Osallisia Jehovan antamasta lohdutuksesta

”Teihin kohdistuva toivomme on horjumaton, koska tiedämme, että niin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin tulette olemaan osalliset myös lohdutuksesta.” (2. KORINTTILAISILLE 1:7)

1, 2. Mitä monet sellaiset ovat kokeneet, joista on tullut kristittyjä nykyään?

MONET Vartiotornin nykyiset lukijat ovat varttuneet tuntematta Jumalan totuutta. Ehkä sinäkin olet. Jos näin on, niin palautapa mieleesi, miltä sinusta tuntui, kun ymmärryksen silmäsi alkoivat avautua. Etkö esimerkiksi ollut huojentunut, kun ymmärsit, etteivät kuolleet kärsi vaan että he ovat tiedottomia? Ja eikö sinua lohduttanutkin tieto kuolleiden toivosta, siitä että miljardit saavat ylösnousemuksen elämään Jumalan uudessa maailmassa? (Saarnaaja 9:5, 10; Johannes 5:28, 29.)

² Entä Jumalan lupaus tehdä loppu pahuudesta ja muuttaa maapallo paratiisiksi? Eikö se lohduttanut sinua ja täyttänyt sinut innokkaalla odotuksella, kun sait tietää siitä? Miltä sinusta tuntui, kun kuulit ensimmäisen kerran mahdollisuudesta olla kuolematta koskaan ja säilyä elossa tuohon tulevaan maalliseen paratiisiin? Olit epäilemättä haltioissasi. Olit tosiaan ottanut vastaan Jumalan lohduttavan sanoman, jota Jehovan todistajat saarnaavat nykyään kautta maailman. (Psalmit 37:9–11, 29; Johannes 11:26; Ilmestys 21:3–5.)

 3. Miksi ne, jotka kertovat toisille Jumalan lohduttavasta sanomasta, kokevat myös ahdistusta?

³ Mutta kun yritit kertoa Raamatun sanomasta toisille, huomasit myös, että ”usko ei ole kaikkien omaisuutta” (2. Tessalonikalaisille 3:2). Jotkut entisistä ystävistäsi saattoivat pilkata sinua, koska ilmaisit uskoa Raamatun lupauksiin. Jouduit ehkä jopa vainon kohteeksi sen vuoksi, että jatkoit Raamatun tutkimista Jehovan todistajien kanssa. Vastustus saattoi voimistua, kun aloit tehdä muutoksia saattaaksesi elämäsi sopusointuun Raamatun periaatteiden kanssa. Aloit kokea sitä ahdistusta, jota Saatana ja hänen maailmansa aiheuttavat kaikille niille, jotka ottavat Jumalan lohdutuksen vastaan.

 4. Millä eri tavoilla vastakiinnostuneet voivat reagoida ahdistukseen?

⁴ Kuten Jeesus ennusti, ahdistus saa valitettavasti jotkut kompastumaan ja jäämään pois kristillisen seurakunnan yhteydestä (Matteus 13:5, 6, 20, 21). Toiset kestävät ahdistuksen pitämällä mielensä kohdistettuna niihin lohduttaviin lupauksiin, joista he saavat tietää. Lopulta he vihkivät elämänsä Jehovalle ja menevät kasteelle hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, opetuslapsina. (Matteus 28:19, 20; Markus 8:34.) Ahdistus ei tietenkään pääty silloin, kun kristitty menee kasteelle. Esimerkiksi siveellinen puhtaus voi vaatia kovaa kamppailua siltä, joka on aiemmin ollut moraaliton. Joidenkuiden täytyy pitää pintansa ei-uskovien perheenjäsenten alituisen vastustuksen edessä. Oli ahdistus sitten millainen hyvänsä, kaikki, jotka uskollisesti pyrkivät elämään vihkiytyneinä Jumalalle, voivat olla varmoja eräästä asiasta. He saavat kokea Jumalan lohdutuksen ja avun hyvin henkilökohtaisesti.

