”Etsi rauhaa ja pyri siihen”
”Suuri olkoon Jehova, joka saa iloa palvelijansa rauhasta.” – PSALMI 35:27, UM.
1. Millaisesta rauhasta saamme nauttia nykyään?
MILLAISTA iloa tässä jakautuneessa maailmassa tuottaakaan se, että saa olla rauhassa! Miten miellyttävää onkaan palvoa Jehovaa, ”itse rauhan Jumalaa”, ja saada osansa hänen ’rauhan liittonsa’ siunauksista! Miten virkistävää onkaan elämän paineiden keskellä tuntea ”Jumalan rauhaa, joka ylittää kaiken ajatuksen” ja kokea ’rauhan side’, joka yhdistää Jumalan kansaan kuuluvat, onpa heidän kansallisuutensa, kielensä, rotunsa tai yhteiskunnallinen taustansa mikä tahansa! – 1. Tessalonikalaisille 5:23; Hesekiel 37:26; Filippiläisille 4:7; Efesolaisille 4:3.
2, 3. a) Vaikka Jumalan kansa kokonaisuudessaan kestää, niin mitä voi tapahtua kristityille yksilöille? b) Mitä Raamattu kehottaa meitä tekemään?
2 Jehovan todistajina me arvostamme tätä rauhaa. Me emme kuitenkaan voi pitää sitä itsestään selvänä. Rauha ei säily automaattisesti vain siksi, että olemme kristillisen seurakunnan yhteydessä tai satumme kuulumaan kristittyyn perheeseen. Voideltu jäännös ja sen ”muihin lampaisiin” kuuluvat toverit kestävät yhtenä laumana loppuun saakka, mutta yksilöt voivat menettää rauhansa ja langeta pois. – Johannes 10:16; Matteus 24:13; Roomalaisille 11:22; 1. Korinttolaisille 10:12.
3 Apostoli Paavali varoitti omana aikanaan eläneitä voideltuja kristittyjä: ”Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä.” (Heprealaisille 3:12) Tämä varoitus soveltuu myös suureen joukkoon. Raamattu kehottaakin kristittyjä: ”Etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Jehovan silmät ovat kohdistettuina vanhurskaisiin ja hänen korvansa heidän rukoukseensa, mutta Jehovan kasvot ovat pahaa tekeviä vastaan.” – 1. Pietari 3:10–12; Psalmi 34:15, 16.
”Mielen kohdistaminen lihaan”
4. Mikä voisi rikkoa rauhamme Jumalan kanssa?
4 Mikä voi estää rauhaan pyrkimistämme? Paavali mainitsee yhden seikan sanoessaan: ”Mielen kohdistaminen lihaan merkitsee kuolemaa, mutta mielen kohdistaminen henkeen merkitsee elämää ja rauhaa, koska mielen kohdistaminen lihaan merkitsee vihollisuutta Jumalan kanssa.” (Roomalaisille 8:6, 7) ”Lihalla” Paavali tarkoittaa langennutta tilaamme epätäydellisinä ihmisinä, joilla on perittyjä syntisiä taipumuksia. Perään antaminen langenneen lihan taipumuksille tuhoaa rauhamme. Jos kristitty katumatta syyllistyy moraalittomuuteen, valehtelee, varastaa, käyttää huumeita tai jollakin muulla tavoin toimii Jumalan lakia vastaan, hän rikkoo rauhan, joka kerran vallitsi hänen ja Jehovan välillä. (Sananlaskut 15:8, 29; 1. Korinttolaisille 6:9, 10; Ilmestys 21:8) Lisäksi jos joku antaa aineellisten seikkojen tulla itselleen hengellisiä tärkeämmiksi, hänen rauhansa Jumalan kanssa joutuu vakavaan vaaraan. – Matteus 6:24; 1. Johannes 2:15–17.
5. Mitä rauhaan pyrkimiseen sisältyy?
5 Toisaalta Paavali sanoi: ”Mielen kohdistaminen henkeen merkitsee elämää ja rauhaa.” Rauha on osa hengen hedelmää, ja jos valmennamme sydäntämme arvostamaan hengellisiä asioita ja rukoilemme Jumalan henkeä avuksemme siinä, niin vältymme ”mielen kohdistamiselta lihaan”. (Galatalaisille 5:22–24) Pietarin 1. kirjeen 3:10–12:ssa rauha yhdistetään vanhurskauteen. (Roomalaisille 5:1) Pietari sanoi, että rauhaan pyrkimiseen sisältyy se, että ’kääntyy pois pahasta ja tekee hyvää’. Jumalan henki voi auttaa meitä ’pyrkimään vanhurskauteen’, ja näin säilyttämään rauhamme Jumalan kanssa. – 1. Timoteukselle 6:11, 12.
