Onko sinun henkilökohtainen mielipiteesi tärkein?
”UUSI jakauma kirkossa homopappien vuoksi”, kerrottiin sanomalehtiotsikossa. Uutistiedot jatkoivat paljastamalla edelleen vakavia erimielisyyksiä Englannin kirkossa homoseksuaalisiin pappeihin liittyvässä kysymyksessä.
”Kirkossa on paikka homoseksualisteille”, väitti pappi, joka on vastuussa kirkon papiston nimityksistä. Hänen mielestään homoseksualistilla, joka on ’rehellinen ja vastuuntuntoinen’ suhteessaan toiseen mieheen, on oikeus tulla vihityksi papiksi.
”Homoseksuaalisuutta harjoittavat papit ovat syntisiä ja heidän täytyy pyytää eroa virastaan.” Näin kuului erään kirkkoherran vastakkainen käsitys. Hän ajatteli, että pappien tulisi olla esimerkillisiä kaikessa moraalisessa käyttäytymisessään. – Sunday Times, Lontoo, 8. marraskuuta 1987.
Epäilemättä kumpikin näistä miehistä oli vakuuttunut siitä, että hänen mielipiteensä oli oikea. Mutta pitäisikö henkilökohtaisen mielipiteen olla lopullinen auktoriteetti silloin, kun on kysymys erittäin tärkeistä asioista? Ehkä sinun mielestäsi on näin ja kannatat sitä, että ”jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä”.
Harkitsehan kuitenkin näitä kahta Raamatun henkeytettyä muistutusta: ”Niinpä siis pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa ja mikä on rakentavaa toisillemme.” ”Mutta minä kehotan teitä, veljet, – – että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopeutuvasti yhteen liittyneitä samanmielisinä.” – Roomalaisille 14:19; 1. Korinttolaisille 1:10.
Entä jos sinusta kristittynä on vaikea olla samaa mieltä kristillisen seurakunnan kanssa jostain tärkeästä kysymyksestä? Miten käsittelisit asian niin, että ratkaisevan tärkeä rauha ja ykseys voitaisiin säilyttää seurakunnassa? – Matteus 5:9; 1. Pietari 3:11.
Ajattelepa kristillisessä seurakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla kehittynyttä tilannetta, jossa jotkut pitivät omaa henkilökohtaista mielipidettään kaikkein tärkeimpänä. Huomaa, mihin tämä lopulta johti ja kysy itseltäsi: ’Mitä minä olisin tehnyt, jos olisin ollut siellä?’
Ympärileikkaukseen liittyviä kysymyksiä
Vuonna 36 ympärileikkaamattomia pakanoita hyväksyttiin ensi kerran kristilliseen seurakuntaan. Vaikka Jumala oli valmistellut apostoli Pietaria tähän dramaattisen tärkeään tapahtumaan, hän ja hänen kanssaan olleet olivat hämmästyksissään nähdessään pyhää henkeä vuodatettavan ympärileikkaamattomille ihmisille. (Apostolien teot 10:1–16, 34–48) Monien muiden juutalaiskristittyjen oli vaikea ymmärtää tätä. Itse asiassa jotkut ”ympärileikkausta kannattavat” juutalaiskristityt arvostelivat Pietaria siksi, että hän seurusteli ympärileikkaamattomien kanssa. – Apostolien teot 11:2, 3.
Miksi nämä arvostelijat häiriintyivät? Koska miltei 2 000 vuoden ajan ympärileikkaus oli ollut merkkinä erikoissuhteesta Jumalaan. Kun Jehova Jumala käski Aabrahamia ympärileikkauttamaan kaikki huonekuntansa miespuoliset jäsenet, Hän sanoi: ”Se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän – – iankaikkiseksi liitoksi.” (1. Mooseksen kirja 17:10–13) Mutta useita vuosisatoja myöhemmin ympärileikkaus oli vieläkin erittäin tärkeä juutalaisille. Monet heistä ajattelivat, että ympärileikkaamattomuus merkitsi epäpuhtautta. (Jesaja 52:1) Heistä tuntui, että Jumalan pyhällä kansalla ei pitäisi olla mitään tekemistä epäpuhtaiden, ympärileikkaamattomien pakanoiden kanssa.
Vuonna 49 apostoli Paavali joutui vastatusten joidenkin näiden ”ympärileikkausta kannattavien” kanssa Syyrian Antiokiassa. Ensimmäisen lähetysmatkansa loppupuolella hän selosti siellä olevalle seurakunnalle, miten Jumala ”oli avannut [ympärileikkaamattomille] kansoille oven uskoon”. Hänelle oli selvää, että näiden kansojen ihmisten ei tarvitsisi ympärileikkauttaa itseään. Eräät Juudeasta tulleet miehet olivat kuitenkin eri mieltä. ”Ellette ympärileikkauta itseänne Mooseksen tavan mukaan, ette voi pelastua”, he väittivät. He ajattelivat, että ympärileikkaus oli ehdottoman välttämätön pelastukselle ja että kaikkien kristillisyyteen kääntyneiden pakanoiden täytyi ympärileikkauttaa itsensä. – Apostolien teot 14:26–15:1.