”Kaiken lohdutuksen Jumala”

 5. Mitä Paavali koki monien koettelemusten ohella?

⁵ Jumalan lohdutusta arvosti syvästi muun muassa apostoli Paavali. Aasiassa ja Makedoniassa kokemansa erityisen koettelevan ajanjakson jälkeen hän oli perin huojentunut kuullessaan, että Korintin seurakunta oli suhtautunut hyvin hänen kirjeitse antamaansa oikaisuun. Se sai hänet kirjoittamaan toisen kirjeen, joka sisältää seuraavan ylistyksen: ”Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme.” (2. Korinttilaisille 1:3, 4.)

 6. Mitä opimme 2. Korinttilaiskirjeen 1:3, 4:ssä olevista Paavalin sanoista?

⁶ Näihin henkeytettyihin sanoihin sisältyy paljon asiaa. Eritelläänpä niitä. Kun Paavali ylistää tai kiittää Jumalaa tai pyytää häneltä jotakin kirjeissään, huomaamme hänen yleensä ilmaisevan samalla myös syvää arvostusta Jeesusta, kristillisen seurakunnan Päätä, kohtaan (Roomalaisille 1:8; 7:25; Efesolaisille 1:3; Heprealaisille 13:20, 21). Paavali osoittaa tämänkin ylistyksen ilmauksen ”Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalalle ja Isälle”. Sitten hän käyttää ensimmäistä kertaa kirjoituksissaan ”helläksi armoksi” käännettyä kreikkalaista substantiivia. Se pohjautuu sanaan, jolla ilmaistaan toisen ihmisen kärsimyksen johdosta tunnettavaa murhetta. Näin Paavali kuvailee Jumalan helliä tunteita kaikkia Hänen uskollisia palvelijoitaan kohtaan, jotka ovat ahdistuksessa – helliä tunteita, jotka saavat Jumalan toimimaan armollisesti heidän puolestaan. Ja viimein Paavali piti Jehovaa tämän haluttavan ominaisuuden lähteenä, koska hän kutsui häntä ”hellän armon Isäksi”.

 7. Miksi voidaan sanoa, että Jehova on ”kaiken lohdutuksen Jumala”?

⁷ Jumalan ”hellä armo” huojentaa sitä, joka on ahdistuksessa. Siksi Paavali kuvailee Jehovaa seuraavaksi ”kaiken lohdutuksen Jumalaksi”. Tuopa toisten uskovien huomaavaisuus meille millaista lohdutusta tahansa, voimme pitää Jehovaa sen lähteenä. Kaikki todellinen, kestävä lohdutus on lähtöisin Jumalasta. Lisäksi juuri hän on luonut ihmisen kuvakseen, minkä vuoksi mekin voimme lohduttaa toisia. Ja Jumalan pyhä henki saa hänen palvelijansa ilmaisemaan hellää armoa niitä kohtaan, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa.

Valmennettuja lohduttamaan

 8. Vaikkei Jumala olekaan koettelemustemme takana, niin mitä hyötyä meille voi olla siitä, että kestämme ahdistuksen?

⁸ Vaikka Jehova Jumala sallii ne erilaiset koettelemukset, joita hänen uskolliset palvelijansa kohtaavat, hän ei koskaan ole niiden takana (Jaakobin kirje 1:13). Hänen lohdutuksensa meidän kestäessämme ahdistusta voi kuitenkin valmentaa meitä huomaamaan herkemmin toisten tarpeet. Mihin tämä johtaa? Siihen että ”me voisimme lohduttaa missä ahdistuksessa hyvänsä olevia sillä lohdutuksella, jolla Jumala lohduttaa meitä itseämme.” (2. Korinttilaisille 1:4.) Näin Jehova valmentaa meitä antamaan täysin määrin hänen lohdutustaan toisille uskoville ja niille, joita tapaamme kenttäpalveluksessamme, kun jäljittelemme Kristusta ja ’lohdutamme kaikkia surevia’ (Jesaja 61:2; Matteus 5:4).

