Aarteemme, nykyajan loistoisa palvelus

”Meillä on tämä aarre saviastioissa, jotta se voima, joka ylittää tavanomaisen, olisi Jumalan eikä meistä itsestämme.” – 2. KORINTTOLAISILLE 4:7.

 1. a) Mikä loistoisa aarre meillä voi olla ja miksi? b) Miten Raamattu kuvailee Mooseksen lain antamista?

”TÄMÄN valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamispalvelus asiainjärjestelmän päättymisen aikana on tosiaan aarre, mitä arvokkain omaisuus. Koska Jehova on kirkkauden Jumala, Jumalan palvelus on loistoisaa palvelusta, siis aarre. (Matteus 24:14; 2. Korinttolaisille 3:18–4:1) Mooseksen lain loistoisasta antamisesta kirjoitetaan 2. Mooseksen kirjan 34:29, 30:ssä: ”Ja kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua, ei hän tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran [Jehovan] kanssa. Ja kun Aaron ja kaikki israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen ihon säteilevän, pelkäsivät he lähestyä häntä.”

 2. Mitä Mooseksen lain palveluksella esikuvattiin, ja miksi jälkimmäinen palvelus on loistoisampi?

² Jakeissa 32–34 lisätään: ”Sitten kaikki israelilaiset lähestyivät häntä, ja hän käski heidän noudattaa kaikkea, mitä Herra [”Jehova”, UM] oli puhunut hänelle Siinain vuorella. Ja kun Mooses oli lakannut puhumasta heidän kanssaan, pani hän peitteen kasvoillensa. Mutta niin usein kuin hän meni Herran eteen puhuttelemaan häntä, poisti hän peitteen, siksi kunnes tuli ulos.” Mooseksen lain palvelus esikuvasi Välittäjän, Jeesuksen Kristuksen, uuden liiton palvelusta. Niinpä jos aikaisempi palvelus oli loistoisaa, kuinka paljon enemmän täytyykään tämän jälkimmäisen, ”hengen palveluksen”, ylittää se kirkkaudessa! (2. Korinttolaisille 3:7–11) Se on loistoisampaa, koska sen kirkkaus pysyy, ja Jeesuksen Kristuksen seuraajat ovat siitä osallisia. – Roomalaisille 12:11.

 3. a) Minkä täytyy pitää paikkansa Jehovan todistajien palveluksesta, mutta miksi se ei ole ilmeistä monille ihmisille? b) Mikä osoitti, että Mooses oli ollut Jehovan loistoisassa läsnäolossa?

³ Näin ollen Jehovan todistajien palvelus on loistoisaa palvelusta. Tämä ei kuitenkaan ole ilmeistä niille monille ihmisille, jotka väärä uskonto on sokaissut. Vaikka monilla onkin Raamattu ja he saattavat lukea sitä, heillä ei ole ’näkeviä silmiä’. (2. Pietari 1:5–9) Saadakseen verhon poistetuksi silmiensä edestä heidän täytyy kääntyä Jehova Jumalan puoleen uskossa, sillä kun Mooses meni Jehovan läsnäoloon, hän poisti tuon verhon, joka kätki hänen kasvonsa juutalaisilta. (2. Korinttolaisille 3:16) Israelilaiset pelkäsivät Jumalan kirkkauden näkemistä välittäjänsä kasvoilla ja pyysivät, että se verhottaisiin heidän silmiltään. Niin kuin fosforoiva aine, joka on jätetty valoon, säteilee jälkiloistetta pimeässä, niin Mooseskin, heidän välittäjänsä, heijasti Jehovan kirkkautta, mikä osoitti, että hän oli ollut Jehovan edessä.

 4. Miten ei-uskovat ihmiset nykyään jäljittelevät vanhan ajan juutalaisia, mutta mitä Suuremman Mooseksen seuraajat eivät pelkää?

