’Erottakaamme mitä itse olemme’ muistonvieton aikaan

”Jos erottaisimme, mitä itse olemme, meitä ei tuomittaisi – – jotta meille ei langetettaisi tuomiota.” – 1. KORINTTOLAISILLE 11:31, 32.

 1. Mitä tosi kristityt haluavat ehdottomasti välttää ja miksi?

VIHOVIIMEINEN asia, jota kristitty haluaa, on se, että hän saisi Jehovalta epäsuotuisan tuomion. ”Kaiken maan tuomarin” pahastuttaminen voisi johtaa siihen, että meille ’langetettaisiin tuomio maailman kanssa’ ja menettäisimme pelastuksen. Näin on, toivommepa elämää taivaassa Jeesuksen kanssa tai loputonta elämää maanpäällisessä paratiisissa. – 1. Mooseksen kirja 18:25; 1. Korinttolaisille 11:32.

 2, 3. Missä asiassa me saattaisimme saada epäsuotuisan tuomion, ja mitä Paavali sanoi tästä?

² Apostoli Paavali kohdisti 1. Korinttolaiskirjeen 11. luvussa huomion alueeseen, jolla me saattaisimme tulla tuomituiksi. Vaikka hän osoittikin sanansa voidelluille kristityille, hänen neuvonsa on tärkeä kaikille, erityisesti tänä vuodenaikana. Se, että erotamme mitä itse olemme, voi auttaa meitä saamaan Jumalan hyväksynnän ja välttämään tuomituksi tulemisen. Käsitellessään vuosittaista Herran illallisen viettoa Paavali kirjoitti:

³ ”Herra Jeesus sinä yönä, jona hän oli joutuva luovutettavaksi, otti leivän, ja esitettyään kiitoksen hän taittoi sen ja sanoi: ’Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.’ Samoin hän menetteli maljankin suhteen nautittuaan illallisen ja sanoi: ’Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni ansiosta. Niin usein kuin sitä juotte, tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.’ Sillä niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tätä maljaa, te julistatte Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu.” – 1. Korinttolaisille 11:23–26.

 4. Mitä tapahtuu huhtikuun 10. päivän iltana 1990?

⁴ Auringonlaskun jälkeen 10. huhtikuuta 1990 Jehovan todistajat viettävät Kristuksen kuoleman muistoa. Tavallisesti koolla oleva ryhmä on yksi seurakunta; tällä tavoin jää tilaa niille ihmisille, jotka eivät ole vielä Jehovan todistajia. Millainen tuo kokous on? Siellä pidetään raamatullinen puhe. Sitten seuraa rukous ja leivän annetaan kiertää. Maljan kiertämistä edeltää toinen rukous. Sen sijaan että kaikki tämä tehtäisiin muodollisen rituaalin tai jäykän käytännön mukaisesti, leipien ja maljojen määrä ja tapa, jolla ne kiertävät, järjestetään paikalliseen tilanteeseen sopivaksi. Pääasia on se, että nämä vertauskuvat ovat kaikkien läsnäolijoiden saatavilla, vaikka useimmat antavatkin niiden vain kiertää ottamatta niihin osaa. Mitkä tarvikkeet sitten kiertävät, ja mitä ne merkitsevät? Mitä meidän lisäksi tulisi harkita etukäteen, jotta erottaisimme mitä itse olemme?

”Tämä tarkoittaa minun ruumistani”

 5, 6. a) Mitä Jeesus teki leivälle? b) Millaista leipää hän käytti?

⁵ Olemme lukeneet, mitä Paavali ’sai Herralta’ muistonvieton ollessa kyseessä. Lisäksi on olemassa niiden kolmen evankeliuminkirjoittajan kertomukset, joista yksi oli läsnä silloin, kun Jeesus pani alulle tämän juhlan vieton. (1. Korinttolaisille 11:23; Matteus 26:26–29; Markus 14:22–25; Luukas 22:19, 20) Näissä kertomuksissa sanotaan, että Jeesus otti ensiksi leivän, rukoili, taittoi sen sitten ja jakoi sen. Mitä tuo leipä oli? Mitä leipää käytetään vastaavasti nykyään? Mitä se merkitsee tai edustaa?

