”Pukekaa yllenne Jumalalta oleva täydellinen sota-asu”
KÄYTTÄISIVÄTKÖ kristityt sota-asua? Miksi heidän tulisi sonnustautua sotaisiin varusteisiin? Eivätkö he rakasta rauhaa? (2. Timoteukselle 2:24.) Rakastavat toki, mutta kaikki tosi kristityt ovat kuitenkin mukana taistelussa, jossa he eivät suinkaan pyri tappamaan vaan voittamaan.
Tätä taistelua ei olisi tarpeen käydä, ellei Saatana olisi kapinoinut. Hän kuitenkin kapinoi ja johti Aadamin ja Eevan harhaan niin että he yhtyivät hänen kapinaansa. Siitä pitäen kehittynyt maailmanjärjestys on ”paholaisen”, Saatana Panettelijan, vallassa (1. Johannes 5:19). Niiden jotka tottelevat laillista Suvereenia, Jehovaa, on taisteltava maailmaa ja sen hallitsijaa vastaan. Heidän on kamppailtava hengellisyytensä puolesta. Tämän vuoksi kristittyjä kehotetaan: ”Pukekaa yllenne Jumalalta oleva täydellinen sota-asu voidaksenne pysyä lujina Panettelijan vehkeilyjä vastaan.” (Efesolaisille 6:11.)
Sota-asu
Huomaa, että me tarvitsemme ”Jumalalta olevan täydellisen sota-asun” voidaksemme suojautua kunnolla. Tarkastelkaamme siksi Paavalin kuvaileman sota-asun kutakin osaa ja arvioikaamme rehellisesti itseämme saadaksemme selville, olemmeko täysin varustautuneita hengelliseen sotaan (Efesolaisille 6:14–17).
”Pysykää sen tähden lujina, kupeenne totuuteen vyötettyinä.” (Efesolaisille 6:14a.) Raamatullisina aikoina sotilaat käyttivät jopa 15 senttimetrin levyisiä nahkavöitä, jotka olivat avuksi kupeiden suojaamisessa. Kun sotilas kiristi vyötään, se oli merkki valmiudesta taisteluun.
Jumalan totuutta verrataankin sopivasti sotilaan vyöhön. Se havainnollistaa hyvin sitä, että meidän tulisi pitää Jumalan sanan totuutta hyvin läheisenä, ikään kuin olisimme vyöttäytyneet siihen. Meidän tulisi pohtia syvällisesti Jumalan sanassa olevia ajatuksia. Näin voimme varjeltua siltä, että valheet ja petokset johtavat meidät harhaan. Lisäksi Jehovan suun sanat tukevat ja vahvistavat meitä hengellisesti ja lujittavat nuhteettomuuttamme.
”Yllänne vanhurskauden rintahaarniska.” (Efesolaisille 6:14b.) Sotilaan rintahaarniska suojeli elintärkeää elintä – sydäntä. Jumalan antamassa hengellisessä sota-asussamme vanhurskaus siis suojelee sydäntämme. Raamatussa sydän on sopiva vertauskuva siitä, mitä olemme sisäisesti – mitkä ovat tunteemme, ajatuksemme ja halumme. Koska Raamatussa sanotaan myös, että sydän on taipuvainen pahuuteen, on erittäin tärkeää kehittää päättäväisyyttä Jehovan vanhurskaista normeista kiinni pitämiseksi (Jeremia 17:9). Jehovaa kohtaan osoitettava tottelevaisuus ei saa olla ulkokultaista teeskentelyä, vaan sen tulee lähteä ihmisen sisältä. Tämä vaatii meitä kehittämään voimakasta rakkautta vanhurskautta kohtaan ja yhtä voimakasta vihaa laittomuutta kohtaan (Psalmi 45:8). Näin sydämemme on turvassa.
”Kenkinä jaloissanne rauhan hyvän uutisen varusteet.” (Efesolaisille 6:15.) Onko sinulla tällaiset jalkineet? Vievätkö jalkasi sinut säännöllisesti kenttäpalvelukseen julistamaan hyvää uutista? Ponnisteletko parantaaksesi saarnaamisesi ja opettamisesi laatua? Jotkin alueet ovat kyllä melko kylmäkiskoisia. Ihmiset saattavat olla välinpitämättömiä, innottomia tai vihamielisiä. Voimme jopa joutua vainon kohteeksi saarnaamisemme vuoksi. Olemalla hellittämättömiä kristityt kuitenkin kehittävät kestävyyden ominaisuutta, joka suojelee Saatanan hyökkäyksiä vastaan. Osakseen saamastaan vainosta huolimatta Paavali oli innokas saarnaaja, ja meitä kannustetaan tulemaan hänen jäljittelijöikseen, niin kuin hän oli Kristuksen jäljittelijä (1. Korinttolaisille 11:1).