⁴ Mooses esikuvasi Jumalan suurta Profeettaa, Jeesusta Kristusta. Mallinsa mukaisesti tämä Suurempi Mooses ei pelkää katsoa suoraan Jehovan kirkkautta. Mutta vielä nykyäänkin ei-uskovat ihmiset, jotka Panettelija ja hänen babylonilainen uskontonsa ovat sokaisseet, jäljittelevät noita vanhan ajan juutalaisia ja kieltäytyvät näkemästä eli havaitsemasta Suuremman Mooseksen, Jeesuksen Kristuksen, kirkkautta. (2. Korinttolaisille 3:12–15) Hänen tosi seuraajansa eivät kuitenkaan pelkää katsoa Jehovan kirkkauden heijastumaa, joka säteilee Jeesuksen Kristuksen kasvoilta. Vapautettuina babylonilaisesta vaikutuksesta he saavat rohkeutta tuoda esiin Jumalan kirkkautta. ”Sen tähden”, kirjoitti Paavali, ”kun meillä on tällainen toivo, me puhumme aivan vapaasti.” – 2. Korinttolaisille 3:12.

Jumalan kirkkauden heijastajia

 5. Miten me voimme heijastaa Jumalan kirkkautta ja olla kuin Mooses vuorenhuipulla Jehovan läsnäolossa?

⁵ Jeesus Kristus on ottanut pois verhon paljastamalla ja ilmoittamalla Jehova Jumalan meille. (Johannes 1:14, 17, 18) Meidän täytyy siis säteillä, ja siten Jumalan kirkkaus säteilee ”Kristusta – joka on Jumalan kuva – koskevan loistoisan hyvän uutisen” välityksellä, jota meidän täytyy julistaa. Sen hohde on ”Jumalan loistoisa tuntemus Kristuksen kasvojen välityksellä”. Meidän täytyy heijastaa tätä kirkkautta puhumalla Jehovan kirkkaudesta ja hänen Valtakuntansa kirkkaudesta, jota hänen Poikansa hallitsee. (2. Korinttolaisille 4:4–6) Vuorenhuipulla Jehovan läsnäolossa olleen Mooseksen tavoin Jehovan maan päällä olevat todistajat eivät verhoa sydäntään Hänen kirkkaudeltaan. He ihailevat sitä kirkkautta, joka heijastuu Jehovan Pojan ja Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, kasvoilta. Niinpä heidän täytyy säteillä toisille Jumalan kirkkautta koskevaa valoa.

 6. Miten Paavali kuvailee loistoisaa palvelustamme 2. Korinttolaiskirjeen 3:18:ssa, ja millä tavoin me siis ”muutumme”?

⁶ Apostoli Paavali kuvailee Jehovan kirkkautta kaikille muille Jehovan kirkkauden todistajille seuraavin sanoin: ”Ja me kaikki, samalla kun verhoamattomin kasvoin heijastamme kuin peilit Jehovan kirkkautta, muutumme samaksi kuvaksi kirkkaudesta kirkkauteen, juuri niin kuin Jehova, Henki, saa sen aikaan.” (2. Korinttolaisille 3:18) Mitä enemmän me saamme tämän valon kirkkaudesta, sitä enemmän meidän täytyy sädehtiä sitä edelleen, ja niinpä me sitä enemmän muutumme. Mieli virvoittuu ja uudistuu, vaikkei mitään ruumiillisia tai kasvonilmeissä tapahtuvia muutoksia kenties havaitakaan. Juuri tuon loistoisan sanoman valo, jota me säteilemme, saa meissä aikaan eron. Elämämme muuttuu Kristuksen kaltaiseksi, kun päätämme täyttää palvelusetumme levittää laajalti tätä loistoisaa valoa toisille. – Heprealaisille 13:15.

