntä ”kelvottomaksi”. (Daniel 11:21) Mutta hän oli keisari, ja siksi kristitty oli velvollinen osoittamaan hänelle pelkoa ja kunnioitusta.
9. Mainitse joitakin tapoja, joilla me annamme kunnian inhimillisille esivalloille.
9 Kunnian suhteen me noudatamme Jeesuksen käskyä olla antamatta uskonnolliseen asemaan perustuvia arvonimiä. (Matteus 23:8–10) Mutta kun on kysymys maallisista vallanpitäjistä, me puhuttelemme mielellämme heitä millä tahansa arvonimellä, mitä saatetaan vaatia heidän kunnioittamisekseen. Paavali käytti sanaa ”arvoisa” puhuessaan roomalaisille maaherroille. (Apostolien teot 26:25) Daniel kutsui Nebukadnessaria ’herrakseen’. (Daniel 4:16) Kristityt voivat nykyään käyttää sellaisia ilmauksia kuin ”Teidän ylhäisyytenne” tai ”Teidän majesteettinne”. He voivat nousta seisomaan tuomarin tullessa oikeussaliin tai kumartaa kunnioittavasti hallitsijan edessä, jos sellainen on tapana.
Suhteellinen alamaisuus
10. Miten Jeesus osoitti, että sillä, mitä inhimillinen esivalta voi vaatia kristityltä, on rajansa?
10 Jos kerran Jehovan todistajat ovat alamaisia inhimilliselle esivallalle, niin miksi Franz Reiter ja monet muut joutuivat kärsimään? Koska alamaisuutemme on suhteellista, ja esivalta ei aina tunnusta Raamatun asettamia rajoja sille, mitä se voi vaatia. Jos esivalta vaatii sellaista, mikä rikkoo valmennettua kristillistä omaatuntoa, niin se ylittää Jumalan sille antaman rajan. Jeesus ilmaisi tämän sanoessaan: ”Maksakaa – – takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Matteus 22:21) Kun keisari vaatii sellaista, mikä kuuluu Jumalalle, meidän täytyy tunnustaa Jumalan vaatimusten olevan ensi sijalla.
11. Mikä sellainen periaate hyväksytään laajalti, joka osoittaa sillä olevan rajansa, mitä inhimillinen esivalta voi vaatia?
11 Onko tällainen kanta kumouksellinen tai petollinen? Ei suinkaan. Se menee itse asiassa vain askeleen pitemmälle kuin se periaate, jonka useimmat sivistysmaat tunnustavat. 1400-luvulla erästä Peter von Hagenbachia syytettiin terrorihallituksen alulle panemisesta hänen vallassaan olevalla Euroopan alueella. Hänen puolusteluaan, että hän vain noudatti herransa, Burgundin herttuan, määräyksiä, ei hyväksytty. Väite, että julmuuksiin syyllistyvä ihminen ei ole tilivelvollinen, jos hän noudattaa esivallan määräyksiä, on esitetty siitä lähtien useita kertoja – huomattavimpia sen esittäjistä olivat natsien sotarikolliset Nürnbergin kansainvälisen tuomioistuimen edessä. Tuota väitettä ei ole yleensä hyväksytty. Kansainvälinen tuomioistuin sanoi päätöksessään: ”Ihmisyksilöillä on kansainvälisiä velvollisuuksia, jotka ylittävät yksittäisen valtion vaatimaan tottelevaisuuteen perustuvat kansalliset velvoitteet.”
12. Mainitse joitakin raamatullisia esimerkkejä Jumalan palvelijoista, jotka kieltäytyivät tottelemasta vallanpitäjien kohtuuttomia vaatimuksia.