Ahkerointi Valtakunnan saarnaamistyössä vahvistaa luottamustamme hyvään uutiseen. Lisäksi Jehovan henki voi silloin työskennellä meidän välityksellämme hänen tahtonsa toteuttamiseksi. Tämän työn ansiosta meistä tulee todellisuudessa enkelien – ja jopa itse Jehova Jumalan – työtovereita (1. Korinttolaisille 3:9; Ilmestys 14:6). Se että meillä on ”runsaasti tehtävää Herran työssä”, tekee meidät ”vakaiksi, järkähtämättömiksi” (1. Korinttolaisille 15:58). Miten suurenmoisella tavalla tämä suojeleekaan meitä!
”Ottakaa uskon suuri kilpi.” (Efesolaisille 6:16.) Vanhan ajan sotilas suojautui keihäitä ja nuolia vastaan suuren kilven avulla. Kilvettä hän saattoi haavoittua vakavasti tai jopa saada surmansa. Kristityt uhmaavat vielä kuolettavampia aseita: ”paholaisen palavia heittoaseita”. Niitä ovat muun muassa kaikki ne keinot, joita Saatana käyttää heikentääkseen uskoamme ja antaakseen meille hengellisen kuoliniskun. Niihin sisältyvät vaino, valheet, petolliset maailmalliset filosofiat, materialistiset houkutukset ja kiusaus langeta moraalittomuuteen. Suojautuaksemme kaikkia näitä vastaan meidän on otettava suuri kilpi. Meidän ei ole turvallista jättää mitään osaa suojaamatta.
Aabrahamilla ja hänen vaimollaan Saaralla oli luja usko. Ohitettuaan iän, jolloin lapsia tavallisesti saadaan, he uskoivat siihen Jumalan lupaukseen, että heille syntyisi jälkeläinen. Myöhemmin Aabraham osoitti huomattavaa uskoa, kun hän noudatti kehotusta uhrata Iisak, rakkaan Saaran hänelle synnyttämä ainoa poika. Jehova pysäytti Aabrahamin käden ja järjesti tilalle toisen uhrin. Aabraham oli kuitenkin valmis tottelemaan. Miksi? Koska hän uskoi täysin siihen, että Jehova voisi herättää hänen poikansa kuolleista ja täyttää tätä koskevat lupaukset. (Roomalaisille 4:16–21; Heprealaisille 11:11, 12, 17–19.)
Mooseksellakin oli usko, jollaista me tarvitsemme. Hän hylkäsi Egyptin rikkauden ja halusi mieluummin kärsiä sortoa Jumalan kansan kanssa. Miksi? Koska hän uskoi, että Jehova oli olemassa ja pelastaisi israelilaiset. Mooseksen usko oli niin luja, että ”hän pysyi vakaana kuin nähden Hänet, joka on näkymätön”. (Heprealaisille 11:6, 24–27.)
Onko meillä vastaavanlainen usko Jehovaan? Onko suhteemme Jehovaan niin läheinen, että voimme ikään kuin nähdä hänet? Olemmeko halukkaita tekemään millaisia uhrauksia tahansa ja kestämään mitä tahansa vastoinkäymisiä säilyttääksemme suhteemme Jumalaan? Uskommeko täysin Jehovaan? (Heprealaisille 11:1.) Jos näin on, Saatanan palavat heittoaseet eivät pysty tunkeutumaan uskon kilpemme läpi.
”Ottakaa – – vastaan pelastuksen kypärä.” (Efesolaisille 6:17a.) Kypärä suojeli sotilaan päätä ja siten hänen aivojaan – hermo- ja ajatustoimintaa valvovaa elintä. Kristityn pelastustoivoa verrataan kypärään, koska se varjelee mielen. Kristityn mieli on uudistunut täsmällisen tiedon avulla, mutta se kuuluu yhä heikolle ja epätäydelliselle ihmiselle (Roomalaisille 7:18; 12:2). Jos ruokimme mieltämme tämän maailman hengen aikaansaamilla epäpuhtailla ajatuksilla, jotka tuhoavat uskon, luottamuksemme pelastukseen heikkenee ja saattaa lopulta kuolla kokonaan. Jos toisaalta jatkuvasti ruokimme mieltämme Jumalan vahvistavilla sanoilla, toivomme säilyy selvänä ja kirkkaana. Pidätkö pelastuksen kypäräsi tiukasti päässäsi?
”Hengen miekka, se on Jumalan sana.” (Efesolaisille 6:17b.) Kristillisessä sodankäynnissä pitää paikkansa sanonta ”hyökkäys on paras puolustus”. Kun rauhan hyvällä uutisella varustetut jalkamme vievät meidät ei-uskovien luo, emme jää aseettomiksi. Jumalan sana Raamattu on kuin väkevä miekka, joka kumoaa hengellisiä valheita ja vääriä käsityksiä ja auttaa oikeasydämisiä ihmisiä löytämään hengellisen vapauden (Johannes 8:31, 32).