 7. Mistä aito kirkkaus on lähtöisin, ja miten voimme ilmaista sellaista kirkkautta?

⁷ Kaikki tällainen muuttuminen on Jumalan hengen eli vaikuttavan voiman ansiota. Kristikunnan papit eivät heijasta Jehova Jumalan kirkkautta, vaan heidän täytyy turvautua teennäiseen, ulkonaiseen loistoon saadakseen aikaan mahtavan esityksen. Kirkkaus ei ole meidän kirkkauttamme, eikä meidän tarvitse sonnustautua komeisiin, silkillä, kullalla ja säihkyvin jalokivin koristeltuihin pappispukuihin. Aito kirkkaus on peräisin Jumalan hengestä, ja sitä ilmaistaan antamalla loistoisa todistus Jehovasta, Hengestä.

Kaikki etuoikeutetut valonkantajat

 8, 9. Miten Paavali rohkaisee meitä 2. Korinttolaiskirjeen 4:1, 2:ssa, ja millaista päättäväisyyttä se vaatii meiltä?

⁸ Me luemme 2. Korinttolaiskirjeen 4:1, 2:sta: ”Sen vuoksi, koska meillä on tämä palvelus sen armon mukaan, jota meille osoitettiin, me emme lannistu, vaan olemme luopuneet hävettävistä luihuuksista emmekä vaella viekkaasti emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan tekemällä totuuden ilmeiseksi me suosittelemme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan nähden.” Jumala on ollut armollinen meitä kohtaan uskomalla meille tämän palveluksen. Tämä kehotus kannustaa meitä jatkamaan rohkeasti, ja sen me teemme! Koska meitä on suosittu Jumalan sanan valolla, meidän velvollisuutemme on lähettää sen säteitä muille. – Vrt. Matteus 5:14–16.

⁹ Asioita, joita ihmiset häpeävät, kuten petosta, he salailevat epärehellisyyden ja vilpin avulla. Meillä ei kuitenkaan ole mitään syytä hävetä, koska sanomamme ja työmme eivät ole huijausta, vaan vanhurskasta ja totta. Sen vuoksi me voimme säteillä valoa täydellä kirkkaudella. Me emme käsittele Jumalan sanaa petollisesti. Niin toimiminen merkitsisi sen käsittelemistä itsekkäästi henkilökohtaisen voiton, kunnian, hyödyn ja maailmallisen vallan saamiseksi ja tämän maailman vastustuksen ja vainon välttämiseksi. Ne, jotka eivät pelkää tulla Jehovan luo verhoamattomin kasvoin ja katsella kiinteästi totuuden loistoisaa valoa, eivät myöskään pelkää kohdata vastuutaan. He antavat valon heijastua itsestään.

10. Miksi Jehovan todistajia ei voida syyttää siitä, jos Valtakunnan hyvä uutinen on verhottuna joidenkin ihmisten katseelta?

¹⁰ Jos jotkut sallivat Valtakunnan hyvän uutisen olla verhottuna katseeltaan, siitä ei voida syyttää Jehovan todistajia, vaan heitä itseään. Valtakunnan hyvää uutista ei pidetä kätkössä. Jehovan todistajien maailmanlaajuinen saarnaamistyö on tunnettua. Siksi he voivat sanoa, niin kuin apostoli Paavali sanoi: ”Tätä ei ole tehty missään syrjäsopessa.” Hyvää uutista on tosiaan ”saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on”, kuten hän kirjoitti. – Apostolien teot 26:26; Kolossalaisille 1:23.

