Entä kolminaisuuden tueksi esitetyt raamatunkohdat?

JOIDENKIN raamatunkohtien sanotaan tukevan kolminaisuusoppia. Kun luemme sellaisia kohtia, meidän tulisi kuitenkin pitää mielessä, että Raamatun ja historian tarjoama todistusaineisto ei tue kolminaisuutta.

Mikä tahansa sen tueksi esitetty Raamatun maininta täytyy ymmärtää koko Raamatun yhdenmukaisen opetuksen valossa. Sellaisen kohdan todellinen merkitys selviää hyvin usein sitä ympäröivien jakeiden tekstiyhteydestä.

Kolme Yhdessä

TEOS New Catholic Encyclopedia esittää kolme sellaista kolminaisuuden puolesta esitettyä raamatunkohtaa, mutta myöntää samalla: ”Pyhän Kolminaisuuden oppia ei opeteta Vanhassa testamentissa. Uudessa testamentissa vanhimmat todisteet ovat Paavalin kirjeissä, varsinkin 2. Kor. 13:13:ssa [joissakin Raamatuissa jae 14] ja 1. Kor. 12:4–6:ssa. Evankeliumeista löytyy selvä todiste kolminaisuudesta vain Matt. 28:19:n kastekaavasta.”

Noissa jakeissa nuo kolme ”persoonaa” luetellaan Kirkkoraamatun mukaan seuraavasti. 2. Korinttolaiskirjeen 13:14 esittää ne yhdessä näin: ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” 1. Korinttolaiskirjeen 12:4–6 sanoo: ”Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.” Ja Matteuksen 28:19:sta voimme lukea: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

Sanovatko nuo jakeet, että Jumala, Kristus ja pyhä henki muodostavat kolmiyhteisen Jumalan, että nuo kolme ovat yhtä olemusta ja yhdenvertaiset voimassa ja iankaikkisuudessa? Eivät suinkaan, eivät sen enempää kuin kolmen henkilön, esimerkiksi Tomin, Pekan ja Harrin, nimien luetteleminen merkitsisi sitä, että nuo kolme ovat yksi.

McClintockin ja Strongin Cyclopedia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature (Raamatullisen, teologisen ja kirkollisen kirjallisuuden tietosanakirja) myöntää, että tällainen maininta ”osoittaa ainoastaan, että nuo kolme nimeltä mainittua subjektia ovat olemassa, – – mutta se ei sinänsä osoita, että kaikilla noilla kolmella olisi välttämättä jumalallinen luonto ja että niillä olisi yhdenvertainen jumalallinen kunnia.”

Vaikka tuo lähdeteos kannattaa kolminaisuutta, se sanoo 2. Korinttolaiskirjeen 13:13 (14):sta: ”Me emme voisi aiheellisesti tehdä sellaista johtopäätöstä, että niillä olisi yhdenvertainen valta tai sama luonto.” Ja Matteuksen 28:18–20:sta se sanoo: ”Sinänsä tämä kohta ei kuitenkaan ratkaisevasti todistaisi mainittujen kolmen subjektin persoonallisuutta enempää kuin niiden tasa-arvoisuutta tai jumalallisuuttakaan.”

Kun Jeesus kastettiin, samassa yhteydessä mainittiin Jumala, Jeesus ja pyhä henki. Jeesus ”näki Jumalan hengen tulevan kyyhkysen tavoin laskeutuen hänen päälleen”. (Matteus 3:16) Tässä ei kuitenkaan sanota, että nuo kolme ovat yksi. Aabraham, Iisak ja Jaakob mainitaan yhdessä lukuisia kertoja, mutta se ei merkitse sitä, että he ovat yksi. Pietari, Jaakob ja Johannes mainitaan yhdessä, mutta heidänkään tapauksessa se ei merkitse sitä, että he olisivat yksi. Lisäksi Jumalan henki laskeutui Jeesuksen päälle hänen kasteensa yhteydessä, mikä osoittaa, että Jeesusta ei ollut voideltu hengellä ennen tuota aikaa. Miten hän tämän valossa voisi olla osa kolminaisuutta, jossa hän olisi aina ollut yhtä pyhän hengen kanssa?