6. Mikä on yksi vanhinten vastuista seurakunnan rauhaa silmällä pitäen?
6 Seurakunnan vanhimmat pitävät rauhaan pyrkimistä hyvin tärkeänä asiana. Jos joku esimerkiksi yrittää tuoda seurakuntaan saastuttavia tapoja, vanhinten vastuuna on suojella seurakuntaa yrittämällä ojentaa synnintekijää. Jos hän ottaa ojennuksen vastaan, hän saa rauhansa takaisin. (Heprealaisille 12:11) Jos ei, niin hänet täytyy ehkä karkottaa seurakunnasta, jotta sen rauhaisa suhde Jehovaan voitaisiin säilyttää. – 1. Korinttolaisille 5:1–5.
Rauha veljiemme kanssa
7. Mistä sellaisesta Paavali varoittaa korinttolaisia, joka on ilmaus ’mielen kohdistamisesta lihaan’?
7 ’Mielen kohdistaminen lihaan’ voi tuhota paitsi rauhamme Jumalan kanssa, myös hyvän suhteemme toisiin kristittyihin. Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Te olette vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on mustasukkaisuutta ja riitaa, niin ettekö ole lihallisia ja ettekö vaella niin kuin ihmiset?” (1. Korinttolaisille 3:3) Mustasukkaisuus ja riita ovat rauhan vastakohta.
8. a) Mitä voi tapahtua sellaiselle, joka aiheuttaa mustasukkaisuutta ja riitaa seurakunnassa? b) Mistä rauhamme Jumalan kanssa riippuu?
8 Seurakunnan rauhan häiritseminen aiheuttamalla mustasukkaisuutta ja riitaa on hyvin vakava asia. Puhuessaan eräästä ominaisuudesta, joka hengen hedelmänä liittyy rauhaan, apostoli Johannes varoitti: ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’ ja kuitenkin vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.” (1. Johannes 4:20) Samoin jos joku aiheuttaa mustasukkaisuutta ja riitaa veljien keskuudessa, voiko hän todellisuudessa olla rauhassa Jumalan kanssa? Varmasti ei! Meitä kehotetaan: ”Iloitkaa jatkuvasti, pysykää kohdalleen palautuneina, pysykää lohdutettuina, ajatelkaa edelleenkin yhtäpitävästi, eläkää yhä rauhaisasti, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (2. Korinttolaisille 13:11) Jos me tosiaankin elämme jatkuvasti rauhaisasti toistemme kanssa, niin silloin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva kanssamme.
9. Mistä tiedämme, että kristityillä on joskus väärinymmärryksiä ja erimielisyyksiä?
9 Tämä ei merkitse sitä, ettei kristittyjen välillä olisi koskaan väärinymmärryksiä. Helluntaita seuranneina viikkoina nuoressa kristillisessä seurakunnassa oli erimielisyyttä päivittäisestä ruoan jakelusta. (Apostolien teot 6:1) Eräässä tilanteessa Paavalin ja Barnabaan välinen erimielisyys johti ”kiivaaseen suuttumuksen purkaukseen”. (Apostolien teot 15:39) Paavalin piti neuvoa Euodiaa ja Syntykeä, jotka epäilemättä olivat oivallisia ja innokkaita sisaria, ”olemaan samaa mieltä Herrassa”. (Filippiläisille 4:2) Ei ihme, että Jeesus esitti yksityiskohtaisia neuvoja siitä, miten ratkaista rauhan häiriöt kristittyjen välillä, ja tähdensi sen tärkeyttä, että sellaiset ongelmat hoidetaan ripeästi! (Matteus 5:23–25; 18:15–17) Hän ei olisi antanut tällaista neuvoa, jos hän ei olisi odottanut vaikeuksia seuraajiensa keskuudessa.
10. Millaisia tilanteita joskus herää seurakunnassa, ja minkä vastuun tämä asettaa kaikille asianosaisille?
10 Nykyään on siis täysin mahdollista, että joku voi loukkaantua toisen kristityn tahdittomasta sanasta tai yliolkaisesta käytöksestä. Jonkun luonteenpiirre voi kovasti ärsyttää jotakuta toista. Persoonallisuudet voivat törmätä vastakkain. Joku voi olla jyrkästi eri mieltä vanhinten päätöksen kanssa. Itse vanhimmistossa yksi vanhin voi olla hyvin lujatahtoinen ja yrittää määräillä muita vanhimpia. Vaikka tällaista tapahtuukin, meidän tulisi silti etsiä rauhaa ja pyrkiä siihen. On haastavaa käsitellä tällaiset ongelmat kristillisellä tavalla säilyttääksemme ”rauhan yhdistävän siteen”. – Efesolaisille 4:3.