11. Miksi loistoisa hyvä uutinen on verhottuna hyvin monien ihmiskuntaan kuuluvien keskuudessa?

¹¹ Ne, joille Jumalan valtakunnan hyvä uutinen on kätkössä, ovat vastustajia, niitä jotka Panettelija on sokaissut. (Vrt. Matteus 12:30.) Elleivät he vapaudu väärästä uskonnosta ja Panettelijan ansoista, he ovat matkalla tuhoon. Demoneiden vaikutuksen alaisina sellaiset ihmiset vetävät verhon omien silmiensä eteen, sillä apostoli Paavali sanoo 2. Korinttolaiskirjeen 4:3–5:ssä: ”Mutta jos se hyvä uutinen, jota julistamme, onkin verhottu, niin se on verhottu niiden keskuudessa, jotka tuhoutuvat, joiden keskuudessa tämän asiainjärjestelmän jumala on sokaissut epäuskoisten mielet, jotta Kristusta – joka on Jumalan kuva – koskevan loistoisan hyvän uutisen valaistus ei säteilisi läpi. Sillä me emme saarnaa itseämme, vaan Kristusta Jeesusta Herrana, ja itseämme teidän orjinanne Jeesuksen tähden.”

12. Miten Jehovan kansa suhtautuu 2. Korinttolaiskirjeen 4:6:ssa oleviin sanoihin toisin kuin mieleltään sokeat ihmiset?

¹² Mieleltään sokeat eivät halua uskoa. Heidän epäuskonsa avaa heidän mielensä demonien hyökkäykselle. (1. Timoteukselle 4:1) He eivät pysty näkemään Jehovan kirkkautta tai sen heijastumaa Jeesuksen, Suuremman Mooseksen, kasvoilta. Jehovan kansa saa loistoisaa valoa Raamatusta ja sädehtii sitä muille. Niinpä kaikki Jumalan palvelijat ovat valonkantajia, ja Jumala käskee valon loistaa. Valon täytyy heijastua Jumalan kansasta ja valaista muita, jotka ovat pimeydessä ja vaarassa tuhoutua. Tämä on juuri niin kuin 2. Korinttolaiskirjeen 4:6 sen esittää: ”Sillä Jumala on se, joka sanoi: ’Loistakoon valo pimeydestä’, ja hän on loistanut sydämeemme valaistakseen sen Jumalan loistoisalla tuntemuksella Kristuksen kasvojen välityksellä.” Näin ollen Jehovan todistajat tottelevat Jumalan käskyä ja antavat valonsa loistaa muille Jumalan kunniaksi.

Loistoisa aarre hauraissa astioissa

13. Mitä on tuloksena siitä, että valonkantajina toimimisen siunattu palvelus on annettu lihaa oleville luomuksille?

¹³ Tässä sanoinkuvaamattoman suurenmoisessa palvelusedussa on ensiarvoisen tärkeää, että valonkantajat osoittautuvat valon saamisen arvoisiksi säilyttämällä nuhteettomuutensa Jumalalle. Tämän ihmeellisen palvelusedun suorittamiseen Jumala ei ole käyttänyt pyhiä enkeleitä, jotka haluavat katsoa näihin asioihin, vaan hän on antanut tämän siunatun palveluksen lihaa oleville luomuksille. (1. Pietari 1:12) Tämän hän on tehnyt oman voimansa korostamiseksi ihmisten heikkouksien keskellä. 2. Korinttolaiskirjeen 4:7 sanookin: ”Mutta meillä on tämä aarre saviastioissa, jotta se voima, joka ylittää tavanomaisen, olisi Jumalan eikä meistä itsestämme.”

14. a) Mikä on ”tämä aarre saviastioissa”? b) Miksi Mooses ja Jeesus Kristus ovat meille viisaita esimerkkejä aarteen suhteen?

