HAGAR

Saaran egyptiläinen palvelijatar; myöhemmin Abrahamin sivuvaimo ja Ismaelin äiti. Kun Abraham (Abram) oli Egyptissä Kanaanin maassa vallinneen nälänhädän vuoksi, hän sai palvelijoita ja palvelijattaria, ja Hagarista tuli ehkä tuolloin Saaran palvelijatar. (1Mo 12:10, 16.)

Koska Saara (Saarai) pysyi hedelmättömänä, hän pyysi Abrahamia yhtymään Hagariin ja antoi Hagarin Abrahamille vaimoksi. Mutta tultuaan raskaaksi Hagar alkoi halveksia emäntäänsä niin paljon, että Saara valitti asiasta miehelleen. ”Niin Abram sanoi Saaraille: ’Katso! Palvelijattaresi on sinun vallassasi. Tee hänelle minkä hyväksi näet.’ Silloin Saarai nöyryytti häntä, niin että hän pakeni hänen luotaan.” (1Mo 16:1–6.) Jehovan enkeli tapasi Hagarin Surin tien varressa olevalta lähteeltä ja neuvoi häntä palaamaan emäntänsä luo ja nöyrtymään tämän käden alle. Lisäksi Hagarille kerrottiin, että Jehova lisäämällä lisäisi hänen siemenensä ja että hänelle syntyvää poikaa kutsuttaisiin Ismaeliksi. Abraham oli 86-vuotias, kun Ismael syntyi. (1Mo 16:7–16.)

Vuosia myöhemmin, Iisakin ollessa noin viisivuotias, Abraham laittoi ”Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot”, ja Saara huomasi, että Hagarin poika Ismael, joka oli tuolloin noin 19-vuotias, ”ilvehti”. Se ei ollut mitään viatonta lasten leikkiä. Kertomuksen seuraavan jakeen mukaan hän on saattanut pilkata Iisakia mm. perillisaseman tähden. Ismael ilmaisi näin jo varhain vihamielisiä luonteenpiirteitä, joita Jehovan enkeli ennusti hänen ilmaisevan (1Mo 16:12). Koska Saara oli ilmeisesti huolissaan oman poikansa Iisakin tulevaisuudesta, hän pyysi Abrahamia ajamaan pois Hagarin ja tämän pojan. Se ei miellyttänyt Abrahamia, mutta Jehovan ohjauksessa hän täytti vaimonsa toivomuksen. Varhain seuraavana aamuna hän lähetti Hagarin poikineen pois ja antoi hänelle leipää ja nahkaisen vesileilin. (1Mo 21:8–14.)

Hagar harhaili Beerseban erämaassa. ”Lopulta vesi loppui – – ja hän heitti lapsen erään pensaan alle.” Siinä, että Ismaelia sanotaan tässä ”lapseksi”, ei ole mitään anakronistista, sillä ”lapseksi” käännetty heprean sana jeʹled merkitsee myös ’nuorta miestä’, ja tuota vastinetta onkin käytetty 1. Mooseksen kirjan 4:23:ssa. Se että Ismael heitettiin erään pensaan alle, osoittaa kenties, että hän ei ollut kovin vahva teini-ikäisenä, vaikka hänestä ennustettiinkin tulevan ”ihmisenä kuin seepra” (1Mo 16:12). Hän on saattanut väsyä ensimmäisenä, niin että hän tarvitsi äitinsä tukea. Tämä on ymmärrettävää, koska noina aikoina naiset, varsinkin orjattaret, olivat tottuneet kantamaan raskaita taakkoja jokapäiväisissä askareissaan. Vähitellen nähtävästi myös Hagar uupui, jolloin hän ei enää voinut tukea Ismaelia vaan asetti hänet, ehkä hieman odottamatta, lähimmän pensaan varjoon. Hagar itse istuutui ”jousenkantaman päähän” (tavallinen hepreankielinen ilmaus etäisyydestä, jonka päähän jousiampujat asettivat yleensä maalitaulunsa) pojastaan. (1Mo 21:14–16.)

Silloin Jumalan enkeli huusi Hagarille ja sanoi, ettei hänen tarvitse pelätä ja että Ismaelista tehtäisiin suuri kansakunta. Lisäksi Jumala avasi Hagarin silmät, niin että hän näki vesikaivon, josta hän täytti nahkaleilin ja antoi pojalleen juotavaa. ”Jumala oli pojan kanssa”, ja aikanaan hänestä tuli jousiampuja ja ”hän asettui asumaan Paranin erämaahan”. Hagar hankki hänelle vaimon Egyptin maasta. (1Mo 21:17–21.)

Apostoli Paavalin mukaan Hagarilla oli osa vertauskuvallisessa näytelmässä, jossa hän edusti lihallista Israelin kansakuntaa; se oli sidoksissa Jehovaan Siinainvuorella asetetun lakiliiton välityksellä, joka tuotti ”lapsia orjuuteen”. Syntisen tilansa vuoksi kansakunta ei kyennyt täyttämään tuon liiton ehtoja. Sen alaisuudessa israelilaisista ei tullut vapaata kansaa vaan heidät tuomittiin kuoleman ansaitseviksi syntisiksi; he olivat siis orjia. (Joh 8:34; Ro 8:1–3.) Hagar vastasi Paavalin ajan Jerusalemia, sillä pääkaupunki Jerusalem edusti luonnollisen Israelin järjestöä, joka havaitsi olevansa orjuudessa lapsineen. Hengestä siinneet kristityt ovat kuitenkin ”ylhäällä olevan Jerusalemin”, Jumalan vertauskuvallisen vaimon, lapsia. Tuo Jerusalem ei ole koskaan ollut orjuudessa, kuten ei vapaa nainen Saarakaan ollut. Mutta niin kuin Ismael vainosi Iisakia, niin myös orjuudessa olevan Jerusalemin lapset vainosivat ”ylhäällä olevan Jerusalemin” lapsia, jotka Poika on vapauttanut. Hagar ja hänen poikansa ajettiin kuitenkin pois, mikä kuvaa sitä, että Jehova hylkäsi luonnollisen Israelin kansakuntana. (Ga 4:21–31; ks. myös Joh 8:31–40.)