Eräs toinen kohta, jossa mainitaan nämä kolme yhdessä, löytyy joistakin vanhemmista raamatunkäännöksistä Johanneksen 1. kirjeen 5:7:stä. Raamatunoppineet kuitenkin tunnustavat, että näitä sanoja ei alun perin ollut Raamatussa vaan ne lisättiin paljon myöhemmin. Useimmat nykyaikaiset käännökset aivan oikein jättävät tämän väärennetyn kohdan pois.

Muut kolminaisuuden tueksi esitetyt kohdat koskevat vain kahden – itse Isän ja Jeesuksen – välistä suhdetta. Tarkastelkaamme niistä muutamia.

”Minä ja Isä olemme yhtä”

TÄTÄ Johanneksen 10:30:ssä olevaa kohtaa lainataan usein kolminaisuuden tueksi, vaikka siinä ei mainita mitään kolmatta persoonaa. Jeesus itse kuitenkin osoitti, mitä hän tarkoitti sillä, että hän on ”yhtä” Isän kanssa. Johanneksen 17:21, 22:ssa hän rukoili Jumalaa, että hänen opetuslapsensa ”olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, että hekin olisivat meidän yhteydessämme, – – jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä”. Rukoiliko Jeesus, että kaikki hänen opetuslapsensa tulisivat yhdeksi olemukseltaan, yhdeksi olennoksi? Ei, Jeesus ilmeisestikin rukoili, että he olisivat ykseydessä ajattelunsa ja päämääriensä suhteen, kuten hän ja Jumala olivat. – Ks. myös 1. Korinttolaisille 1:10.

Paavali sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 3:6, 8:ssa: ”Minä istutin, Apollos kasteli – –. Istuttaja ja kastelija taas ovat yhtä.” Paavali ei tarkoittanut, että hän ja Apollos olivat yksi persoona; sen sijaan hän tarkoitti, että heillä oli yhteinen päämäärä. Paavalin tässä käyttämä ”yhtä” vastaava kreikkalainen sana (hen) on neutrisuvussa, ja se tarkoittaa kirjaimellisesti ”yhtä (asiaa)” ja viittaa toiminnan ykseyteen. Jeesus käytti samaa sanaa Johanneksen 10:30:ssa kuvailemaan suhdettaan Isäänsä. Se on sama sana, jota Jeesus käytti myös Johanneksen 17:21, 22:ssa. Kun hän siis näissä kohdissa käytti sanaa ”yksi” (hen), hän puhui ykseydestä ajattelun ja päämäärien suhteen.

Jean Calvin (joka oli kolminaisuusopin kannattaja) sanoi Johanneksen 10:30:sta kirjassa Commentary on the Gospel According to John (Johanneksen evankeliumin selitys): ”Entisajan ihmiset käyttivät tätä kohtaa väärin todistaakseen, että Kristus on – – Isän kanssa samaa olemusta. Kristus ei näet tarkastele substanssin [olemuksen] ykseyttä vaan hänen ja Isän välistä yksimielisyyttä.”

Johanneksen 10:30:tä heti seuraavien jakeiden tekstiyhteydessä Jeesus perusteli painokkaasti, ettei hän sanoillaan väittänyt olevansa Jumala. Hän kysyi juutalaisilta, jotka olivat virheellisesti tehneet sellaisen johtopäätöksen ja halusivat kivittää hänet: ”Miksi te väitätte minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika? Isä on minut valinnut ja lähettänyt maailmaan.” (Johannes 10:31–36, UTN) Jeesus ei todellakaan väittänyt olevansa Poika-Jumala vaan Jumalan Poika.

”Tehden itsensä Jumalan vertaiseksi”?

TOINEN raamatunkohta, jota tarjotaan kolminaisuuden tueksi, on Johanneksen 5:18. Siinä sanotaan, että juutalaiset (kuten Johanneksen 10:31–36:ssa) halusivat surmata Jeesuksen, koska hän ”sanoi Jumalaa omaksi Isäkseen tehden itsensä Jumalan vertaiseksi”.

Mutta keiden mielestä Jeesus teki itsensä Jumalan vertaiseksi? Jeesus ei sanonut siten. Heti seuraavassa jakeessa (19) hän puolustautui tätä väärää syytöstä vastaan: ”Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’– – Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän.’” – KR.

