”Kuolleet herätetään”

”Sillä trumpetti soi, ja kuolleet herätetään turmeltumattomina, ja meidät muutetaan.” (1. KORINTTILAISILLE 15:52)

1, 2. a) Mikä lohduttava lupaus annettiin profeetta Hoosean välityksellä? b) Mistä tiedämme, että Jumala haluaa tuoda kuolleet takaisin elämään?

ONKO sinulta koskaan kuollut läheistä ihmistä? Jos on, niin tiedät, millaista tuskaa kuolema voi tuottaa. Kristittyjä lohduttaa kuitenkin lupaus, jonka Jumala antoi profeetta Hoosean välityksellä: ”Šeolin kädestä minä lunastan heidät, kuolemasta minä palautan heidät. Missä ovat pistimesi, oi Kuolema? Missä on tuhoisuutesi, oi Šeol?” (Hoosea 13:14.)

² Epäilijöistä sellainen ajatus, että kuolleet palaavat elämään, tuntuu naurettavalta. Mutta Kaikkivaltias Jumala pystyy varmasti tekemään tällaisen ihmeen! Todellinen kysymys on siinä, haluaako Jehova tuoda kuolleet takaisin elämään. Vanhurskas mies Job kysyi: ”Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen?” Sitten hän esitti luottamusta herättävän vastauksen: ”Sinä kutsut, ja minä vastaan sinulle. Sinä ikävöitset kättesi työtä.” (Job 14:14, 15.) Sana ”ikävöitset” sisältää vivahteen äärimmäisestä kaipauksesta tai halusta (vrt. Psalmit 84:2). Jehova odottaa tosiaan innokkaasti ylösnousemusta: hän ikävöitsee nähdä jälleen poismenneitä uskollisia, jotka ovat elossa hänen muistissaan (Matteus 22:31, 32).

Jeesus luo valoa ylösnousemukseen

3, 4. a) Miten Jeesus loi valoa ylösnousemustoivoon? b) Miksi Jeesus herätettiin henkenä, ei lihassa?

³ Muinaiset uskon miehet, esimerkiksi Job, ymmärsivät ylösnousemuksen vain osittain. Jeesus Kristus loi täyden valon tähän suurenmoiseen toivoon. Hän ilmaisi olevansa itse avainasemassa, kun hän sanoi: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on ikuinen elämä.” (Johannes 3:36.) Missä tästä elämästä tullaan nauttimaan? Valtaosa uskoa osoittavista tulee nauttimaan siitä maan päällä (Psalmit 37:11). Jeesus kuitenkin sanoi opetuslapsilleen: ”Älä pelkää, pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” (Luukas 12:32.) Jumalan valtakunta on taivaallinen. Siksi tämä lupaus merkitsee sitä, että ”pienen lauman” oli määrä olla Jeesuksen kanssa taivaassa henkiolentoina (Johannes 14:2, 3; 1. Pietarin kirje 1:3, 4). Mikä loistoisa toivo! Lisäksi Jeesus paljasti apostoli Johannekselle, että tähän ”pieneen laumaan” kuuluisi vain 144 000 ihmistä (Ilmestys 14:1).

⁴ Miten sitten nuo 144 000 pääsisivät taivaalliseen kirkkauteen? Jeesus loi ”valoa elämään ja turmeltumattomuuteen hyvällä uutisella”. Verensä välityksellä hän vihki taivaisiin johtavan ”uuden ja elävän tien”. (2. Timoteukselle 1:10; Heprealaisille 10:19, 20.) Ensiksikin hän kuoli, kuten Raamatussa ennustettiin (Jesaja 53:12). Sitten, niin kuin apostoli Pietari myöhemmin julisti, ”tämän Jeesuksen Jumala herätti” (Apostolien teot 2:32). Jeesusta ei kuitenkaan herätetty ihmisenä. Hän oli sanonut: ”Se leipä, jonka minä tulen antamaan, on minun lihani maailman elämän puolesta.” (Johannes 6:51.) Jos hän olisi ottanut lihansa takaisin, hän olisi tehnyt mitättömäksi tuon uhrin. Siksi Jeesus ”saatettiin kuolemaan lihassa mutta tehtiin eläväksi hengessä” (1. Pietarin kirje 3:18). Näin Jeesus ”hankki meille”, toisin sanoen ”pienelle laumalle”, ”ikuisen vapautuksen” (Heprealaisille 9:12). Hän esitti Jumalalle täydellisen ihmiselämänsä arvon lunnaina syntisen ihmiskunnan puolesta, ja nuo 144 000 hyötyivät tästä ensimmäisinä.