⁶ Saatavilla oli juutalaiseen pääsiäisateriaan kuuluneita tarvikkeita, muun muassa happamatonta leipää, jota Mooses kutsui ”kurjuuden leiväksi”. (5. Mooseksen kirja 16:3; 2. Mooseksen kirja 12:8) Tämä leipä valmistettiin vehnäjauhoista hapatetta, suolaa tai mausteita käyttämättä. Koska se oli happamatonta (hepreaksi mats·tsahʹ), se oli litteää ja kovaa; se täytyi taittaa syötäviksi paloiksi. – Markus 6:41; 8:6; Apostolien teot 27:35.

 7. Millaista leipää Jehovan todistajat käyttävät muistonvietossa?

⁷ Jeesus käytti happamatonta leipää Herran illallisella, joten Jehovan todistajatkin tekevät nykyään samoin. Tavalliset juutalaiset matsat sopivat tähän tarkoitukseen, jos niiden valmistukseen ei ole käytetty sellaisia lisäaineita kuin maltaita, sipulia tai kananmunia. (Noita aineksia sisältävät matsat tuskin sopisivat kuvaukseen ”kurjuuden leivästä”.) Tai seurakunnan vanhimmat voivat järjestää niin, että joku tekee happamatonta leipää vehnäjauhoista ja vedestä sekoitetusta taikinasta. Jos vehnäjauhoja ei ole saatavilla, happamatonta leipää voidaan leipoa ohrasta, riisistä, maissista tai jostakin muusta viljasta valmistetuista jauhoista. Taikina kaulitaan ohueksi ja paistetaan hieman öljytyllä tai leivinpaperilla päällystetyllä leivinpellillä.

 8. Miksi happamaton leipä on sopiva vertauskuva, ja mitä sen nauttiminen merkitsee? (Heprealaisille 10:5–7; 1. Pietari 4:1)

⁸ Sellainen leipä on sopivaa, koska se ei sisällä hapatetta (hiivaa), jota Raamattu käyttää edustamaan turmelusta tai syntiä. Paavali antoi neuvoja erään seurakunnassa olleen moraalittoman miehen suhteen: ’Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan. Puhdistakaa pois vanha hapatus, jotta olisitte vailla hapatusta. Kristus, meidän pääsiäisuhrimme, on uhrattu. Viettäkäämme juhlaa, ei vahingollisuuden ja pahuuden hapatuksin, vaan vilpittömyyden ja totuuden happamattomin leivin.’ (1. Korinttolaisille 5:6–8; vrt. Matteus 13:33; 16:6, 12.) Happamaton leipä kuvaa sopivasti Jeesuksen ihmisruumista, sillä hän oli ”uskollinen, vilpitön, saastumaton, syntisistä erotettu”. (Heprealaisille 7:26) Jeesus oli siellä läsnä täydellisessä ihmisruumiissaan, kun hän sanoi apostoleille: ”Ottakaa ja syökää tätä [leipää], se merkitsee minun ruumistani.” (Matteus 26:26, James Moffatt, A New Translation of the Bible) Leivän nauttiminen merkitsee sitä, että ihminen uskoo Jeesuksen uhrin hyötyyn omasta puolestaan ja hyväksyy sen. Siihen sisältyy tosin muutakin.

Merkityksellinen viini

 9. Mitä muuta vertauskuvaa Jeesus käski käyttää?

⁹ Jeesus käytti erästä toista vertauskuvaa: ”Hän otti myös maljan, ja kiitettyään Jumalaa hän antoi sen heille sanoen: ’Juokaa siitä te kaikki; tämä merkitsee minun vertani, uuden liiton verta, joka vuodatetaan monien puolesta, jotta heidän syntinsä saataisiin anteeksi.’” (Matteus 26:27, 28, Moffatt) Mitä oli tuossa yhteisessä maljassa, jonka hän pani kiertämään, ja mitä se merkitsee meille, kun pyrimme erottamaan mitä itse olemme?

