Anna sydämestäsi anteeksi

”Samalla tavoin minun taivaallinen Isänikin tulee tekemään teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.” (MATTEUS 18:35)

1, 2. a) Miten eräs tunnettu syntinen nainen osoitti arvostuksensa Jeesusta kohtaan? b) Mitä Jeesus korosti vastauksessaan?

HÄN oli todennäköisesti prostituoitu, jollaista ei olisi odottanut tapaavansa uskonnollisen ihmisen kodista. Jos hänen näkemisensä siellä järkytti joitakuita, niin vielä järkyttävämpää oli se, mitä hän teki. Hän lähestyi miestä, jonka moraali oli erittäin korkea, ja osoitti arvostuksensa hänen tekojaan kohtaan pesemällä hänen jalkansa kyynelillään ja kuivaamalla ne hiuksillaan.

² Tämä nainen, ”joka tunnettiin kaupungissa syntiseksi”, ei herättänyt inhoa tuossa miehessä, Jeesuksessa. Talon isäntää, Simon-nimistä fariseusta, kuitenkin huolestutti se, että nainen oli syntinen. Jeesus vastasi kertomalla kahdesta miehestä, jotka olivat velkaa lainaajalle. Toinen oli velkaa paljon, suunnilleen sen, mitä työmies ansaitsi kahdessa vuodessa. Toisen velka oli kymmenesosa siitä eli vähemmän kuin kolmen kuukauden palkka. Kun kumpikaan ei pystynyt maksamaan takaisin, lainaaja ”antoi heille molemmille auliisti anteeksi”. Selvästikin sillä, jolle oli annettu anteeksi enemmän, oli vastaavasti suurempi syy ilmaista rakkautta. Osoitettuaan, miten tämä liittyi naisen huomaavaiseen tekoon, Jeesus lisäsi periaatteen: ”Jolle annetaan anteeksi vähän, rakastaa vähän.” Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.” (Luukas 7:36–48.)

3. Mitä itseämme koskevaa meidän on syytä harkita?

³ Kysy itseltäsi: ”Jos minä olisin ollut tuo nainen tai jos olisin vastaavassa tilanteessa ja minua kohtaan osoitettaisiin armoa, pidättyisinkö tylysti antamasta anteeksi toisille?” ”Varmasti en!” saattaisit vastata. Mutta uskotko vilpittömästi, että olet anteeksiantavainen? Oletko sellainen perusluonteeltasi? Oletko usein antanut auliisti anteeksi, ja kuvailisivatko toiset sinua anteeksiantavaiseksi? Katsotaanpa, miksi meillä jokaisella on syytä rehelliseen itsetutkisteluun.

Anteeksiantavaisuutta tarvitaan – ja osoitetaan meitä kohtaan

4. Mitä meidän pitäisi myöntää itsemme suhteen?

⁴ Olet epätäydellinen, kuten liiankin hyvin tiedät. Jos tätä kysyttäisiin, myöntäisitkin sen ja ehkä muistaisit 1. Johanneksen kirjeen 1:8:ssa olevat sanat: ”Jos sanomme: ’Meillä ei ole syntiä’, niin me eksytämme itseämme, eikä totuus ole meissä.” (Roomalaisille 3:23; 5:12.) Jotkut ovat ehkä osoittaneet syntisyytensä tekemällä törkeitä, pöyristyttäviä syntejä. Mutta vaikket tietäisikään syyllistyneesi sellaisiin, olet varmasti monta kertaa ja monin tavoin epäonnistunut Jumalan normien noudattamisessa – olet tehnyt syntiä. Eikö olekin näin?

5. Mistä meidän pitäisi olla kiitollisia Jumalalle?

⁵ Tilanteesi voi siis olla sellainen kuin apostoli Paavali kuvaili: ”Vaikka olitte kuolleita hairahduksissanne ja lihanne ympärileikkaamattomassa tilassa, niin Jumala teki teidät eläviksi yhdessä hänen [Jeesuksen] kanssaan. Hän antoi meille huomaavaisesti anteeksi kaikki hairahduksemme.” (Kolossalaisille 2:13; Efesolaisille 2:1–3.) Huomaa sanat ”antoi meille – – anteeksi kaikki hairahduksemme”. Se kattaa paljon. Meillä jokaisella on hyvä syy sanoa Daavidin tavoin: ”Nimesi tähden, oi Jehova, sinä myös annat anteeksi erheeni, sillä se on suuri.” (Psalmit 25:11.)

6. Mistä Jehovaa ja hänen anteeksiantavaisuuttaan koskevasta asiasta voimme olla varmoja?

⁶ Miten sinä – tai kukaan meistä – voit saada anteeksi? Avain on siinä, että Jehova Jumala on taipuvainen antamaan anteeksi. Se on luonteenomaista hänen persoonallisuudelleen. (2. Mooseksen kirja 34:6, 7; Psalmit 86:5.) On ymmärrettävää, että Jumala odottaa meidän kääntyvän hänen puoleensa rukouksessa ja pyytävän, että hän antaa meille anteeksi (2. Aikakirja 6:21; Psalmit 103:3, 10, 14). Hän on myös järjestänyt laillisen perusteen tällaiselle anteeksiannolle: Jeesuksen lunastusuhrin (Roomalaisille 3:24; 1. Pietarin kirje 1:18, 19; 1. Johanneksen kirje 4:9, 14).

