Mikä saa sinut palvelemaan Jumalaa?
”Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi.” (MARKUS 12:30)
1, 2. Millaisia innostavia tuloksia on saatu saarnaamistyössä?
AUTON todellista arvoa ei ratkaise vain sen ulkonäkö. Vaikka maalikerros voi ehostaa sen ulkokuorta ja virtaviivainen muotoilu saattaa viehättää mahdollista ostajaa, paljon tärkeämpiä ovat sellaiset osat, jotka eivät ole heti nähtävissä: moottori, jonka voimalla ajoneuvo kulkee, sekä kaikki sen hallintalaitteet.
2 Sama pitää paikkansa kristityn Jumalalle suorittamasta palveluksesta. Jehovan todistajat uhkuvat jumalisia tekoja. Joka vuosi käytetään yli miljardi tuntia Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen. Lisäksi johdetaan miljoonia raamatuntutkisteluja, ja kastettujen määrä kohoaa satoihintuhansiin. Jos olet hyvän uutisen julistaja, sinullakin on ollut osuutesi – vaikka ehkä vähäisen tuntuinen – näihin innostaviin tilastotietoihin. Voit olla varma siitä, että ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan” (Heprealaisille 6:10).
3. Minkä tulisi tekojen lisäksi olla kristityille erittäin tärkeää ja miksi?
3 Palveluksemme – teemmepä sitä joukkona tai yksilöinä – todellista arvoa ei kuitenkaan mitata vain numeroiden perusteella. Kuten Samuelille sanottiin, ”ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen” (1. Samuelin kirja 16:7). Jumalalle merkitsee siis se, mitä olemme sisäisesti. On totta, että teot ovat olennaisen tärkeitä. Jumalisen antaumuksen teot kaunistavat Jehovan opetuksen ja vetävät puoleensa mahdollisia opetuslapsia. (Matteus 5:14–16; Tiitukselle 2:10; 2. Pietarin kirje 3:11.) Tekomme eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Ylösnousseella Jeesuksella oli syytä huolestua Efesoksen seurakunnan tilasta – sen hyvien tekojen maineesta huolimatta. ”Tiedän sinun tekosi”, hän sanoi seurakunnalle. ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet jättänyt sen rakkauden, joka sinulla ensin oli.” (Ilmestys 2:1–4.)
4. a) Millä tavalla Jumalan palvelemisestamme voisi tulla kuin velvollisuudentunnosta suoritettu rituaali? b) Miksi itsetutkistelu on tarpeen?
4 On eräs vaara. Ajan mittaan Jumalan palvelemisestamme voisi tulla ikään kuin velvollisuudentunnosta suoritettu rituaali. Muuan kristitty nainen kuvaili tilannettaan näin: ”Minulla oli tapana lähteä palvelukseen, käydä kokouksissa, tutkia, rukoilla – mutta tein sen kaiken konemaisesti tuntematta koskaan mitään.” Jumalan palvelijat ansaitsevat toki kiitoksen, kun he ponnistelevat, vaikka he tuntisivatkin olevansa ”maahan syöstyjä” tai ”alas painettuja” (2. Korinttolaisille 4:9; 7:6). Mutta jos kristillinen viikko-ohjelmamme alkaa urautua, meidän on ikään kuin kurkistettava konepellin alle nähdäksemme moottorin. Parhaitakin autoja on aika ajoin huollettava; samalla tavoin kaikkien kristittyjen on säännöllisesti tutkittava itseään. (2. Korinttolaisille 13:5.) Toiset voivat nähdä tekomme, mutta he eivät voi havaita, mikä on toimintamme vaikuttimena. Meidän kaikkien tulisi siksi olla kiinnostuneita kysymyksestä: mikä saa minut palvelemaan Jumalaa?
Mikä voi turmella oikeat vaikuttimet
5. Minkä käskyn Jeesus sanoi olevan kaikkein ensimmäinen?
5 Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä Israelille annetuista laeista oli kaikkein ensimmäinen, hän lainasi käskyä, joka kohdisti huomion, ei ulkonaisiin seikkoihin, vaan sisäiseen vaikuttimeen: ”Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi.” (Markus 12:28–30.) Näin Jeesus osoitti, minkä pitäisi olla Jumalan palvelemisemme liikkeelle panevana voimana: rakkauden.