11. Mitä apukeinoja Jehova on antanut meille voidaksemme pyrkiä rauhaan toistemme kanssa?
11 Raamattu sanoo: ”Suuri olkoon Jehova, joka saa iloa palvelijansa rauhasta.” (Psalmi 35:27, UM) Jehova tosiaan haluaa meidän olevan rauhassa. Siksi hän on antanut käytettäväksemme kaksi huomattavaa apukeinoa säilyttääksemme rauhan keskuudessamme ja hänen kanssaan. Toinen on pyhä henki, jonka hedelmä rauha on. Sen hedelmiä ovat myös muut rauhaan liittyvät ominaisuudet, kuten pitkämielisyys, huomaavaisuus, lempeys ja itsehillintä. (Galatalaisille 5:22, 23) Toinen apukeino on jumalallinen viisaus, josta luemme: ”Ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä.” – Jaakob 3:17, 18.
12. Mitä meidän tulisi tehdä, jos rauhamme veljiemme kanssa on häiriintynyt?
12 Siksi kun rauhamme toisten kanssa häiriintyy, meidän tulisi rukoilla ylhäältä tulevaa viisautta ilmaisemaan meille, miten toimia, ja meidän tulisi pyytää pyhää henkeä vahvistamaan meitä toimimaan niin kuin on oikein. (Luukas 11:13; Jaakob 1:5; 1. Johannes 3:22) Sitten me voimme sopusoinnussa rukouksemme kanssa etsiä opastusta jumalallisen viisauden lähteestä Raamatusta ja katsoa käytettävissämme olevasta raamatullisesta kirjallisuudesta neuvoja siitä, miten soveltaa Raamatun kirjoituksia. (2. Timoteukselle 3:16) Ehkä haluamme myös pyytää neuvoja seurakunnan vanhimmilta. Viimeinen askel olisi noudattaa saamiamme neuvoja. Jesajan 54:13 sanoo: ”Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.” Tässä annetaan ymmärtää, että rauhamme riippuu niiden asioiden soveltamisesta käytäntöön, joita Jehova opettaa meille.
”Onnellisia ovat rauhantekijät”
13, 14. a) Mihin Jeesuksen ilmaus ”rauhantekijät” viittaa? b) Miten voimme tulla rauhantekijöiksi?
13 Jeesus sanoi vuorisaarnassaan: ”Onnellisia ovat rauhantekijät, koska heitä tullaan kutsumaan ’Jumalan lapsiksi’.” (Matteus 5:9) Alkuperäisen kreikkalaisen sanan vastine ”rauhantekijät” ei tässä viittaa johonkuhun, joka on vain rauhallinen luonteeltaan. Rauhantekijä on taitava ennallistamaan rauhan, kun se häiriintyy. Mutta mikä vielä tärkeämpää, rauhantekijä pyrkii alun alkaen välttämään rauhan häiritsemistä. ’Rauha vallitsee hänen sydämessään.’ (Kolossalaisille 3:15) Jos Jumalan palvelijat pyrkivät olemaan rauhantekijöitä, niin ongelmat heidän välillään jäävät hyvin vähäisiksi.
14 Rauhantekijäksi tulemiseen sisältyy omien heikkouksiensa tajuaminen. Kristityllä voi esimerkiksi olla kiivas luonne, tai hän voi olla herkkä ja helposti loukkaantuva. Hänen tunteensa voivat paineen alaisena saada hänet unohtamaan Raamatun periaatteet. Tämä ei ole yllättävää, kun on kysymys epätäydellisistä ihmisistä. (Roomalaisille 7:21–23) Vihollisuudet, riita ja vihanpuuskat luetellaan kuitenkin lihan tekoina. (Galatalaisille 5:19–21) Jos havaitsemme itsessämme sellaisia taipumuksia – tai jos toiset kiinnittävät huomiotamme niihin – meidän tulisi rukoilla hartaasti ja jatkuvasti, että Jehovan henki kehittäisi meissä itsehillintää ja lempeyttä. Jokaisen tulisi tosiaankin pyrkiä kehittämään sellaisia ominaisuuksia osana uutta persoonallisuuttaan. – Efesolaisille 4:23, 24; Kolossalaisille 3:10, 15.
