17. a) Millainen tilanne kehittyi ensimmäisellä vuosisadalla Korintissa, ja miten Paavali neuvoi seurakuntaan kuuluvia hoitamaan asian? b) Miksi Paavalin kehotus oli käytännöllinen, ja miten voimme soveltaa sitä nykyään? (Ks. myös oikealla olevaa tekstiruutua.)

¹⁷ Meidän on helpompi tutkia itseämme tässä suhteessa, jos mietimme, mitä tapahtui noin vuonna 55 Korintissa. Eräs sikäläinen mies, joka oli ollut erotettuna seurakunnasta, puhdisti lopulta elämänsä. Mitä veljien piti tehdä? Tuliko heidän suhtautua epäluuloisesti hänen katumukseensa ja karttaa häntä edelleen? Päinvastoin, Paavali kehotti korinttilaisia: ”Teidän – – tulisi nyt huomaavaisesti antaa anteeksi ja lohduttaa häntä, jottei sellaisen miehen liiallinen murhe vain nielaisisi häntä. Siksi kehotan teitä vahvistamaan rakkautenne häneen.” (2. Korinttilaisille 2:7, 8.) Katuvat väärintekijät tuntevat usein erityisen herkästi häpeää ja epätoivoa. Siksi heille on tarpeellista vakuuttaa, että heidän uskonveljensä ja Jehova rakastavat heitä (Jeremia 31:3; Roomalaisille 1:12). Tämä on hyvin tärkeää. Miksi?

¹⁹ Jos he menisivät nyt toiseen äärimmäisyyteen ja kieltäytyisivät antamasta anteeksi katuvalle miehelle, Saatana pääsisi heistä voitolle toisella tavalla. Miten? Siten, että hän voisi käyttää hyväkseen heidän ankaruuttaan ja armottomuuttaan. Jos ”liiallinen murhe – – nielaisisi” katuvan syntisen – tai, kuten Today’s English Version sen kääntää, jos hän tulisi ”niin murheelliseksi, että luovuttaisi kokonaan” – niin miten raskaan vastuun vanhimmat kantaisivatkaan Jehovan edessä! (Vrt. Hesekiel 34:6; Jaakobin kirje 3:1.) Varoitettuaan seuraajiaan kompastuttamasta ”yhtä näistä pienistä” Jeesus sanoi siksi aiheellisesti: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne. Jos veljesi tekee synnin, anna hänelle nuhde, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.”a (Luukas 17:1–4.)