Jehovan sana on elävä
Kohokohtia Korinttilaiskirjeistä
APOSTOLI Paavali on syvästi huolissaan Korintin seurakunnan hengellisestä hyvinvoinnista. Hän on kuullut, että sikäläisten veljien keskuudessa on erimielisyyksiä. Siellä suvaitaan moraalittomuutta. Lisäksi seurakunta on kirjoittanut Paavalille ja kysellyt joistakin asioista. Niinpä vuoden 55 tienoilla, ollessaan Efesoksessa kolmannella lähetysmatkallaan, Paavali kirjoittaa ensimmäisen kahdesta Korinttilaiskirjeestä.
Toinen kirje, joka on kirjoitettu ilmeisesti vain muutama kuukausi ensimmäisen jälkeen, on sille jatkoa. Koska olosuhteet ensimmäisen vuosisadan Korintissa, niin seurakunnan sisä- kuin ulkopuolellakin, muistuttavat monella tavalla nykyisiä olosuhteita, näiden Paavalin kirjeiden sanoma on meille hyvin arvokas (Hepr. 4:12).
PYSYKÄÄ VALVEILLA, PYSYKÄÄ LUJINA, TULKAA VÄKEVIKSI
”Minä kehotan teitä, – – että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi”, Paavali kirjoittaa (1. Kor. 1:10). Ainoa ”perustus”, jolle kristillisiä ominaisuuksia rakennetaan, on Jeesus Kristus (1. Kor. 3:11–13). ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne”, sanoo Paavali eräästä seurakunnassa olevasta haureellisesta (1. Kor. 5:13). ”Ruumis ei ole haureutta varten”, hän sanoo, ”vaan Herraa varten.” (1. Kor. 6:13.)
Vastaukseksi siihen, mistä korinttilaiset kirjoittivat, Paavali antaa hyviä ja järkeviä neuvoja avioliitosta ja naimattomuudesta (1. Kor. 7:1). Käsiteltyään kristillistä johtoasemaa, kristillisten kokousten järjestyksellisyyttä ja ylösnousemuksen varmuutta hän kehottaa: ”Pysykää valveilla, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, tulkaa väkeviksi.” (1. Kor. 16:13.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
1:21: Käyttääkö Jehova todellakin ”tyhmyyttä” uskovien pelastamiseen? Ei käytä. Mutta koska ”maailma ei viisautensa avulla tullut tuntemaan Jumalaa”, niin se, mitä hän käyttää ihmisten pelastamiseen, vaikuttaa maailman silmissä tyhmyydeltä (Joh. 17:25).
5:5: Mitä merkitsee se, että paha ihminen ”luovutetaan – – Saatanalle lihan tuhoksi, jotta henki pelastuisi”? Kun törkeän synnin katumaton harjoittaja erotetaan seurakunnasta, hänestä tulee jälleen osa Saatanan jumalatonta maailmaa (1. Joh. 5:19). Siksi sanotaan, että hänet luovutetaan Saatanalle. Erottaminen tuhoaa eli poistaa turmelevan aineksen seurakunnasta ja saa aikaan sen, että seurakunnan henki eli vallitseva asenne säilyy (2. Tim. 4:22).
7:33, 34: Mitä ovat ”maailman asiat”, joista naimisissa oleva mies tai nainen on huolissaan? Paavali tarkoittaa jokapäiväiseen elämään kuuluvia maallisia asioita, joista naimisissa olevien kristittyjen täytyy huolehtia. Niihin kuuluvat ruoka, vaatteet ja asunto, mutta eivät tämän maailman pahat asiat, joita kristityt karttavat (1. Joh. 2:15–17).
11:26: Miten ”usein” Jeesuksen kuoleman muistoa tulee viettää ja mihin saakka? Paavali ei tarkoittanut, että Jeesuksen kuoleman muistoa vietettäisiin usein. Ilmausta ”niin usein kuin” vastaava kreikan sana merkitsee ’aina kun’ tai ’joka kerta kun’. Siksi Paavali tarkoitti, että joka kerta – kerran vuodessa, 14. nisankuuta – kun voidellut kristityt ottavat osaa muistonvieton vertauskuviin, he ”julistavat Herran kuolemaa”. He tekevät näin, ”kunnes hän saapuu” toisin sanoen kunnes hän ottaa heidät ylösnousemuksen välityksellä taivaaseen (1. Tess. 4:14–17).