15. Miten ylhäältä tuleva viisaus on järjettömän itsepäisyyden vastakohta?
15 Toisinaan seurakuntaa tai vanhimmistoa häiritsee joku, joka on itsepäinen ja haluaa aina saada oman tahtonsa läpi. Kun on kysymys Jumalan laista, kristityn tulisi tosin ollakin lujatahtoinen, jopa järkähtämätön. Ja jos meillä mielestämme on jokin hyvä ajatus, joka voisi hyödyttää toisia, ei ole suinkaan väärin esittää ajatuksiamme suorapuheisesti, kunhan selitämme näkemyksemme perusteet. Mutta me emme halua olla niiden maailmallisten ihmisten kaltaisia, jotka ovat ”haluttomia mihinkään sopimukseen”. (2. Timoteukselle 3:1–4) Ylhäältä tuleva viisaus on rauhaisa ja järkevä. Niiden, joilla on tapana olla itsepäisen peräänantamattomia, tulisi noudattaa Paavalin filippiläisille antamaa neuvoa ’olla tekemättä mitään itsekeskeisyydestä’. – Filippiläisille 2:3.
16. Miten Paavalin Filippiläiskirjeessä esittämä neuvo auttaa meitä voittamaan itsekeskeisyyden?
16 Samassa kirjeessä Paavali kehottaa, että meidän tulisi ”vaatimattomin mielin” vilpittömästi ’katsoa, että toiset ovat meitä parempia’. Tämä on täysin vastakohtaista itsekeskeisyydelle. Kypsä kristitty ei ensiksi ajattele omien ajatustensa läpiviemistä, kasvojensa pelastamista tai oman asemansa ja arvovaltansa suojelemista. Sellainen olisi ristiriidassa Paavalin kehotuksen kanssa, ettei tule ’pitää silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneena vain omia asioitaan, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneena toisten asioita’. – Filippiläisille 2:4; 1. Pietari 5:2, 3, 6.
Rauhaisat sanat
17. Millainen kielen väärä käyttö voi häiritä seurakunnan rauhaa?
17 Ihminen, joka pyrkii rauhaan, on erityisen huolellinen kielensä käytössä. Jaakob varoittaa: ”Niin on kielikin pieni jäsen ja silti kerskailee suuria. Katso! Kuinka pieni tuli tarvitaankaan niin suuren metsän sytyttämiseen!” (Jaakob 3:5) Pahansuopa juoruaminen, toisten arvosteleminen heidän selkänsä takana, epäystävälliset ja karkeat sanat, nuriseminen ja valittaminen samoin kuin epärehellinen liehakointi henkilökohtaisen edun saamiseksi – kaikki nämä ovat lihan tekoja, jotka häiritsevät Jumalan kansan rauhaa. – 1. Korinttolaisille 10:10; 2. Korinttolaisille 12:20; 1. Timoteukselle 5:13; Juudas 16.
18. a) Kun on kysymys kielen tahattomasta väärinkäytöstä, niin miten jokaisen asianosaisen on oikein menetellä? b) Miten kypsät kristityt suhtautuvat, kun viha saa jonkun esittämään vahingollisia sanoja?
18 On kyllä totta, että Jaakob sanoi: ”Kieltä ei kukaan ihmisistä voi kesyttää.” (Jaakob 3:8) Kypsätkin kristityt sanovat joskus sellaista, mitä he jälkeenpäin vilpittömästi katuvat. Me kaikki toivomme, että toiset antavat meille anteeksi sellaiset erehdykset, kuten me annamme heille anteeksi. (Matteus 6:12) Joskus kiivas vihanpuuska voi saada ihmisen käyttämään vahingollisia sanoja. Rauhantekijä muistaa silloin, että ”leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan”. (Sananlaskut 15:1) Usein riittää se, että hän vetää syvään henkeä ja kieltäytyy vastaamasta vihaisiin sanoihin samalla mitalla. Kun tunteet ovat myöhemmin viilenneet, avarasydäminen rauhantekijä osaa sivuuttaa asiat, jotka on sanottu hetken kiivastuksessa. Ja nöyrä kristitty osaa pyytää anteeksi ja yrittää parantaa aiheuttamansa haavat. Kyky sanoa rehellisesti: ”Olen pahoillani” on osoitus moraalisesta voimasta.
