Usko – ominaisuus joka antaa voimaa

USKOSSA on valtavasti voimaa. Saatana haluaa tappaa meidät hengellisesti, mutta uskon ansiosta voimme ”sammuttaa kaikki Paholaisen palavat nuolet” (Ef. 6:16). Usko auttaa meitä myös selviytymään vuorenkaltaisista ongelmista. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos teillä on uskoa sinapinsiemenenkään verran, te sanotte tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyy.” (Matt. 17:20.) Koska tiedämme, että usko vahvistaa meitä hengellisesti, meidän on aiheellista pohtia seuraavia kysymyksiä: Mitä usko on? Miten asenteemme liittyy uskoon? Miten voimme vahvistaa uskoamme? Entä keihin meidän tulisi uskoa? (Room. 4:3.)

Usko on enemmän kuin sitä, että tunnustaa hengelliset tosiasiat. Jopa ”demonit uskovat – – [Jumalan olemassaoloon] ja vapisevat” (Jaak. 2:19). Mitä usko sitten on?

Raamatussa olevan määritelmän mukaan uskoon sisältyy kaksi puolta. Ensinnäkin ”usko on perusteltua luottamusta siihen, että se, mitä toivotaan, toteutuu” (Hepr. 11:1a). Usko saa ihmisen luottamaan lujasti siihen, että kaikki, mitä Jehova sanoo, on totta ja tulee täyttymään. Jehova muun muassa sanoi israelilaisille: ”Vain jos te voisitte rikkoa liittoni päivän kanssa ja liittoni yön kanssa ja estää päivää ja yötä tulemasta ajallaan, voitaisiin rikkoa liittoni palvelijani Daavidin kanssa.” (Jer. 33:20, 21.) Pelkäätkö joskus, että aurinko ei enää nouse eikä laske ja että päivän ja yön vaihtelu lakkaa? Jos et epäile fysiikan lakeja, joiden ansiosta maa pyörii akselinsa ympäri ja kiertää aurinkoa, sinun ei tarvitse epäillä myöskään sitä, että Luoja, näiden lakien laatija, pystyy täyttämään sanansa. (Jes. 55:10, 11; Matt. 5:18.)

Toiseksi usko on ”selvä osoitus siitä, mikä on todellista, vaikka sitä ei nähdä”. Uskon sanotaan olevan ”selvä osoitus” eli ”vakuuttava todiste” asioista, jotka ovat silmille näkymättömiä mutta kuitenkin todellisia. (Hepr. 11:1b, alav.) Kuvitellaan, että lapsi kysyy sinulta, mistä voi tietää, että ilmaa on olemassa. Et ole koskaan nähnyt ilmaa, mutta todennäköisesti auttaisit lasta miettimään todisteita sen olemassaolosta. Ehkä käyttäisit esimerkkinä hengitystä tai tuulen vaikutusta. Kun lapsi vakuuttuu näistä todisteista, hän hyväksyy sen, että on olemassa jotain, mitä hän ei voi nähdä. Vastaavasti usko perustuu vankkoihin todisteisiin. (Room. 1:20.)

Koska usko perustuu todisteisiin, ihmisen täytyy ensin hankkia tietoa, ”oppia tuntemaan totuus täsmällisesti” (1. Tim. 2:4). Se ei kuitenkaan vielä riitä. Apostoli Paavali puhui ”sydämestä lähtevästä uskosta” (Room. 10:10). Usko ei siis ole pelkkää pään tietoa. Siihen liittyy tärkeänä osana arvostus. Vain tällainen usko saa ihmisen toimimaan sopusoinnussa totuuden kanssa. (Jaak. 2:20.) Ihminen, joka ei sydämestään arvosta totuutta, voi hylätä vakuuttavatkin todisteet siksi, että hän on itsepintaisesti päättänyt pitää kiinni ennakkokäsityksistään tai haluaa puolustella syntisiä halujaan (2. Piet. 3:3, 4; Juud. 18). Raamatun aikoina monet näkivät ihmeitä, mutta silti kaikilla heistä ei ollut uskoa (4. Moos. 14:11; Joh. 12:37). Jumalan pyhä henki tuottaa uskoa vain niissä ihmisissä, jotka rakastavat valheen sijasta totuutta (Gal. 5:22; 2. Tess. 2:10, 11).

Yksi niistä Raamatun henkilöistä, joilla oli vahva usko, oli kuningas Daavid (Hepr. 11:32, 33). Kaikilla Daavidin perheessä ei kuitenkaan ollut yhtä lujaa uskoa kuin hänellä. Esimerkiksi Daavidin vanhimmalta veljeltä Eliabilta puuttui eräässä tilanteessa uskoa Jehovaan. Se näkyi siitä, että kun Goljat pilkkasi israelilaisia ja Daavid oli siitä harmissaan, Eliab moitti Daavidia. (1. Sam. 17:26–28.) Kellään ei ole uskoa syntyessään, eikä kukaan voi periä sitä vanhemmiltaan. Daavidin uskon täytyi siis johtua siitä, että hänellä itsellään oli läheinen suhde Jehovaan.