Jeesus osoitti tämän aseen tehon, kun hän ryhtyi taisteluun Saatana Panettelijan kanssa. Kun Jeesusta kiusattiin erämaassa, hän puolustautui Saatanan kolmea hyökkäystä vastaan käyttämällä tehokkaasti Jumalan sanaa ja sanomalla: ”On kirjoitettu.” (Matteus 4:1–11.) Jos opimme käyttämään tätä miekkaa taitavasti, voimme auttaa nöyriä vapautumaan Saatanan vallasta. Seurakunnan vanhimmatkin voivat silloin käyttää Jumalan sanaa lauman suojelemiseen sellaisilta ihmisiltä, jotka yrittävät horjuttaa heikkojen uskoa (Apostolien teot 20:28–30).
Sotilaan ei ole helppoa oppia käyttämään miekkaa taitavasti. Tullakseen hyväksi miekkailijaksi hän tarvitsee valmennusta ja hänen on harjoiteltava pitkään ja hartaasti. Samalla tavoin hengellisessä sodassa tarvitaan paljon tutkimista ja säännöllistä harjoittelemista palveluksessa, jotta voisi tulla eteväksi Jumalan sanan käyttäjäksi. Ponnistelkaamme kaikin tarvittavin tavoin tullaksemme taitaviksi hengellisiksi miekkailijoiksi, jotka osaavat ”käsitellä totuuden sanaa oikein” (2. Timoteukselle 2:15).
Jatka rukoilemista, pysy lujana
Tarvitsemme ehdottomasti kaikkia hengellisen sota-asumme osia säilyttääksemme nuhteettomuutemme Jumalaa kohtaan. Mutta miten voimme jatkuvasti pitää sen yllämme? Siinä meitä auttaa säännöllinen Raamatun tutkiminen, kristillisiin kokouksiin valmistautuminen sekä se, että kuuntelemme tarkkaavaisesti näissä kokouksissa ja osallistumme niihin ahkerasti (2. Timoteukselle 3:16; Heprealaisille 10:24, 25). Säännöllinen ja innokas kenttäpalvelus sekä hyvä kristillinen seura auttavat meitä myös pitämään hyökkäykseen ja puolustautumiseen soveltuvan hengellisen sota-asumme hyväkuntoisena (Sananlaskut 13:20; Roomalaisille 15:15, 16; 1. Korinttolaisille 15:33).
On myös tärkeää kehittää oikeaa asennetta. Meidän on hylättävä tämän maailman häiritsevät houkutukset. Kehittäkäämme sen sijaan viatonta silmää. (Matteus 6:19–24.) Jäljitellessämme Jeesusta Kristusta meidän on lisäksi opittava rakastamaan vanhurskautta ja vihaamaan laittomuutta (Heprealaisille 1:9). Kaikki nämä seikat auttavat meitä pitämään yllämme Jumalan antaman hengellisen sota-asumme.
Käsiteltyään hengellisen sota-asun kutakin osaa Paavali sanoo lopuksi: ”Kaikin rukoilemisen ja nöyrän pyytämisen muodoin – – [jatkakaa] rukoilemista joka tilaisuudessa hengessä. Ja sitä varten pysykää hereillä täysin kestävinä ja rukoillen kaikkien pyhien puolesta.” (Efesolaisille 6:18.) Uskolliset sotilaat ovat kiinteässä yhteydessä esikuntaan ja tottelevat käskyjä. Kristittyinä sotilaina meidän on pidettävä jatkuvasti yhteyttä Suvereeniimme, Jehova Jumalaan, hänen mahtavan kansojen käskijänsä, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä (Jesaja 55:4). Tämä ei onnistu pinnallisen rukouksen avulla, vaan sydämestä lähtevän nöyrän pyynnön avulla, joka heijastaa läheisyyttä ja syvää antaumusta Jehovaa kohtaan. Kun olemme säännöllisesti tekemisissä Jehovan kanssa, saamme joka päivä voimaa taistelun jatkamiseen.
Jeesus sanoi: ”Minä olen voittanut maailman.” (Johannes 16:33.) Jehova haluaa meidänkin olevan voittoisia. Kuolemansa lähestyessä apostoli Paavali saattoi sanoa: ”Olen taistellut sen hyvän taistelun, olen juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.” (2. Timoteukselle 4:7.) Toimikaamme niin, että mekin voimme sanoa samaa omasta osastamme taistelussa. Jos todella haluamme sitä, pysykäämme lujina Panettelijan vehkeilyjä vastaan pitämällä yllämme Jumalalta oleva täydellinen sota-asu (Efesolaisille 6:11).