Tällä Jeesus osoitti juutalaisille, ettei hän ollut Jumalan vertainen eikä siksi voisi toimia omasta aloitteestaan. Voisimmeko kuvitella, että sellainen, joka on yhdenvertainen Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, sanoisi, että hän ”ei voi itsestänsä mitään tehdä”? (Vrt. Daniel 4:31, 32.) On kiinnostavaa, että sekä Johanneksen 5:18:n että 10:30:n tekstiyhteyden mukaan Jeesus puolustautui sellaisten juutalaisten vääriä syytöksiä vastaan, jotka kolminaisuusopin kannattajien tavoin tekivät vääriä johtopäätöksiä!

”Jumalan vertainen”?

VUODELTA 1609 peräisin olevan katolisen Douay-käännöksen mukaan Filippiläiskirjeen 2:6:ssa sanotaan Jeesuksesta: ”Joka ei Jumalan muodossa ollessaan pitänyt ryöstönä Jumalan vertaisena olemista.” Englantilainen Kuningas Jaakon käännös (KJ) vuodelta 1611 esittää kohdan samalla tavoin. Jotkut käyttävät yhä edelleen joitakin sellaisia käännöksiä sen ajatuksen tueksi, että Jeesus oli Jumalan vertainen. Mutta pane merkille, miten jotkin muut käännökset kääntävät tämän jakeen:

1938: ”joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen”. – Kirkkoraamattu.

1972: ”Hän oli Jumalan kaltainen mutta ei pyrkinyt Jumalan veroiseksi.” – Uusi testamentti nykysuomeksi.

1976: ”Hänellä oli aina Jumalan luonto, mutta hän ei ajatellut, että hänen tulisi yrittää väkisin tulla Jumalan vertaiseksi.” – Today’s English Version.

1979: ”joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei harkinnut lainkaan anastusta, nimittäin sitä, että hänen tulisi olla Jumalan vertainen”. – Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös.

1985: ”Joka Jumalan muodossa ollessaan ei pitänyt Jumalan vertaisena olemista sellaisena, että hän tarttuisi siihen lujasti kiinni.” – The New Jerusalem Bible.

Mutta jotkut väittävät, että nämä täsmällisemmätkin käännökset viittaavat siihen, että 1) Jeesuksella oli jo yhdenvertaisuus, mutta että hän ei halunnut pitää siitä lujasti kiinni, tai että 2) hänen ei tarvinnut tarttua yhdenvertaisuuteen lujasti kiinni tai koettaa anastaa sitä, koska hänellä jo oli se.

Tämän johdosta Ralph Martin sanoo kirjassa The Epistle of Paul to the Philippians (Paavalin kirje filippiläisille) alkukreikasta: ”On kuitenkin kyseenalaista, voiko verbin merkitys muuttua sen todellisesta merkityksestä ’anastaa’, ’kaapata väkisin’ merkitykseen ’pitää lujasti kiinni’.” Myös The Expositor’s Greek Testament (Kreikankielisen Uuden testamentin selitys) sanoo: ”Me emme voi löytää ainoatakaan kohtaa, jossa sanalla ἁρπάζω [har·paʹzō] tai millään sen johdannaisella on merkitys ’pitää hallussaan’ tai ’säilyttää’. Sen merkitys näyttää poikkeuksetta olevan ’anastaa’, ’kaapata väkisin’. Ei ole siksi luvallista liukua sanan oikeasta merkityksestä ’koettaa anastaa’ toiseen, joka on täysin erilainen: ’pitää lujasti kiinni’.”

Edellisen perusteella on ilmeistä, että sellaisten käännösten kuin Douay-käännöksen ja Kuningas Jaakon käännöksen kääntäjät tinkivät säännöistä saadakseen tukea kolminaisuusopille. Filippiläiskirjeen 2:6:n kreikkalainen teksti ei missään tapauksessa sano, että Jeesus ajatteli olevan sopivaa olla Jumalan vertainen. Kun luemme tuon jakeen puolueettomasti, se osoittaa aivan päinvastoin, että Jeesus ei ajatellut sen olevan sopivaa.

Ympäröivien jakeiden tekstiyhteys (jakeet 3–5, 7, 8, KR) osoittaa selvästi, miten jae 6 tulee ymmärtää. Filippiläisiä kehotettiin: ”Että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne.” Paavali käyttää sitten Kristusta huomattavana esimerkkinä tästä asenteesta: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli.” Millainen ”mieli”? Sellainenko, ettei ’Jumalan vertaisena olemista pidettäisi ryöstönä’? Ei, sellainen olisi täysin vastoin Paavalin todistelun ydintä! Sen sijaan Jeesus, joka ’piti Jumalaa parempana kuin itseään’ ei koskaan ”katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen”, ”veroinen” (UTN), vaan sen sijaan hän ”nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti”.

