”Jumala rakastaa iloista antajaa”

JEHOVA on anteliaisuuden personoituma. Raamattu sanoo, että hän on ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” Antaja (Jaakobin kirje 1:17). Ajatellaanpa esimerkiksi, mitä Jumala on luonut. Hän teki ruoasta herkullista eikä mautonta, kukista värikkäitä eikä harmaita, auringonlaskuista näyttäviä eikä mitäänsanomattomia. Kaikki Jehovan luomisteoissa kertoo tosiaan hänen rakkaudestaan ja anteliaisuudestaan (Psalmit 19:1, 2; 139:14). Jehova on lisäksi iloinen Antaja. Hän nauttii hyvän tekemisestä palvelijoilleen (Psalmit 84:11; 149:4).

Israelilaisia käskettiin heijastamaan Jumalan anteliaisuutta ollessaan tekemisissä toistensa kanssa. ”Et saa paaduttaa sydäntäsi etkä sulkea kättäsi köyhältä veljeltäsi”, Mooses sanoi heille. ”Sinun tulee halukkaasti antaa hänelle, eikä sydämesi tule olla saita.” (5. Mooseksen kirja 15:7, 10.) Koska antamisen piti lähteä sydämestä, israelilaisten piti nauttia anteliaisuuden osoittamisesta.

Kristityille annettiin samanlainen neuvo. Jeesus sanoikin, että antaminen tuo onnellisuutta (Apostolien teot 20:35). Jeesuksen opetuslapset olivat esimerkillisiä iloisessa antamisessa. Raamatussa esimerkiksi kerrotaan, että Jerusalemissa ne, joista tuli uskovia, ”ryhtyivät myymään omaisuuttaan ja tavaroitaan ja jakelemaan niistä saatuja varoja kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi” (Apostolien teot 2:44, 45).

Myöhemmin nämä anteliaat juudealaiset kuitenkin köyhtyivät. Raamatussa ei kerrota, mikä sen varsinaisesti aiheutti. Jotkut oppineet arvelevat sen johtuneen nälänhädästä, joka mainitaan Apostolien tekojen 11:28, 29:ssä. Juudean kristityt olivat joka tapauksessa hyvin ahtaalla, ja Paavali halusi varmistaa, että heidän tarpeistaan huolehdittaisiin. Miten hän toimisi?

Keräys puutteenalaisten hyväksi

Paavali pestasi seurakuntia apuun aina Makedoniaa myöten ja järjesti keräyksen Juudean köyhien kristittyjen hyväksi. Hän kirjoitti korinttilaisille: ”Tehkää tekin sillä tavoin, kuin määräsin Galatian seurakunnille. Aina viikon ensimmäisenä päivänä pankoon kukin teistä kotonaan jotakin säästöön sen mukaan kuin hän menestyneekin.”a (1. Korinttilaisille 16:1, 2.)

Paavalin tarkoitus oli, että nämä varat toimitettaisiin nopeasti Jerusalemin veljille, mutta korinttilaiset noudattivat Paavalin ohjeita hitaasti. Miksi? Eivätkö he välittäneet Juudeassa asuvien veljiensä ahdingosta? Kyllä välittivät, sillä Paavali tiesi korinttilaisten olevan ”runsaat kaikessa: uskossa ja sanassa ja tiedossa ja kaikessa hartaudessa” (2. Korinttilaisille 8:7). Todennäköisesti heillä vain riitti hoitamista muissa hyvin tärkeissä asioissa, joita Paavali oli käsitellyt ensimmäisessä heille lähettämässään kirjeessä. Mutta tilanne Jerusalemissa oli nyt kiireellinen. Siksi Paavali otti asian esille toisessa kirjeessään korinttilaisille.

Vetoaminen anteliaisuuteen

Ensin Paavali kertoi korinttilaisille makedonialaisista, jotka olivat osoittaneet esimerkillistä vastakaikua avustushankkeelle. ”Erään suuren koetuksen aikana, ahdistuksen alaisuudessa”, hän kirjoitti, ”heidän ilonsa runsaus ja heidän syvä köyhyytensä panivat heidän anteliaisuutensa rikkauden uhkumaan.” Makedonialaisia ei tarvinnut patistella. Päinvastoin Paavali sanoi, että ”he omasta aloitteestaan anoivat meiltä jatkuvasti monin hartain pyynnöin huomaavaisen antamisen etua”. Makedonialaisten iloisen antamisen tekee vielä huomattavammaksi se, että he itse olivat, kuten muistamme, ”syvässä köyhyydessä”. (2. Korinttilaisille 8:2–4.)

