-
Etsi oikeaa seuraa!Vartiotorni 1960 | 1. toukokuuta
-
-
VÄÄRÄN SEURAN VÄLTTÄMINEN
4. a) Mikä voimakas neuvo on 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–18:ssa väärän seuran välttämisestä? b) Mikä oikea seura mainitaan?
4 Apostoli Paavali kirjoitti maailman pahuuden välttämisen ja Jumalan kansan seurassa olemisen yhteydessä: ”Älkää sitoko itseänne epäsuhtaisesti uskottomiin. Sillä mitä osallisuutta on vanhurskaudella ja laittomuudella keskenään? Tai mitä yhteistä on valolla pimeyden kanssa? . . . Tai mitä osuutta on uskovalla henkilöllä epäuskoisen kanssa? . . . Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala sanoi: ’Minä olen asuva heidän keskuudessaan ja vaeltava heidän joukossaan, ja minä olen oleva heidän Jumalansa, ja he tulevat olemaan minun kansani.’ ’”Lähtekää sen tähden ulos heidän joukostaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta saastaiseen”’, ’”niin minä otan teidät luokseni”.’ ’”Ja minä olen isä teille, ja te olette poikia ja tyttäriä minulle”, sanoo Jehova Kaikkivaltias.’” Huomaa toistuva kehotus väärän seuran välttämisestä: ”senkaltaisia karta”, ”lähtekää ulos heidän joukostaan”, ”erottautukaa” ja sitten ”minä otan teidät luokseni”. Uskottomien kanssa ei pidä olla mitään osallisuutta, yhteyttä eikä osuutta. Toisin sanoen: älä ole heidän seurassaan, mikäli aiot olla Jumalan seurassa! – 2. Kor. 6:14–18, Um; Hes. 37:27; Jes. 52:11; Hes. 20:41.
5, 6. a) Mitä tarkoitetaan ja mitä ei, kun neuvotaan välttämään väärää seuraa, ja miten tällainen seura voi vaikuttaa palvontaan? b) Mikä varhaiskristityille annettu neuvo painottaa tätä?
5 Tämä ei merkitse tietenkään sitä, että antautuneen kristityn pitäisi eristäytyä kaikesta yhteydestä nykyiseen asiainjärjestelmään. Hän joutuu työssään, jokapäiväisessä elämässään ja saarnaamisessaan kosketuksiin työnantajan, työtovereitten, liiketuttavien, omaisten, naapureitten ja muiden kanssa. Kaiken kosketuksen välttäminen merkitsisi melkein maan pinnalta poistumista. (1. Kor. 5:10) Mutta ’senkaltaisten karttaminen’, heidän seuransa välttäminen merkitsee, ettei pidä seuraa niiden kanssa, joiden ajatukset eivät ole sopusoinnussa Jumalan ajatusten kanssa, so. ettei osallistu heidän ajatuksiinsa ja käyttäytymistapaansa. Materialistismielisten ihmisten ajattelu ei ole sopusoinnussa Jumalan ajatusten kanssa. Vaikka nuo tuttavat eivät olisikaan epärehellisiä eivätkä moraalittomia, niin heidän ensimmäisenä halunaan ei ole Jehovan palvonta ja palvelus. Se, joka seurustelee säännöllisesti heidän kanssaan, ajattelee pian samalla tavalla kuin hekin. Jos mieli paljastetaan heidän ajatuksilleen, niin usko uuteen maailmaan heikkenee, into sammuu, nuhteettomuus murtuu ja omatunto turtuu, niin että tutkimista ja palvelusta koskeviin Jehovan vaatimuksiin ei suhtauduta vakavasti. Hyödylliset tutkimis- ja palvelustavat, mitkä on muodostettu, turmeltuvat. Apostoli Paavali piti silmällä tätä vaaraa varoittaessaan kristittyjä olemasta niiden seurassa, joilla ei ollut ylösnousemustoivoa eikä niin ollen todellista kannustinta oikeaan käyttäytymiseen. ”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’ Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta.” (1. Kor. 15:33, 34) Miksi osallistua niiden ajatuksiin, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta ja jotka eivät edes välitäkään siitä? – Fil. 3:18, 19.
6 On kuitenkin sellaisia, jotka luulevat voivansa sallia itselleen vapauden etsiä maailmallisten ystävien tai sukulaisten seuraa viihdytyksekseen. Mutta miten kristitty voisi ’panna pois vanhan ihmisensä, jonka mukaan hän ennen vaelsi’, ja ’pukea päälleen uuden ihmisen, joka on luotu Jumalan mukaan totuuden vanhurskaudessa’, jos hän pitää jatkuvasti seuraa niiden kanssa, joilla on yhä petollisia haluja? (Ef. 4:22–24) Päinvastoin, ”älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette vaikeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina . . . tutkikaa, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin.” (Ef. 5:7–11) Pietari neuvoi myös, ”ettette enää eläisi lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. . . . Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän kanssaan [eli kulje heidän seurassaan] samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.” Meidän tulee olla kuin muukalaisia ja tilapäisasukkaita tämän sukupolven käytöksen suhteen. – 1. Piet. 4:2–4; 2:11, 12.