13:13: Millä tavoin rakkaus on suurempi kuin usko ja toivo? Kun se, ”mitä toivotaan”, toteutuu ja sen ”vakuuttunut odotus” muuttuu todellisuudeksi, uskolla ja toivolla ei ole enää samaa merkitystä (Hepr. 11:1). Rakkaus on suurempi kuin usko ja toivo siinä mielessä, että se pysyy ikuisesti.
15:29: Mitä merkitsee joidenkuiden ”kastaminen sitä varten että olisivat kuolleita”? Paavali ei tarkoittanut, että eläviä ihmisiä pitäisi kastaa niiden puolesta, jotka ovat kuolleet kastamattomina. Hän puhuu tässä hengellä voideltujen kristittyjen kastamisesta sellaiseen elämänvaellukseen, joka johtaa heidän kuolemaansa nuhteettomina ja sen jälkeiseen ylösnousemukseen henkielämään.
Opetuksia meille
1:26–31; 3:3–9; 4:7: Se että osoitamme nöyryyttä ylpeilemällä Jehovasta, emme itsestämme, edistää seurakunnan yksimielisyyttä.
2:3–5: Kun Paavali todisti Korintissa, joka oli kreikkalaisen filosofian ja oppineisuuden keskus, hän saattoi olla huolissaan siitä, pystyisikö hän vakuuttamaan kuulijansa. Hän ei kuitenkaan antanut mahdollisen heikkoutensa tai pelkonsa estää häntä suorittamasta Jumalalta saamaansa palvelustehtävää. Meidänkään ei pitäisi antaa poikkeuksellisten olosuhteiden estää meitä julistamasta Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Voimme Paavalin tavoin turvautua luottavaisina Jehovan apuun.
2:16: Kun jollakulla on ”Kristuksen mieli”, hän tietää Kristuksen ajattelutavan, ajattelee niin kuin hän, tuntee hänen persoonallisuutensa eri puolet ja jäljittelee hänen esimerkkiään (1. Piet. 2:21; 4:1). Meidän on hyvin tärkeää perehtyä huolellisesti Jeesuksen elämään ja palvelukseen.
3:10–15; 4:17: Meidän tulisi eritellä ja parantaa kykyämme opettaa ja tehdä opetuslapsia (Matt. 28:19, 20). Ellemme opeta hyvin, oppilaamme ei ehkä selviä uskon koetuksista ja saatamme kärsiä niin tuskallisen menetyksen, että pelastumme ”ikään kuin tulen läpi”.
6:18: Haureuden pakeneminen merkitsee sitä, että karttaa paitsi por·neiʹaksi luettavia tekoja myös pornografiaa, moraalista epäpuhtautta, seksifantasioita ja flirttailua eli kaikkea, mikä voi johtaa haureuteen (Matt. 5:28; Jaak. 3:17).
7:29: Avioliitossa olevien pitäisi varoa, ettei suhde puolisoon vie heidän huomiotaan siinä määrin, että Valtakunnan edut jäävät elämässä toiselle sijalle.
10:8–11: Jehovaa loukkasi suuresti se, että israelilaiset nurisivat Moosesta ja Aaronia vastaan. Meidän on viisasta varoa omaksumasta tapaa nurista.
16:2: Onnistumme edistämään Valtakunnan etuja säännöllisin lahjoituksin, mikäli meillä on etukäteen tehty suunnitelma ja toimimme järjestelmällisesti.
”PYSYKÄÄ KOHDALLEEN SAATETTUINA”
Paavali kehottaa korinttilaisia, että heidän tulisi ”huomaavaisesti antaa anteeksi ja lohduttaa” katuvaa väärintekijää, jota on nuhdeltu. Vaikka Paavalin ensimmäinen kirje oli murehduttanut heitä, hän sanoo iloitsevansa siksi, että heidän ”murheensa johti katumukseen”. (2. Kor. 2:6, 7; 7:8, 9.)
