LAHKO

Tällä vastineella käännetty kreikkalainen sana (haiʹre·sis, josta juontuu sana heresia eli lahkolaisuus, kerettiläisyys) tarkoittaa ’valintaa’ (3Mo 22:18, LXX) tai ’valittua’ eli näin ollen ”muista erottautuvaa ihmisryhmää, joka noudattaa omia opinkappaleitaan [lahko tai puolue]” (Thayer, Greek-English Lexicon of the New Testament, 1889, s. 16). Tätä sanaa käytetään kahden huomattavan juutalaisuuden haaran kannattajista: fariseuksista ja saddukeuksista (Ap 5:17; 15:5; 26:5). Ei-kristityt sanoivat myös kristillisyyttä ”lahkoksi” tai ”nasaretilaisten lahkoksi” mahdollisesti siksi, että he katsoivat sen irrottautuneen juutalaisuudesta (Ap 24:5, 14; 28:22).

Kristillisyyden perustaja Jeesus Kristus rukoili, että hänen seuraajiensa keskuudessa vallitsisi ykseys (Joh 17:21), ja apostolit olivat erittäin kiinnostuneita yksimielisyyden säilyttämisestä kristillisessä seurakunnassa (1Ko 1:10; Ju 17–19). Eripuraisuus uskonasioissa voisi synnyttää raivoisia kiistoja, erimielisyyksiä ja jopa vihollisuuksia (vrt. Ap 23:7–10). Lahkoja tuli siis karttaa, koska ne kuuluivat lihan tekoihin (Ga 5:19–21). Kristittyjä varoitettiin edistämästä lahkoja tai antamasta väärien opettajien johtaa itseään harhaan (Ap 20:28; 2Ti 2:17, 18; 2Pi 2:1). Titukselle kirjoittamassaan kirjeessä apostoli Paavali kehotti hylkäämään ihmisen, joka kahden vakavan neuvon jälkeen yhä edisti lahkoa, ja tarkoitti tällä ilmeisesti sitä, että hänet piti erottaa seurakunnasta (Tit 3:10). Ne jotka eivät halunneet olla muodostamassa jakaumia seurakunnan sisäpuolelle tai tukemassa jotakin tiettyä ryhmäkuntaa, erottautuivat muista uskollisen menettelynsä vuoksi ja todistivat näin, että heillä oli Jumalan hyväksymys. Paavali tarkoitti ilmeisesti juuri tätä, kun hän sanoi korinttilaisille: ”Sillä täytyyhän keskuudessanne olla lahkojakin, jotta hyväksytyt tulisivat myös ilmeisiksi joukossanne.” (1Ko 11:19.)