Isännän omaisuudesta huolehtiminen
1 Raamatun aikoina taloudenhoitajan asema oli suuri luottamustehtävä. Abraham antoi taloudenhoitajalleen tehtäväksi etsiä vaimo pojalleen Iisakille (1. Moos. 24:1–4). Tosiasiassa taloudenhoitajan vastuulla oli siis varmistaa, että Abrahamin sukuhaara jatkuisi. Melkoinen vastuu! Ei ihme, että apostoli Paavali sanoi: ”Taloudenhoitajilta odotetaan, että kukin todetaan uskolliseksi.” (1. Kor. 4:2.)
Kristillinen taloudenhoito
2 Joitakin kristillisen palveluksen piirteitä kuvaillaan Raamatussa taloudenhoidoksi. Esimerkiksi apostoli Paavali puhui efesolaisille ”Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden taloudenhoidosta, joka annettiin minulle teitä silmällä pitäen”. (Ef. 3:2; Kol. 1:25.) Hän piti tehtäväänsä viedä hyvä uutinen kansakunnille taloudenhoitona, joka hänen täytyi suorittaa uskollisesti (Apt. 9:15; 22:21). Apostoli Pietari kirjoitti voidelluille veljilleen: ”Olkaa vieraanvaraisia toisianne kohtaan napisematta. Siinä määrin kuin kukin on jotakin lahjaa saanut, käyttäkää sitä toistenne palvelemiseen Jumalan monenlaisilla tavoilla ilmaistun ansaitsemattoman hyvyyden hyvinä taloudenhoitajina.” (1. Piet. 4:9, 10; Hepr. 13:16.) Kaikki aineellinen, mitä nuo ensimmäisen vuosisadan kristityt omistivat, oli seurausta Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Siksi he olivat sen taloudenhoitajia ja heidän tuli käyttää sitä kristillisesti.
3 Nykyään Jehovan todistajat suhtautuvat asioihin samalla tavalla. He ovat vihkiytyneet Jehova Jumalalle ja pitävät kaikkea, mitä heillä on – elämäänsä, fyysisiä voimiaan, aineellista omaisuuttaan – ”Jumalan monenlaisilla tavoilla ilmaistun ansaitsemattoman hyvyyden” ilmauksena. Hyvinä taloudenhoitajina he tuntevat olevansa tilivelvollisia Jehova Jumalalle siitä, miten he käyttävät sitä, mitä heillä on. Lisäksi heille on uskottu tieto hyvästä uutisesta. Tämäkin on heidän haltuunsa annettua omaisuutta, jota he haluavat käyttää mahdollisimman hyvin: julistaa Jehovan nimen suuruutta ja auttaa toisia tuntemaan totuus. (Matt. 28:19, 20; 1. Tim. 2:3, 4; 2. Tim. 1:13, 14.)
4 Miten Jehovan todistajat kantavat vastuunsa taloudenhoitajina? Vuosiraportti osoittaa, että pelkästään viime vuonna he käyttivät maailmanlaajuisesti yli miljardi tuntia ”valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamiseen ja johtivat yli 4500000:ta Raamatun kotitutkistelua kiinnostuneille (Matt. 24:14). Heidän uskollisuutensa Jehovan taloudenhoitajina näkyi myös siitä, että he lahjoittivat anteliaasti varojaan maailmanlaajuisen työn tukemiseen ja paikallisten valtakunnansalien ylläpitoon, huolehtivat vieraanvaraisesti matkavalvojista ja muista sekä osoittivat poikkeuksellista huomaavaisuutta suuressa avuntarpeessa oleville, esimerkiksi aseellisten selkkausten uhreille. Ryhmänä tosi kristityt huolehtivat hyvin Isännän omaisuudesta.
”Uskollinen taloudenhoitaja, se ymmärtäväinen”
5 Taloudenhoidosta voidaan puhua paitsi yksilöiden myös järjestön ollessa kyseessä. Jeesus käytti maan päällä olevasta voideltujen kristittyjen seurakunnasta nimitystä ”uskollinen taloudenhoitaja, se ymmärtäväinen” (Luuk. 12:42). Tämän ”uskollisen taloudenhoitajan” vastuulla on jakaa ”ruokamäärät” ja ottaa johto hyvän uutisen kansainvälisessä saarnaamistyössä (Ilm. 12:17). Tähän liittyy se, että Jumala on antanut uskolliselle taloudenhoitajaluokalle, jota hallintoelin edustaa, vastuun käyttää oikein aineellisia ja hengellisiä ”talenttejaan” (Matt. 25:15). ”Uskollisen taloudenhoitajan” esimerkin mukaisesti haaratoimistokomiteat pyrkivät kaikin tavoin siihen, että kaikki lahjoitukset käytetään vastuuntuntoisesti Valtakunnan etujen edistämiseen. Kaikki lahjoitukset annetaan luottavaisin mielin, ja ”uskollinen taloudenhoitaja, se ymmärtäväinen”, vastaa siitä, että ne kohdistuvat siihen, mihin ne on osoitettu, ja että ne käytetään viisaasti, taloudellisesti ja tehokkaasti.