12 Jumalan palvelijat ovat aina ymmärtäneet, että se alamaisuus, jonka he tunnollisesti katsovat kuuluvan esivalloille, ei ole rajatonta. Mooseksen syntymän aikoihin Egyptissä farao käski kahden heprealaisen kätilön surmata kaikki vastasyntyneet heprealaispojat. Kätilöt kuitenkin jättivät nuo lapset henkiin. Olivatko he väärässä kieltäytyessään tottelemasta faraota? Eivät, sillä he noudattivat Jumalalta saamaansa omaatuntoa, ja Jumala siunasi heitä sen vuoksi. (2. Mooseksen kirja 1:15–20) Kun Israel oli Babylonin pakkosiirtolaisuudessa, Nebukadnessar vaati virkamiehiään, joiden joukossa olivat heprealaiset Sadrak, Meesak ja Abednego, kumartamaan Duuran lakeudelle pystyttämänsä kuvapatsaan edessä. Nuo kolme heprealaista kieltäytyivät. Olivatko he väärässä? Eivät, sillä kuninkaan käskyn noudattaminen olisi merkinnyt Jumalan lain rikkomista. – 2. Mooseksen kirja 20:4, 5; Daniel 3:1–18.
’Jumalan totteleminen hallitsijana’
13. Minkä esimerkin varhaiskristityt antoivat suhteellisesta tottelevaisuudesta esivalloille?
13 Samoin kun juutalaiset viranomaiset käskivät Pietarin ja Johanneksen lopettaa Jeesuksesta saarnaamisen, he vastasivat: ”Ratkaiskaa itse, onko vanhurskasta Jumalan nähden kuunnella ennemmin teitä kuin Jumalaa.” (Apostolien teot 4:19; 5:29) He eivät voineet pysyä vaiti. The Christian Century -aikakauslehti kiinnittää huomion toiseen asiaan, jossa varhaiskristityt ottivat omantunnontarkasti kantansa. Se sanoo: ”Varhaisimmat kristityt eivät palvelleet sotavoimissa. Roland Bainton mainitsee, että ’Uuden testamentin aikakauden lopusta noin 170–180-luvulle jKr. ei ole mitään todisteita siitä, että kristittyjä olisi ollut armeijassa’ (Christian Attitudes Toward War and Peace [Abingdon, 1960], s. 67, 68). – – Swiftin mukaan Justinus Marttyyri ’pitää itsestään selvänä, että kristityt pidättyvät väkivaltaisista teoista’.”
14, 15. Mainitse joitakin Raamatun periaatteita, jotka ohjasivat varhaiskristittyjen suhteellista tottelevaisuutta inhimillisille esivalloille.
14 Miksi varhaiskristityt eivät palvelleet sotilaina? Epäilemättä jokainen tutki huolellisesti Jumalan sanaa ja lakeja ja teki henkilökohtaisen ratkaisunsa Raamatulla valmennetun omantuntonsa perusteella. He olivat puolueettomia, eivät ”osa maailmasta”, ja heidän puolueettomuutensa esti heitä ottamasta kantaa tämän maailman selkkauksissa. (Johannes 17:16; 18:36) Sitä paitsi he kuuluivat Jumalalle. (2. Timoteukselle 2:19) Elämänsä uhraaminen valtion puolesta olisi merkinnyt Jumalalle kuuluvan antamista keisarille. Lisäksi he kuuluivat rakkauden sitein yhdistettyyn kansainväliseen veljesseuraan. (Johannes 13:34, 35; Kolossalaisille 3:14; 1. Pietari 4:8; 5:9) He eivät saattaneet hyvin omintunnoin tarttua aseisiin, sillä oli mahdollista, että he voisivat surmata toisen kristityn.
15 Tämän lisäksi kristityt eivät voineet mukautua suosittuihin uskonnollisiin menoihin, esimerkiksi keisarinpalvontaan. Tämä johti siihen, että heitä pidettiin ”outoina ja vaarallisina ihmisinä, ja muu väestö luonnollisesti suhtautui heihin epäluuloisesti”. (W. A. Smart, Still the Bible Speaks) Vaikka Paavali kirjoitti, että kristittyjen tulisi ’antaa sille, joka vaatii pelkoa, sellainen pelko’, he eivät unohtaneet suurempaa pelkoaan ja kunnioitustaan Jehovaa kohtaan. (Roomalaisille 13:7; Psalmi 86:11) Jeesus itse sanoi: ”Älkää ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan pelätkää ennemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa.” – Matteus 10:28.
16. a) Millä aloilla kristittyjen täytyy punnita huolellisesti alamaisuuttaan esivalloille? b) Mitä sivulla 27 kehyksissä oleva teksti valaisee?