Tässä ei varmastikaan puhuta mistään Kaikkivaltiaaseen Jumalaan kuuluvasta osasta. Siinä oli kyse Jeesuksesta Kristuksesta, joka valaisi täydellisesti Paavalin tässä esittämää ydinkohtaa – nimittäin sitä, kuinka tärkeää on olla nöyrä ja tottelevainen Ylempänsä ja Luojansa, Jehova Jumalan, edessä.

”Minä olen”

JOISSAKIN raamatunkäännöksissä, kuten esimerkiksi The Jerusalem Bible -käännöksessä, Jeesus sanoi Johanneksen 8:58:n mukaan: ”Ennen kuin Aabraham koskaan oli, Minä Olen.” Opettiko Jeesus, kuten kolminaisuusopin kannattajat väittävät, että hänet tunnettiin arvonimellä ”Minä Olen”? Ja merkitseekö tämä sitä, kuten he väittävät, että hän oli Raamatun heprealaisten kirjoitusten Jehova, sillä 2. Mooseksen kirjan 3:14:ssä sanotaan: ”Jumala vastasi Moosekselle: ’Minä olen se, joka minä olen’”?

2. Mooseksen kirjan 3:14:ssä ilmaisua ”Minä olen” käytetään Jumalan arvonimenä sen ilmaisemiseksi, että hän todella on olemassa ja toimisi lupauksensa mukaan. Tri J. H. Hertzin toimittama The Pentateuch and Haftorahs (Pentateukki ja haftarat) sanoo tästä ilmaisusta: ”Vankeudessa oleville israelilaisille sen merkitys olisi: ’Vaikka Hän ei ole vielä ilmaissut voimaansa teidän suhteenne, Hän tulee ilmaisemaan sen; Hän on iankaikkinen ja vapahtaa teidät varmasti.’ Useimmat nykyaikaiset käännökset noudattavat Rashia [ranskalaista Raamatun ja Talmudin kommentaattoria] kääntäessään [2. Mooseksen kirjan 3:14:ssä]: ’Minä tulen olemaan mikä minä tulen olemaan.’”

2. Mooseksen kirjan 3:14:ssä käytetty ilmaisu on aivan erilainen kuin se, jota käytetään Johanneksen 8:58:ssa. Jeesus ei käyttänyt tuota ilmaisua nimenä tai arvonimenä vaan selitti sen välityksellä olemassaoloaan ennen ihmiseksi tuloaan. Pane siksi merkille, miten jotkin muut raamatunkäännökset kääntävät Johanneksen 8:58:n:

1935: ”Minä olin olemassa ennen kuin Aabraham syntyi!” – J. M. P. Smith ja E. J. Goodspeed, The Bible – An American Translation.

1938: ”Ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.” – Kirkkoraamattu.

1972: ”Minä olin olemassa jo ennen kuin Aabraham syntyi!” – Uusi testamentti nykysuomeksi.

1979: ”Ennen kuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.” – Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös.

1981: ”Minä olin elossa ennen kuin Aabraham syntyi!” – The Simple English Bible.

Tässä käytetyn kreikkalaisen tekstin todellinen ajatus on siis se, että Jumalan luoma ”esikoinen”, Jeesus, oli ollut olemassa kauan ennen kuin Aabraham syntyi. – Kolossalaisille 1:15; Sananlaskut 8:22, 23, 30; Ilmestys 3:14.

Jälleen tekstiyhteys osoittaa, että tämä on oikea tapa ymmärtää nämä Jeesuksen sanat. Tällä kertaa juutalaiset halusivat kivittää Jeesuksen sen vuoksi, että tämä väitti ’nähneensä Aabrahamin’ vaikka, kuten he sanoivat, hän ei ollut vielä viisikymmenvuotias. (Jae 57) Jeesuksen oli luonnollista vastata kertomalla totuus siitä, minkä ikäinen hän on. Siksi hän tietysti kertoi heille, että hän oli ”olemassa jo ennen kuin Aabraham syntyi”. – Uusi testamentti nykysuomeksi.