Asiaan liittyi voimakkaita tunteita. Epäilemättä he keräsivät vakuuttavia perusteita tukemaan omia mielipiteitään. Miten seurakunnan rauha ja ykseys säilytettiin? Sen jälkeen kun asiasta oli käyty useita keskusteluja, Antiokian seurakunta sopi ”niin, että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut heistä menisivät tämän kiistan johdosta apostolien ja vanhinten luo ylös Jerusalemiin”. (Apostolien teot 15:2) Kenellekään ei tullut mieleen, että näin vakavassa kysymyksessä jokaisella olisi oikeus omaan mielipiteeseensä. Näillä kristityillä oli kylliksi nöyryyttä ja he olivat riittävän uskollisia teokraattiselle järjestykselle halutakseen saada arvovaltaisen ratkaisun opetuksesta vastaavalta keskuselimeltään. – 1. Korinttolaisille 14:33, 40; Jaakob 3:17, 18; 1. Pietari 5:5, 6.
Tehty päätös
Apostolit ja Jerusalemin vanhimmat (joita ilmeisesti pidettiin varhaiskristillisen seurakunnan hallintoelimenä) tutkivat huolellisesti Raamatun henkeytettyjä kirjoituksia ja tarkastelivat sitä, miten pyhä henki oli ohjannut asioita kuluneiden 13 vuoden aikana. Mikä oli heidän päätöksensä? Ympärileikkaus ei ollut välttämätön edellytys pakanakäännynnäisten pelastukselle. (Apostolien teot 15:6–29) Tässä oli selkeä määräys henkilökohtaisten mielipiteiden tilalle.
Ne seurakunnat, jotka ottivat huomioon tämän ohjeen, ”lujittuivatkin jatkuvasti uskossa ja kasvoivat lukumääräisesti päivä päivältä”. (Apostolien teot 16:4, 5) Jotkut yksilöt eivät kuitenkaan hyväksyneet hallintoelimen päätöstä. He olivat yhä vakuuttuneita siitä, että heidän mielipiteensä oli oikea ja että Mooseksen lain noudattaminen oli olennaisen tärkeää pelastuksen saamiseksi. Mitä sinä olisit tehnyt? He levittivät vaarallista, jakavaa henkeä kristittyjen keskuudessa. Tarkastelehan apostoli Paavalin seuraavien 15 vuoden aikana antamia neuvoja, kun hän yritti suojella uskollisia kristittyjä niiden vaikutukselta, jotka jääräpäisesti pitivät kiinni omista mielipiteistään.
Galatia, Vähä-Aasia, v. 50–52. Kristittyjen saama vapaus, joka perustui Jeesuksen Kristuksen uhriin, vaarannettiin. Jotkut kristityt pelkäsivät juutalaisvihamiesten vainoa, ja se sai heidät yrittämään Mooseksen lain määräysten tyrkyttämistä kristityille tovereilleen. (Galatalaisille 6:12, 13) Apostoli Paavali muistutti opetuslapsia siitä, että ympärileikkauksen kaltaisten juutalaisten tapojen omaksuminen merkitsisi sitä, että he antaisivat ”sitoa itsensä jälleen orjuuden ikeeseen”. Koska he olivat syntisiä, kukaan heistä ei pystyisi pitämään Lakia täydellisesti, niinpä Laki tuomitsisi heidät, aivan samoin kuin se tuomitsi juutalaisetkin. Ainoastaan Jeesuksen uhri voisi puhdistaa ja pelastaa heidät. ”Jos teistä tulee ympärileikattuja [ja näin velvollisia noudattamaan koko Lakia]”, Paavali sanoi, ”niin Kristuksesta ei ole teille mitään hyötyä.” – Galatalaisille 5:1–4; Apostolien teot 15:8–11.