Paavali kannustaa korinttilaisia olemaan ”runsaat – – antamisessa”, niin kuin he ovat ”runsaat kaikessa”. Vastattuaan vastustajille hän neuvoo lopuksi kaikkia: ”Iloitkaa jatkuvasti, pysykää kohdalleen saatettuina, pysykää lohdutettuina, ajatelkaa edelleenkin yhtäpitävästi, eläkää yhä rauhaisasti.” (2. Kor. 8:7; 13:11.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
2:15, 16: Millä tavoin olemme ”Kristuksen suloinen tuoksu”? Siten, että noudatamme Raamatun ohjeita ja kerromme sen sanomaa. Tällainen ”tuoksu” saattaa olla epävanhurskaista ihmisistä inhottava, kun taas Jehovan ja rehellissydämisten mielestä se on suloinen.
5:16: Missä mielessä voidellut kristityt eivät tunne ketään ”lihan mukaan”? He eivät katso ihmisiä lihallisesti eli eivät suosi ihmisiä varakkuuden, rodun eivätkä etnisen tai kansallisen taustan perusteella. Tärkeää heille on heidän hengellinen suhteensa toisiin uskoviin.
11:1, 16; 12:11: Oliko Paavali järjetön suhtautumisessaan korinttilaisiin? Ei ollut. Hän saattoi kuitenkin joistakuista vaikuttaa ylpeältä ja järjettömältä sen vuoksi, mitä hänen oli pakko sanoa apostoliutensa puolustamiseksi.
12:1–4: Kenet ”temmattiin paratiisiin”? Paavali kuvaili luultavasti omaa kokemustaan. Raamattu ei kerro kenenkään muun saaneen tällaista näkyä, ja nämä jakeet seuraavat jaksoa, jossa Paavali puolusti apostoliuttaan. Hän sai todennäköisesti näyn hengellisestä paratiisista, josta kristillinen seurakunta saa nauttia ”lopun aikana” (Dan. 12:4).
Opetuksia meille
3:5: Tämä jae kertoo, että Jehova tekee kristityt riittävän päteviksi palvelukseen. Hän tekee sen Sanansa, pyhän henkensä ja järjestönsä maanpäällisen osan välityksellä. (Joh. 16:7; 2. Tim. 3:16, 17.) Meidän on hyvä tutkia ahkerasti Raamattua ja Raamattuun perustuvia julkaisuja, rukoilla hellittämättä pyhää henkeä sekä käydä säännöllisesti kristillisissä kokouksissa ja osallistua niissä (Ps. 1:1–3; Luuk. 11:10–13; Hepr. 10:24, 25).
4:16: Koska Jehova uudistaa päivä päivältä ”sitä ihmistä, joka olemme sisäisesti”, meidän tulisi käyttää säännöllisesti hyödyksemme Jehovan antimia sallimatta päivänkään kulua niin, ettemme mieti hengellisiä asioita.
4:17, 18: Sen muistaminen, että ”ahdistus on hetkellinen ja kevyt”, voi auttaa meitä pysymään vaikeina aikoina uskollisina Jehovalle.
5:1–5: Miten kauniisti Paavali ilmaiseekaan tunteet, joita taivaallisen elämän toivo herättää voidelluissa kristityissä!
10:13: Yleissääntönä on, että meidän tulee työskennellä vain oman seurakuntamme alueella, ellei meitä ole erityisesti määrätty auttamaan alueella, jolla on suurempi tarve.
13:5: Voidaksemme ”koetella – –, olemmeko uskossa”, meidän tulee punnita käytöstämme sen valossa, mitä opimme Raamatusta. Meidän tulee ”tarkistaa jatkuvasti, mitä itse olemme”, arvioimalla hengellisyytemme tasoa, muun muassa havaintokykymme terävyyttä ja uskon tekojemme määrää (Hepr. 5:14; Jaak. 1:22–25). Voimme vaeltaa herkeämättä totuuden tietä, kun noudatamme Paavalin järkeviä neuvoja.
[Kuva s. 26, 27]
Mitä tarkoittavat sanat ”niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tätä maljaa”? (1. Kor. 11:26.)