6 Esimerkki lahjoitusten viisaasta käytöstä on se, miten Jehovan todistajien painotoiminta on kasvanut 1900-luvulla. Raamattujen ja raamatullisen kirjallisuuden – lehtien, kirjojen, kirjasten, traktaattien ja Valtakunnan Uutisten – levittämisellä on ollut merkittävä osa ”hyvän uutisen” eteenpäin viemisessä näinä ”viimeisinä päivinä” (Mark. 13:10; 2. Tim. 3:1). Ja Vartiotorni-lehti on ollut pääväline, kun ”Jumalan huonekunnalle” ja heidän tovereilleen, ”muiden lampaiden” ”suurelle joukolle”, on jaettu ”heidän ruokansa oikeaan aikaan” (Matt. 24:45; Ef. 2:19; Ilm. 7:9; Joh. 10:16).
7 Aluksi kaikki Jehovan todistajien julkaisut valmistettiin kaupallisissa kirjapainoissa. Mutta 1920-luvulla tultiin siihen tulokseen, että Jehovan palvelijoiden olisi tehokkaampaa ja hengellisesti hyödyllisempää painaa julkaisunsa itse. Painotoiminta alkoi pienimuotoisena vuonna 1920 Brooklynissa New Yorkissa mutta paisui hiljakseen valtaviin mittoihin. Vuonna 1967 painotilat käsittivät neljä korttelia. Painaminen oli aloitettu myös joissakin muissa maissa, mutta useimmissa niistä toinen maailmansota oli keskeyttänyt sen.
8 Vaikka painotoiminta laajeni laajenemistaan Yhdysvalloissa, se ei kuitenkaan riittänyt täyttämään koko maailman tarvetta. Siksi painotoiminta aloitettiin tai se oli jo käynnissä sodanjälkeisinä vuosina monissa muissa maissa, muun muassa Englannissa, Etelä-Afrikassa, Kanadassa, Kreikassa, Länsi-Saksassa, Suomessa, Sveitsissä ja Tanskassa. Joukkoon olivat 1970-luvun alkuun mennessä liittyneet Australia, Brasilia, Filippiinit, Ghana, Japani ja Nigeria. Joissakin näistä maista valmistettiin myös sidottuja kirjoja. Varhain 1970-luvulla Gileadissa olleille lähetystyöntekijöille opetettiin painamista ja heitä lähetettiin joihinkin näistä maista auttamaan paikallisia veljiä painotyössä.
9 Niiden maiden määrä, joissa painettiin lehtiä, nousi 1980-luvulla enimmillään 51:een.a Kaikki tämä osoittautui erinomaiseksi tavaksi käyttää Isännän omaisuutta! Se oli vankka osoitus Valtakunnan työn kasvusta! Ja se oli myös voimakas todiste niiden miljoonien yksittäisten Jehovan todistajien anteliaasta tuesta, jotka ’kunnioittivat Jehovaa kalleuksillaan’! (Sananl. 3:9.) Siten he osoittautuivat kaiken sen hyviksi taloudenhoitajiksi, jolla Jehova oli heitä eri tavoin siunannut.
Painopiste muuttuu
10 Painotekniikka eteni pitkin harppauksin 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella, ja Jehovan todistajat ottivat käyttöön uudempia painomenetelmiä. Aiemmin he olivat käyttäneet tavanomaisia kohopainokoneita. Tilanne muuttui vähitellen, kun siirryttiin uudenaikaisempaan offsetmenetelmään. Sen vuoksi nyt voidaan tuottaa kauniita julkaisuja, joissa on nelivärikuvia, kun vanhalla kohopainotekniikalla saatiin vain kaksivärisiä kuvia (musta ja jokin toinen väri). Lisäksi tietokonetekniikka muutti koko painotöiden esivalmisteluvaiheen. Jehovan todistajat kehittivät tietokonepohjaisen valoladontajärjestelmän (MEPS), joka auttaa siinä, että julkaisuja voidaan nyt painaa yli 370 kielellä. Mikään kaupallinen ohjelma ei pysty käsittelemään yhtä montaa kieltä kuin MEPS.