Psalmista 27 käy ilmi, millä tavalla Daavid hankki itselleen lujan uskon (jae 1). Daavid mietiskeli sitä, mitä hän oli menneisyydessä kokenut ja miten Jehova oli auttanut häntä pääsemään voitolle vastustajistaan (jakeet 2 ja 3). Hän arvosti syvästi Jehovan palvontaa varten tehtyjä järjestelyjä (jae 4). Daavid palvoi Jumalaa muiden israelilaisten kanssa pyhäkköteltassa (jae 6). Hän rukoili hartaasti Jehovaa (jakeet 7 ja 8). Daavid myös halusi saada Jehovalta opetusta (jae 11). Daavid piti uskoa niin tärkeänä ominaisuutena, että hän kysyi retorisesti: ”Missä olisin, jollen uskoisi?” (Jae 13.)

Voit saada samanlaisen vahvan uskon kuin Daavidilla oli, jos otat mallia psalmissa 27 kuvailluista asenteista ja tavoista. Usko perustuu täsmälliseen tietoon, joten mitä enemmän tutkit Raamattua ja siihen perustuvia julkaisuja, sitä helpompi sinun on kehittää tätä Jumalan hengen hedelmän piirrettä (Ps. 1:2, 3). Kun tutkit, muista myös mietiskellä. Mietiskely on kuin maaperä, josta arvostus kasvaa. Kun arvostuksesi Jehovaa kohtaan syvenee, halusi toimia uskosi mukaan voimistuu. Usko saa sinut käymään seurakunnan kokouksissa ja kertomaan toivostasi toisille (Hepr. 10:23–25). Uskon tekoihin kuuluu myös se, että ”rukoilet etkä koskaan luovuta” (Luuk. 18:1–8). Sinun on siis tärkeää ”rukoilla lakkaamatta” Jehovaa ja luottaa siihen, että hän huolehtii sinusta (1. Tess. 5:17; 1. Piet. 5:7). Usko saa aikaan tekoja, ja teot vuorostaan vahvistavat uskoa (Jaak. 2:22).

Jeesus sanoi kuolemaansa edeltävänä iltana opetuslapsilleen: ”Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun.” (Joh. 14:1.) Meidän täytyy siis uskoa Jehovan lisäksi myös Jeesukseen. Miten uskon Jeesukseen tulisi vaikuttaa elämäämme? Seuraavassa kolme tapaa.

Ensinnäkin muista, että lunnaat ovat Jumalan henkilökohtainen lahja sinulle. Apostoli Paavali sanoi: ”Elän sen uskon mukaan, joka minulla on Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja luovutti itsensä minun puolestani.” (Gal. 2:20.) Usko Jeesukseen saa sinut vakuuttumaan siitä, että lunnaat on maksettu sinun puolestasi, että niiden perusteella voit saada syntisi anteeksi, että ne antavat sinulle ikuisen elämän toivon ja että ne ovat painavin todiste Jumalan rakkaudesta sinua kohtaan (Room. 8:32, 38, 39; Ef. 1:7). Usko lunnaisiin antaa sinulle voimaa taistella syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita vastaan (2. Tess. 2:16, 17).

Toiseksi lähesty Jehovaa rukouksessa Jeesuksen uhrin perusteella. Lunnaiden ansiosta voimme rukoilla Jehovaa ”vapaasti puhuen, niin että saamme armoa ja ansaitsematonta hyvyyttä avuksemme oikeaan aikaan” (Hepr. 4:15, 16; 10:19–22). Rukous auttaa sinua vastustamaan syntiä päättäväisesti (Luuk. 22:40).

Kolmanneksi tottele Jeesusta. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä. Se, joka ei tottele Poikaa, ei näe elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään.” (Joh. 3:36.) Johannes asetti tässä uskon vastakohdaksi tottelemattomuuden. Osoitat siis uskosi Jeesukseen, kun tottelet häntä. Voit totella häntä noudattamalla ”Kristuksen lakia” eli kaikkia hänen opetuksiaan ja käskyjään (Gal. 6:2). Tottelet Jeesusta myös siten, että toimit niiden ohjeiden mukaan, joita hän antaa ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä (Matt. 24:45). Jeesuksen totteleminen antaa sinulle voimaa selviytyä jopa myrskyn kaltaisista ankarista vastoinkäymisistä (Luuk. 6:47, 48).

Eräs mies huudahti kerran Jeesukselle: ”Minä uskon! Auta minua siinä, missä tarvitsen uskoa!” (Mark. 9:24.) Tällä miehellä oli jonkin verran uskoa, mutta hän tunnusti vaatimattomasti, että hän tarvitsi sitä lisää. Me kaikki kohtaamme elämässämme tilanteita, joissa tarvitsemme hänen tavallaan lisää uskoa. Me kaikki voimme myös vahvistaa uskoamme. Kuten olemme tästä kirjoituksesta nähneet, uskomme Jehovaan vahvistuu, kun syvennämme arvostustamme häntä kohtaan tutkimalla Raamattua ja mietiskelemällä lukemaamme. Uskoamme vahvistaa myös se, että rukoilemme hellittämättä, kerromme toivostamme ja palvomme Jehovaa yhdessä toisten kristittyjen kanssa. Kun vahvistamme uskoamme, voimme saada suurimman mahdollisen palkinnon. Raamatussa kehotetaan: ”Rakkaat, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustalle – –, jotta pysyisitte Jumalan rakkaudessa.” (Juud. 20, 21.)