16 Kristittyinä me kohtaamme samanlaisia haasteita nykyään. Me emme voi osallistua mihinkään epäjumalanpalveluksen nykyaikaiseen muotoon – olkootpa kyseessä palvovat eleet jollekin kuvalle tai vertauskuvalle tai pelastuksen lukeminen jonkin ihmisen tai järjestön ansioksi. (1. Korinttolaisille 10:14; 1. Johannes 5:21) Varhaiskristittyjen tavoin mekään emme voi sovitella kristillisessä puolueettomuudessamme. – Vrt. 2. Korinttolaisille 10:4.
’Lempeämielisyys ja syvä kunnioitus’
17. Minkä neuvon Pietari antoi niille, jotka kärsivät omantunnon vuoksi?
17 Apostoli Pietari kirjoitti tunnontarkasta asenteestamme ja sanoi: ”Jos joku omantunnon vuoksi Jumalan edessä kestää murheitten alaisena ja kärsii epäoikeudenmukaisesti, niin se on mieluista.” (1. Pietari 2:19) Jumalalle on tosiaan mieluista se, että kristitty pysyy lujana vainosta huolimatta, ja kristitty hyötyy lisäksi siten, että hänen uskonsa vahvistuu ja jalostuu. (Jaakob 1:2–4; 1. Pietari 1:6, 7; 5:8–10) Pietari kirjoitti myös seuraavaa: ”Vaikka kärsisittekin vanhurskauden vuoksi, niin olette onnellisia. Älkää kuitenkaan pelätkö heidän pelkonsa kohdetta älkääkä kiihtykö, vaan pyhittäkää Kristus Herrana sydämessänne ja olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä perustetta teissä olevaan toivoon, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta.” (1. Pietari 3:14, 15) Todella hyödyllisiä neuvoja!
18, 19. Miten voi syvästi kunnioittava ja järkevä asenne auttaa, jos esivalta rajoittaa palvontavapauttamme?
18 Kun vaino syttyy sen vuoksi, että viranomaiset ymmärtävät väärin kristillisen asenteemme, tai siksi, että kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat esittäneet väärin Jehovan todistajat vallanpitäjille, niin tosiasioiden esittäminen esivallalle voi johtaa painostuksen helpottamiseen. Lempeämielinen ja syvästi kunnioittava kristitty ei lähde kirjaimelliseen taisteluun vainoojiaan vastaan. Mutta hän kyllä käyttää kaikkia mahdollisia laillisia keinoja puolustaakseen uskoaan. Sitten hän jättää asiat Jehovan käsiin. – Filippiläisille 1:7; Kolossalaisille 4:5, 6.
19 Syvä kunnioitus saa kristityn myös tottelemaan vallanpitäjiä niin pitkälle kuin hän suinkin kykenee omaatuntoaan rikkomatta. Jos esimerkiksi seurakunnankokoukset kielletään, niin kristityt etsivät jonkin vähemmän huomiota herättävän tavan saadakseen jatkuvasti ravintoa Jehovan pöydältä. Korkein Vallanpitäjä, Jehova Jumala, käskee meitä Paavalin välityksellä: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana.” (Heprealaisille 10:24, 25) Sellaiset kokoontumiset voidaan kuitenkin hoitaa arvostelukykyisesti. Vaikka läsnä olisi vain muutamia, me voimme luottaa siihen, että Jumala siunaa tällaiset järjestelyt. – Vrt. Matteus 18:20.
20. Miten kristityt voivat menetellä, jos hyvän uutisen julkinen saarnaaminen kielletään?
20 Samoin jotkut vallanpitäjät ovat kieltäneet hyvän uutisen julkisen saarnaamisen. Heidän alaisuudessaan elävät kristityt muistavat, että korkein Vallanpitäjä sanoi itsensä Jeesuksen välityksellä: ”Kaikissa kansoissa hyvä uutinen täytyy saarnata ensin.” (Markus 13:10) Siksi he tottelevat tuota korkeinta Valtaa, maksaapa se heille itselleen mitä tahansa. Silloin kun se oli mahdollista, apostolit saarnasivat julkisesti ja talosta taloon, mutta on olemassa muitakin tapoja ihmisten tavoittamiseksi, esimerkiksi todistamalla heille arkipäivän eri tilanteissa. (Johannes 4:7–15; Apostolien teot 5:42; 20:20) Usein viranomaiset eivät puutu asiaan, kun saarnaamistyössä käytetään vain Raamattua – mikä korostaa sen tarpeellisuutta, että kaikki todistajat ovat hyvin valmennettuja puhumaan perustellen käyttämällä Raamattua. (Vrt. Apostolien teot 17:2, 17.) Olemalla rohkeita, mutta kuitenkin kunnioittavia kristityt voivat usein löytää ratkaisun siihen, miten totella Jehovaa herättämättä esivaltojen vihaa. – Tiitukselle 3:1, 2.