5. Mikä toivo esitettiin ensimmäisellä vuosisadalla eläneille Jeesuksen seuraajille?

⁵ Jeesus ei olisi ainoa, joka herätettäisiin taivaalliseen elämään. Paavali sanoi Roomassa oleville kristityille, että heidät oli voideltu pyhällä hengellä olemaan Jumalan poikia ja perijätovereita Kristuksen kanssa, jos he vahvistaisivat voitelemisensa kestämällä loppuun saakka (Roomalaisille 8:16, 17). Paavali selitti lisäksi: ”Jos olemme tulleet yhdistetyiksi hänen kanssaan hänen kuolemansa kaltaisuudessa, niin meidät myös varmasti yhdistetään hänen kanssaan hänen ylösnousemuksensa kaltaisuudessa.” (Roomalaisille 6:5.)

Ylösnousemustoivon puolustukseksi

6. Miksi ylösnousemusajatusta vastaan alettiin hyökätä Korintissa, ja miten apostoli Paavali reagoi?

⁶ Ylösnousemus kuuluu kristillisyyden ”alkeisoppiin” (Heprealaisille 6:1, 2). Silti tuota oppia vastaan hyökättiin Korintissa. Seurakunnassa jotkut, joihin kreikkalainen filosofia oli ilmeisesti vaikuttanut, sanoivat, ”ettei kuolleiden ylösnousemusta ole” (1. Korinttilaisille 15:12). Saadessaan kuulla tästä apostoli Paavali ryhtyi puolustamaan ylösnousemustoivoa, varsinkin voideltujen kristittyjen toivoa. Tarkastellaanpa Paavalin sanoja, jotka on merkitty muistiin 1. Korinttilaiskirjeen 15. lukuun. Tulet huomaamaan, että koko luvun lukeminen etukäteen edellisessä kirjoituksessa suositellun neuvon mukaan osoittautuu hyödylliseksi.

7. a) Mihin avainkysymykseen Paavali keskittyi? b) Ketkä näkivät ylösnousseen Jeesuksen?

⁷ Paavali esittelee 1. Korinttilaiskirjeen 15. luvun kahdessa ensimmäisessä jakeessa teeman, jota hän käsittelee: ”Teen nyt tunnetuksi teille, veljet, sen hyvän uutisen, jonka teille julistin, jonka myös saitte, jossa myös pysytte ja jonka välityksellä myös pelastutte – – ellette nimittäin suotta tulleet uskoviksi.” Jos korinttilaiset eivät pysyisi lujina hyvässä uutisessa, he olisivat ottaneet totuuden vastaan turhaan. Paavali jatkoi: ”Välitin näet teille ensimmäisten asioiden joukossa sen, minkä minäkin sain, että Kristus kuoli meidän syntiemme edestä Raamatun kirjoitusten mukaan ja että hänet haudattiin ja että hänet on herätetty kolmantena päivänä Raamatun kirjoitusten mukaan ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhdellä kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat vielä nytkin elossa, mutta jotkut ovat nukahtaneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille, mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, ikään kuin ennenaikaisesti syntyneelle.” (1. Korinttilaisille 15:3–8.)

8, 9. a) Miten tärkeä on usko ylösnousemukseen? b) Todennäköisesti missä tilanteessa Jeesus näyttäytyi ”yli viidellesadalle veljelle”?

⁸ Niille, jotka olivat ottaneet hyvän uutisen vastaan, usko Jeesuksen ylösnousemukseen ei ollut valinnanvarainen asia. Monet silminnäkijät vahvistivat sen, että ”Kristus kuoli meidän syntiemme edestä” ja että hänet oli herätetty. Yksi näistä oli Keefas, joka tunnetaan paremmin Pietarina. Kiellettyään Jeesuksen sinä yönä, jona tämä kavallettiin ja pidätettiin, Pietari sai varmasti paljon lohtua siitä, että Jeesus näyttäytyi hänelle. Ylösnoussut Jeesus kävi myös ”niiden kahdentoista” luona – joilla tarkoitettiin apostoleita ryhmänä – ja tuo kokemus epäilemättä auttoi heitä voittamaan pelkonsa ja tulemaan Jeesuksen ylösnousemuksen rohkeiksi todistajiksi (Johannes 20:19–23; Apostolien teot 2:32).