¹⁴ Muinaisina aikoina astioita käytettiin usein arvoesineiden säilytyspaikkana. Mikä on tämä loistoisa aarre, joka Jehovan todistajilla on hauraissa saviastioissa – heissä itsessään, maan tomusta tehdyissä heikoissa luomuksissa? Tämä aarre ei ole pelkästään se valo, joka on loistanut heidän sydämeensä. Se on tuon valon palvelus, joka heidän täytyy suorittaa maallisessa ruumiissa. Tuo palvelus on sen valon säteilemistä, jonka Jumala on antanut loistaa heidän sydämeensä. Tämä palvelus on hyvä aarre, koska se on arvokas palvelusetu, johon nykyään osallistuu paitsi ”pienen lauman” voideltu jäännös, myös Hyvän Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”. (Luukas 12:32; Johannes 10:14–16; Ilmestys 7:9) Mooses ja hänen vastakuvansa, Jeesus Kristus, ovat viisaita esimerkkejä meille kiinnittääksemme sydämemme tähän jumalallisen palveluksen aarteeseen, ”sillä missä on aarteesi, siellä on oleva myös sydämesi”. – Matteus 6:19–21; Heprealaisille 11:26.

15, 16. a) Miten sen voiman, joka ylittää tavanomaisen, osoitetaan olevan Jumalasta eikä meistä itsestämme? b) Miksi mikään maailman vastustus ei onnistu murtamaan Jumalan saviastioita?

¹⁵ Miten sitten sen voiman, joka ylittää tavanomaisen, osoitetaan olevan Jumalasta eikä meistä itsestämme? Tällä tavoin: sellaiset hauraat saviastiat kuin me, joilla on tämä arvokas palvelus ja tehtävä, olemme arvottomia eikä meillä koskaan voisi olla sellaista kunniaa itsestämme lähtöisin. Lisäksi me Jehovan todistajat olemme alttiita kaikenlaiselle vihollisen painostukselle, joka yrittää tuhota meidät ja saada meidät murtumaan, niin että meistä tulee kelpaamattomia tämän Jumalalta saadun tehtävän hoitamiseen. Sen vuoksi voiman, joka auttaa meitä kestämään tämän maailman äärimmäisen huonon kohtelun ja pitämään lujasti kiinni tehtävästä ja osoittautumaan arvollisiksi pysymään hänen palveluksessaan, täytyy olla Suuren Valtuuttajan voimaa. Niinpä mikään maailman vastustus ei onnistu murtamaan Jumalan saviastioita ja riistämään heiltä heidän arvokasta aarrettaan, sillä 2. Korinttolaiskirjeen 4:8–12:een on kirjoitettu:

¹⁶ ”Olemme ahtaalla joka suhteessa, mutta emme liikuntakyvyttömiksi ahdistettuja; olemme ymmällä, mutta emme tyystin umpikujassa; olemme vainottuja, mutta emme pulaan jätettyjä; olemme maahan syöstyjä, mutta emme tuhottuja. Aina me kestämme kaikkialla ruumiissamme Jeesuksen osaksi tullutta kuoleman tuottavaa kohtelua, jotta Jeesuksen elämäkin tulisi ilmeiseksi meidän ruumiissamme. Sillä meitä, jotka elämme, saatetaan alati kasvotusten kuoleman kanssa Jeesuksen tähden, jotta Jeesuksen elämäkin tulisi ilmeiseksi meidän kuolevaisessa lihassamme. Näin ollen kuolema tekee työtä meissä, mutta elämä [Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen välityksellä] teissä.”

Suuri joukko arvostaa suuresti ”tätä aarretta”

17. Millaiseksi suuri joukko arvioi tämän loistoisan palveluksen ”aarteen”?

¹⁷ ”Kuolema tekee työtä meissä, mutta elämä teissä.” Tämä lausunto soveltuu hengellä voideltuihin kristittyihin. Se voi kuitenkin saada meidät sopivasti ajattelemaan Jumalan voidellun jäännöksen suhdetta muiden lampaitten suureen joukkoon. Voidellut tietävät, että heidän täytyy lopulta päättää maallinen vaelluksensa kuolemassa, niin kuin Jeesuskin teki, mutta heillä on tovereita, jotka osallistuvat heidän kanssaan palveluksen loistavaan aarteeseen ja auttavat heitä tekemällä suurimman osan Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen liittyvästä työstä. Voidellun jäännöksen tavoin muiden lampaitten suuri joukko nykyään ymmärtää, että tämä siunatun palveluksen aarre, Jehova Jumalalle ja hänen loistoisalle Kuninkaalleen, Jeesukselle Kristukselle, suoritettu palvelus on ainoa aarre, joka läpäisee Harmagedonin tulisen taistelun ja säilyy palamatta ja tuhoutumatta uuteen maailmaan. Suuri joukko pitää siitä lujasti kiinni ja ’suorittaa Jumalalle pyhää palvelusta päivät ja yöt hänen temppelissään’. – Ilmestys 7:15.