 9. a) Minkä avulla voimme kestää kärsimystä? b) Miten toiset saavat lohdutusta siitä, että me kestämme ahdistuksen uskollisesti?

⁹ Paavali kesti monet kärsimyksensä sen runsaan lohdutuksen ansiosta, jota hän sai Jumalalta Kristuksen kautta (2. Korinttilaisille 1:5). Mekin voimme saada runsaasti lohdutusta mietiskelemällä Jumalan kallisarvoisia lupauksia, rukoilemalla hänen pyhän henkensä tukea ja kokemalla, miten Jumala vastaa rukouksiimme. Siten saamme voimaa kannattaa jatkuvasti Jehovan suvereeniutta ja osoittaa Panettelija valehtelijaksi (Job 2:4; Sananlaskut 27:11). Kun olemme kestäneet uskollisesti jonkin ahdistuksen, meidän tulisi Paavalin tavoin antaa siitä kaikki kunnia Jehovalle, jonka lohdutuksen ansiosta kristityt voivat pysyä uskollisina koettelemuksessa. Uskollisten kristittyjen kestävyys vaikuttaa lohduttavasti veljesseuraan vahvistaen toisten päättäväisyyttä ’kestää samat kärsimykset’ (2. Korinttilaisille 1:6).

10, 11. a) Mainitse syitä, joiden vuoksi muinaisen Korintin seurakunta joutui kärsimään. b) Miten Paavali lohdutti Korintin seurakuntaa, ja millaisen toivon hän esitti?

¹⁰ Korinttilaiset saivat osansa kärsimyksistä, joita tulee kaikkien tosi kristittyjen kohdalle. Lisäksi he tarvitsivat neuvoja erottaakseen katumattoman haureellisen (1. Korinttilaisille 5:1, 2, 11, 13). Seurakunnalle oli tuottanut häpeää se, ettei se ollut toiminut näin eikä ollut lopettanut riitoja ja jakautumisia. Lopulta se kuitenkin noudatti Paavalin neuvoja ja ilmaisi aitoa katumusta. Siksi hän kiitti sitä lämpimästi ja sanoi tulleensa lohdutetuksi, koska se oli suhtautunut erinomaisesti hänen kirjeeseensä. (2. Korinttilaisille 7:8, 10, 11, 13.) Erotettukin oli ilmeisesti katunut. Siksi Paavali neuvoi korinttilaisia ’antamaan anteeksi ja lohduttamaan häntä, jottei sellaisen miehen liiallinen murhe vain nielaisisi häntä’ (2. Korinttilaisille 2:7).

¹¹ Paavalin toisen kirjeen on varmasti täytynyt lohduttaa Korintin seurakuntaa. Se olikin yksi hänen tarkoituksistaan. Hän selitti: ”Teihin kohdistuva toivomme on horjumaton, koska tiedämme, että niin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin tulette olemaan osalliset myös lohdutuksesta.” (2. Korinttilaisille 1:7.) Paavali päätti kirjeensä kehotukseen: ”Pysykää lohdutettuina, – – niin rakkauden ja rauhan Jumala on teidän kanssanne.” (2. Korinttilaisille 13:11.)

12. Mitä kaikki kristityt tarvitsevat?

¹² Voimme oppia tästä jotain erittäin tärkeää. Kaikki kristillisen seurakunnan jäsenet tarvitsevat ’osallisuutta lohdutuksesta’, jota Jehova antaa Sanansa, pyhän henkensä ja maanpäällisen järjestönsä välityksellä. Jopa erotetut saattavat tarvita lohdutusta, jos he ovat katuneet ja oikaisseet väärän toimintatapansa. ”Uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on sen vuoksi tehnyt armollisen järjestelyn heidän avukseen. Kaksi vanhinta voi kerran vuodessa käydä joidenkin erotettujen luona. Näillä ei ehkä enää ole kapinallista asennetta, tai he eivät kenties enää harjoita räikeää syntiä, ja he saattavat tarvita apua ryhtyäkseen välttämättömiin toimiin, niin että heidät voidaan ottaa takaisin. (Matteus 24:45; Hesekiel 34:16.)

