RAITTIUS

Kreikan kielen sanat nēʹfō (verbi) ja nē·faʹli·os (adjektiivi) tarkoittavat pohjimmiltaan sitä, ettei ole päihteiden vaikutuksen alainen. Näitä sanoja käytetään Raamatussa kuitenkin pääasiassa kuvaannollisessa merkityksessä. Ne sisältävät ajatuksen siitä, että on raitis, kohtuullinen tavoissaan ja valpas eli pysyy järkevänä. Sukulaissanaa e·knēʹfō, jonka ensisijainen merkitys on ’selvitä’, käytetään kreikkalaisessa Septuagintassa 1. Mooseksen kirjan 9:24:ssä: ”Nooa tointui [heräsi] viinistä.” Samaa kreikkalaista sanaa käytetään tuossa käännöksessä myös Joelin 1:5:ssä, missä profeetta kehottaa Israelin hengellisiä ”juoppoja”’heräämään’, ja Habakukin 2:19:ssä, missä ennustetaan onnettomuutta niille epäjumalanpalvojille, jotka sanovat puunkappaleelle ja kivelle: ”Herää!”

Kun apostoli Paavali luettelee kristillisten seurakuntien valvojiksi nimitettävien pätevyysvaatimuksia, hän sanoo, että valvojan tulee olla ”kohtuullinen tavoissaan” (kreik. nē·faʹli·os). Tähän sisältyisi se, ettei hän käytä liikaa viiniä, koska todetaan myös, että hän ei saa olla ”juoppo rähisijä”. Sen lisäksi että hänellä olisi tapana käyttää kohtuullisesti väkijuomia, sana nē·faʹli·os osoittaa, että hän ilmaisisi järkevyyttä ja maltillisuutta myös muissa piirteissä, esim. puheessaan ja käytöksessään. (1Ti 3:2, 3.)

Seurakuntaan kuuluvia naisia neuvotaan samaan tapaan olemaan ”vakavia, ei panettelevia, vaan kohtuullisia tavoissaan, uskollisia kaikessa” (1Ti 3:11). Iäkkäille miehille ja naisille annetaan samankaltaisia neuvoja; iäkkäiden naisten tulisi olla esimerkillisiä, ”jotta he palauttaisivat nuoret naiset järkiinsä”, olemaan hyviä vaimoja ja äitejä, alamaisia miehelleen (Tit 2:2–5).

Ojentaessaan Korintin seurakuntaa, joka oli joutunut eräiden väärää oppia puoltavien miesten vaikutuspiiriin, Paavali sanoi: ”Huono seura turmelee hyödylliset tavat. Raitistukaa [eräs muoto sanasta e·knēʹfō] vanhurskaalla tavalla älkääkä harjoittako syntiä, sillä jotkut ovat vailla Jumalan tuntemusta. Puhun saadakseni teidät häpeämään.” (1Ko 15:33, 34.) Heidän piti havahtua sen väärän opin synnyttämästä turtumuksesta, joka eksytti joitakuita ja aiheutti hengellistä sairautta ja jopa kuolemaa (1Ko 11:30). Hän oli aiemmin kirjoittanut samaan tapaan tessalonikalaisille, joita olivat häirinneet jotkut, jotka puolsivat sellaista, mitä apostolit eivät olleet opettaneet. ”Jehovan päivästä” hän sanoi, että se tulisi äkkiä mutta ei yllättäisi aitoja, uskollisia kristittyjä niin kuin se yllättäisi varkaat. He eivät näin ollen saisi olla uneliaita, vaan heidän tulisi pitää huolta siitä, että he olisivat valppaita; heidän tulisi ’pysyä valveilla ja pysyä järkevinä [kirjm. ’olla raittiita’]’. (1Te 5:2–6, 8.)

Paavali varoitti myös Timoteusta tulevasta luopumuksesta, joka vaarantaisi niiden kristittyjen nuhteettomuuden, jotka halusivat pysyä uskollisina. Etenkin valvojana toimivan Timoteuksen tuli olla varuillaan voidakseen ’pysyä järkevänä [olla raitismielinen] kaikessa, kärsiä pahaa, tehdä evankelistan työn, suorittaa palveluksensa täydelleen’. (2Ti 4:3–5.) Koska Timoteus pysyi järkevänä, hänen täytyi tajuta, että Paavali ei olisi maallisella näyttämöllä enää kauan (2Ti 4:6–8) ja että lopulta Timoteus itsekin kuolisi, joten hänen täytyi uskoa oppimansa asiat uskollisille miehille, joista vuorostaan tuli riittävän päteviä opettamaan toisia (2Ti 2:2). Tällä tavalla seurakunnasta tehtäisiin ikään kuin suojamuuri tulevaa luopumusta vastaan, ja se olisi ”totuuden pylväs ja tuki” (1Ti 3:15).

Samoin apostoli Pietari tiesi, että pian hän ja muut apostolit olisivat poissa (2Pi 1:14) eivätkä voisi hillitä Panettelijan lietsomaa luopumusta, ja hän neuvoi siksi kristittyjä pitämään lujasti kiinni Kristuksen kautta saatavasta pelastuksesta, ’pysymään täysin järkevinä [kirjm. ’olemaan täysin raittiita’], panemaan toivonsa siihen ansaitsemattomaan hyvyyteen, joka heille tuotiin Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä’ (1Pi 1:13). Koska he olivat selvillä aikojen vakavuudesta ja siitä, että maailma vainoaisi heitä entistä ankarammin, heidän tuli olla tervemielisiä ja valppaita eikä lakata rukoilemasta hartaasti, että he saisivat voimaa, jota he tarvitsivat voidakseen kestää (1Pi 4:7). Pietari kehotti heitä pysymään järkevinä, koska Panettelija oli kuin karjuva leijona etsien kenet niellä, ja heidän täytyi asennoitua lujasti Panettelijaa vastaan. Tämä vaati raittiutta, vakavuutta ja itsehillintää. (1Pi 5:8, 9.)