6, 7. a) Millä tavalla Saatana on salakavalasti hyökännyt perhepiiriä vastaan ja miksi? (2. Korinttolaisille 2:11.) b) Miten kasvatus voi vaikuttaa siihen, miten ihminen suhtautuu Jumalan valtaan?
6 Saatana haluaa turmella kykymme kehittää erittäin tärkeää rakkauden ominaisuutta. Saavuttaakseen tämän päämäärän hän on muun muassa hyökännyt perhepiiriä vastaan. Miksi? Koska juuri siellä syntyvät ensimmäiset ja pysyvimmät vaikutelmamme rakkaudesta. Saatana tietää varsin hyvin sen Raamatun periaatteen, että lapsuudessa opitut asiat voivat olla hyvin arvokkaita aikuisiässä (Sananlaskut 22:6). Hän yrittää salakavalasti vääristää käsityksemme rakkaudesta ollessamme vielä hyvin nuoria. Koska Saatana on ”tämän asiainjärjestelmän jumala”, hänen suunnitelmiinsa sopii hyvin se, että monet kasvavat kodeissa, jotka eivät ole mitään rakkauden satamia vaan katkeruutta, vihaa ja pilkkaa huokuvia taistelutantereita. (2. Korinttolaisille 4:4; Efesolaisille 4:31, 32; 6:4, engl. viitelaitoksen alaviite; Kolossalaisille 3:21.)
7 Kirjassa Tee perhe-elämäsi onnelliseksi mainittiin, että isän toiminnalla kasvattajan roolissa ”voi olla merkittävä vaikutus siihen, miten hänen lapsensa myöhemmin suhtautuvat valtaan, sekä maalliseen että Jumalan valtaan”.a Eräs kristitty mies, jota ankara isä kasvatti kovalla kädellä, myöntää: ”Jehovan totteleminen on minulle helppoa; hänen rakastamisensa on paljon vaikeampaa.” Totteleminen on tietysti tärkeää, sillä Jumalan silmissä ”kuuliaisuus on parempi kuin uhri” (1. Samuelin kirja 15:22). Mutta mikä voi auttaa meitä pääsemään pelkkää tottelemista pitemmälle ja kehittämään palvontamme liikkeelle panevaksi voimaksi rakkautta Jehovaan?
”Rakkaus, joka Kristuksella on, pakottaa meitä”
8, 9. Miten Jeesuksen lunastusuhrin tulisi herättää meissä rakkautta Jehovaa kohtaan?
8 Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin arvostaminen on paras kannustin kehittää kokosydämistä rakkautta Jehovaa kohtaan. ”Siinä Jumalan rakkaus tehtiin ilmeiseksi meidän tapauksessamme, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään.” (1. Johanneksen kirje 4:9.) Kun ymmärrämme tämän rakkaudenteon ja arvostamme sitä, se saa meidät ilmaisemaan vastarakkautta. ”Me taas rakastamme, koska hän [Jehova] rakasti ensin meitä.” (1. Johanneksen kirje 4:19.)
9 Jeesus otti halukkaasti vastaan tehtävänsä toimia ihmiskunnan Pelastajana. ”Siitä me olemme tulleet tuntemaan rakkauden, että hän antoi sielunsa meidän puolestamme.” (1. Johanneksen kirje 3:16; Johannes 15:13.) Jeesuksen uhrautuvan rakkauden tulisi herättää meissä arvostavaa vastakaikua. Valaistaanpa asiaa: Kuvittelehan, että sinut olisi pelastettu hukkumiselta. Voisitko vain mennä kotiin, kuivata itsesi ja unohtaa koko tapauksen? Et tietenkään. Tuntisit olevasi kiitollisuudenvelassa pelastajallesi. Saat kiittää tuota ihmistä siitä, että olet elossa. Olemmeko yhtään vähempää velkaa Jehova Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle? Ilman lunnaita me kaikki ikään kuin hukkuisimme syntiin ja kuolemaan. Mutta nyt tämän suuren rakkaudenteon ansiosta meillä on mahdollisuus elää ikuisesti paratiisimaassa. (Roomalaisille 5:12, 18; 1. Pietarin kirje 2:24.)
10. a) Miten voimme saada lunnaat tuntumaan meistä henkilökohtaisesti tärkeiltä? b) Miten Kristuksen rakkaus pakottaa meitä?