Paavalin ahdistus Aasiassa

13, 14. a) Miten Paavali kuvaili Aasiassa kokemaansa ankaran ahdistuksen aikaa? b) Mikä tapaus Paavalilla on voinut olla mielessään?

¹³ Sentyyppiset kärsimykset, joita Korintin seurakunta oli tähän mennessä kokenut, eivät olleet verrattavissa niihin moniin ahdistuksiin, jotka Paavalin piti kestää. Siksi hän saattoi muistuttaa heitä: ”Me emme tahdo teidän olevan tietämättömiä, veljet, siitä ahdistuksesta, joka kohtasi meitä Aasian piirikunnassa, että me olimme äärimmäisen, ylivoimaisen painostuksen alaisina, niin että olimme hyvin epävarmoja jopa elämämme jatkumisesta. Meistä tuntuikin sisimmässämme, että olimme saaneet kuolemantuomion. Tämä oli siksi, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää. Niin suuresta kuin kuolemasta hän pelasti meidät ja pelastaa, ja häneen olemme panneet toivomme, että hän pelastaa meidät edelleenkin.” (2. Korinttilaisille 1:8–10.)

¹⁴ Eräät raamatunoppineet ajattelevat Paavalin viittaavan Efesoksessa syntyneeseen mellakkaan, joka olisi voinut maksaa Paavalin samoin kuin hänen kahden makedonialaisen matkatoverinsa, Gaiuksen ja Aristarkoksen, hengen. Nämä kaksi kristittyä vietiin pakolla teatteriin, jossa yhteen sulloutunut väkijoukko huusi ”noin kaksi tuntia: ’Suuri on efesolaisten Artemis [jumalatar]!’” Lopulta eräs kaupungin viranomainen sai ihmisjoukon rauhoittumaan. Tämä Gaiuksen ja Aristarkoksen henkeen kohdistuva uhka on varmasti ahdistanut Paavalia suuresti. Hän halusikin mennä sisään puhumaan fanaattiselle väkijoukolle järkeä, mutta hänen ei annettu asettaa henkeään sellaiseen vaaraan. (Apostolien teot 19:26–41.)

15. Mitä äärimmäisen kriittistä tilannetta saatetaan kuvailla 1. Korinttilaiskirjeen 15:32:ssa?

¹⁵ Paavali on kuitenkin saattanut kuvailla tilannetta, joka oli paljon edellistä tapausta kriittisempi. Paavali kysyi ensimmäisessä korinttilaisille kirjoittamassaan kirjeessä: ”Jos olen ihmisten tavoin taistellut petojen kanssa Efesoksessa, mitä hyötyä minulle siitä on?” (1. Korinttilaisille 15:32.) Tämä voi tarkoittaa, että Paavalin henkeä eivät uhanneet vain petomaiset ihmiset vaan kirjaimelliset villieläimet Efesoksen stadionilla. Toisinaan rikolliset joutuivat rangaistukseksi taistelemaan petoja vastaan verenhimoisen yleisön edessä. Mikäli Paavali tarkoitti, että hän oli ollut silmikkäin kirjaimellisten petojen kanssa, niin hänen on täytynyt ihmeen välityksellä säästyä julmalta kuolemalta viime hetkellä, aivan kuten Daniel pelastui kirjaimellisten leijonien kidasta (Daniel 6:22).

Esimerkkejä nykyajalta

16. a) Miksi Paavalin ahdistukset voivat monista Jehovan todistajista tuntua tutuilta? b) Mistä voimme olla varmoja niiden suhteen, jotka ovat kuolleet uskonsa vuoksi? c) Mitä hyvää on seurannut siitä, että kristityt ovat pelastuneet täpärästi?

