Vanhemmat ja lapset, pankaa Jumala ensi sijalle!
”Pelkää tosi Jumalaa ja pidä hänen käskynsä.” (SAARNAAJA 12:13)
1. Mitä pelkoa vanhempien ja lasten täytyy kehittää, ja mitä se tuo heille?
ERÄÄSSÄ Jeesusta Kristusta koskevassa ennustuksessa sanottiin, että ”hänen ilonsa on Jehovan pelossa” (Jesaja 11:3). Hänen pelkonsa oli perusluonteeltaan syvää kunnioitusta Jehovaa kohtaan, pelkoa olla miellyttämättä Jumalaa, sillä hän rakasti häntä. Vanhempien ja lasten täytyy kehittää tällaista Kristuksella ollutta Jumalan pelkoa, joka tuo heille iloa niin kuin se toi Jeesukselle. Heidän täytyy panna Jumala ensi sijalle elämässään noudattamalla hänen käskyjään. Raamatunkirjoittajan mukaan ”tämä on – – ihmisen koko velvollisuus” (Saarnaaja 12:13).
2. Mikä oli Lain tärkein käsky, ja keille se etupäässä annettiin?
2 Lain tärkein käsky – nimittäin se, että meidän tulee ’rakastaa Jehovaa kaikella sydämellämme, sielullamme ja elinvoimallamme’ – annettiin etupäässä vanhemmille. Tämä näkyy sitä seuraavista Lain sanoista: ”Sinun on teroitettava niitä [näitä sanoja Jehovan rakastamisesta] pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:4–7; Markus 12:28–30.) Vanhempia käskettiin siten panemaan Jumala ensi sijalle rakastamalla häntä itse ja opettamalla lapsensakin rakastamaan häntä.
Kristillinen velvollisuus
3. Miten Jeesus osoitti käytännössä, että on tärkeää kiinnittää huomiota lapsiin?
3 Jeesus havainnollisti, että oli tärkeää kiinnittää huomiota jopa lapsukaisiin. Kerran hänen maanpäällisen palveluksensa loppupuolella ihmiset alkoivat tuoda hänen luokseen pienokaisiaan. Opetuslapset yrittivät estää sen, koska he ilmeisesti ajattelivat Jeesuksen olevan niin kiireinen, ettei häntä saisi vaivata. Jeesus kuitenkin nuhteli opetuslapsiaan: ”Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni älkääkä yrittäkö estää heitä.” Hän jopa ”otti lapset syliinsä” ja osoitti tällä koskettavalla tavalla, että on tärkeää kiinnittää huomiota lapsiin. (Luukas 18:15–17; Markus 10:13–16.)
4. Keille käsky ’tehdä opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä’ annettiin, ja mitä tämä vaatisi heiltä?
4 Jeesus teki selväksi myös sen, että hänen seuraajillaan oli velvollisuus opettaa omien lastensa lisäksi muitakin. Kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen hän ”näyttäytyi yhdellä kertaa yli viidellesadalle veljelle” – joiden joukossa oli joitakin lasten vanhempia (1. Korinttilaisille 15:6). Tämä tapahtui nähtävästi eräällä vuorella Galileassa, jonne myös hänen 11 apostoliaan olivat kokoontuneet. Siellä Jeesus kehotti heitä kaikkia: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä – – ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:16–20.) Yhdelläkään kristityllä ei ole perusteita sivuuttaa tätä käskyä! Sen noudattaminen vaatii isiltä ja äideiltä sitä, että he huolehtivat lapsistaan sekä osallistuvat julkiseen saarnaamis- ja opetustyöhön.
5. a) Mikä osoittaa, että useimmat, elleivät kaikki, apostolit olivat naimisissa ja että heillä siten saattoi olla lapsia? b) Mikä neuvo perheenpäiden oli otettava vakavasti?
5 On merkittävää, että apostolienkin oli pidettävä perhevelvollisuutensa tasapainossa saarnaamista ja Jumalan lauman paimentamista koskevan velvollisuuden kanssa (Johannes 21:1–3, 15–17; Apostolien teot 1:8). Näin siksi, että useimmat heistä – elleivät kaikki – olivat naimisissa. Apostoli Paavali selittikin: ”Eikö meillä ole valta kuljettaa sisarta vaimona, niin kuin muut apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?” (1. Korinttilaisille 9:5; Matteus 8:14.) Joillakin apostoleilla on voinut olla myös lapsia. Varhaisten historioitsijoiden, esimerkiksi Eusebioksen, mukaan Pietarilla oli. Kaikkien perheellisten varhaiskristittyjen oli noudatettava Raamatun neuvoa: ”Totisesti jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Timoteukselle 5:8.)