”Sana oli Jumala”

JOHANNEKSEN 1:1 kuuluu Kirkkoraamatun mukaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Kolminaisuusopin kannattajat väittävät tämän merkitsevän sitä, että ”Sana” (kreikaksi ho loʹgos), joka tuli maan päälle Jeesuksena Kristuksena, oli itse Kaikkivaltias Jumala.

Huomaa kuitenkin, että jälleen tekstiyhteys luo perustan tuon kohdan oikealle ymmärtämiselle. Jakeessa sanotaan, että ”Sana oli Jumalan tykönä” (KR). (Kursivointi meidän.) Jos joku on toisen ”tykönä” eli ”luona” (UTN), hän ei voi olla sama kuin tuo toinen henkilö. Sopusoinnussa tämän kanssa jesuiitta Joseph A. Fitzmyerin toimittama Journal of Biblical Literature (Raamatullisen kirjallisuuden aikakauslehti) mainitsee, että jos Johanneksen 1:1:n loppuosa tulkittaisiin siten, että se käännettäisiin ”Jumalaksi” [isolla alkukirjaimella], se ”olisi silloin ristiriidassa edeltävän lauseen kanssa”, joka sanoo, että Sana oli Jumalan tykönä.

Pane myös merkille, miten muut käännökset kääntävät jakeen loppuosan:

1808: ”ja sana oli jumala”. – The New Testament in an Improved Version, Upon the Basis of Archbishop Newcome’s New Translation: With a Corrected Text.

1864: ”ja Sana oli jumala”. – Benjamin Wilson, The Emphatic Diaglott, rivienvälinen teksti.

1928: ”ja Sana oli jumalallinen olento”. – Maurice Goguel, La Bible du Centenaire, L’Evangile selon Jean.

1935: ”ja Sana oli jumalallinen”. – J. M. P. Smith ja E. J. Goodspeed, The Bible – An American Translation.

1946: ”ja Sana oli laadultaan jumala”. – Ludwig Thimme, Das Neue Testament.

1958: ”ja Sana oli jumala”. – James L. Tomanek, The New Testament.

1975: ”ja Sana oli jumala (tai: laadultaan jumala)”. – Siegfried Schulz, Das Evangelium nach Johannes.

1978: ”ja Logos oli laadultaan jumalallinen”. – Johannes Schneider, Das Evangelium nach Johannes.

1979: ”ja Sana oli jumala”. – Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös.

Kreikankielinen substantiivi the·osʹ (jumala) esiintyy Johanneksen 1:1:ssä kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran esiintyessään se viittaa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jonka luona Sana oli (”ja Sana [loʹgos] oli Jumalan [sanan the·osʹ eräs muoto] luona”). Ensimmäistä the·osʹ-sanaa edeltää sana ton, kreikan kielen määräisen artikkelin eräs muoto, joka viittaa nimenomaiseen yksilöön, tässä tapauksessa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan (”ja Sana oli [määräinen artikkeli] Jumalan luona”).

Mutta toisen the·osʹ-sanan edessä ei Johanneksen 1:1:ssä ole mitään artikkelia. Siksi kirjaimellinen käännös kuuluisi: ”ja Sana oli jumala”. Olemme huomanneet, että monet käännökset kääntävät tämän toisen the·osʹ-sanan (substantiivinen predikatiivi) kuitenkin ”jumalalliseksi” tai käyttävät ”jumala”-sanan edessä epämääräistä artikkelia. Millä valtuudella ne tekevät siten?

Koinee-kreikassa oli määräinen artikkeli mutta ei epämääräistä artikkelia. Siksi kun substantiivisen predikatiivin edellä ei ole määräistä artikkelia, predikatiivi voi asiayhteydestä riippuen olla epämääräinen.

Journal of Biblical Literature sanoo, että ”artikkelittomat verbiä edeltävät predikatiivit ovat merkitykseltään pääasiassa laatua ilmaisevia”. Kuten tuo julkaisu tuo esiin, tämä osoittaa, että loʹgos voidaan rinnastaa jumalaan. Se sanoo lisäksi Johanneksen 1:1:stä: ”Predikatiivin laadullinen merkitys on niin ilmeinen, ettei tätä substantiivia [the·osʹ] voida pitää määräisenä.”

