Gileadin 85. kurssin päättäjäiset – iloinen tilaisuus

NOIN 3 000 vuotta sitten temppelin vihkiäisten jälkeen Salomo ”päästi kansan menemään majoillensa. He iloitsivat ja olivat hyvillä mielin.” (2. Aikakirja 7:10) Nuo sanat kuvaavat hyvin yli 4 000 ihmisen tunteita, kun he lähtivät Jehovan todistajien Jersey Cityn konventtisalista syyskuun 11. päivänä vuonna 1988. He olivat olleet läsnä Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 85. kurssin päättäjäisissä.

Laulun jälkeen ohjelma alkoi hallintoelimen jäsenen W. L. Barryn pitämällä hartaalla rukouksella. T. Jaracz, joka kuuluu myös hallintoelimeen, toimi tuona päivänä puheenjohtajana. ’Jotta tämä tilaisuus olisi todella hengellisesti virkistävä ja rakentava, tarvitaan Jehovan henkeä ja hänen siunaustaan’, sanoi Jaracz. Se olikin todella ilmeistä ohjelman edetessä.

Näiden tervetuliaissanojen jälkeen Gileadista valmistuneille esitettiin lyhyiden ja käytännöllisten puheiden sarjassa vielä joitakin neuvoja jäähyväisiksi. R. L. Rains, joka toimii Beetelin komiteassa, puhui ensin. Käyttäen ajatustensa perustana 1. Mooseksen kirjan 12:1, 2:ta Rains kehotti oppilaita: ’Osoittautukaa siunaukseksi lähetysalueellanne.’ Entä miten he voivat tehdä niin? ’Elämäntavallanne heti kun pääsette sinne’, hän painotti. Seuraavaksi hän korosti kahta piirrettä, jotka ovat suureksi avuksi: 1) Heidän tulisi ymmärtää, että heidän täytyy tehdä joitakin muutoksia sopeutuakseen uuteen tehtäväänsä, ja 2) heidän tulee ylläpitää rauhaisia suhteita toisiin.

Hallintoelimeen kuuluva J. E. Barr puhui oppilaille seuraavaksi lämpimällä ja kannustavalla tavalla aiheesta ”Anna meille lisää uskoa”, joka perustui Luukkaan 17:5:een. ’Muistakaa päivittäin pyytää Jehovalta lisää uskoa’, kehotti Barr. Heidän tulee aina pitää mielessään se todellinen syy, miksi Jehova on lähettänyt heidät tuohon tehtävään. ’Tuntekaa se voima, jolla Jumalan sekä näkymätön että näkyvä järjestö tukee teitä jatkuvasti, yötä päivää’, Barr kannusti. ’Ette voi koskaan pyytää liian usein rukouksissanne: ”Jehova, anna minulle lisää uskoa.”’

Kuulijoiden uteliaisuus heräsi, kun puheenjohtaja ilmoitti seuraavan puhujan, painokomiteaan kuuluvan F. D. Songerin, teeman: ”Ainutlaatuinen luottamustehtävä ja erikoisavain.” Songerin aineisto perustui 1. Aikakirjan 9:26, 27:ään ja siihen, mitä siinä sanotaan leeviläisistä ovenvartijoista. ’Heidän työnsä oli erityinen luottamustehtävä’, selitti Songer. Heillä oli avain (UM) – väline, joka ilmaisi heillä olleen valta valvoa sisäänpääsyä temppelin pyhille alueille. He olivat luotettavia ja avasivat portit uskollisesti joka aamu. Lopuksi Songer sanoi oppilaille: ’Teille on annettu ainutlaatuinen luottamustehtävä ja ikään kuin erikoisavain, jolla avata joka aamu ovi niille, jotka etsivät pääsyä tosi palvonnan esipihoille. Varjelkaa tuota luottamustehtäväänne hyvin ja käyttäkää tuota avainta uskollisesti.’

