KALJUUS

Täydellinen tai osittainen hiuksettomuus. Päässä voi olla kaljuja kohtia, vaikka muualla päässä hiukset kasvavat normaalisti. Tällaisesta hiustenlähdöstä on kyse noin 90 prosentissa kaikista tapauksista. Raamatussa mainitaan ”kalju”, ”kaljuus” (hepr. qor·ḥahʹ), ”kalju päälaki” (hepr. qa·raʹḥat) ja ”otsakaljuus” (hepr. gib·beʹaḥ ja gab·baʹḥat) (3Mo 13:41–44; 21:5). Kaljuuden varsinaista syytä ei tiedetä. Perinnöllisyyttä pidetään pääsyynä kaljuuteen, mutta muita syitä saattavat olla tulehdukset, hormonaalinen epätasapaino, ikääntyminen, hermostohäiriöt ja jopa lääkehoito sekä syfilis.

Kaljuus on puute, joka vähentää ihmisen viehättävyyttä, ja siksi muinaiset kansat yhdistivät sen häpeään, suremiseen ja ahdinkoon (Jes 3:24; 15:2; Jer 47:5; Hes 27:31; Am 8:10; Mi 1:16). Mooseksen lain alaisuudessa kaljuutta ei kuitenkaan pidetty epäpuhtautena (3Mo 13:40). Mooseksen välityksellä annetussa laissa ei kaljuutta mainita viaksi, jonka vuoksi miehen ei olisi sallittu palvella pappina. Profeetta Hesekielin näyssä annettiin käsky, jonka mukaan pappien ei tullut ajella päätään eikä antaa hiustensa olla valtoimenaan, vaan ne tuli leikata (Hes 44:20).

Jehovan profeetta Elisa oli kalju. Sen jälkeen kun hänet oli asetettu profeetta Elian viran jatkajaksi, hän oli kulkemassa Jerikosta ylös kohti Beteliä, kun joukko lapsia pilkkasi häntä huutamalla: ”Mene ylös, kaljupää! Mene ylös, kaljupää!” Heidän ilkkumisensa pääsyy ei näytä olleen niinkään se, että Elisa oli kalju, vaan se, että he näkivät kaljun miehen, jolla oli yllään Elian tuttu virkavaate. He eivät halunneet lähistölleen ketään Elian seuraajaa. Hänen tulisi joko jatkaa matkaansa ylös Beteliin tai nousta myrskytuulessa kohti taivasta, kuten tuon virkavaatteen edellinen käyttäjä oli noussut (2Ku 2:11). Osoittaakseen olevansa Elian seuraaja, mikä oli kyseenalaistettu, ja opettaakseen nämä nuoret ja heidän vanhempansa osoittamaan sopivaa kunnioitusta Jehovan profeettaa kohtaan Elisa kirosi tuon ilkkuvan joukon Elian Jumalan nimessä. Se oli hänen profeetan asemansa koe. Jehova ilmaisi hyväksyvänsä Elisan lähettämällä läheisestä metsiköstä kaksi naaraskarhua, jotka raatelivat 42 lasta tuosta joukosta. (2Ku 2:23, 24.)

Joidenkin kansojen jäsenillä oli tapana itse ajaa itsensä kaljuksi jonkun sukulaisen kuoleman aiheuttaman surun tai uskonnollisten syiden vuoksi, mutta israelilaisia kiellettiin tekemästä niin (5Mo 14:1). Pappeja kiellettiin nimenomaan ajamasta päätään kaljuksi tai leikkaamasta partansa reunoja kuolleiden vuoksi (3Mo 21:5). Israelilaisia kiellettiin leikkaamasta hiuksiaan sivulta tai partansa reunaa (3Mo 19:27; Jer 9:26). (Ks. PARTA.)

Egyptissä miehet tavallisesti ajelivat päänsä paljaaksi, ja partaa he pitivät surun tai epäsiisteyden merkkinä. Tästä syystä Joosef vankilasta päästyään ajeli päänsä, ennen kuin hänet vietiin faraon eteen (1Mo 41:14). Egyptiläiset peittivät kuitenkin kaljunsa peruukilla, ja monet, jotka ajoivat hiuksensa ja partansa pois, käyttivät peruukkia ja tekopartaa. Ebersin papyruksessa, toiselta vuosituhannelta eaa. peräisin olevassa egyptiläisessä lääketieteellisessä tutkielmassa, on yksitoista ohjetta kaljuuden ehkäisemiseksi.

Mooseksen lain mukaan henkilön, jonka päässä oli spitaali, täytyi ajella päänsä paljaaksi karanteeniaikansa alussa, puhdistuspäivänä ja jälleen seitsemäntenä päivänä (3Mo 13:33; 14:8, 9). Jos nasiiri tuli saastaiseksi, hän ajeli päänsä puhdistumisensa vahvistamisaikana (4Mo 6:9). Jos israelilainen sotilas aikoi ottaa vaimokseen vangiksi jääneen naisen, naisen täytyi ajella päänsä paljaaksi (5Mo 21:12).

Nebukadnessarin joukot tulivat tilapäisesti kaljuiksi rasittavan ja vaikean Tyroksen mannerkaupungin piirityksen aikaan. Jehova sanoi Hesekielille, että ”jokainen pää tuli kaljuksi, ja jokainen olkapää hiertyi paljaaksi”, kun Nebukadnessarin sotajoukko suoritti ”suuren palveluksen” pannessaan täytäntöön Tyroksen tuomion. Heidän päänsä kaljuuntuivat hankaavien kypärien vuoksi, ja heidän olkapäänsä hiertyivät paljaaksi (tornien ja linnoitusten rakentamiseen käytettyjen) tarvikkeiden takia. (Hes 26:7–12; 29:17, 18.)

Apostolien päivinä joillakin seuduilla, esim. moraalittomassa Korintin kaupungissa, aviorikoksesta tai haureudesta tavattuja naisia rangaistiin ajattamalla heidän päänsä paljaaksi. Orjattarien hiukset leikattiin lyhyiksi. Ilmeisesti Paavali käytti tätä tilannetta kuvauksena osoittaakseen, että jos nainen rukoilisi tai profetoisi kristillisessä seurakunnassa pää peittämättömänä, vaikka hiukset oli annettu hänelle pään peitteeksi, hän voisi yhtä hyvin ajattaa päänsä paljaaksi ja paljastaa siten kokonaan sen häpeän, joka koituisi johtoasemaa koskevan Jumalan periaatteen halveksimisesta. (1Ko 11:3–10.)