Yrittikö Paavali herättää korinttilaisissa kilpailuhenkeä kehumalla makedonialaisia? Ei missään nimessä, sillä hän tiesi, ettei se ollut oikea tapa motivoida (Galatalaisille 6:4). Hän tiesi myös, ettei korinttilaisia tarvinnut kannustaa toimimaan oikein syyllistämällä. Sen sijaan hän luotti siihen, että korinttilaiset todella rakastivat juudealaisia veljiään ja halusivat antaa osansa avustushankkeeseen. Hän sanoi heille: ”Jo vuosi sitten panitte alulle sekä tekemisen että myös sen tahtomisen.” (2. Korinttilaisille 8:10.) Joissakin avustushankkeeseen liittyvissä asioissa olivat korinttilaiset itse olleetkin esimerkillisiä. ”Tunnen teidän alttiutenne, jonka vuoksi minä ylpeillen puhun teistä makedonialaisille”, Paavali sanoi heille ja lisäsi: ”Teidän palava intonne on innostanut heistä suurimman osan.” (2. Korinttilaisille 9:2.) Nyt korinttilaisten oli kuitenkin suunnattava intonsa ja alttiutensa toimintaan.

Tämän vuoksi Paavali sanoi heille: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Korinttilaisille 9:7.) Paavalin tarkoituksena ei siis ollut painostaa korinttilaisia, sillä ihminen voi tuskin olla iloinen antaja, jos hänet pakotetaan antamaan. Ilmeisesti Paavali oletti, että heillä oli jo oikea vaikutin, että kukin oli jo päättänyt antaa. Lisäksi Paavali sanoi heille: ”Jos alttius on ensin, se on erityisen otollista sen mukaan mitä jollakulla on, ei sen mukaan mitä jollakulla ei ole.” (2. Korinttilaisille 8:12.) Jos tosiaan ihmisellä on alttius – kun rakkaus panee hänet toimimaan – niin se, mitä hän tarjoaa, on otollista Jumalalle, näyttipä se kuinka pieneltä määrältä tahansa (vrt. Luukas 21:1–4).

Nykyajan iloisia antajia

Juudean kristittyjen hyväksi järjestetty avustushanke on erinomainen esimerkki meidän ajallemme. Jehovan todistajat ovat ryhtyneet maailmanlaajuiseen saarnaamiskampanjaan, jonka välityksellä ravitaan miljoonia hengellisesti nälkiintyneitä ihmisiä (Jesaja 65:13, 14). Näin he noudattavat Jeesuksen käskyä: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät – – ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20.)

Tämä ei ole mikään helppo tehtävä. Siihen sisältyy lähetyskotien ja yli sadan haaratoimiston ylläpitäminen kautta maailman. Siihen liittyy myös valtakunnansalien ja konventtisalien rakentaminen, jotta Jehovan palvojilla olisi kunnollisia paikkoja, joissa kokoontua ja rohkaista toisiaan (Heprealaisille 10:24, 25). Ajoittain Jehovan todistajat toimittavat myös hätäapua alueille, joilla luonnononnettomuudet ovat tehneet tuhojaan.

Ajattele lisäksi valtavia painokuluja. Joka viikko painetaan keskimäärin runsaat 22 miljoonaa Vartiotornia tai noin 20 miljoonaa Herätkää!-lehteä. Tämän säännöllisen hengellisen ravinnon lisäksi valmistetaan joka vuosi miljoonia kirjoja, kirjasia, äänikasetteja ja videoita.

Miten kaikkea tätä työtä tuetaan? Vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Niitä ei tehdä julkisuuden vuoksi eikä itsekkäistä vaikuttimista, vaan tosi palvonnan edistämiseksi. Siksi tämä antaminen tuo antajalleen onnellisuutta ja Jumalan siunauksen. (Malakia 3:10; Matteus 6:1–4.) Jopa Jehovan todistajien keskuudessa olevat lapset osoittavat olevansa auliita, iloisia antajia. Esimerkiksi kun nelivuotias Allison kuuli hurrikaanin tehneen tuhojaan eräässä osassa Yhdysvaltoja, hän lahjoitti kaksi dollaria. ”Minulla ei ole enempää säästölippaassani”, tyttö kirjoitti. ”Tiedän, että lapset menettivät kaikki lelunsa ja kirjansa ja nukkensa. Ehkä voitte ostaa tällä rahalla kirjan minun ikäiselleni pikkutytölle.” Kahdeksanvuotias Maclean-poika kirjoitti olevansa iloinen siitä, ettei kukaan veljistä kuollut tuossa myrskyssä. Hän jatkoi: ”Tienasin 17 dollaria myymällä isän kanssa pölykapseleita. Aioin ostaa niillä jotain, mutta sitten tulin ajatelleeksi veljiä.” (Ks. myös yllä olevaa tekstiruutua.)