Seuraavaksi hallintoelimeen kuuluva M. G. Henschel puhui aiheesta ”Pidä jatkuvasti kiinni terveellisten sanojen mallista”. Viitaten 2. Timoteuskirjeen 1:13, 14:ään veli Henschel selitti, että Paavalin jäähyväisneuvo Timoteukselle oli: ’Käytä tätä terveellisten sanojen mallia, jonka olet saanut minulta, ja varjele sitä kuin aarretta, haltuusi uskottua hyvää omaisuutta.’ Gileadista valmistuneetkin ovat saaneet aarteen. Kuluneiden viiden kuukauden aikana he ovat tutkineet Raamattua ja palvelusta koskevia asioita. Henschel selitti: ’Tämä opetus, tämä terveellisten sanojen malli on jotakin, minkä Jumala on antanut teidän käytettäväksenne, ei vain itsenne, vaan toisten hyväksi.’

Millaisia neuvoja koulun kaksi opettajaa antaisivat vielä oppilailleen? J. D. Redford puhui ensin teemasta ”Myönnä virheesi”. Redford kiinnitti huomiota siihen, että vaikka tiedämmekin ’kompastuvamme monta kertaa’, niin monien erehdysten painaessa meitä olemme taipuvaisia puolustelemaan itseämme. (Jaakob 3:2) ’Jollemme myönnä erehdyksiämme, me ikään kuin väitämme olevamme erehtymättömiä’, sanoi Redford. Virheidemme myöntäminen on viisasta. Miten niin? Puhuja selitti: ’Kukaan ei voi säilyttää toisten kunnioitusta, jos hän itsepintaisesti väittää olevansa oikeassa silloinkin, kun hän on vastatusten ilmiselvän erehdyksen kanssa. Voiko kukaan luottaa henkilöön, jonka hän tietää kokemuksesta uhraavan jopa totuuden vain antaakseen sen vaikutelman, että hän on oikeassa? Erehdyksen myöntäminen kehittää meissä voimaa, itsekunnioitusta. Mutta sen tekemättä jättäminen on pelkuruutta, ja se heikentää meitä moraalisesti.’ Tällaisen käytännöllisen neuvonnan soveltaminen auttaa epäilemättä Gileadista valmistuneita tulemaan hyvin toimeen toisten kanssa.

U. V. Glass, koulun kirjaaja ja toinen opettaja, käytti loppukannustuksensa lähtökohtana Raamatun kertomusta Gideonista, jota Jehova käytti Israelin vapauttamiseen midianilaisten käsistä. (Tuomarien kirja, luvut 6–8) Gideon osoitti, että Jehovan luottamus ei ollut kohdistettu väärään henkilöön, sillä kun kansa halusi tehdä hänestä kuninkaan, hän kieltäytyi sanoen: ”Herra [”Jehova”, UM] on teitä hallitseva.” (Tuomarien kirja 8:23) Glass sanoi: ’Tekään ette halua itseänne korotettavan. Te olette täyttäneet odotukset. Mutta se ei merkitse sitä, että te olette niitä, jotka taistelevat. Jehova tukee teitä.’

Aamun viimeinen puhuja oli hallintoelimeen kuuluva A. D. Schroeder, ja hänen puhuessaan oli ilmeistä, että Gilead-koulu on lähellä hänen sydäntään. Siihen on hyvä syykin – hän toimi kirjaajana silloin, kun koulu perustettiin vuonna 1943. Veli Schroeder kehitteli teemaa ”Todettakoon teidät uskollisiksi”, joka perustui 1. Korinttolaiskirjeen 4:2:een. Mitä uskollisena olemiseen sisältyy? ’Se pitää sisällään täyden uskon Jehova Jumalan julistuksiin ja kallisarvoisiin lupauksiin’, selitti Schroeder. ’Se merkitsee myös uskollisuutta ja luotettavuutta Jehovalle.’ Onko esimerkkejä niistä, jotka on jo todettu uskollisiksi? Heitä olivat ne esikristilliset miehet ja naiset, jotka mainitaan Heprealaiskirjeen 11. luvussa; Jeesus Kristus; apostolit ja muut voidellut ensimmäisellä vuosisadalla eläneet opetuslapset. Kiinnitettyään huomiota joihinkin nykyajan esimerkkeihin veli Schroeder kysyi: ’Entä me?’ Hän lisäsi: ’Te joko olette uskollisia tai ette ole. Olemmepa voideltuja tai suureen joukkoon kuuluvia, meidän kaikkien, molempiin luokkiin kuuluvien, täytyy olla yhtä uskollisia kutsumisellemme.’