11 MEPS-tietokonejärjestelmän ja eräiden muiden keksintöjen, kuten sähköpostin, ansiosta saavutettiin eräs toinen suuri etu ruoan tuottamisessa oikeaan aikaan. Aikaisemmin, kun käytettiin vanhaa tekniikkaa, muunkielisten lehtien aineisto ilmestyi useita kuukausia tai jopa vuoden englantilaisen jälkeen. Nyt Vartiotorni ilmestyy samanaikaisesti 115:llä eri kielellä ja Herätkää! 62:lla. Tämä merkitsee sitä, että kautta maailman yli 95 prosenttia niistä, jotka käyvät Jehovan todistajien viikoittaisissa Vartiotornin tutkisteluissa, tarkastelevat samaa aineistoa samaan aikaan. Mikä siunaus tämä onkaan! Oli varmasti Isännän omaisuuden hyvää käyttämistä sijoittaa varoja kaikkeen tähän uuteen tekniikkaan!
Asioita tarpeen järjestää eri tavalla
12 Näiden uusien menetelmien vuoksi Jehovan todistajien maailmanlaajuinen painotoiminta piti järjestää eri tavalla. Rullaoffsetkoneet ovat paljon nopeampia mutta myös paljon kalliimpia kuin vanhat kohopainokoneet. Vaikka painotoimintaan liittyviä töitä, kuten kirjoittamista, kääntämistä, kuvitusta ja kuvankäsittelyä, helpottavat tietokonejärjestelmät tarjoavat vanhoihin menetelmiin verrattuina aivan uusia ulottuvuuksia, nekin ovat kalliimpia. Pian kävi ilmeiseksi, ettei ollut enää taloudellisesti järkevää painaa lehtiä 51:ssä eri maassa. Siksi ”uskollinen taloudenhoitaja” tarkasteli tilannetta uudelleen 1990-luvulla. Mikä oli tulos?
13 Tutkimukset osoittivat, että Jehovan todistajien ja heidän ystäviensä lahjoittamat ”kalleudet” tulisivat parempaan käyttöön, jos painotoimintaa keskitettäisiin. Niinpä painotyötä tekevien haaratoimistojen määrää pikkuhiljaa vähennettiin. Saksa on alkanut huolehtia lehtien ja muun kirjallisuuden painamisesta moniin Itä- ja Länsi-Euroopan maihin, myös joihinkin sellaisiin, jotka painoivat kirjallisuutensa aikaisemmin itse. Italia painaa lehtiä ja muuta kirjallisuutta joihinkin Afrikan maihin ja Kaakkois-Eurooppaan, muun muassa Kreikkaan ja Albaniaan. Afrikassa lehtien painaminen on rajoitettu Nigeriaan ja Etelä-Afrikkaan. Samanlaista yhdistämistä on tapahtunut kaikkialla maailmassa.
Punnittavia näkökohtia
14 Vuoden 1998 heinäkuuhun tultaessa lehtien painaminen on lopetettu monissa Euroopan maissa, muun muassa Alankomaissa, Itävallassa, Kreikassa, Ranskassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Euroopassa painotoiminnasta huolehtivat jatkossa Britannia, Espanja, Italia, Ruotsi, Saksa ja Suomi. Tällä tavoin vältetään tarpeettomia kuluja ja lahjoituksia voidaan käyttää paremmin maailmanlaajuiseen työhön. Mikä ratkaisi, mitkä maat jatkaisivat painamista ja mitkä eivät? ”Uskollinen taloudenhoitaja” piti mielessään toimeksiantonsa huolehtia viisaasti Isännän omaisuudesta ja arvioi huolellisesti, kuinka käytännöllistä painaminen olisi kussakin paikassa.
15 Päätökseen lopettaa painaminen joissakin maissa ja keskittää se joihinkin muihin maihin ovat ennen kaikkea vaikuttaneet käytännön syyt. On tarkoituksenmukaisempaa, että yksi maa painaa kirjallisuuden useihin maihin, ja siten voidaan kalliit laitteet hyödyntää tehokkaammin. Nyt painaminen suoritetaan maissa, joissa kustannukset ovat alhaisemmat, materiaaleja on saatavissa ja lähetystilat ovat hyvät. Tällä tavoin Isännän omaisuutta käytetään asianmukaisesti. Painamisen loppuminen jossain maassa ei tietenkään merkitse, että saarnaamistyö lakkaisi siellä. Painotuotteita tulee edelleen olemaan runsaasti saatavilla, ja noiden maiden sadattuhannet Jehovan todistajat jatkavat innokkaasti ”rauhan hyvän uutisen” julistamista lähimmäisilleen (Ef. 2:17). Uudelleenjärjestelystä on ollut muutakin hyötyä.