Jehovan sydän todellakin iloitsee, kun hän näkee sekä nuorten että vanhojen panevan hänen Valtakuntansa edut ensi sijalle ’kunnioittamalla häntä kalleuksillaan’ (Sananlaskut 3:9, 10). Kukaan ei tietenkään voi rikastuttaa Jehovaa, sillä hän omistaa kaiken (1. Aikakirja 29:14–17). Mutta työn tukeminen on etuoikeus, joka tarjoaa Jehovan palvojalle tilaisuuden osoittaa rakkautensa häntä kohtaan. Olemme kiitollisia jokaiselle, jonka sydän on kehottanut häntä toimimaan näin.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 26]

Näin jotkut päättävät antaa lahjoitukset maailmanlaajuiseen työhön:

Monet panevat syrjään tai sisällyttävät talousarvioonsa summan vietäväksi lahjalaatikoihin, joissa on teksti ”Lahjoituksia maailmanlaajuiseen Valtakunnan työhön (Matteus 24:14)”. Seurakunnat lähettävät Suomessa nämä varat kuukausittain Jehovan todistajien Suomen-haaratoimistoon.

Myös omaisuutta, esimerkiksi kiinteistöjä, arvoesineitä ja arvopapereita, voidaan lahjoittaa. Näiden lahjoitusten yhteydessä pitäisi mainita selvästi, että ne ovat lahjoituksia.

Ehdolliset lahjoitukset:

Rahaa voidaan antaa Jehovan todistajat uskonnollisen yhdyskunnan haltuun siten, että lahjoittaja voi saada sitä takaisin tarpeen mukaan.

Vakuutukset:

Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta voidaan nimetä henkivakuutuksen edunsaajaksi. Kaikista sellaisista järjestelyistä pitäisi ilmoittaa haaratoimistoon.

Testamentit:

Omaisuutta tai rahaa voidaan testamentata Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle. Testamentti tai sen kopio tulisi lähettää haaratoimistoon.

Saadaksesi lisätietoja tai neuvoja näistä asioista kirjoita osoitteeseen Jehovan todistajat, PL 68, 01301 Vantaa.

Puhelin: (09) 825 885.

[Tekstiruutu s. 28]

Lapsetkin ovat iloisia antajia!

Haluan antaa teille tämän, niin että voitte tehdä meille lisää kirjoja. Sain rahaa säästöön, kun autoin isää. Kiitos paljon kaikesta kovasta työstänne. (Pamela, 7 vuotta)

Lähetän teille 6,85 dollaria uusien valtakunnansalien rakentamiseen. Ansaitsin sen tänä kesänä myymällä kadulla limonadia. (Selena, 6 vuotta)

Kasvatin kanan, josta sain kukon ja toisen kanan. Jälkimmäisen vihin Jehovalle. Siitä syntyi myöhemmin kolme kanaa, jotka myin. Annan tässä niistä saamani summan Jehovan työhön. (Thierry, 8 vuotta)

Tässä ovat kaikki rahani! Käyttäkää ne viisaasti. Niissä oli säästämistä. Tässä on 21 dollaria. (Sarah, 10 vuotta)

Voitin ensimmäisen palkinnon eräässä koulutehtävässä, joten minun täytyi jatkaa piirikunnan kilpailuun. Voitin ensimmäisen palkinnon siinäkin ja sitten toisen palkinnon piirin loppukilpailussa. Palkintona oli näissä kaikissa rahaa. Halusin antaa osan noista rahoista Seuralle. Olen sitä mieltä, että voittoni perustui valmennukseen, jota olen saanut teokraattisessa palveluskoulussa. Minulla oli varma olo, kun esitin raporttini tuomarien edessä. (Kuudesluokkalainen Amber)

Haluaisin antaa teille tämän Jehovaa varten. Kysykää häneltä, mitä sillä voi tehdä. Hän tietää kaiken. (Karen, 6 vuotta)

[Kuvat s. 25]

Jehovan todistajien toimintaa tuetaan vapaaehtoisin lahjoituksin