Johanneksen 1:1 korostaa siis sitä Sanan ominaisuutta, että hän oli ”jumalallinen”, ”jumala”, mutta ei Kaikkivaltias Jumala. Tämä on sopusoinnussa muun Raamatun kanssa, joka osoittaa, että tässä ”Sanaksi” kutsuttu Jeesus oli Jumalan Puhemiehen tehtävässään tottelevainen alamainen, jonka häntä Korkeampi, Kaikkivaltias Jumala, oli lähettänyt maan päälle.

On monia muita Raamatun jakeita, joissa (mikäli niissä on samanlainen kreikkalainen lauserakenne) lähes kaikki sellaiset raamatunkääntäjät, joiden kielessä on epämääräinen artikkeli, käyttävät sitä yhdenmukaisesti. Esimerkiksi Markuksen 6:49:ssä (KJ) ei koinee-kreikkalaisessa tekstissä sanan ”henki” edessä ole epämääräistä artikkelia. Mutta lähes kaikki kääntäjät lisäävät sen, jotta käännös sopisi tekstiyhteyteen. Samalla tavoin, koska Johanneksen 1:1 osoittaa Sanan olleen Jumalan luona, hän itse ei voisi olla tuo Jumala, vaan sen sijaan hän oli ”jumala” tai ”jumalallinen”.

Teologi ja raamatunoppinut Joseph Henry Thayer, joka osallistui Amerikkalaisen standardikäännöksen kääntämiseen, sanoi: ”Logos oli jumalallinen, ei itse jumalallinen Olento.” Ja jesuiitta John L. McKenzie kirjoitti toimittamassaan Raamatun sanakirjassa: ”Joh. 1:1 tulisi täsmällisesti kääntää – – ’sana oli jumalallinen olento’.” – Dictionary of the Bible.

Vastoin kieliopin sääntöäkö?

JOTKUT kuitenkin väittävät, että sellaiset käännökset ovat vastoin erästä koinee-kreikan kieliopin sääntöä, jonka kreikan kielen oppinut E. C. Colwell esitti vuonna 1933. Hän väitti, että kreikan kielessä substantiivisen predikatiivin edessä ”on [määräinen] artikkeli, kun se seuraa verbiä; sen edessä ei ole [määräistä] artikkelia, jos se on ennen verbiä”. Tällä hän tarkoitti sitä, että verbiä edeltävän substantiivisen predikatiivin tulisi ymmärtää merkitsevän samaa kuin jos sen edessä olisi määräinen artikkeli. Johanneksen 1:1:ssä toisena esiintyvä substantiivi (the·osʹ), predikatiivi, on ennen verbiä: ”ja [the·osʹ] oli Sana”. Colwellin väitteen mukaan Johanneksen 1:1:n tulisi siis kuulua: ”ja Sana oli Jumala”.

Mutta tarkastellaanpa vain kahta esimerkkiä, jotka löytyvät Johanneksen 8:44:stä. Jeesus sanoo siinä Saatanasta: ”Hän oli tappaja alusta asti” ja ”hän on valehtelija”. Samoin kuin Johanneksen 1:1:ssä substantiiviset predikatiivit (”tappaja” ja ”valehtelija”) ovat kreikkalaisessa tekstissä ennen verbiä (”oli” ja ”on”). Kummankaan predikatiivin edessä ei ole epämääräistä artikkelia, koska sellaista ei koinee-kreikassa ollut, kuten ei suomessakaan. Mutta esimerkiksi useimmat englanninkieliset käännökset (myös engl. Uuden maailman käännös) käyttävät tässä epämääräistä artikkelia, koska kreikan kieliopin huomioon ottaminen ja tekstiyhteys vaativat sitä. – Ks. myös Markus 11:32; Johannes 4:19; 6:70; 9:17; 10:1; 12:6.

Colwellin täytyi substantiivisen predikatiivin suhteen myöntää tämä, sillä hän sanoi: ”Se on tässä paikassa epämääräinen vain, kun tekstiyhteys vaatii sitä.” Hänkin siis myöntää, että kun tekstiyhteys sitä vaatii, kääntäjät voivat tämänkaltaisessa lauserakenteessa panna substantiivin eteen epämääräisen artikkelin.