10 Mietihän lunnaita. Ajattele Paavalin tavoin, mitä ne merkitsevät sinulle: ”Sitä elämää, mitä nyt elän lihassa, elänkin Jumalan Poikaan kohdistuvassa uskossa, häneen joka rakasti minua ja luovutti itsensä minun puolestani.” (Galatalaisille 2:20.) Sellainen mietiskely luo motivoivan voiman sydämeen, sillä Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Rakkaus, joka Kristuksella on, pakottaa meitä, koska – – hän kuoli kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itselleen, vaan hänelle, joka kuoli heidän puolestaan ja joka herätettiin.” (2. Korinttolaisille 5:14, 15.) The Jerusalem Bible -raamatunkäännös sanoo, että Kristuksen rakkaus ”valtaa meidät”. Kun mietiskelemme Kristuksen rakkautta, se pakottaa meitä, liikuttaa meitä syvästi, suorastaan valtaa meidät. Se koskettaa sydäntämme ja saa meidät toimimaan. J. B. Phillipsin käännöksessä ajatus puetaan seuraaviin sanoihin: ”Kristuksen rakkaus on toimintamme liikkeelle paneva voima.” Mikään muu vaikutin ei saa meissä aikaan pysyvää hedelmää, kuten fariseusten esimerkki osoittaa.
”Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta”
11. Kuvaile, miten fariseukset suhtautuivat uskonnollisiin tekoihin.
11 Fariseukset tekivät Jumalan palvonnasta täysin hengetöntä. Sen sijaan että he olisivat tähdentäneet rakkautta Jumalaan, he korostivat tekoja hengellisyyden mittarina. Heidän syventymisensä yksityiskohtaisiin sääntöihin sai heidät näyttämään ulkonaisesti vanhurskailta, mutta sisältä he olivat ”täynnä kuolleitten luita ja kaikenlaista epäpuhtautta” (Matteus 23:27).
12. Miten fariseukset osoittivat sydämensä tunnottomuuden, sen jälkeen kun Jeesus oli parantanut erään miehen?
12 Erään kerran Jeesus paransi sääliväisesti miehen, jonka käsi oli kuivettunut. Tämä mies on varmasti ollut todella onnellinen, kun hän parani silmänräpäyksessä sairaudesta, joka epäilemättä oli fyysisesti ja tunneperäisesti hyvin kiusallinen. Fariseukset eivät kuitenkaan iloinneet hänen kanssaan. He takertuivat sen sijaan teknisiin yksityiskohtiin – siihen että Jeesus oli antanut apua sapattina. Koska fariseukset keskittyivät Lain tekniseen tulkintaan, heiltä jäi täysin tajuamatta Lain henki. Ei ihme, että Jeesus oli ”perin pohjin murheissaan heidän sydämensä tunnottomuudesta”! (Markus 3:1–5.) Hän varoitti lisäksi opetuslapsiaan: ”Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta.” (Matteus 16:6.) Heidän toimintansa ja asenteensa paljastetaan Raamatussa meidän hyödyksemme.
13. Mitä voimme oppia fariseusten esimerkistä?
13 Fariseusten esimerkki opettaa meille sen, että meillä tulee olla järkevä näkemys teoista. Teot ovat kyllä ehdottoman välttämättömiä, sillä ”usko ilman tekoja on kuollut” (Jaakob 2:26). Epätäydellisillä ihmisillä on kuitenkin taipumus tuomita toiset ennemminkin sen perusteella, mitä he tekevät, kuin sen perusteella, mitä he ovat. Toisinaan saatamme langettaa itsellemmekin tuomion tällä perusteella. Teoista saattaa muodostua meille pakkomielle, ikään kuin ne olisivat ainoa hengellisyytemme arviointiperuste. Voisimme unohtaa, että on tärkeää tutkia vaikuttimiamme. (Vrt. 2. Korinttolaisille 5:12.) Meistä saattaisi tulla joustamattomia pykäläintoilijoita, jotka ’siivilöivät hyttysen, mutta nielevät kamelin’ eli tottelevat lain kirjainta mutta rikkovat samalla sen tarkoitusta vastaan (Matteus 23:24).