10. Miten viiniä alettiin käyttää juutalaisena pääsiäisenä?

¹⁰ Kun Mooses alun perin hahmotteli pääsiäisjuhlan, hän ei maininnut mitään juomaa. Monet oppineet uskovat, että viini otettiin pääsiäisenä käyttöön paljon myöhemmin, kenties 100-luvulla eaa.a Joka tapauksessa viinin käyttö tällä aterialla oli yleistä ensimmäisellä vuosisadalla, eikä Jeesus vastustanut sitä. Hän käytti pääsiäisviiniä pannessaan alulle muistonvieton.

11. Millainen viini on sopivaa käytettäväksi Herran illallisella?

¹¹ Koska juutalaista pääsiäistä vietettiin paljon rypäleiden korjuuajan jälkeen, Jeesus ei olisi käyttänyt käymätöntä mehua, vaan punaviiniä, joka voisi hyvin edustaa hänen vertaan. (Vrt. Ilmestys 14:20.) Kristuksen vereen ei tarvinnut lisätä mitään, joten yksinkertainen viini on sopivaa, pikemmin kuin viinit, jotka on väkevöity väkiviinalla (kuten portviini, sherry tai muskatelli) tai joihin on lisätty mausteita tai yrttejä (vermutti, dubonnet tai monet aperitiivit). Meidän ei kuitenkaan tarvitse olla huolissamme siitä, millä menetelmällä viini on valmistettu, onko siihen lisätty jonkin verran sokeria käymisen aikana, jotta siihen saataisiin sen tavallinen maku tai alkoholipitoisuus, tai onko pilaantumisen estämiseksi käytetty pientä rikkimäärää.b Monet seurakunnat käyttävät kaupallista punaviiniä (kuten chiantia, burgundia, beaujolais’ta tai bordeaux’ta) tai yksinkertaista kotitekoista punaviiniä. Viini ja leipä ovat pelkästään vertauskuvia; niin ollen kaikki käyttämättä jäänyt voidaan viedä kotiin ja käyttää myöhemmin yksinkertaisesti muun ruoan tai juoman tapaan.

12. Minkä Jeesus selitti viinin kuvaannollisen merkityksen olevan?

¹² Se, että Jeesus puhui pääsiäisyönä verestään, saattoi palauttaa mieleen Egyptissä käytetyn karitsan veren. Pane kuitenkin merkille, että Jeesus itse asiassa käytti erilaista vertailua, kun hän sanoi: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni ansiosta, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” (Luukas 22:20) Jumala oli aikaisemmin tehnyt liiton lihallisen Israelin kansan kanssa, ja tuo liitto vihittiin eläinuhrien verellä. Noiden uhrien veren ja Jeesuksen veren välillä oli vastaavuutta. Ne kumpikin liittyivät siihen, että Jumala vihki liiton kansansa kanssa. (2. Mooseksen kirja 24:3–8; Heprealaisille 9:17–20) Yksi lakiliiton piirre oli se, että lihallisella Israelilla oli odotteena muodostaa kuningas-papeista koostuva kansa. (2. Mooseksen kirja 19:5, 6) Mutta sen jälkeen, kun Israelin ei onnistunut pitää Jehovan liittoa, Jehova sanoi, että hän korvaisi ”entisen liiton” ”uudella liitolla”. (Heprealaisille 9:1, 15; Jeremia 31:31–34) Viinimalja, jonka Jeesus nyt pani kiertämään uskollisten apostoliensa keskuudessa, edusti tätä uutta liittoa.

13, 14. a) Mitä uudessa liitossa oleminen merkitsee? b) Mitä se merkitsee, että joku ottaa osaa vertauskuviin?