⁹ Kristus näyttäytyi myös suuremmalle ryhmälle, ”yli viidellesadalle veljelle”. Koska vain Galileassa hänellä oli niin paljon seuraajia, kyseessä on saattanut olla Matteuksen 28:16–20:ssä kuvailtu tilanne, jossa Jeesus antoi käskyn tehdä opetuslapsia. Miten voimakkaan todistuksen nämä ihmiset saattoivatkaan antaa! Jotkut elivät yhä vuonna 55, jolloin Paavali laati ensimmäisen kirjeensä korinttilaisille. Huomaa kuitenkin, että niiden, jotka olivat kuolleet, sanottiin ’nukahtaneen pois’. Heitä ei ollut vielä herätetty saamaan taivaallista palkkaansa.

10. a) Miten Jeesuksen viimeinen tapaaminen opetuslastensa kanssa vaikutti? b) Miten Jeesus näyttäytyi Paavalille ”ikään kuin ennenaikaisesti syntyneelle”?

¹⁰ Yksi Jeesuksen ylösnousemuksen huomattava todistaja oli Jaakob, Joosefin ja Jeesuksen äidin Marian poika. Ilmeisesti Jaakob ei ennen Jeesuksen ylösnousemusta ollut uskova (Johannes 7:5). Mutta sen jälkeen kun Jeesus näyttäytyi hänelle, hänestä tuli uskova ja hänellä saattoi olla osansa siinä, että Jeesuksen muut veljet kääntyivät (Apostolien teot 1:13, 14). Kun Jeesus tapasi opetuslapsensa viimeisen kerran tilaisuudessa, jossa hän nousi taivaaseen, hän käski heitä ”olemaan todistajia – – maan ääriin asti” (Apostolien teot 1:6–11). Myöhemmin hän näyttäytyi tarsolaiselle Saulille, kristittyjen vainoojalle (Apostolien teot 22:6–8). Jeesus näyttäytyi Saulille, ”ikään kuin ennenaikaisesti syntyneelle”. Ikään kuin henkielämään herätettynä Saul pystyi näkemään kirkastetun Herran satoja vuosia ennen kuin tuon herättämisen oli määrä tapahtua. Tämä kokemus pysäytti odottamatta Saulin murhanhimoisen toiminnan kristillistä seurakuntaa vastaan ja aiheutti hänessä huomattavan muutoksen. (Apostolien teot 9:3–9, 17–19.) Saulista tuli apostoli Paavali, kristillisen uskon huomattavimpia puolustajia (1. Korinttilaisille 15:9, 10).

Usko ylösnousemukseen välttämätöntä

11. Miten Paavali paljasti vääräksi sen ajatuksen, ettei ylösnousemusta ole?

¹¹ Jeesuksen ylösnousemus oli siis hyvin todistettu tosiasia. Paavali perustelee asiaa: ”Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hänet on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teidän keskuudessanne sanovat, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole?” (1. Korinttilaisille 15:12.) Sellaisilla ihmisillä ei ollut ainoastaan henkilökohtaisia epäilyksiä tai kysymyksiä ylösnousemuksesta, vaan he toivat avoimesti julki, etteivät he uskoneet siihen. Siksi Paavali paljastaa heidän järkeilynsä vääräksi. Hän sanoo, että ellei Kristusta ollut herätetty, kristillinen sanoma oli valhetta ja ne, jotka todistivat Kristuksen ylösnousemuksesta, olivat ”vääriä Jumalan todistajia”. Ellei Kristusta ollut herätetty, Jumalalle ei ollut maksettu lunnaita; kristityt olisivat ’vielä synneissään’. (1. Korinttilaisille 15:13–19; Roomalaisille 3:23, 24; Heprealaisille 9:11–14.) Ja ne kristityt, jotka olivat ”nukahtaneet pois”, joissakin tapauksissa marttyyreina, olivat kuolleet ilman aitoa toivoa. Miten säälittävässä tilassa kristityt olisivat, jos tämä elämä olisi kaikki, mitä he voisivat odottaa! Heidän kärsimyksensä olisivat täysin turhia.

12. a) Mihin viitataan sillä, että Kristusta sanotaan ”ensi hedelmäksi niistä, jotka ovat nukahtaneet pois”? b) Miten Kristus mahdollisti ylösnousemuksen?