Ensisijainen vastuu
6. a) Mikä haaste perheellisillä kristityillä vanhimmilla on? b) Mikä on vanhimman ensisijainen vastuu?
6 Nykyajan perheelliset kristityt vanhimmat ovat samanlaisessa tilanteessa kuin apostolit. Heidän täytyy pitää tasapainossa vastuunsa huolehtia perheensä hengellisistä ja aineellisista tarpeista sekä toisaalta velvollisuutensa saarnata julkisesti ja paimentaa Jumalan laumaa. Kumman alueen tulee olla ensisijainen? Vartiotornissa 1.6.1964 sanottiin: ”[Isän] ensimmäinen velvollisuus koskeekin hänen perhettään, eikä hän todella voisikaan palvella oikein, jollei hän huolehtisi tästä velvollisuudestaan.”
7. Miten kristityt isät panevat Jumalan ensi sijalle?
7 Isien on siis pantava Jumala ensi sijalle noudattamalla käskyä ’kasvattaa lapsiaan jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa’ (Efesolaisille 6:4). Tuota vastuuta ei voi siirtää jollekulle muulle, vaikka isällä voi olla tehtävänä myös valvoa kristillisen seurakunnan toimintaa. Miten tällaiset isät voivat huolehtia vastuustaan – perheenjäsenten aineellisista, hengellisistä ja henkisistä tarpeista – ja samaan aikaan johtaa ja valvoa seurakuntaa?
Tarpeellisen tuen antaminen
8. Miten vanhimman vaimo voi tukea miestään?
8 Vanhimmat, joilla on perhevelvollisuuksia, voivat selvästi hyötyä tuesta. Edellä mainitussa Vartiotornissa todettiin, että kristitty vaimo voi tukea miestään. Siinä sanottiin: ”Vaimo voi tehdä hänelle mahdollisimman mukavaksi hänen eri tehtäviensä valmistelun ja auttaa kalliin ajan säästämisessä hänelle ja itselleen noudattamalla hyvää aikataulua kotona, valmistamalla ateriat aikanaan ja olemalla valmis lähtemään täsmällisesti seurakunnan kokouksiin. – – Kristitty vaimo voi miehensä ohjauksessa tehdä paljon lasten kasvattamisessa sillä tiellä, mitä heidän tulee kulkea miellyttääkseen Jehovaa.” (Sananlaskut 22:6.) Vaimo luotiin tosiaan ”auttajaksi”, ja hänen miehensä ottaa viisaasti hänen apunsa vastaan (1. Mooseksen kirja 2:18). Vaimon tuki voi tehdä miehen kykeneväksi huolehtimaan tehokkaammin niin perheestään kuin seurakunnallisista velvollisuuksistaankin.
9. Keitä Tessalonikan seurakuntaan kuuluvia kannustettiin auttamaan sen muita jäseniä?
9 Eivät yksistään kristittyjen vanhinten vaimot pysty toimillaan tukemaan valvojaa, jonka täytyy sekä ’paimentaa Jumalan laumaa’ että huolehtia omasta huonekunnastaan (1. Pietarin kirje 5:2). Ketkä muut voivat tehdä niin? Apostoli Paavali kehotti Tessalonikan veljiä pitämään arvossa niitä, jotka ’johtivat’ heitä. Mutta sitten hän jatkoi kohdistaen sanansa samoille veljille – erityisesti niille, jotka eivät johtaneet: ”Kehotamme teitä, veljet: neuvokaa vakavasti häiriön aiheuttajia, puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” (1. Tessalonikalaisille 5:12–14.)
10. Miten kaikkien veljien rakkaudellinen apu vaikuttaa suotuisasti seurakuntaan?
10 Miten hienoa onkaan, kun seurakunnan veljillä on sellaista rakkautta, että se saa heidät lohduttamaan masentuneita, tukemaan heikkoja, neuvomaan vakavasti häiriön aiheuttajia ja olemaan pitkämielisiä kaikkia kohtaan! Tessalonikan veljet, jotka olivat hiljakkoin omaksuneet Raamatun totuuden huolimatta kärsimästään suuresta ahdistuksesta, sovelsivat Paavalin neuvoa (Apostolien teot 17:1–9; 1. Tessalonikalaisille 1:6; 2:14; 5:11). Ajattelehan, miten suotuisasti heidän rakkaudellinen yhteistyönsä vaikutti koko seurakunnan vahvistumiseen ja lujittumiseen ykseydessä! Samoin kun veljet nykyään lohduttavat, tukevat ja neuvovat vakavasti toinen toistaan, on vanhinten, joilla on usein perhe huolehdittavanaan, paljon helpompi hoitaa paimennustehtäviään.