18. a) Mitä pian tapahtuu tämän maailman väärälle kirkkaudelle? b) Mistä ”loistosta” Jeesus kieltäytyi, ja mitä tekemällä hän sai suuren kirkkauden?

¹⁸ Pian Jumala tekee lopun tämän nykyisen pahan asiainjärjestelmän väärästä kirkkaudesta – ”loistosta”, jota on jatkunut siitä saakka, kun Saatana Panettelija vei Jeesuksen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja ”niiden loiston”. (Luukas 4:5, 6) Jeesus kieltäytyi sellaisesta lähteestä tarjotusta loistosta ja noudatti maan päällä hellittämättä sellaista menettelytapaa, jonka Jumala hyväksyi. Sen ansiosta hänet kruunattaisiin vielä suuremmalla kirkkaudella kuin mistä hän, Jumalan ainosyntyinen Poika, oli saanut nauttia taivaassa, ennen kuin hän ryhtyi maalliseen tehtäväänsä, jonka Jehova oli hahmotellut. – Johannes 5:36; 17:5; Filippiläisille 2:9–11.

19. Mikä kunniakas palvelusetu lähenee täydellistä päätöstään, ja mikä on päätöksemme tässä suhteessa?

¹⁹ Tämän saatanallisen asiainjärjestelmän ennustettu loppu ei tule ennen kuin todistus Valtakunnasta on annettu koko maassa Jeesuksen Kristuksen seuraajien, Jehovan todistajien, toiminnan suurenmoiseksi lopuksi. (Matteus 24:14) Todistusta Valtakunnasta on nyt annettu 75 vuoden ajan, ja kuten maailman kehitysvaiheet meidän aikanamme osoittavat, tuon ennustetun lopun täytyy olla lähellä. Niinpä siis kunniakas etu osallistua kuninkaallisen, pyhän hallituksen palvelukseen on lähenemässä täydellistä päätöstään. (Matteuksen 24. ja 25. luku; Markuksen 13. luku; Luukkaan 21. luku) Etumme osallistua maailmanlaajuisen todistuksen antamiseen perustetusta Valtakunnasta on tosiaan loistoisa aarre, jota Jehovan todistajat hänen virkaanasetetun Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, seuraajina suuresti arvostavat. He haluavat vilpittömästi pitää siitä kiinni, kunnes todistaminen Valtakunnasta on saatettu päätökseen ja Kaikkivaltias Jumala, Jehova, kruunaa kaikkeudessa vallitsevan tilanteen antamalla oman todistuksensa kaikkeuden suvereenisuudestaan. – Sefanja 3:8.

Miten vastaat?

◻ Miksi Jehovan todistajien palvelus on loistoisaa palvelusta?

◻ Miksi hyvä uutinen on verhottuna hyvin monien keskuudessa nykyään?

◻ Mikä on ”tämä aarre saviastioissa”?

◻ Miksi Jumala on käyttänyt hauraita saviastioita arvokkaaseen palvelukseensa?

◻ Millaiseksi Jehovan kansa arvioi ”tämän aarteen” ja miksi?

[Kuva s. 17]

Jumalan kirkkaus heijastuu Jeesuksen Kristuksen, Suuremman Mooseksen, kasvoilta. Jehovan todistajilla on etu saada Jumalan loistoisaa valoa Raamatusta ja heijastaa sitä toisille