Vaatiiko Johanneksen 1:1:n tekstiyhteys epämääräistä artikkelia? Kyllä vaatii, jos sellainen artikkeli kielessä on, sillä Raamattu kokonaisuudessaan todistaa, että Jeesus ei ole Kaikkivaltias Jumala. Siksi sellaisissa tapauksissa tekstiyhteyden eikä Colwellin kiistanalaisen kielioppisäännön tulisi ohjata kääntäjää. Ja niiden monien käännösten perusteella, jotka panevat Johanneksen 1:1:een ja muihin paikkoihin epämääräisen artikkelin, on ilmeistä, että monet oppineet eivät ole tästä Colwellin esittämästä keinotekoisesta säännöstä samaa mieltä. Se ei perustu Jumalan sanaan.

Ei ristiriitaa

ONKO se, että Jeesusta Kristusta sanotaan ”jumalaksi”, ristiriidassa sen Raamatun opetuksen kanssa, että on vain yksi Jumala? Ei ole, sillä toisinaan Raamattu käyttää tätä ilmausta mahtavista luomuksista. Psalmissa 8:6 (UM) sanotaan: ”Lisäksi sinä teit hänet [ihmisen] hieman jumalankaltaisia [hepreaksi ’elo·himʹ, ts. enkeleitä] vähäisemmäksi.” Kun Jeesus puolustautui sitä juutalaisten syytöstä vastaan, että hän olisi väittänyt olevansa Jumala, hän kiinnitti huomiota siihen, että heidän lakinsa ”sanoo jumaliksi niitä [ts. ihmistuomareita], joille Jumalan sana tuli”. (Johannes 10:34, 35, KR; Psalmi 82:1–6) Myös Saatanaa sanotaan 2. Korinttolaiskirjeen 4:4:ssä ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”.

Jeesuksella on paljon korkeampi asema kuin enkeleillä, epätäydellisillä ihmisillä tai Saatanalla. Koska näistä puhutaan ”jumalina”, mahtavina, varmasti Jeesus voi olla ja on ”jumala”. Koska Jeesuksella on ainutlaatuinen asema suhteessa Jehovaan, hän on ”Väkevä Jumala”. – Johannes 1:1; Jesaja 9:5.

Mutta eikö ilmaus ”Väkevä Jumala” isoin alkukirjaimin kirjoitettuna osoita, että Jeesus on jollakin tavoin yhdenvertainen Jehova Jumalan kanssa? Ei suinkaan. Jesaja ennusti tämän vain olevan yksi niistä neljästä nimestä, joilla Jeesusta kutsutaan, ja siksi nuo nimet on kirjoitettu isoin alkukirjaimin. Ja vaikka Jeesusta sanotaankin ”Väkeväksi”, voi kuitenkin olla vain yksi ”Kaikkivaltias”. Jehova Jumalan kutsumisella ”Kaikkivaltiaaksi” ei olisi suurta merkitystä, ellei olisi muita, joita myös kutsuttaisiin jumaliksi mutta joiden asema on vähäisempi tai alhaisempi.

Bulletin of the John Rylands Library mainitsee, että vaikka sana the·osʹ viittaa Kristukseen sellaisissa raamatunkohdissa kuin Johanneksen 1:1:ssä, katolisen teologin Karl Rahnerin mukaan ”ei missään näistä paikoista ’theos’-sanaa käytetä sillä tavoin, että se samastaisi Jeesuksen häneen, joka muualla Uudessa testamentissa esitetään ’ho Theoksena’, toisin sanoen Kaikkivaltiaaseen Jumalaan”. Ja Bulletin lisää: ”Jos Uuden testamentin kirjoittajat olisivat pitäneet tärkeänä sitä, että uskovat olisivat tunnustaneet Jeesuksen olevan ’Jumala’, miten on selitettävissä, että tällainen muodollinen tunnustus puuttuu Uudesta testamentista lähes täysin?”

Mutta miten voidaan selittää apostoli Tuomaksen Jeesukselle esittämät sanat: ”Herrani ja Jumalani!”? (Johannes 20:28) Tuomakselle Jeesus oli kuin ”jumala”, varsinkin noissa ihmeellisissä olosuhteissa, jotka saivat hänet esittämään huudahduksensa. Jotkut raamatunoppineet ovat sitä mieltä, että Tuomas on yksinkertaisesti saattanut hämmästyksissään esittää tunneperäisen huudahduksen, joka sanottiin Jeesukselle mutta tarkoitettiin Jumalalle. Joka tapauksessa Tuomas ei ajatellut, että Jeesus oli Kaikkivaltias Jumala, sillä hän ja kaikki muut apostolit tiesivät, ettei Jeesus koskaan väittänyt olevansa Jumala vaan opetti, että Jehova yksin on ”ainoa tosi Jumala”. – Johannes 17:3.