11. a) Miksi on järkevää päätellä, että naiset sisältyivät sanaan ”veljet”? b) Miten kypsä kristitty nainen voi auttaa nuorempia naisia nykyään?
11 Sisältyivätkö naiset niihin ”veljiin”, joille apostoli Paavali kohdisti sanansa? Kyllä sisältyivät, koska monista naisista oli tullut uskovia (Apostolien teot 17:1, 4; 1. Pietarin kirje 2:17; 5:9). Miten tällaiset naiset voisivat auttaa? Seurakunnissa oli nuorempia naisia, joilla oli ongelmana hallita ”sukupuolisia intohimojaan” tai joista oli tullut ”masentuneita sieluja” (1. Timoteukselle 5:11–13). Joillakin naisilla on nykyään samanlaisia ongelmia. He tarvitsevat ehkä eniten kuulevaa korvaa tai olkapäätä, jota vasten itkeä. Kypsä kristitty nainen on usein paras auttaja. Hän voi esimerkiksi puhua toisen naisen kanssa sellaisista henkilökohtaisista ongelmista, joita kristityn miehen ei yksinään olisi sopivaa käsitellä. Paavali toi tällaisen avun arvon esiin kirjoittaessaan: ”Olkoot iäkkäät naiset – – hyvän opettajia, jotta he palauttaisivat nuoret naiset järkiinsä: rakastamaan miestään, rakastamaan lapsiaan, olemaan tervemielisiä, siveellisesti puhtaita, kodissa työskenteleviä, hyviä, omalle miehelleen alamaisia, jotta Jumalan sanasta ei puhuttaisi herjaavasti.” (Titukselle 2:3–5.)
12. Keiden ohjausta kaikkien on erittäin tärkeää noudattaa seurakunnassa?
12 Millainen siunaus nöyrät sisaret ovatkaan seurakunnalle, kun he tukevat yhteistoiminnallisesti aviomiehiään ja vanhimpia! (1. Timoteukselle 2:11, 12; Heprealaisille 13:17.) Erityisesti vanhimmat, joilla on perhevelvollisuuksia, hyötyvät, kun kaikki auttavat yhdessä toinen toistaan rakkauden hengessä ja kun kaikki alistuvat nimitettyjen vanhinten ohjaukseen (1. Pietarin kirje 5:1, 2).
Vanhemmat, minkä te panette ensi sijalle?
13. Millä tavalla monet isät epäonnistuvat perheensä suhteen?
13 Vuosia sitten eräs huomattava viihdyttäjä pani merkille: ”Näen menestyvien miesten pitävän toiminnassa yhtiöitä, joissa on satoja miehiä; he osaavat käsitellä jokaisen tilanteen, osaavat kurittaa ja palkita liikemaailmassa. Mutta suurin yritys, jota he pitävät toiminnassa, on heidän perheensä, ja siinä he epäonnistuvat.” Miksi? Eikö syynä olekin se, että he panevat työasiat ja muut mielenkiinnon kohteet ensi sijalle ja laiminlyövät Jumalan neuvoja? Hänen Sanassaan sanotaan: ”Näitä sanoja, jotka minä – – annan sinulle käskyiksi, – – sinun on teroitettava – – pojillesi.” Ja näin oli määrä tehdä joka päivä. Vanhempien täytyy antaa avokätisesti aikaansa – sekä varsinkin rakkauttaan ja aitoa huomiotaan. (5. Mooseksen kirja 6:6–9.)
14. a) Miten vanhempien tulee pitää huolta lapsistaan? b) Mitä sisältyy lasten oikeaan valmennukseen?
14 Raamattu muistuttaa, että lapset ovat perintö Jehovalta (Psalmit 127:3). Pidätkö lapsistasi huolta Jumalan omaisuutena, lahjana, jonka hän on uskonut sinulle? Lapsesi osoittaa luultavasti vastakaikua, jos otat hänet syliisi ja annat siten rakkaudellisen huolenpitosi ja huomiosi näkyä (Markus 10:16). Mutta ’lapsen valmentaminen tiensä suuntaan’ vaatii enemmän kuin vain halauksia ja suukkoja. Lapsi tarvitsee myös rakkaudellista kuria, jotta hänellä olisi viisautta välttää elämän salahaudat. Vanhemmat osoittavat todellista rakkautta ’tarkkaamalla lastaan kuria käyttäen’. (Sananlaskut 13:1, 24; 22:6.)
