Lahjoituksia jotka ilahduttavat sydämen
ALLA olevissa kehyksissä näet kaksi tyypillistä kristikunnan uskontojen lähettämää rahankeräyskirjettä. Ovatko ne sinusta sydäntä lämmittäviä? Tuskin! Varoja kuitenkin tarvitaan nykyään moniin asioihin, jotta Jumalan hyväksymää palvontaa voitaisiin osaltaan edistää. Miten kristillinen järjestö saa tarvitsemansa varat voidakseen tehdä Jumalan tahdon?
Vastaus voidaan löytää tarkastelemalla ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan tapoja sekä sen Perustajan, Jeesuksen Kristuksen, sanoja. ”Harjoittakaa antamista, niin teille annetaan”, neuvoi Jeesus Luukkaan 6:38:ssa. ”Ihmiset kaatavat syliinne hyvän mitan, sullotun, ravistellun ja kukkuraisen. Sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” Miten sopivalta tuo kuvaus tuntuikaan silloin Jeesuksen kuulijoista. Heidän itämaisissa puvuissaan oli tasku tavaroitten kuljettamista tai säilyttämistä varten. Sana ”syli” eli kirjaimellisesti ”rinta” (kreikaksi kolʹpos) viittaa vyön yläpuolelle löysän viitan laskokseen muodostuvaan pussiin, ja juuri tuohon taskuun kauppiaat kaatoivat asiakkaan hankkimat mitatut tuotteet.
Kuinka moni kauppias ensin sulloisi ja sitten ravistelisi tuotteitaan saadakseen niitä mahtumaan mahdollisimman paljon asiakkaan vaatteen poimuun ja kaataisi sen vielä kukkuralleen? Hyvin harva, jos kukaan! Niille kristityille, jotka jatkuvasti ja auliisti toimivat myötätuntoa osoittaen tarpeessa olevien hyväksi, osoitettaisiin kuitenkin runsaasti armoa. Sillä, kohtelemmeko toisia anteliaasti vai saidasti, mitataan siis se, mitä me puolestamme saamme niittää paitsi ihmisiltä, ennen kaikkea myös Jehova Jumalalta. – Vrt. 2. Korinttolaisille 9:6; Galatalaisille 6:7.
Jeesus sai kokea tämän periaatteen toteutumisen omassa elämässään antaessaan aikaansa ja varojaan toisille auliisti. Hän oli anteliaisuuden personoituma. Hän saarnasi Jumalan valtakunnan hyvää uutista köyhille innokkaasti ja epäitsekkäästi. Hän ei ottanut palveluksistaan maksua eikä odottanut hänelle maksettavan mitään palkkaa. Silti häneltä ei koskaan puuttunut mitään. Ihmiset tukivat häntä hänen palveluksessaan anteliaasti ja vapaaehtoisesti. – Luukas 7:22; 8:1–3.
Jeesuksen anteliaisuus innoitti toisia – Simon Pietaria, Jaakobia, Johannesta ja muita niihin 12:een kuuluvia – ilmaisemaan samanlaista anteliaisuutta jättämällä kaiken aineellisen ja osallistumalla palvelukseen. (Luukas 5:10, 11; 9:1–6) Tuollaiset lahjoitukset tuottavat samanlaisia tuloksia nykyään. Jehovan todistajat antavat aikaansa, voimiaan ja varojaan, jotta toiset voisivat kuulla Jumalan valtakunnan hyvän uutisen. Ja kun he ilmaisevat anteliaisuutta saarnaamalla, se saa puolestaan muutkin ilmaisemaan anteliaisuutta osallistumalla heidän kanssaan hyvän uutisen kertomiseen. – Sananlaskut 11:25.
Sydäntä lämmittää myös muunlainen antaminen kuin vain saarnaaminen. Varojen lahjoittaminen oikeasta vaikuttimesta ja oikeista syistä kuuluu myös osana tosi palvontaan. (2. Korinttolaisille 9:9–14) Miten ensimmäisen vuosisadan kristityt antoivat lahjoituksia?
Miten varhaiskristityt antoivat lahjoituksia
Heti kristillisen seurakunnan muodostuttua vuonna 33 nuo 3 000 vastakastettua käännynnäistä harjoittivat ’toinen toiselleen jakamista, nauttivat aterioita ja rukoilivat’. Tämä siksi, että heillä olisi tilaisuus vahvistaa äskettäin omaksumaansa uskoa ’omistautumalla jatkuvasti apostolien opetukseen’. – Apostolien teot 2:41, 42.