19. Mitä opimme tavasta, jolla Paavali ja Jeesus antoivat neuvoja?
19 Kieltä on ehkä käytettävä toisten neuvomiseen. Paavali nuhteli julkisesti Pietaria, kun tämä toimi sopimattomasti Antiokiassa. Ja Jeesus esitti voimakkaita neuvoja seitsemälle seurakunnalle lähettämissään sanomissa. (Galatalaisille 2:11–14; Ilmestyksen luvut 2, 3) Näitä esimerkkejä tutkiessamme havaitsemme, ettei neuvon tulisi olla niin lempeä, että sen ydin ei mene perille. Jeesus ja Paavali eivät kuitenkaan olleet kovia tai julmia. He eivät neuvoessaan purkaneet omia turhautumiaan. He yrittivät aidosti auttaa veljiään. Jos neuvoja antava tajuaa, ettei hän pysty täysin hillitsemään kieltään, hän voi päättää olla hiljaa ja rauhoittua, ennen kuin hän sanoo mitään. Muutoin hän saattaa käyttää karkeita sanoja ja aiheuttaa pahemman ongelman kuin on se, jota hän yrittää korjata. – Sananlaskut 12:18.
20. Minkä tulisi hallita kaikkea, mitä sanomme veljillemme ja sisarillemme tai heistä?
20 Kuten jo mainitsimme, rauha ja rakkaus ovat hengen hedelminä läheisessä yhteydessä toisiinsa. Jos se, mitä sanomme veljillemme – tai heistä – heijastaa aina rakkauttamme heitä kohtaan, niin se edistää seurakunnan rauhaa. (Johannes 15:12, 13) Lausuntojemme täytyy olla ’miellyttäviä, suolalla höystettyjä’. (Kolossalaisille 4:6) Niiden tulisi olla ’hyvän makuisia’, vedota sydämeen. Jeesus neuvoi: ”Olkoon teillä suola itsessänne ja säilyttäkää rauha keskenänne.” – Markus 9:50.
”Tehkää kaikkenne”
21. Mikä ilmenee selvästi Jumalan kansasta sen viikoittaisissa kokouksissa ja konventtien aikana?
21 Psalmista kirjoitti: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!” (Psalmi 133:1) Me tosiaan nautimme saadessamme olla veljiemme kanssa, etenkin viikoittaisissa kokouksissamme ja konventeissa. Sellaisina aikoina rauhamme on ilmeinen ulkopuolisillekin.
22. a) Minkä valheellisen rauhan kansat pian luulevat saavuttaneensa, ja mihin se johtaa? b) Mihin todelliseen rauhaan Jumalan rauhan liitto johtaa?
22 Pian kansat luulevat saavuttaneensa rauhan ilman Jehovaa. Mutta kun he sanovat: ”Rauha ja turvallisuus!”, silloin äkillinen tuho kohtaa kaikkia niitä, jotka eivät ole rauhassa Jumalan kanssa. (1. Tessalonikalaisille 5:3) Sen jälkeen suuri Rauhanruhtinas ryhtyy parantamaan ihmiskuntaa niistä onnettomista tuloksista, jotka ihminen sai aikaan menettäessään alun perin rauhansa Jumalan kanssa. (Jesaja 9:5, 6; Ilmestys 22:1, 2) Silloin Jumalan rauhan liitto johtaa rauhaisiin oloihin kautta maailman. Maan pedotkin vapautuvat vihamielisyydestä. – Psalmi 37:10, 11; 72:3–7; Jesaja 11:1–9; Ilmestys 21:3, 4.
23. Mitä meidän tulisi nyt tehdä, jos arvostamme rauhaisan uuden maailman toivoa?
23 Miten loistavaa aikaa se tuleekaan olemaan! Odotatko sitä innokkaasti? Jos odotat, niin ’pyri rauhaan kaikkien kanssa’. Etsi rauhaa nyt veljiesi kanssa ja erityisesti Jehovan kanssa. Niin, ”koska odotatte näitä, niin tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja virheettömiä ja rauhassa”. – Heprealaisille 12:14; 2. Pietari 3:14.
Muistatko?
◻ Mikä voi järkyttää rauhaamme Jehovan kanssa?
◻ Millaisia väärinymmärryksiä voidaan joutua selvittämään seurakunnassa?
◻ Mitä apukeinoja Jehova on antanut meille voidaksemme etsiä rauhaa ja pyrkiä siihen?
◻ Mitkä lihalliset asenteet voivat häiritä seurakunnan rauhaa, ja miten voimme vastustaa niitä?
[Kuva s. 22]
Rauha on runsas Jehovan opettamien keskuudessa
[Kuva s. 24]
Miten miellyttävää onkaan ykseydessä palvelevien veljien rauha