14. Miten fariseukset olivat kuin epäpuhdas malja tai vati?
14 Fariseukset eivät ymmärtäneet, että jos ihminen todella rakastaa Jehovaa, jumalisen antaumuksen teot seuraavat luonnostaan. Hengellisyys tulvehtii sisältä ulospäin. Jeesus paheksui voimakkaasti fariseusten väärää ajattelua tässä asiassa ja sanoi: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuolelta ne ovat täynnä ryöstöä ja kohtuuttomuutta! Sokea fariseus, puhdista ensin maljan ja vadin sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi.” (Matteus 23:25, 26.)
15. Mainitse esimerkkejä, jotka osoittavat, että Jeesus katsoo ulkokuoren alle.
15 Maljan, vadin tai rakennuksenkaan ulkopuoli ei paljasta kaikkea. Jerusalemin temppelin kauneus herätti Jeesuksen opetuslapsissa kunnioittavaa pelkoa, mutta temppelin sisäpuolella harjoitetun toiminnan vuoksi Jeesus sanoi sitä ”ryöstäjien luolaksi” (Markus 11:17; 13:1). Kristikunnan historia osoittaa, että sama, mikä piti paikkansa temppelistä, pitää paikkansa miljoonista kristityksi tunnustautuvistakin. Jeesus sanoi, että hän tuomitsisi jotkut, jotka tekevät ”voimatekoja” hänen nimessään, ”laittomuuden tekijöiksi” (Matteus 7:22, 23). Aivan vastakohtaisen lausunnon hän esitti leskestä, joka lahjoitti miltei merkityksettömän pienen rahasumman temppelin hyväksi: ”Tämä köyhä leski pudotti enemmän kuin kaikki nuo, jotka pudottivat rahaa lippaisiin, – – hän puutteestaan pudotti kaiken mitä hänellä oli, koko elämisensä.” (Markus 12:41–44.) Epäjohdonmukaisia tuomioitako? Ei ollenkaan. Kummassakin tilanteessa Jeesuksen suhtautuminen heijasti Jehovan näkökantaa (Johannes 8:16). Hän näki tekojen takana olevat vaikuttimet ja tuomitsi sen mukaisesti.
”Kullekin hänen oman kykynsä mukaan”
16. Miksei meidän tule aina vertailla toimintaamme jonkun toisen kristityn toimintaan?
16 Jos meillä on oikeat vaikuttimet, jatkuva vertailu ei ole tarpeen. Ei esimerkiksi kannata ryhtyä kilpailemaan jonkun toisen kristityn kanssa, niin että yrittäisi käyttää yhtä paljon aikaa sananpalvelukseen tai saavuttaa samanlaisia tuloksia saarnaamistyössä kuin hän. Jeesus käski sinun rakastaa Jehovaa koko sydämestäsi, mielestäsi, sielustasi ja voimastasi – ei jonkun toisen sydämestä, mielestä, sielusta tai voimasta. Kunkin kyvyt, voimat ja olosuhteet ovat erilaiset. Jos olosuhteesi sallivat, rakkaus saa sinut käyttämään paljon aikaa sananpalvelukseen – ehkäpä jopa kokoaikaisena tienraivaajajulistajana. Jos kamppailet jonkin sairauden kanssa, joudut käyttämään palvelukseen kenties vähemmän aikaa kuin haluaisit. Älä masennu. Uskollisuutta Jumalalle ei mitata tuntien perusteella. Kun sinulla on puhtaat vaikuttimet, sinulla on syytä iloon. Paavali kirjoitti: ”Koetelkoon hän, mitä hänen oma työnsä on, ja silloin hänellä on syytä riemuun vain itseensä katsoen eikä toiseen verraten.” (Galatalaisille 6:4.)
17. Kerro lyhyesti omin sanoin talenttivertaus.
17 Mietihän Jeesuksen talenttivertausta, joka on kerrottu Matteuksen 25:14–30:ssä. Eräs mies, joka oli matkustamaisillaan ulkomaille, kutsui orjansa ja jätti omaisuutensa heidän huostaansa. ”Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja vielä toiselle yhden, kullekin hänen oman kykynsä mukaan.” Mitä isäntä havaitsi, kun hän palasi selvittämään tilejä orjiensa kanssa? Orja, jolle oli annettu viisi talenttia, voitti viisi talenttia lisää. Samoin orja, jolle oli annettu kaksi talenttia, voitti kaksi talenttia lisää. Orja, jolle oli annettu yksi talentti, hautasi sen maahan eikä tehnyt mitään kartuttaakseen isäntänsä varallisuutta. Miten isäntä arvioi tilanteen?