Jälleen tekstiyhteys auttaa meitä ymmärtämään tämän. Muutamia päiviä aikaisemmin kuolleista herätetty Jeesus oli kehottanut Maria Magdaleenaa kertomaan opetuslapsille: ”Minä nousen minun Isäni ja teidän Isänne luo ja minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo.” (Johannes 20:17) Vaikka Jeesus oli jo herätetty kuolleista mahtavaksi henkiluomukseksi, Jehova oli yhä hänen Jumalansa. Jeesus puhui kirkastamisensa jälkeen Hänestä jatkuvasti sellaisena aina Raamatun viimeiseen kirjaan saakka. – Ilmestys 1:5, 6; 3:2, 12.

Johanneksen 20:31:ssä, vain kolme jaetta Tuomaksen esittämän huomautuksen jälkeen, Raamattu selventää tätä asiaa edelleen sanomalla: ”Nämä on kirjoitettu, jotta uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika”, ei että hän on Kaikkivaltias Jumala. Ja siinä tarkoitetaan ”Poikaa” kirjaimellisella tavalla, kuten kirjaimellisen isän ja pojan tapauksessa, ei jotakin kolmiyhteisen Jumalan salaperäistä osaa.

Oltava sopusoinnussa Raamatun kanssa

VÄITETÄÄN, että Raamatussa on monia muita kohtia, jotka tukevat kolminaisuusoppia. Mutta ne ovat samanlaisia kuin edellä käsitellyt siinä, että kun niitä tutkitaan huolellisesti, ne eivät todellisuudessa tue tuota oppia. Sellaiset raamatunkohdat vain valaisevat sitä, että kun tarkastellaan mitä tahansa kohtaa, jonka väitetään tukevan kolminaisuutta, täytyy kysyä: onko tulkinta sopusoinnussa sen koko Raamatun yhtenäisen opetuksen kanssa, että Jehova Jumala yksin on Korkein? Jos ei ole, silloin tuon tulkinnan täytyy olla väärä.

Meidän täytyy myös pitää mielessämme, ettei ainutkaan kolminaisuuden tueksi esitetyistä kohdista sano, että Jumala, Jeesus ja pyhä henki ovat yksi jossakin salaperäisessä Jumalassa. Raamatusta ei voida löytää ainuttakaan kohtaa, joka sanoisi, että nuo kaikki kolme ovat yhtä olemusta, yhdenvertaiset voimassa ja iankaikkisuudessa. Raamattu osoittaa johdonmukaisesti, että Kaikkivaltias Jumala, Jehova, yksin on Korkein, että Jeesus on hänen luomansa Poika ja että pyhä henki on Jumalan vaikuttava voima.

[Huomioteksti s. 24]

”Entisajan ihmiset käyttivät [Johanneksen 10:30:tä] väärin todistaakseen, että Kristus on – – Isän kanssa samaa olemusta.” – Jean Calvin, Commentary on the Gospel According to John

[Huomioteksti s. 27]

Jos joku on toisen ”luona”, hän ei voi olla myös tuo toinen henkilö

[Huomioteksti s. 28]

”Logos oli jumalallinen, ei itse jumalallinen Olento.” – Raamatunoppinut Joseph Henry Thayer

[Kuvat s. 24, 25]

Jeesus rukoili Jumalaa, että hänen opetuslapsensa ”olisivat kaikki yhtä” samoin kuin hän on Isänsä kanssa ”yhtä”

[Kuva s. 26]

Jeesus osoitti juutalaisille, ettei hän ollut Jumalan kanssa yhdenvertainen, sanomalla, ettei hän voisi ”itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän”

[Kuvat s. 29]

Koska Raamattu kutsuu ihmisiä, enkeleitä ja jopa Saatanaa ”jumaliksi”, mahtaviksi, heitä korkeampaa, Jeesusta taivaassa, voidaan oikein kutsua ”jumalaksi”