Kristillisyys leviää juutalaisten keskuudessa ensimmäisellä vuosisadalla

JERUSALEMISSA pidettiin tärkeä kokous vuoden 49 tienoilla. Johannes, Pietari ja Jeesuksen velipuoli Jaakob, ”jotka näyttivät olevan pylväitä” ensimmäisen vuosisadan seurakunnassa, olivat paikalla. Kaksi muuta nimeltä mainittua osallistujaa olivat apostoli Paavali ja hänen matkakumppaninsa Barnabas. Käsiteltävänä aiheena oli, miten jakaa laaja alue saarnaamistyötä varten. Paavali selitti: ”[He] ojensivat minulle ja Barnabaalle yhteisen osallisuuden oikean käden, jotta me menisimme kansakuntien keskuuteen, mutta he ympärileikattujen luo.” (Galatalaisille 2:1, 9.)a

Miten tämä sopimus pitäisi ymmärtää? Jaettiinko alue, jolla hyvä uutinen piti saarnata, juutalaisiin ja juutalaiskäännynnäisiin sekä ei-juutalaisiin? Vai jaettiinko alue pikemminkin maantieteellisesti? Saadaksemme selville todennäköisen vastauksen tarvitsemme hieman historiallista taustatietoa diasporasta, Palestiinan ulkopuolella asuneista juutalaisista.

Juutalainen maailma ensimmäisellä vuosisadalla

Kuinka paljon juutalaisia eli diasporassa ensimmäisellä vuosisadalla? Monet tutkijat näyttävät olevan samaa mieltä kuin teos Atlas of the Jewish World: ”Tarkkoja lukuja on vaikea saada selville, mutta kohtuullisen varma arvio on, että vähän ennen vuotta 70 Juudeassa oli kaksi ja puoli miljoonaa juutalaista ja muualla Rooman imperiumin alueella reilusti yli neljä miljoonaa. – – Juutalaiset muodostivat luultavasti noin kymmenesosan koko imperiumin väestöstä, ja siellä, missä heitä oli eniten, itäisten provinssien kaupungeissa, heitä on saattanut olla neljännes tai suurempikin osa asukkaista.”

Idän suurimmat keskittymät sijaitsivat Syyriassa, Vähässä-Aasiassa, Babyloniassa ja Egyptissä, kun taas Euroopassa oli pienempiä yhteisöjä. Joillakuilla tunnetuilla juutalaiskristityillä oli diasporatausta, muun muassa Barnabaalla, joka oli kotoisin Kyproksesta, Priscalla ja Aquilalla, jotka asuivat ensin Pontoksessa ja sitten Roomassa, Apolloksella, joka oli kotoisin Aleksandriasta, ja Paavalilla, joka oli Tarsoksesta (Apostolien teot 4:36; 18:2, 24; 22:3).

Diasporayhteisöillä oli monia siteitä kotimaahansa. Yksi oli vuotuinen Jerusalemin temppeliin lähetettävä vero, jonka välityksellä voitiin tukea temppelin toimintaa ja osallistua siellä suoritettavaan palvontaan. Tutkija John Barclay toteaa: ”On olemassa runsaasti todisteita siitä, että tämä raha, jota rikkaat täydensivät lisälahjoituksilla, kerättiin diasporayhteisöissä tunnontarkasti.”

Toinen yhdysside olivat ne kymmenettuhannet pyhiinvaeltajat, jotka matkustivat joka vuosi Jerusalemissa vietettäviin juhliin. Tätä valaisee se, mitä Apostolien tekojen 2:9–11:ssä kerrotaan vuoden 33 helluntaista. Juutalaisia pyhiinvaeltajia oli tullut Parthiasta, Meediasta, Elamista, Mesopotamiasta, Kappadokiasta, Pontoksesta, Aasiasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä, Libyasta, Roomasta, Kreetasta ja Arabiasta.