¹⁶ Monet nykyajan kristityt voivat hyvin ymmärtää Paavalin ahdistuksia (2. Korinttilaisille 11:23–27). Kristityt ovat nykyäänkin olleet ”äärimmäisen, ylivoimaisen painostuksen alaisina”, ja monet ovat joutuneet tilanteisiin, joissa he ovat olleet ’hyvin epävarmoja jopa elämänsä jatkumisesta’ (2. Korinttilaisille 1:8). Jotkut ovat kuolleet joukkomurhaajien ja julmien vainoojien käsissä. Voimme olla varmoja siitä, että he kestivät Jumalan lohduttavan voiman avulla ja että he kuolivat sydän ja mieli kohdistettuina lujasti heidän toivonsa täyttymykseen, oli kyseessä sitten taivaallinen tai maallinen toivo (1. Korinttilaisille 10:13; Filippiläisille 4:13; Ilmestys 2:10). Joskus taas Jehova on ohjaillut asioita ja veljien henki on säästynyt. Tällainen pelastuminen on epäilemättä vahvistanut luottamusta ”Jumalaan, joka kuolleet herättää” (2. Korinttilaisille 1:9). He ovat jälkeenpäin pystyneet puhumaan entistä vakaumuksellisemmin kertoessaan toisille Jumalan lohduttavasta sanomasta (Matteus 24:14).

17–19. Mitkä kokemukset osoittavat, että ruandalaiset veljemme ovat olleet osallisia Jumalan lohdutuksesta?

¹⁷ Rakkaat ruandalaiset veljemme kokivat hiljattain jotain samanlaista kuin Paavali tovereineen. Monet menettivät henkensä, mutta Saatana ei yrityksistään huolimatta onnistunut tuhoamaan heidän uskoaan. Ruandassa asuvat veljemme ovat sen sijaan kokeneet Jumalan lohdutuksen monin tavoin henkilökohtaisesti. Tämän maan tutsien ja hutujen kansanmurhan aikana jotkut hutut vaaransivat henkensä suojellakseen tutseja ja jotkut tutsit suojelivat hutuja. Joitakuita heistä fanaatikot tappoivat sen vuoksi, että he suojelivat uskonveljiään. Esimerkiksi hututodistaja nimeltä Gahizi tapettiin, kun hän oli piilottanut Chantal-nimisen tutsisisaren. Tutseihin kuuluva Chantalin aviomies Jean piileskeli Charlotte-nimisen hutusisaren suojissa. Jean ja eräs toinen tutsiveli pysyttelivät piilossa suuressa savupiipussa 40 päivää eivätkä tulleet esiin kuin vähäksi aikaa öisin. Koko tämän ajan Charlotte toi heille ruokaa ja suojeli heitä, vaikka hän asui lähellä hutujen sotilasleiriä. Tällä sivulla on kuva jälleen yhdessä olevista Jeanista ja Chantalista, jotka ovat kiitollisia siitä, että heidän hutuihin kuuluvat palvojatoverinsa ’vaaransivat kaulansa’ heidän puolestaan, aivan kuten Prisca ja Aquila tekivät apostoli Paavalin puolesta (Roomalaisille 16:3, 4).

¹⁸ Rwakabubu-nimistä hututodistajaa ylistettiin Intaremara-lehdessä siitä, että tämä mies oli suojellut tutseihin kuuluvia uskonveljiään.a Siinä sanottiin: ”On myös Rwakabubu, Jehovan todistaja, joka piilotti jatkuvasti ihmisiä sinne tänne veljiensä (näin samanuskoiset kutsuvat toisiaan) keskuudessa. Hän kantoi heille aina koko päivän ruokaa ja juomavettä astmastaan huolimatta. Jumala teki hänet kuitenkin poikkeuksellisen vahvaksi.”