15. Mikä osoittaa vanhempien kurin tarpeellisuuden?
15 Vanhempien antaman kurin tarpeellisuus voidaan nähdä siitä, miten eräs koulun opinto-ohjaaja kuvailee luokseen tulevia lapsia: ”He ovat säälittäviä, masentuneita ja turvattomia. Heitä itkettää, kun he kertovat, miten asiat oikein ovat. Monet – paljon useammat kuin luulisi – ovat yrittäneet tehdä itsemurhan, eivät siksi, että he olisivat haljeta onnesta, vaan siksi, että he tuntevat itsensä niin onnettomiksi, hylätyiksi ja loppuunajetuiksi, sillä heillä on jo tässä iässä paljon vastuuta ja se on heille yksinkertaisesti liikaa.” Hän lisäsi: ”Nuoresta ihmisestä on pelottavaa tuntea, että hän on se, joka hoitaa asioita.” Lapset voivat kyllä vikuroida kuria vastaan, mutta todellisuudessa he arvostavat vanhempien esittämiä suuntaviivoja ja rajoituksia. He ovat onnellisia siitä, että heidän vanhempansa välittävät heistä niin paljon, että asettavat heille rajoja. ”Se on poistanut kauhean taakan mielestäni”, sanoi eräs teini-ikäinen, jonka vanhemmat tekivät näin.
16. a) Mitä tapahtuu joillekin lapsille, jotka ovat kasvaneet kristityssä kodissa? b) Miksi lapsen omapäinen menettely ei välttämättä merkitse sitä, että vanhemmat eivät ole valmentaneet häntä hyvin?
16 Vaikka joillakin nuorilla on vanhemmat, jotka rakastavat lapsiaan ja valmentavat heitä hyvin, he kuitenkin hylkäävät näiden ohjauksen ja kulkevat harhaan kuten Jeesuksen kuvauksen tuhlaajapoika (Luukas 15:11–16). Se ei silti sinänsä tarkoita, että vanhemmat eivät ole täyttäneet velvollisuuttaan valmentaa lastaan oikein, niin kuin Sananlaskujen 22:6:ssa neuvotaan. Toteamus ”valmenna poika tiensä suuntaan, niin hän ei vanhetessaankaan siltä poikkea” esitettiin yleissääntönä. Jotkut lapset ikävä kyllä ’halveksivat vanhempien tottelemista’ kuten tuhlaajapoika (Sananlaskut 30:17).
17. Mikä voi lohduttaa omapäisten lasten vanhempia?
17 Erään omapäisen pojan isä sanoi surullisena: ”Olen kerta toisensa jälkeen yrittänyt tavoittaa hänen sydämensä. En tiedä, mitä tehdä, sillä olen kokeillut niin monenlaista. Mikään ei ole auttanut.” On toivottavaa, että tällaiset omapäiset lapset muistavat aikanaan rakkaudellisen kasvatuksensa ja palaavat, kuten tuhlaajapoika palasi. Tosiasiaksi kuitenkin jää, että jotkut lapset kapinoivat ja syyllistyvät moraalittomuuteen vanhempiensa suureksi suruksi. Vanhemmat saavat ehkä lohtua sen tietämisestä, että jopa suurin maan päällä elänyt opettaja näki pitkäaikaisen oppilaansa Juudas Iskariotin kavaltavan hänet. Ja epäilemättä itse Jehovaa suretti se, että monet hänen omista henkipojistaan hylkäsivät hänen neuvonsa ja kapinoivat, vaikkei hän ollut omasta puolestaan tehnyt mitään virhettä. (Luukas 22:47, 48; Ilmestys 12:9.)
Lapset, ketä te haluatte miellyttää?