¹² Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Paavali jatkaa: ”Kristus on herätetty kuolleista.” Sen lisäksi hän on ”ensi hedelmä niistä, jotka ovat nukahtaneet pois”. (1. Korinttilaisille 15:20.) Kun israelilaiset antoivat tottelevaisesti Jehovalle ensi hedelmät sadostaan, Jehova siunasi heitä runsaalla sadolla (2. Mooseksen kirja 22:29, 30; 23:19; Sananlaskut 3:9, 10). Sanomalla Kristusta ”ensi hedelmäksi” Paavali viittaa siihen, että vielä muista yksilöistä koostuva sato herätettäisiin kuolleista taivaalliseen elämään. Hän sanoo: ”Koska kuolema on ihmisen kautta, niin kuolleiden ylösnousemuskin on ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.” (1. Korinttilaisille 15:21, 22.) Jeesus mahdollisti ylösnousemuksen antamalla täydellisen ihmiselämänsä lunnaiksi, mikä avasi ihmiskunnalle tien vapauteen synnin ja kuoleman orjuudesta (Galatalaisille 1:4; 1. Pietarin kirje 1:18, 19).a

13. a) Milloin taivaallinen ylösnousemus tapahtuu? b) Missä mielessä jotkut voidellut eivät ”nukahda kuolemaan”?

¹³ Paavali jatkaa: ”Mutta kukin omassa luokassaan: Kristus ensi hedelmänä, sen jälkeen Kristukselle kuuluvat hänen läsnäolonsa aikana.” (1. Korinttilaisille 15:23.) Kristus herätettiin kuolleista vuonna 33. Silti hänen voideltujen seuraajiensa – ”Kristukselle kuuluvien” – oli määrä odottaa, kunnes kuluisi vähän aikaa siitä, kun Jeesus aloittaisi kuninkaallisen läsnäolonsa, mikä Raamatun profetian mukaan tapahtui vuonna 1914 (1. Tessalonikalaisille 4:14–16; Ilmestys 11:18). Entä ne, jotka eläisivät tuon läsnäolon aikana? Paavali sanoo: ”Katso! Sanon teille pyhän salaisuuden: Emme kaikki nukahda kuolemaan, mutta meidät kaikki muutetaan, tuokiossa, silmänräpäyksessä, viimeisen trumpetin aikaan. Sillä trumpetti soi, ja kuolleet herätetään turmeltumattomina, ja meidät muutetaan.” (1. Korinttilaisille 15:51, 52.) Eivät selvästikään kaikki voidellut nuku haudassa odottamassa ylösnousemusta. Ne jotka kuolevat Kristuksen läsnäolon aikana, muutetaan samassa hetkessä (Ilmestys 14:13).

14. Miten voidellut ”kastetaan sitä varten että olisivat kuolleita”?

¹⁴ Paavali kysyy: ”Mitä muuten ne tulevat tekemään, joita kastetaan sitä varten että olisivat kuolleita? Jos kuolleita ei kerran herätetä, miksi heitäkään kastetaan sitä varten että olisivat sellaisia? Miksi mekään olemme vaarassa joka hetki?” (1. Korinttilaisille 15:29, 30.) Paavali ei tarkoittanut, että eläviä ihmisiä kastettiin kuolleiden puolesta, kuten jotkin raamatunkäännökset antavat ymmärtää. Kastehan liittyy kristilliseen opetuslapseuteen, eivätkä kuolleet sielut voi olla opetuslapsia (Johannes 4:1). Paavali puhui sen sijaan elävistä kristityistä, joista monet olivat Paavalin itsensä tavoin ”vaarassa joka hetki”. Voidellut kristityt ’kastettiin Kristuksen kuolemaan’ (Roomalaisille 6:3). Voitelemisestaan saakka heitä ’kastettiin’ ikään kuin vaellukseen, joka johtaisi Kristuksen kuoleman kaltaiseen kuolemaan (Markus 10:35–40). Heillä olisi kuollessaan toivo loistoisasta taivaallisesta ylösnousemuksesta. (1. Korinttilaisille 6:14; Filippiläisille 3:10, 11.)