¹³ Tähän uuteen liittoon otetut kristityt tulevat muodostamaan kuningas-pappien hengellisen kansan. (Galatalaisille 6:16) Apostoli Pietari kirjoitti: ”Te olette ’valittu heimo, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, erikoisomaisuudeksi otettu kansa julistaaksenne laajalti sen oivallisuuksia’, joka kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.” (1. Pietari 2:9) On selvää, millaisen pelastuksen he saavat: elämän taivaassa Jeesuksen hallitsijatovereina. Ilmestyksen 20:6 vahvistaa tämän: ”Onnellinen ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; – – he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta.”

¹⁴ Itse asiassa sen jälkeen, kun Jeesus oli käskenyt apostoleitaan nauttimaan vertauskuvallista leipää ja viiniä, hän kertoi heille, että he ’söisivät ja joisivat hänen pöydässään hänen valtakunnassaan ja istuisivat valtaistuimilla tuomitsemassa Israelin kahtatoista sukukuntaa’. (Luukas 22:28–30) Muistonvieton vertauskuvien nauttiminen merkitsee siis enemmän kuin vain Jeesuksen uhriin uskomista. Jokaisen kristityn täytyy hyväksyä lunastus ja ilmaista uskoa, jotta hän saisi ikuisen elämän jossakin. (Matteus 20:28; Johannes 6:51) Vertauskuvien nauttiminen merkitsee kuitenkin sitä, että joku on uudessa liitossa, valittu olemaan Jeesuksen kanssa hänen Valtakunnassaan.

Muistonvieton aikaan tarvitaan arvostelukykyä

15. Miten Jeesus esitteli uuden toivon Jumalan palvelijoille?

¹⁵ Kuten edellisessä kirjoituksessa selitettiin, ennen Jeesuksen aikaa eläneillä Jumalan uskollisilla palvelijoilla ei ollut toivoa päästä taivaaseen. He odottivat innokkaasti ikuisen elämän saamista maan päällä, ihmiskunnan alkuperäisessä kodissa. Jeesus Kristus oli ensimmäinen, joka sai ylösnousemuksen henkenä, ja hänestä tuli ensimmäinen, joka otettiin ihmiskunnasta taivaaseen. (Efesolaisille 1:20–22; 1. Pietari 3:18, 22) Paavali vahvisti tämän kirjoittaessaan: ”Meillä on rohkeutta Jeesuksen veren perusteella pyhään paikkaan vievää pääsytietä varten, jonka hän vihki meille uudeksi ja eläväksi tieksi.” (Heprealaisille 10:19, 20) Keitä tulisi sen jälkeen, kun Jeesus oli avannut tuon tien?

16. Millainen tulevaisuus odottaa niitä, jotka ottavat osaa leipään ja viiniin?

¹⁶ Sinä iltana, jolloin Jeesus pani alulle Herran illallisen vieton, hän kertoi uskollisille apostoleilleen, että hän valmistaisi heille sijan taivaassa. (Johannes 14:2, 3) Muista kuitenkin, että lisäksi Jeesus sanoi niiden, jotka ottaisivat osaa leipään ja maljaan, olevan hänen Valtakunnassaan ja istuvan valtaistuimille tuomitsemaan. Koskisiko se ainoastaan apostoleita? Ei, sillä myöhemmin apostoli Johannes sai tietää, että muitakin kristittyjä voittaisi ja ’istuisi Jeesuksen kanssa hänen valtaistuimellaan’ ja yhdessä heistä tulisi ’valtakunta ja pappeja, joiden on määrä hallita maata’. (Ilmestys 3:21; 5:10) Johannes sai myös tietää niiden kristittyjen koko määrän, jotka ”on ostettu maasta” – 144 000. (Ilmestys 14:1–3) Koska tämä on suhteellisen pieni ryhmä, ”pieni lauma” verrattuna kaikkiin niihin, jotka ovat palvoneet Jumalaa aikojen kuluessa, erityistä arvostelukykyä tarvitaan muistonvieton aikaan. – Luukas 12:32.