Korintto, Kreikka, v. 55. Kiistat ympärileikkauksesta jakoivat seurakunnan. Paavali tiesi, että ympärileikkaus itsessään ei ollut syntistä. Se oli ollut osa Jumalan täydellistä lakia. (Psalmi 19:8; Roomalaisille 7:12) Paavali oli jopa itse järjestänyt nuoren toverinsa Timoteuksen (jonka äiti oli juutalainen) ympärileikkauttamisen. Paavali toimi näin, ei siksi että se oli pakollista, vaan siksi että hän ei halunnut antaa juutalaisille mitään syytä kompastua hyvän uutisen tähden. (Apostolien teot 16:3) Hän kehotti kristittyjä välttämään repiviin väittelyihin sekaantumista. ”Kutsuttiinko joku ympärileikattuna?” hän kysyi. ”Älköön hän tulko ympärileikkaamattomaksi. Onko joku kutsuttu ympärileikkaamattomana? Älköön hän ympärileikkauttako itseään [ajatellen, että se oli ehdottoman välttämätöntä pelastukselle].” Oli tärkeää totella Jumalan selviä käskyjä, myös niitä, jotka esitettiin kristillisen seurakunnan kautta. – 1. Korinttolaisille 7:18–20; Heprealaisille 13:17.
Filippi, Kreikka, v. 60, 61. Ne, jotka ajattelivat juutalaisten lain yhä sitovan kristittyjä, jättivät jatkuvasti huomiotta selvän todisteen siitä, että Jehova siunasi kristillistä seurakuntaa, johon kuului nyt monia ympärileikkaamattomia uskovia. Ne, jotka puolsivat ympärileikkausta, aiheuttivat toisille hengellistä vahinkoa ajamalla läpi omia henkilökohtaisia mielipiteitään. Siksi apostoli Paavalin kielenkäyttö on nyt voimakkaampaa: ”Varokaa noita koiria [joita juutalaiset pitivät epäpuhtaina palvontamenojen kannalta], varokaa niitä, jotka saavat aikaan pahaa, varokaa lihan silpojia.” – Filippiläisille 3:2.
Kreeta, v. 61–64. Apostoli Paavali oli jättänyt Tiituksen valvomaan Kreetan kristittyjen työtä. On kiinnostavaa, että ei-juutalaista Tiitusta ei ollut pakotettu ympärileikkauttamaan itseään. (Galatalaisille 2:3) Paavali neuvoi nyt Tiitusta kohtelemaan lujalla kädellä totuuden vihollisia, joiksi nämä ympärileikkauksen kannattajat olivat tulleet. Heidät pitäisi jopa erottaa seurakunnasta, jos he itsepintaisesti jatkaisivat eripuraisuutta aiheuttavien henkilökohtaisten mielipiteidensä mainostamista. Hän puhui ”niskoittelevista, turhan puhujista ja mielen pettäjistä, varsinkin niistä, jotka pitävät kiinni ympärileikkauksesta”, ja jatkoi: ”On välttämätöntä sulkea heidän suunsa, koska juuri he mullistavat jatkuvasti kokonaisia huonekuntia opettamalla – – sellaista, mitä heidän ei pitäisi opettaa.” – Tiitukselle 1:10, 11; 3:10, 11; 1. Timoteukselle 1:3, 7.
Todella surulliset seuraukset! Nämä miehet olivat niin ylpeitä henkilökohtaisista mielipiteistään, että he hylkäsivät kristillisen seurakunnan ohjauksen, horjuttivat toisten uskoa ja tuhosivat hyvän suhteensa Jumalaan. – Vrt. 4. Mooseksen kirja 16:1–3, 12–14, 31–35.
Mitä sinä teet?
Voimmeko välttää saman virheen tekemistä nykyään? Kyllä, jos me ensinnäkin varmistaudumme siitä, ettei meidän henkilökohtainen mielipiteemme ole ristiriidassa Raamatun selvän opetuksen kanssa. Raamattu sanoo esimerkiksi homoseksuaalisuudesta: ”Eivät sukupuolisesti moraalittomat – – eivät homoseksuaalisuuteen syyllistyvät – – peri Jumalan valtakuntaa.” (1. Korinttolaisille 6:9, 10, New International Version) Silloin kun Raamatun ohjeet näyttävät meistä ehkä avoimilta erilaisille mielipiteille, meidän täytyy kuitenkin ilmaista samanlaista nöyrän vastaanottavaista asennetta kuin varhaiskristityt ilmaisivat ja hyväksyä Jumalan seurakunnan päätökset ja ohjeet. Lopuksi todettakoon, että sellaisillakin aloilla, joilla jokin asia ei ole Raamatun mukaan joko oikein tai väärin, vaan se on jätetty henkilökohtaisen ratkaisun varaan, meidän tulisi kunnioittaa suuresti rauhan säilyttämistä toisten kanssa ja olla sen vuoksi valmiita usein joustamaan.
Oletko halukas ilmentämään tuollaista henkeä? Jos olet, osoitat erinomaista tasapainoisuuden tajua tunnustamalla, että rauha ja ykseys ovat arvokkaampia kuin sinun henkilökohtainen mielipiteesi.