Juutalaiset ja käännynnäiset olivat saapuneet Jerusalemiin viipyäkseen siellä vain helluntaijuhlan ajan. Mutta kristityksi tulleet halusivat jäädä sinne pitemmäksi aikaa voidakseen oppia lisää ja vahvistaa uutta uskoaan. Tämän johdosta tarvittiin äkkiä ylimääräistä ruokaa ja lisää majapaikkoja. Joillakuilla vierailla ei ollut riittävästi rahaa mukanaan, kun taas toisilla oli jopa ylimääräistä. Niinpä ylimääräiset rahat ja tarvikkeet kerättiin väliaikaisesti yhteen ja jaettiin tarpeessa oleville. – Apostolien teot 2:43–47.
Miten heidät sitten ruokittiin ja majoitettiin? Apostolit muodostivat hallintoelimen, joka johti lahjoitusten keräämistä ja jakamista. Niinpä ensimmäiset vaikutelmat kristillisestä seurakunnasta osoittavatkin sen jäsenten pitäneen aineellista omaisuuttaan pikemminkin koko seurakunnan hyväksi käytettävänä kuin pelkästään omanaan. (Apostolien teot 2:44; 4:32) Lisäksi ”kaikki ne, jotka olivat peltojen tai talojen omistajia, möivät niitä ja toivat myytyjen hinnan ja panivat sen apostolien jalkojen juureen. Sitten jaeltiin kullekin sen mukaan kuin hän tarvitsi.” – Apostolien teot 4:34, 35.
Kiinteän omaisuuden myyminen ja kaiken yhteinen jakaminen oli täysin vapaaehtoista. Ketään ei velvoitettu myymään tai lahjoittamaan mitään. Tämä järjestely ei myöskään edistänyt köyhyyttä. Tässä ei liioin esitetty sellaista ajatusta, että rikkaat myivät kaiken omaisuutensa ja tulivat siten köyhiksi. Sen sijaan, koska he tunsivat sääliä uskovia tovereitaan kohtaan niissä olosuhteissa, he myivät omaisuuttaan ja lahjoittivat kaikki saamansa varat voidakseen antaa jotakin, mitä Valtakunnan etujen edistämiseksi tarvittiin. – Vrt. 2. Korinttolaisille 8:12–15.
Samoin nykyään jotkut yksilöt ovat laillisesti luovuttaneet omaisuutta Jehovan todistajille tai testamentanneet jotakin tälle järjestölle antaen siten Jehovan todistajien hallintoelimen käyttöön varoja niitä alueita varten, joilla Valtakuntaan liittyvät tarpeet ovat suurimmat. Kaikki tällainen antaminen on avuksi hengellisen valaistuksen jakamisessa aivan samoin kuin helluntainakin. Mutta se ei ole missään tapauksessa pakollista.
Säännöllisyys on avain
Noin 20 vuotta vuoden 33 helluntain jälkeen apostoli Paavali muistuttaa Korinton seurakuntaa erään lahjoituksen tarpeellisuudesta. ”Mitä nyt siihen keräykseen tulee, joka on pyhiä varten, niin tehkää tekin sillä tavoin, kuin määräsin Galatian seurakunnille”, hän kirjoittaa. Sitten hän lisää seuraavan neuvon: ”Aina viikon ensimmäisenä päivänä pankoon kukin teistä kotonaan jotakin säästöön sen mukaan kuin hän menestyneekin, jottei keräyksiä tapahdu silloin kun saavun. Mutta kun tulen sinne, lähetän ne, jotka te kirjeitse hyväksytte, viemään huomaavaista lahjaanne Jerusalemiin.” Näyttää siltä, että olipa perhe rikas tai köyhä se yhdessä päätti, minkä verran se halusi lahjoittaa, sillä keräyksen tuli tapahtua ”kotona”. – 1. Korinttolaisille 16:1–3.
Nykyajan seurakuntien jäsenet voivat noudattaa Paavalin lahjoituksia koskevaa ehdotusta. Miten? Säännöllisyys on avain. Jotta seurakunta voisi maksaa joka kuukausi kokouspaikan tai valtakunnansalin vuokran ja ylläpitokulut, tarvitaan ”lahjoituksia, joissa ei ole niinkään tärkeätä niiden suuruus vaan säännöllisyys, se että joka viikko tai kuukausi pannaan jotakin säästöön Valtakunnan etuja varten”, kerrotaan Perun haaratoimistosta. Onko tämä sinun mielestäsi hyvä ajatus? Jopa lapsia voidaan opettaa ymmärtämään, että säännöllinen lahjoitusten antaminen on osa heidän palvontaansa.