17, 18. a) Millaiseen tapaan jotkut kristityt Korintossa lankesivat? b) Miksi kohtuuton ruoan ja juoman nauttiminen oli niin vakavaa? (Heprealaisille 10:28–31)

¹⁷ Paavali toi tämän esille kirjeessään korinttolaisille siihen aikaan, jolloin jotkut apostolit olivat vielä elossa ja jolloin Jumala kutsui kristittyjä ”olemaan pyhiä”. Paavali sanoi, että joidenkin niiden siellä olleiden keskuudessa, joiden täytyi ottaa osaa vertauskuviin, oli kehittynyt huono tapa. He järjestivät etukäteen aterioita, joilla he söivät ja joivat liian paljon, mikä teki heidät uneliaiksi ja tylsistytti heidän aistejaan. Sen vuoksi he eivät pystyneet ’erottamaan ruumista’, Jeesuksen fyysistä ruumista, jota leipä edusti. Oliko se niin vakavaa? Kyllä oli! Koska he ottivat arvottomasti osaa vertauskuviin, heistä tuli ’syyllisiä Herran ruumiiseen ja vereen nähden’. Jos he olisivat henkisesti ja hengellisesti valppaita, ’he voisivat erottaa, mitä he itse olivat, eikä heitä tuomittaisi’. – 1. Korinttolaisille 1:2; 11:20–22, 27–31.

¹⁸ Mitä noiden kristittyjen täytyi havaita ja miten? Pääasiallisesti heidän täytyi ymmärtää sydämessään ja mielessään se, että heidät oli kutsuttu kuulumaan noiden 144 000 taivaallisen elämän perillisen joukkoon. Kuinka he erottivat tämän, ja pitäisikö nykyään monien uskoa kuuluvansa tähän pieneen ryhmään, johon kuuluvia Jumala on valinnut apostolien päivistä lähtien?

19. Millainen paljonpuhuva tilanne oli vuoden 1989 muistonvietossa?

¹⁹ Itse asiassa vain hyvin pieni vähemmistö tosi kristityistä nykyään käsittää asian olevan näin itsensä suhteen. Yli 9 479 000 kokoontui Jehovan todistajien seurakunnissa kaikkialla maailmassa Herran illallisen viettoon vuonna 1989. Noin 8 700 tunnusti, että heillä on toivo tulla ’pelastetuiksi taivaalliseen valtakuntaan’. (2. Timoteukselle 4:18) Suuri enemmistö – tosiaankin miljoonat muut uskolliset, siunatut kristityt, jotka olivat kokoontuneet yhteen – käsitti, että heillä on perusteltu toivo elää ikuisesti maan päällä.

20. Miten ne, jotka kuuluvat 144 000:een, saavat tietää, että heidät on kutsuttu? (1. Johannes 2:27)

²⁰ Helluntaina vuonna 33 Jumala alkoi valita 144 000:ta taivaalliseen elämään. Koska tämä toivo oli uusi eikä sitä ollut ollut Jumalan palvelijoilla ennen Jeesuksen aikaa, kuinka ne, jotka valittiin, tietäisivät tai tulisivat vakuuttuneiksi tästä toivosta? He erottavat sen saamalla Jumalan pyhän hengen antaman todistuksen siitä. Se ei merkitse sitä, että he todellisuudessa näkevät hengen (se ei ole persoona) tai että heillä on jokin mielikuva siitä, kuinka henki on tekemisissä heidän kanssaan, eivätkä he kuule ääniä henkimaailmasta. Paavali selittää: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. – – olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta Kristuksen perijätovereita, edellyttäen että kärsimme yhdessä hänen kanssaan, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” – Roomalaisille 8:16, 17.