18. Miten lapset voivat osoittaa panevansa Jumalan ensi sijalle?
18 Jehova kehottaa teitä lapsia ja nuoria: ”Olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä.” (Efesolaisille 6:1.) Nuoret panevat Jumalan ensi sijalle toimimalla näin. Älkää olko tyhmiä! ”Tyhmä osoittaa epäkunnioitusta isänsä kuria kohtaan”, sanotaan Jumalan sanassa. Teidän ei myöskään pitäisi ylimielisesti kuvitella, että tulette toimeen ilman kuria. Tosiasia on, että ”on sukupolvi, joka on puhdas omissa silmissään eikä kuitenkaan ole peseytynyt saastastaan” (Sananlaskut 15:5; 30:12, American Standard Version). Noudata siis jumalista ohjausta – ”kuuntele”, ”talleta”, ”älä unohda”, ’kiinnitä huomiota’, ”noudata” ”äläkä hylkää” vanhempien käskyjä ja kuria (Sananlaskut 1:8; 2:1; 3:1; 4:1; 6:20).
19. a) Mitä painavia syitä lapsilla on totella Jehovaa? b) Miten nuoret voivat osoittaa olevansa kiitollisia Jumalalle?
19 Sinulla on painavia syitä totella Jehovaa. Hän rakastaa sinua ja on antanut lakinsa – muun muassa sen, jonka mukaan lasten täytyy totella vanhempiaan – suojellakseen sinua ja auttaakseen sinua elämään onnellista elämää (Jesaja 48:17). Hän on antanut myös Poikansa kuolla sinun puolestasi, niin että voit pelastua synnistä ja kuolemasta ja nauttia elämästä ikuisesti (Johannes 3:16). Oletko kiitollinen? Jumala katselee taivaasta ja tutkii sydäntäsi nähdäkseen, rakastatko häntä todella ja arvostatko hänen huolenpitoaan (Psalmit 14:2). Myös Saatana katselee, ja hän pilkkaa Jumalaa väittäen, ettet tottele Häntä. Teet Saatanan iloiseksi ja ’pahoitat Jehovan mielen’, kun et tottele Jumalaa (Psalmit 78:40, 41). Jehova vetoaa sinuun: ”Ole viisas, poikani, ja ilahduta sydämeni [tottelemalla minua], niin että voin antaa vastauksen pilkkaajalleni.” (Sananlaskut 27:11.) Kysymys tosiaan kuuluu: ketä haluat miellyttää, Saatanaa vai Jehovaa?
20. Miten eräs nuori on säilyttänyt rohkeuden palvella Jehovaa silloinkin kun häntä on pelottanut?
20 Ei ole helppoa tehdä Jumalan tahtoa niiden paineiden edessä, joita Saatana ja hänen maailmansa sinulle aiheuttavat. Se voi olla pelottavaa. Eräs nuori sanoi: ”Pelkääminen on samanlaista kuin paleleminen. Sen hyväksi voi tehdä jotain.” Hän selitti: ”Silloin kun paleltaa, pannaan villapusero päälle. Jos vieläkin paleltaa, pannaan toinen. Ja sitä pannaan koko ajan jotain päälle, kunnes kylmyys kaikkoaa eikä enää palele. Jehovan rukoileminen silloin kun pelottaa on niin kuin panisi villapuseron päälleen silloin kun palelee. Jos minua yhden rukouksen jälkeen vielä pelottaa, rukoilen uudelleen ja aina vain uudelleen, kunnes minua ei enää pelota. Ja se toimii. Se on estänyt minua joutumasta vaikeuksiin!”
21. Miten Jehova tukee meitä, jos todella yritämme panna hänet ensi sijalle elämässämme?
21 Jos todella yritämme panna Jumalan ensi sijalle elämässämme, Jehova tukee meitä. Hän vahvistaa meitä ja auttaa tarvittaessa enkelien välityksellä, aivan niin kuin hän auttoi Poikaansa (Matteus 18:10; Luukas 22:43). Olkaa rohkeita, te kaikki vanhemmat ja lapset. Tuntekaa samanlaista pelkoa kuin Kristus tunsi, niin se tuo teille iloa (Jesaja 11:3). ”Pelkää tosi Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä on näet ihmisen koko velvollisuus.” (Saarnaaja 12:13.)
Osaatko vastata?
◻ Mitkä velvollisuudet Jeesuksen varhaisten seuraajien oli pidettävä tasapainossa?
◻ Mikä vastuu kristittyjen vanhempien on täytettävä?
◻ Mitä apua on tarjolla perheellisille kristityille vanhimmille?
◻ Mitä arvokkaita palveluksia sisaret voivat tehdä seurakunnassa?
◻ Mitä neuvoja ja ohjeita lasten on erittäin tärkeää noudattaa?
[Kuva s. 15]
Monesti kypsä kristitty nainen voi tarvittaessa auttaa nuorempaa naista
[Kuva s. 17]
Millaista lohtua omapäisten lasten vanhemmat voivat saada Raamatusta?