Kun siis lahjoituksia annetaan oikeasta vaikuttimesta ja oikeasta syystä, niin ne lämmittävät sekä Jumalan että ihmisen sydäntä. 2. Korinttolaiskirjeen 9:7:ssä sanotaan: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.”
[Tekstiruutu s. 25]
Kristikunnan käyttämiä rahankeräyskeinoja
”Herra kehotti minua kirjoittamaan sinulle tämän kirjeen – –. En olisi missään tapauksessa kirjoittanut sinulle tällaista kirjettä muuten kuin Jumalan kehotuksesta, sillä Hän pyysi minua kertomaan sinulle, että jos lähettäisit kiireesti avukseni 20 dollaria, Hän siunaisi sinua enemmän kuin Hän on koskaan ennen siunannut.” – Kanadalaisen papin lähettämä monistettu kirje, joka oli allekirjoitettu sanoin ”Pappisi ja toverisi”.
”Avaa tämä pyhä voiteluöljypullo (älä heitä hukkaan yhtään tippaa). Jeesus on tässä uskonöljyssä. Tee sillä ristinmerkki otsaasi, mene sitten uskossa yksin huoneeseen ja ota esille kaikki rahasi ja tee jokaiseen seteliin ristinmerkki, jotta Jumala poistaisi rahahuolesi ja moninkertaistaisi rahasi Luukkaan 6:38:n mukaan – –. Kun voitelet rahasi tällä pyhällä voiteluöljyllä, voitele todellakin jokainen seteli. Tee jokaiseen seteliin ristinmerkki, ja tee sitten suurimpaan seteliisi, onpa se sitten 20, 10 tai 5 dollaria, ristinmerkki voiteluöljyllä ja lähetä se Jumalan työhön.” – Yhdysvalloissa toimivan ”pastorin” lähettämä monistettu kirje, jonka allekirjoituksena olivat sanat ”Jumalan profeettana 30 vuotta”.
[Tekstiruutu s. 27]
Miten jotkut lahjoittavat varoja Valtakunnan työhön
◆ LAHJAT: Rahalahjoitukset voidaan Suomessa panna postisiirtotilille 59 70-5 tai lähettää osoitteella: Jehovan todistajat, PL 68, 01301 Vantaa 30. Myös omaisuutta voidaan lahjoittaa. Näiden lahjoitusten yhteydessä tulisi lyhyesti mainita, että ne ovat vapaaehtoisia lahjoituksia.
◆ EHDOLLISET LAHJOITUKSET: Rahaa, osakkeita, obligaatioita ja omaisuutta voidaan antaa Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle ehdolla, että lahjoittaja voi saada siitä takaisin tarpeen mukaan. Tällä tavoin vältetään testamentin valvomisesta koituvat kulut ja epävarmuus, ja samalla varmistetaan, että mainittu yhdyskunta saa omaisuuden kuolemantapauksen sattuessa.
◆ VAKUUTUKSET: Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta voidaan nimetä henkivakuutuksen edunsaajaksi. Pankin säästötili voidaan samoin asettaa sen hallintaan. Molemmissa tapauksissa siitä pitäisi ilmoittaa haaratoimistoon.
◆ TESTAMENTIT: Omaisuutta tai rahaa voidaan testamentata Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle laillisesti vahvistetulla testamentilla. Testamentti tai sen kopio tulisi lähettää haaratoimistoon.
Näitä asioita koskevia lisätietoja tai neuvoja voidaan saada kirjoittamalla osoitteeseen Jehovan todistajat, PL 68, 01301 Vantaa 30.
[Kuvat s. 28]
Joitakin tapoja joilla Jehovan todistajien hallintoelin on käyttänyt lahjoituksianne Valtakunnan etujen edistämiseen kuluneitten kahden vuoden aikana:
On ylläpidetty yli 12 700:aa lähetystyöntekijää ja erikoistienraivaajaa
On rakennettu tai laajennettu 40 haaratoimiston tiloja
On tuettu yli 5 000:tä matkavalvojaa ja heidän vaimoaan
On hankittu 8 uutta huippunopeaa rotaatiopainokonetta
On ylläpidetty yli 8 400:ää Beetel-perheitten jäsentä
On autettu tuhoalueiden uhreja