21. Mikä menettely kristittyjen täytyy valita, jos keisari jatkaa itsepintaisesti vainoamista?
21 Joskus kuitenkin vallanpitäjät jatkavat itsepintaisesti kristittyjen vainoamista. Silloin meidän on vain oltava kestäviä oikein tekemisessä puhtaalla omallatunnolla. Nuori Franz Reiter joutui tekemään valinnan: sovitella uskossaan tai kuolla. Koska hän ei voinut lakata palvomasta Jumalaa, hän meni rohkeasti kuolemaansa. Kuolemaansa edeltäneenä iltana Franz kirjoitti äidilleen: ”Minut teloitetaan huomisaamuna. Jumalan voima on tukenani, kuten se on aina tukenut kaikkia tosi kristittyjä menneisyydessäkin. – – Jos pysytte lujina kuolemaan saakka, niin tapaamme jälleen ylösnousemuksessa.”
22. Mikä toivo meillä on, ja miten meidän tulisi siihen saakka menetellä?
22 Jonakin päivänä koko ihmiskunta tulee olemaan vain yhden lain, Jehova Jumalan lain, alaisuudessa. Siihen saakka meidän täytyy hyvin omintunnoin noudattaa Jumalan järjestelyä ja säilyttää suhteellinen alamaisuutemme esivalloille totellessamme samaan aikaan suvereenia Herraamme, Jehovaa, kaikessa. – Filippiläisille 4:5–7.
Muistatko?
◻ Mikä on pakottava syy alamaisuuteen esivalloille?
◻ Miksi meidän ei tulisi epäröidä keisarin määräämien verojen maksamisessa?
◻ Millainen kunnia meidän tulisi antaa esivallalle?
◻ Miksi alamaisuutemme keisarille on vain suhteellista?
◻ Miten meidän tulisi menetellä, jos meitä vainotaan siksi, että keisari vaatii sellaista, mikä kuuluu Jumalalle?
[Tekstiruutu s. 27]
Kunnioitusta, ei palvontaa
Eräänä aamuna Terra, nuori kanadalainen Jehovan todistaja, huomasi oppitunnin aikana, että hänen opettajansa vei erään toisen oppilaan hetkeksi pois luokasta. Pian sen jälkeen opettaja pyysi hiljaa Terraa mukaansa rehtorin kansliaan.
Tullessaan sinne Terra huomasi, että rehtorin pöydälle oli laskostettu Kanadan lippu. Opettaja käski Terraa sylkemään lipulle! Hän sanoi, että koska Terra ei laulanut kansallishymniä eikä tervehtinyt lippua, niin ei ollut mitään syytä, miksi hän ei olisi voinut sylkeä lipulle. Terra kieltäytyi ja selitti, että vaikka Jehovan todistajat eivät palvo lippua, he kunnioittavat sitä.
Kun he olivat palanneet luokkaan, opettaja ilmoitti, että hän oli juuri tehnyt kokeen. Hän oli vienyt kaksi oppilasta yhden kerrallaan rehtorin kansliaan ja käskenyt heitä sylkemään lipulle. Vaikka ensimmäinen oppilas osallistui isänmaallisiin juhlamenoihin, hän sylkäisi lipulle, kun hänen käskettiin tehdä niin. Terra sitä vastoin ei laulanut kansallishymniä eikä tervehtinyt lippua; kuitenkin hän kieltäytyi häpäisemästä lippua tällä tavoin. Opettaja tähdensi sitä, että Terra osoitti oikeaa kunnioitusta. – Jehovan todistajain vuosikirja 1990.
[Kuvien lähdemerkinnät s. 23]
French Embassy Press & Information Division
USSR Mission to the UN