-
-
Risti palvonnassaVartiotorni 1960 | 1. marraskuuta
-
-
Jeesus Kristus surmattiin pystysuoraan paaluun, missä ei ollut lainkaan poikkipuuta. Väärinkäsitys on johtunut suureksi osaksi eräistä Raamatun kääntäjistä, jotka käänsivät kreikkalaiset sanat staurós ja xylon ristiksi. Kristikunnan perinteellinen uskomus, että Kristus kuoli ristillä, on saattanut panna heidät tekemään näin. Sana staurós merkitsee pystysuoraa paalua, jota vastoin xylon merkitsee vain puuta. Staurós-sanan latinalaisen vastineen cruxin alkuperäinen merkitys on pelkästään puinen teloitusväline, mihin rikollinen naulataan tai ripustetaan. Se, että näiden sanojen alkuperäinen merkitys laajennettiin myöhemmin merkitsemään myös ristiä, ei todista, että Raamatun kirjoittajat tarkoittivat ristiä puhuessaan Jeesuksen surmaamisvälineestä. The Encyclopædia Britannica (Engl. tietosanakirja), 11. painos, sanoo: ”Lipsius ja toiset kirjailijat puhuvat yksinkertaisesta pystystä paalusta, mihin rikolliset sidottiin, ristinä, ja tällaisesta paalusta on käytetty nimeä crux simplex.” Tällaiseen yksinkertaiseen paaluun Jeesus ripustettiin kädet naulattuina hänen päänsä yläpuolelle.
Varhaiskristityt eivät pitäneet Kristuksen kidutuspaalua kristillisyyden pyhänä vertauskuvana. He eivät halunneet rikkoa Raamatun käskyä vastaan kunnioittamalla sitä. Heistä se oli vihattu kapine, mikä piti juutalaisen tavan mukaan haudata ja poistaa näkyvistä. Vasta kun nimikristillinen järjestö alkoi turmeltua omaksumalla pakanallisia uskomuksia, vertauskuvia ja tapoja, risti yhdistettiin kristillisyyteen. Vasta sitten nimikristillisyys noudatti vertauskuvien kunnioittamisen pakanallista tapaa.
Luopiokristityt omaksuivat yleisen pakanallisen elämän vertauskuvan ja panivat sen näyttämään kristilliseltä väittämällä, että Kristus kuoli ristillä. ”The Encyclopædia Britannica sanoo, että ”risti oli egyptiläisissä kirkoissa elämän pakanallinen vertauskuva, minkä kristityt lainasivat ja tulkitsivat pakanallisella tavalla”. Epäkristillisellä ristillä ei ole mitään sijaa kristillisessä palvonnassa. Sen pitäminen pyhänä merkitsee tämän Raamatun käskyn rikkomista: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? . . . älkääkä saastaiseen koskeko.” – 2. Kor. 6:14, 17.
-
-
Lukijain kysymyksiäVartiotorni 1960 | 15. maaliskuuta
-
-
Lukijain kysymyksiä
● Sopiiko antautuneen kristityn seisoa, kun soitetaan kansallishymniä, vai ei? – R. S., U.S.A.
Kansallishymni on itse asiassa Jumalalle esitetty rukous jonkin Saatanan asiainjärjestelmään kuuluvan kansan puolesta, ja siinä pyydetään poikkeuksetta aineellista menestystä sekä pitkää ikää tuolle kansalle. Me emme voi Jeesusta Kristusta seuraavina kristittyinä rukoilla minkään Saatanan maailman osan eikä minkään siihen kuuluvan puolesta. (Joh. 17:9) Huomaa myös, että profeetta Jeremiaa, joka oli meidän asemaamme verrattavassa tilanteessa, kiellettiin ainakin kolme kertaa rukoilemasta kansansa puolesta. Katso Jeremian 7:16; 11:14; 14:11.
Me emme voi siis kristittyinä omantunnon tähden yhtyä kansallishymnin rukoileviin tunteisiin sellaisen asiainjärjestelmän puolesta, minkä Jehova Jumala on tuominnut tuhottavaksi. Emmekä me voi Raamatun mukaan myöskään puhua emmekä toimia sen sanojen mukaisesti, mitkä vaativat Jumalan siunausta maailman kansan sodille. Me emme kersku mistään maailman kansasta, vaan Jehovasta ja hänen Kuninkaastaan ja valtakunnastaan.
Tavan mukaan ilmaistaan yksimielisyys tämän laulun tunteitten kanssa pelkästään seisomalla. Eräät liittolaisten upseerit valottivat tätä seikkaa kieltäytymällä seisomasta, kun soitettiin Saksan kansallishymniä erään kerran toisen maailmansodan jälkeen. Koska kristitty ei ole sopusoinnussa tämän vanhan maailman minkään kansallishymnin tunteitten kanssa, niin älköön hän antako toisille sellaista käsitystä, että hän on, nousemalla, kun sitä soitetaan tai lauletaan. Hän ei voi omantuntonsa takia menetellä näin sen maan kansallishymniä kohtaan, missä hän asuu, enempää kuin ne kolme heprealaistakaan saattoivat ryhtyä niihin erikoistoimenpiteisiin, joihin kuningas Nebukadnessar vaati heitä ryhtymään kuvapatsasta kohtaan. – Dan. 3:1–23.
Huomattakoon kumminkin, että on olemassa ero kansallishymnin aikana seisomisella ja koululasten vaatimisella seisomaan lipuntervehtimismenojen aikana. Sitä vastaan, että he seisovat tällaisissa tilaisuuksissa, ei näytä olevan sen enempää kuin sitäkään, että aikuiset seisovat, kun tuomari astuu oikeussaliin. Lipuntervehtimismenoihin kuuluvat tietyt käsien liikkeet ja suulliset vakuutukset. Vaikka lapsi kieltäytyy näistä, niin hän voi seisoa kunnioituksesta lippua ja niitä hyviä periaatteita kohtaan, joita se edustaa, mutta ei kumminkaan osallistua lipuntervehtimismenoihin.
-