Veli Schroederin sanojen jälkeen puheenjohtaja esitti eri maista tulleet terveiset. Sitten tuli hetki, jolloin oppilaat saivat diplominsa. Kurssin 22 oppilasta tulivat kuudesta eri maasta: Englannista, Kanadasta, Ruotsista, Saksasta, Suomesta ja Yhdysvalloista. Heidän tehtävänsä veisi heidät yhteentoista eri maahan: Belizeen, Dominicaan, Ecuadoriin, El Salvadoriin, Hongkongiin, Lesothoon, Pakistaniin, Paraguayhin, Puerto Ricoon, Senegaliin ja Taiwaniin. Entä mitä oppilailla oli sanottavaa valmistumispäivänään? Yksi oppilaista luki hallintoelimelle ja Beetel-perheelle osoitetun kirjeen, jossa sanottiin osittain: ”Kiitämme teitä vielä kerran siitä, että teitte näistä viidestä kuukaudesta ikimuistoisimmat koko elämässämme.”

Väliajan jälkeen palvelusosastokomiteaan kuuluva W. L. Van De Wall aloitti iltapäiväohjelman johtamalla lyhennetyn Vartiotornin tutkistelun. Tämän jälkeen oppilaat esittivät lyhyen ohjelman: he näyttivät, millaisia kiinnostavia – ja humoristisia – kokemuksia he olivat saaneet todistaessaan New Yorkissa. Sen jälkeen kaikki läsnäolijat, 85. kurssin jäsenet mukaan luettuina, saivat nauttia erikoisohjelmasta, jonka teema oli ”Tutustumme paremmin innokkaisiin lähetystyöntekijöihimme”. Diakuvien ja äänitteiden välityksellä yleisö pystyi näkemään joitakin pitkäaikaisia lähetystyöntekijöitä ja kuulemaan heidän äänensä.

Ohjelman sopivaksi lopuksi oppilaat esittivät raamatullisen pukunäytelmän, joka tähdensi sitä, miten tärkeää on tehdä Jumalan tahto innokkaasti. Loppulaulun jälkeen kaikki olivat hyvin liikuttuneita, kun F. W. Franz, Vartiotorni-seuran 95-vuotias presidentti, esitti palavan loppurukouksen. Tämän jälkeen kaikki ’menivät majoillensa iloisina ja hyvillä mielin’.

Vartiotornin raamattukoulu Gilead on perustettu vuonna 1943, ja se kouluttaa lähetystyöntekijöitä ja lähettää heitä kaikkialle maailmassa. Ensimmäisten 35:n kurssin aikana koulu sijaitsi Vartiotorni-seuran Valtakunnantilalla lähellä New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaa South Lansingia. 6. helmikuuta vuonna 1961 alkaneen 36:nnen kurssin myötä koulu siirrettiin Seuran päätoimistoon Brooklyniin New Yorkiin, jossa se on toiminut siitä lähtien. Kuitenkin 86. kurssin alettua lokakuun 17. päivänä vuonna 1988, koulu siirrettiin Vartiotornin maatilalle lähelle New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaa Pine Bushia.

[Tekstiruutu s. 21]

Tilastotietoja kurssista:

Keskimääräinen ikä: 29,1

Keskimäärin vuosia totuudessa: 13,4

Keskimäärin vuosia kokoajanpalveluksessa: 9,1

Naimattomia veljiä: 2

Aviopareja: 10

[Kuva s. 23]

Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 85. kurssilta valmistuneet

Rivit alla olevassa luettelossa on numeroitu edestä alkaen, ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.

1) Johnston, Y.; Kuismin, S.; Ugarte, Z.; Williams, Z.; Grischkewitz, G. 2) Powers, E.; D’Angelo, L.; Honsberger, J.; Williams, J.; James, J. 3) Kuismin, V.; Grischkewitz, U.; Ugarte, R.; Rogerson, A.; Lantunen, K.; James, D. 4) Rogerson, M.; Johnston, R.; D’Angelo, T.; Honsberger, T.; Powers, T.; Danielson, M.