21. a) Miten voidellut tietävät, että heillä on taivaallinen toivo? (1. Korinttolaisille 10:15–17) b) Millaisia ihmisiä voidellut ovat, ja miten he vaatimattomasti todistavat toivostaan?

²¹ Tämä todistus eli selkeä käsitys antaa heidän ajattelulleen ja toivolleen uuden suunnan. He ovat yhä ihmisiä ja nauttivat Jehovan maallisen luomakunnan hyvistä asioista, mutta heidän elämänsä ja se, mistä he ovat kiinnostuneet, suuntautuu pääasiallisesti siihen, että he ovat Kristuksen perijätovereita. He eivät ole omaksuneet tätä näkemystä tunnepitoisesti. He ovat tavallisia ihmisiä, tasapainoisia mielipiteissään ja käytöksessään. Mutta Jumalan hengen pyhittäminä he ovat vakuuttuneita kutsumisestaan eikä heillä ole siitä itsepintaisia epäilyksiä. He käsittävät, että heidän pelastuksensa tapahtuu taivaaseen, jos he osoittautuvat uskollisiksi. (2. Tessalonikalaisille 2:13; 2. Timoteukselle 2:10–12) Koska he ymmärtävät, mitä Jeesuksen uhri merkitsee heille, ja erottavat, että he ovat hengellä voideltuja kristittyjä, he ottavat vaatimattomasti osaa muistonvieton vertauskuviin.

22. Mitä useimmat Herran illallisella läsnä olevat käsittävät?

²² Useimmilla niistä, jotka tottelevaisesti kokoontuvat yhteen huhtikuun 10. päivänä, ei ole tuota toivoa, sillä Jumala ei ole voidellut heitä hengellä kutsuen heitä taivaalliseen elämään. Kuten olemme panneet merkille, Jumala alkoi valita noita 144 000:ta apostolien päivinä. Mutta kun tuo kutsuminen on saatettu päätökseen, on odotettavissa, että niillä muilla, jotka tulevat palvomaan häntä, olisi se toivo, joka oli Mooseksella, Daavidilla, Johannes Kastajalla ja muilla uskollisilla, jotka kuolivat, ennen kuin Jeesus avasi tien elämään taivaassa. Niinpä miljoonat uskolliset ja innokkaat kristityt nykyään eivät ota osaa muistonvieton vertauskuviin. Sellaiset kristityt erottavat, mitä he ovat Jumalan edessä siinä mielessä, että he tajuavat oman perustellun toivonsa. He hyötyvät Jeesuksen verestä ja ruumiista siten, että heidän syntinsä annetaan anteeksi ja sitten he saavat loputtoman elämän maan päällä. – 1. Pietari 1:19; 2:24; Ilmestys 7:9, 15.

23. Miksi muistonvietto on iloinen juhla? (Vrt. 2. Aikakirja 30:21.)

²³ Odottakaamme sen vuoksi innokkaasti huhtikuun 10. päivänä vietettävää onnellista juhlaa. Paitsi että se tulee olemaan aikaa, jolloin tulee osoittaa arvostelukykyä, se on myös ilon aikaa. Se on ilon aikaa pienelle joukolle, jolla on taivaallinen toivo ja johon kuuluvat oikein ja tottelevaisesti ottavat osaa leipään ja maljaan. (Ilmestys 19:7) Iloa saavat myös ne miljoonat onnelliset kristityt, jotka tuona iltana tarkkailevat ja oppivat ja jotka toivovat muistavansa ikuisesti täällä maan päällä tuon merkityksellisen juhlan. – Johannes 3:29.

[Alaviitteet]

Mikä on vastauksesi?

◻ Miksi happamatonta leipää pannaan kiertämään muistonvietossa, ja mitä se vertauskuvaa?

◻ Mikä malja pannaan kiertämään Herran illallisella, ja mitä se edustaa?

◻ Miksi muistonvieton yhteydessä vaaditaan arvostelukykyä?

◻ Miksi odotat innokkaasti tulevaa muistonviettoa?