16 Eräs hyöty on ollut se, että suurin osa Alankomaiden, Kreikan, Sveitsin ja Tanskan uudenaikaisista painokoneista on voitu lähettää Filippiineille ja Nigeriaan. Noista Euroopan maista lähti joitakuita ammattitaitoisia koneenkäyttäjiä koneiden mukana valmentamaan paikallisia veljiä käyttämään niitä. Siten nämä maat saavat nyt samanlaisia korkealaatuisia lehtiä kuin muut maat ovat saaneet.
17 Ajattelehan vielä erästä hyötyä. Lehtien painokuluista huolehtivat nyt ne muutamat maat, joissa painaminen jatkuu. Tämän johdosta niissä maissa, joissa ei enää paineta, jää varoja muihin tarkoituksiin, kuten valtakunnansalien rakentamiseen ja köyhien maiden veljien auttamiseen. Isännän omaisuuden huolellinen käyttäminen merkitsee näin ollen sitä, että Paavalin korinttilaisille osoittamia sanoja voidaan soveltaa tehokkaammin kansainvälisessä mitassa: ”En tarkoita, että toisilla olisi helppoa, mutta teillä vaikeaa, vaan että tasauksen avulla teidän ylijäämänne juuri nyt korvaisi heidän puutteensa, – – niin että syntyisi tasaus.” (2. Kor. 8:13, 14.)
18 Tämän keskittämisen ansiosta Jehovan todistajilla kautta maailman on toisiinsa läheisemmät siteet kuin koskaan. Tanskalaisten todistajien mielestä ei ole mikään ongelma, että heidän lehtensä painetaan Saksassa, vaikka he aikaisemmin painoivat ne itse. He ovat kiitollisia saksalaisten veljiensä palveluksesta. Harmittaako saksalaisia Jehovan todistajia, kun heidän lahjoituksillaan tuotetaan raamatullista kirjallisuutta Tanskaan – tai Venäjälle, Ukrainaan ja muihin maihin? Ei tietenkään! He ovat iloisia tietäessään, että heidän noissa maissa asuvien veljiensä lahjoituksia voidaan käyttää nyt muihin välttämättömiin tarkoituksiin.
Omaisuudesta huolehtiminen
19 Kaikissa Jehovan todistajien valtakunnansaleissa eri puolilla maailmaa on lahjalaatikko, jossa lukee: ”Lahjoituksia maailmanlaajuiseen Valtakunnan työhön (Matteus 24:14)”. Noihin laatikoihin laitettuja vapaaehtoisia lahjoituksia voidaan käyttää missä tahansa, missä niitä tarvitaan. ”Uskollinen taloudenhoitaja” ja kukin haaratoimistokomitea päättävät, miten ne käytetään. Mikäli laki sallii, saattaa lahjalaatikkoon yhdessä maassa laitettu raha näin ollen tukea Jehovan todistajien työtä jossain toisessa maassa tuhansien kilometrien päässä. Lahjoituksia on käytetty hätäavun järjestämiseen toisille uskoville, jotka ovat kärsineet esimerkiksi hurrikaanien, pyörremyrskyjen, maanjäristysten ja sisällissotien vuoksi. Ja joissakin maissa näillä lahjoituksilla tuetaan lähetystyöntekijöitä, joita on reilusti yli 200 maassa.
20 Yleissääntönä on, että raha-asioista puhutaan Jehovan todistajien seurakunnissa vain kerran kuussa, ja silloinkin vain muutaman minuutin. Valtakunnansaleissa tai konventeissa ei kerätä kolehtia. Yksilöille ei lähetetä rahanpyyntökirjeitä. Rahankerääjiä ei palkata. Yleensä Vartiotornissa on vuoden aikana vain yksi kirjoitus, jossa selitetään, miten ne, jotka haluavat, voivat lahjoittaa varoja Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle ja tukea siten maailmanlaajuista työtä. Herätkää!-lehdessä Seuran raha-asioita ei käsitellä säännöllisesti. Miten sitten on voitu suorittaa koko tämä suunnaton maailmanlaajuinen työ: saarnata hyvää uutista, rakentaa tarvittavat valtakunnansalit, huolehtia niistä jotka ovat kokoaikaisessa erikoispalveluksessa, ja auttaa tarpeessa olevia kristittyjä? Jehova on siunannut kansaansa ihmeellisesti anteliaisuuden hengellä (2. Kor. 8:2). Haluamme tässä yhteydessä kiittää kaikkia niitä, jotka ovat osaltaan ’kunnioittaneet Jehovaa kalleuksillaan’. He voivat olla varmoja, että ”uskollinen taloudenhoitaja” huolehtii jatkuvasti Isännän omaisuudesta. Ja me rukoilemme, että Jehova siunaa edelleen kaikkia niitä järjestelyjä, joita maailmanlaajuisen työn laajentamiseksi tehdään.
[Alaviite]
a Seitsemässä näistä maista painaminen tapahtui kaupallisissa yrityksissä.