Jerusalemin temppelin johto piti yhteyttä diasporassa oleviin juutalaisiin kirjeitse. Gamalielin, Apostolien tekojen 5:34:ssä mainitun lainopettajan, tiedetään lähettäneen kirjeitä Babyloniaan ja muualle päin maailmaa. Kun apostoli Paavali saapui vankina Roomaan vuoden 59 paikkeilla, ”juutalaisten huomattavimmat miehet” sanoivat hänelle: ”Me emme ole saaneet sinusta kirjeitä Juudeasta, eikä kukaan tänne saapuneista veljistä ole kertonut tai puhunut sinusta mitään pahaa.” Tämä osoittaa, että kirjeitä ja raportteja lähetettiin usein kotimaasta Roomaan. (Apostolien teot 28:17, 21.)

Diasporajuutalaiset käyttivät Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikkalaista käännöstä, joka tunnettiin Septuagintana. Eräässä Raamatun tietosanakirjassa sanotaan: ”On todennäköistä, että LXX [Septuaginta] oli diasporajuutalaisten Raamattu, jota luettiin ja joka hyväksyttiin kaikkialla diasporassa.” (The Anchor Bible Dictionary.) Varhaiskristityt käyttivät opetustyössään laajalti tuota samaa käännöstä.

Jerusalemissa toiminut kristittyjen hallintoelin tunsi hyvin nämä olosuhteet. Hyvä uutinen oli saavuttanut diasporajuutalaiset jo Syyriassa ja kauempanakin, muun muassa Damaskoksessa ja Antiokiassa. (Apostolien teot 9:19, 20; 11:19; 15:23, 41; Galatalaisille 1:21.) Ne jotka olivat läsnä vuonna 49 pidetyssä kokouksessa, tekivät ilmeisesti suunnitelmia tulevaa työtä silmällä pitäen. Katsotaanpa, mitä Raamatussa kerrotaan kristillisyyden leviämisestä juutalaisten ja juutalaiskäännynnäisten keskuudessa.

Paavalin matkat ja diasporajuutalaiset

Apostoli Paavalin alkuperäinen tehtävämääräys oli kantaa Jeesuksen Kristuksen nimeä ”kansakunnille samoin kuin kuninkaille ja Israelin pojille” (Apostolien teot 9:15).b Jerusalemissa pidetyn kokouksen jälkeen Paavali pyrki edelleen tavoittamaan diasporajuutalaisia, missä ikinä hän matkustikin. (Ks. tekstiruutu, s. 14.) Tästä voidaan päätellä, että aluejako oli todennäköisesti maantieteellinen. Paavali ja Barnabas laajensivat lähetysaluettaan länteen päin, ja muut palvelivat Juudeassa ja suurten juutalaisyhteisöjen keskuudessa idässä.

Babylonia oli sitä ympäröivien Parthian, Meedian ja Elamin ohella toinen suuri keskittymä. Erään historioitsijan mukaan ”kaikilla alueilla Tigriin ja Eufratin tasangolla, Armeniasta Persianlahdelle, koilliseen Kaspianmerelle ja itään Meediaan, oli juutalaisyhteisöjä” (A History of the Jews in Babylonia). Tietosanakirja Encyclopaedia Judaica arvioi juutalaisten lukumääräksi 800000 tai enemmän. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt historioitsija Josefus kertoo, että kymmenettuhannet babylonialaiset juutalaiset matkustivat Jerusalemiin vuotuisiin juhliin.

Kastettiinko joitakuita Babylonin kaupungista lähteneitä pyhiinvaeltajia vuoden 33 helluntaina? Sitä ei tiedetä, mutta niiden joukossa, jotka kuulivat apostoli Pietaria tuona päivänä, oli kyllä Mesopotamian asukkaita (Apostolien teot 2:9). Se tiedetään, että apostoli Pietari oli Babylonissa noin vuosina 62–64. Hän kirjoitti siellä ollessaan ensimmäisen kirjeensä ja mahdollisesti myös toisen. (1. Pietarin kirje 5:13.) Babylonin ja sen suuren juutalaisväestön katsottiin selvästikin kuuluvan alueeseen, joka määrättiin Pietarille, Johannekselle ja Jaakobille Galatalaiskirjeessä mainitussa kokouksessa.