18, 19. a) Miksei isäntä verrannut orjaa, jolle oli annettu kaksi talenttia, orjaan, jolle oli annettu viisi talenttia? b) Mitä talenttivertaus opettaa meille kiittämisestä ja vertailemisesta? c) Miksi kolmas orja sai epäsuotuisan tuomion?
18 Tarkastellaanpa ensin sitä, mitä tapahtui orjille, joista toiselle oli annettu viisi ja toiselle kaksi talenttia. Isäntä sanoi kummallekin orjalle: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen orja!” Olisiko hän sanonut näin orjalle, jolla oli viisi talenttia, jos tämä olisi voittanut vain kaksi talenttia lisää? Tuskinpa! Toisaalta hän ei sanonut orjalle, joka voitti kaksi talenttia: ”Miksi et voittanut viittä talenttia? Katsohan, miten paljon orjatoverisi voitti minulle!” Ei, sääliväinen isäntä, joka kuvasi Jeesusta, ei vertaillut. Hän määräsi talentit ”kullekin hänen oman kykynsä mukaan”, eikä hän odottanut takaisin yhtään enempää kuin kukin pystyi antamaan. Kumpikin orja sai samanlaiset kiitokset, sillä molemmat työskentelivät kokosieluisesti isäntänsä hyväksi. Me kaikki voimme oppia tästä.
19 Kolmatta orjaa ei tietenkään kiitetty. Hänet heitettiin ulkopuolelle pimeyteen. Koska hän oli saanut vain yhden talentin, hänen ei olisi odotettukaan olevan yhtä tuottelias kuin orjan, joka oli saanut viisi talenttia. Mutta hän ei edes yrittänyt! Hänen epäsuotuisa tuomionsa oli lopullinen, koska hänen sydämen asenteensa oli ”paha ja laiska”, mikä paljasti, että häneltä puuttui rakkautta isäntää kohtaan.
20. Miten Jehova suhtautuu rajoituksiimme?
20 Vaikka Jehova odottaa meidän kaikkien rakastavan häntä koko voimastamme, sydäntämme lämmittää kuitenkin kovasti se, että ”hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme; hän muistaa meidät tomuksi”! (Psalmit 103:14.) Sananlaskujen 21:2:ssa sanotaan, että ”Herra tutkii sydämet” – ei tilastoja. Hän ymmärtää kaikki rajoituksemme, joihin emme voi itse vaikuttaa, olivatpa ne taloudellisia, fyysisiä, tunneperäisiä tai muunlaisia (Jesaja 63:9). Samalla hän odottaa meidän hyödyntävän kaikkia meillä mahdollisesti olevia resursseja täysin määrin. Jehova on täydellinen, mutta hän ei ole täydellisyyden tavoittelija ollessaan tekemisissä epätäydellisten palvojiensa kanssa. Hän ei mene kohtuuttomuuksiin eivätkä hänen odotuksensa ole epärealistisia.
21. Jos palvelemme Jumalaa rakkaus vaikuttimenamme, millaisia hyviä tuloksia voidaan odottaa?
21 Jehovan rakastaminen koko sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme on ”paljon suuriarvoisempaa kuin kaikki kokonaispolttouhrit ja muut uhrit” (Markus 12:33). Jos meillä on rakkaus vaikuttimenamme, teemme silloin kaiken voitavamme Jumalan palveluksessa. Pietari kirjoitti, että jos jumalisia ominaisuuksia, myös rakkautta, ”on teissä ja pursuaa teistä, niin ne estävät teitä olemasta enempää toimettomia kuin hedelmättömiäkään Herramme Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen suhteen” (2. Pietarin kirje 1:8).
[Alaviitteet]
a Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran julkaisu.
Kertaukseksi
◻ Minkä pitäisi olla liikkeelle paneva voima palvellessamme Jumalaa?
◻ Miten Kristuksen rakkaus pakottaa meitä palvelemaan Jehovaa?
◻ Mihin sellaiseen fariseukset olivat keskittyneet, mitä meidän täytyy välttää?
◻ Miksi on epäviisasta jatkuvasti verrata palvelustamme jonkun toisen kristityn palvelukseen?
[Kuvat s. 16]
Ihmisten kyvyt, voimat ja olosuhteet ovat erilaiset