15. Mitä vaaroja Paavali ehkä koki, ja miten usko ylösnousemukseen auttoi kestämään niitä?

¹⁵ Paavali selittää nyt kohdanneensa itse sellaisia vaaroja, että hän saattoi sanoa: ”Päivittäin olen vastakkain kuoleman kanssa.” Siltä varalta, että jotkut syyttäisivät Paavalia liioittelusta, hän lisää: ”Tämän minä vakuutan sen riemun kautta, joka minulla on teistä, veljet, Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” The Jerusalem Bible kääntää tämän jakeen: ”Olen vastakkain kuoleman kanssa joka päivä, veljet, ja voin vannoa tämän sen ylpeyden kautta, jota tunnen teistä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Yhtenä esimerkkinä kohtaamistaan vaaroista Paavali puhuu jakeessa 32 ’taistelemisesta petojen kanssa Efesoksessa’. Roomalaiset teloittivat usein rikollisia heittämällä heidät areenoille petojen eteen. Jos Paavali kesti taistelun kirjaimellisia petoja vastaan, hän saattoi jäädä eloon vain Jehovan avulla. Ilman ylösnousemustoivoa niin vaarallisen elämäntavan valitseminen olisi ollut tyhmänrohkeaa. Ilman tulevan elämän toivoa Jumalan palvelemisen mukana tulevien vaikeuksien ja uhrausten kestämisellä ei olisi paljonkaan merkitystä. Paavali sanoo: ”Jos kuolleita ei herätetä, niin ’syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.’” (1. Korinttilaisille 15:31, 32; ks. myös 2. Korinttilaisille 1:8, 9; 11:23–27.)

16. a) Mistä ilmaus ”syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme” on saattanut olla peräisin? b) Mitkä vaarat liittyivät tämän ajatuksen omaksumiseen?

¹⁶ Paavali on voinut lainata Jesajan 22:13:a, jossa kuvaillaan Jerusalemin tottelemattomien asukkaiden kohtalonuskoista asennetta. Tai hänellä on saattanut olla mielessään niiden epikurolaisten uskonkäsitykset, jotka halveksivat toivoa kuoleman jälkeisestä elämästä ja uskoivat, että lihallinen nautinto oli elämästä saatava pääasiallinen hyöty. Joka tapauksessa ”syökää ja juokaa” -filosofia oli jumalatonta. Siksi Paavali varoittaa: ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Korinttilaisille 15:33.) Seurusteleminen niiden kanssa, jotka hylkäsivät ylösnousemuksen, saattoi olla turmiollista. Tällainen seura on voinut osaltaan vaikuttaa niihin ongelmiin, joita Paavali joutui käsittelemään Korintin seurakunnassa. Näitä olivat esimerkiksi sukupuolinen moraalittomuus, jakaumat, oikeusjutut ja epäkunnioitus Herran illallista kohtaan. (1. Korinttilaisille 1:11; 5:1; 6:1; 11:20–22.)

17. a) Minkä kehotuksen Paavali esitti korinttilaisille? b) Mitä kysymyksiä jää vastattavaksi?

¹⁷ Paavali antaa siksi korinttilaisille myönteisen kehotuksen: ”Raitistukaa vanhurskaalla tavalla älkääkä harjoittako syntiä, sillä jotkut ovat vailla Jumalan tuntemusta. Puhun saadakseni teidät häpeämään.” (1. Korinttilaisille 15:34.) Kielteinen näkemys ylösnousemuksesta sai jotkut vaipumaan hengelliseen tokkuraan ikään kuin he olisivat olleet juovuksissa. Heidän piti herätä ja pysyä raittiina. Voideltujen kristittyjen täytyy nykyään samoin olla hengellisesti hereillä, eikä heidän tule antaa maailman epäilevän asenteen vaikuttaa itseensä. Heidän täytyy pitää lujasti kiinni taivaallisen ylösnousemuksen toivostaan. Mutta jäljelle jäi yhä kysymyksiä, sekä silloisille korinttilaisille että meille nykyään. Esimerkiksi missä muodossa 144 000 herätetään taivaaseen? Entä mitä on sanottava miljoonista muista, jotka ovat yhä haudassa ja joilla ei ole taivaallista toivoa? Mitä ylösnousemus tulee merkitsemään heille? Seuraavassa kirjoituksessamme tarkastelemme, mitä muuta Paavali sanoi ylösnousemuksesta.

[Alaviite]

Muistatko?

◻ Mitä valoa Jeesus loi ylösnousemukseen?

◻ Muun muassa ketkä olivat Kristuksen ylösnousemuksen todistajia?

◻ Miksi ylösnousemusoppi asetettiin kyseenalaiseksi, ja miten Paavali reagoi?

◻ Miksi usko ylösnousemukseen oli välttämätöntä voidelluille kristityille?

[Kuva s. 15]

Jairuksen tyttärestä tuli todiste siitä, että ylösnousemus oli mahdollinen

[Kuva s. 16, 17]

Ilman ylösnousemustoivoa uskollisten kristittyjen marttyyrius olisi merkityksetöntä