¹⁹ Ajattelehan myös Nicodemea ja Athanasieta, kiinnostunutta hutupariskuntaa. Ennen kuin kansanmurha alkoi, tämä aviopari tutki Raamattua Alphonse-nimisen tutsitodistajan kanssa. He piilottivat tämän veljen kotiinsa oman henkensä kaupalla. Sitten he tajusivat, ettei talo ollut turvallinen paikka, koska heidän hutunaapurinsa tiesivät heidän tutsiystävästään. Siksi Nicodeme ja Athanasie piilottivat Alphonsen kuoppaan pihamaahansa. Siinä he tekivät viisaasti, sillä naapurit alkoivat tulla etsimään Alphonsea harva se päivä. Maatessaan tuossa kuopassa 28 päivää Alphonse mietiskeli Raamatun kertomuksia, esimerkiksi kertomusta Rahabista, joka piilotti kaksi israelilaista talonsa katolle Jerikossa (Joosua 6:17). Nykyään Alphonse jatkaa palvelustaan Ruandassa hyvän uutisen saarnaajana kiitollisena siitä, että hänen hutuihin kuuluvat raamatuntutkisteluoppilaansa vaaransivat henkensä hänen puolestaan. Entä Nicodeme ja Athanasie? He ovat nyt kastettuja Jehovan todistajia, ja he johtavat yli 20:tä raamatuntutkistelua kiinnostuneille ihmisille.

20. Millä tavoin Jehova on lohduttanut ruandalaisia veljiämme, mutta mitä monet heistä tarvitsevat jatkuvasti?

²⁰ Kun kansanmurha alkoi Ruandassa, maassa oli 2 500 hyvän uutisen julistajaa. Vaikka sadat menettivät henkensä tai heidän oli pakko paeta maasta, todistajien määrä on kasvanut yli 3 000:een. Se todistaa, että Jumala todella lohdutti veljiämme. Entä sitten ne lukuisat orvot ja lesket, joita on Jehovan todistajien keskuudessa? He tuntevat luonnollisesti vieläkin ahdistusta ja tarvitsevat jatkuvasti lohdutusta (Jaakobin kirje 1:27). Heidän kyyneleensä kuivuvat kokonaan vasta sitten, kun ylösnousemus koittaa Jumalan uudessa maailmassa. He pystyvät kuitenkin menemään eteenpäin, sillä heidän veljensä auttavat heitä ja he palvovat ”kaiken lohdutuksen Jumalaa”.

21. a) Missä muualla veljemme ovat tarvinneet kipeästi Jumalan lohdutusta, ja muun muassa miten me kaikki voimme auttaa? (Ks. tekstiruutua ”Lohdutusta neljän sotavuoden aikana”.) b) Milloin lohdutuksen tarpeemme tyydytetään täysin?

²¹ Veljemme palvelevat edelleen Jehovaa uskollisesti ahdistuksesta huolimatta monissa muissakin paikoissa, kuten Eritreassa, Singaporessa ja entisessä Jugoslaviassa. Auttakaamme tällaisia veljiä rukoilemalla säännöllisesti, että he saisivat lohdutusta (2. Korinttilaisille 1:11). Kestäkäämme myös uskollisesti siihen asti, kun Jumala Jeesuksen Kristuksen välityksellä ”pyyhkii pois kaikki kyyneleet” silmistämme täysimmässä merkityksessä. Silloin saamme kokea täydessä määrin, miten Jehova tuo lohdutusta vanhurskaassa uudessa maailmassaan. (Ilmestys 7:17; 21:4; 2. Pietarin kirje 3:13.)

[Alaviite]

Tiedätkö?

◻ Miksi Jehovaa sanotaan ”kaiken lohdutuksen Jumalaksi”?

◻ Miten meidän pitäisi suhtautua ahdistukseen?

◻ Keitä voimme lohduttaa?

◻ Miten lohdutuksen tarpeemme tyydytetään täysin?

[Kuva s. 17]

Ruandan kansanmurhan aikana hutuihin kuuluvat Jehovan todistajat piilottelivat Jeania ja Chantalia eri paikoissa, vaikka nämä todistajat kuuluivat tutseihin

[Kuva s. 17]

Jehovan todistajat kertovat jatkuvasti Jumalan lohduttavasta sanomasta lähimmäisilleen Ruandassa