7. Millä tavoin sinun tulisi haluta jäljitellä Jehovaa?

⁷ Sinun pitäisi nähdä Jumalan halukkuudessa antaa anteeksi malli siitä, miten sinun tulee kohdella toisia ihmisiä. Paavali kohdisti huomion tähän, kun hän kirjoitti: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, ja antakaa toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksen kautta antanut teille auliisti anteeksi.” (Efesolaisille 4:32.) Epäilemättä Paavali haluaa meidän ottavan oppia Jumalan esimerkistä, sillä hän jatkaa seuraavassa jakeessa: ”Tulkaa sen tähden Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset.” (Efesolaisille 5:1.) Näetkö, miten asiat liittyvät toisiinsa? Jehova Jumala on antanut anteeksi sinulle, ja siksi – Paavali perustelee painokkaasti – sinun täytyy jäljitellä Häntä, olla ’hellän sääliväinen ja antaa toisille auliisti anteeksi’. Mutta kysy itseltäsi, teetkö niin. Ellei se ole sinulle luontaista, ponnisteletko siihen suuntaan, niin että todella pyrit jäljittelemään Jumalaa olemalla anteeksiantavainen?

Meidän on ponnisteltava ollaksemme anteeksiantavaisia

8. Mitä meidän pitäisi tunnustaa seurakuntamme koostumuksesta?

⁸ Olisi mukava ajatella, että meillä on kristillisessä seurakunnassa vain harvoin tarvetta harjoittaa jumalista anteeksiantamista. Todellisuus on toisenlainen. Kristityt veljemme ja sisaremme kyllä pyrkivät noudattamaan Jeesuksen mallia rakkauden osoittamisessa (Johannes 13:35; 15:12, 13; Galatalaisille 6:2). He ovat ponnistelleet kauan ja ponnistelevat yhä päästäkseen eroon tälle jumalattomalle maailmalle ominaisista ajattelu-, puhe- ja toimintatavoista. He todella haluavat ilmaista uutta persoonallisuutta (Kolossalaisille 3:9, 10). Emme voi kuitenkaan kieltää sitä, että maailmanlaajuinen seurakunta ja kaikki paikallisseurakunnat koostuvat epätäydellisistä ihmisistä. Kaiken kaikkiaan he ovat varmasti parempia ihmisiä kuin joskus olivat, mutta he ovat yhä epätäydellisiä.

9, 10. Miksi meidän ei pitäisi yllättyä, jos veljien välille syntyy ongelmia?

⁹ Raamatussa Jumala sanoo tarkoituksellisesti, että voimme odottaa seurakunnassa, veljiemme ja sisartemme keskuudessa, olevan epätäydellisyyttä. Ajattele esimerkiksi, mitä Paavali sanoi Kolossalaiskirjeen 3:13:n mukaan: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.”

¹⁰ On merkityksellistä, että Raamattu muistuttaa tässä siitä, miten Jumalan anteeksiantavaisuus meitä kohtaan liittyy meidän velvollisuuteemme olla anteeksiantavaisia toisia kohtaan sekä tämän tarpeellisuuteen. Miksi tämä on haaste? Koska, kuten Paavali myönsi, jollakulla voi olla ”valituksen syytä toista vastaan”. Hän tajusi, että tällaisia syitä olisi. Niitä on täytynyt olla ensimmäisellä vuosisadalla, jopa kristittyjen ”pyhien” keskuudessa, joiden ’toivo oli varattuna heille taivaissa’ (Kolossalaisille 1:2, 5). Voimmeko siis kuvitella, että tilanne olisi toinen nykyään, jolloin useimmilla tosi kristityillä ei ole hengen todistusta siitä, että he ovat ”Jumalan valitsemia, pyhiä ja rakastettuja”? (Kolossalaisille 3:12.) Siksi meidän ei pitäisi päätellä, että jotain on pahasti vialla, jos seurakunnassamme on valituksen syitä, loukattuja tunteita todellisten tai oletettujen vääryyksien vuoksi.

11. Mitä opetuslapsi Jaakob auttaa meitä tajuamaan?

¹¹ Myös sen mukaan, mitä Jeesuksen velipuoli Jaakob sanoi, meidän on varauduttava ainakin ajoittain kohtaamaan tilanteita, jotka vaativat meitä antamaan anteeksi veljillemme. ”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän keskuudessanne? Tuokoon hän hyvästä käytöksestään näkyviin tekonsa viisauteen kuuluvalla lempeydellä. Mutta jos teillä on katkeraa mustasukkaisuutta ja riidanhalua sydämessänne, niin älkää kerskailko älkääkä valehdelko totuutta vastaan.” (Jaakobin kirje 3:13, 14.) Oliko tosi kristittyjen sydämessä ”katkeraa mustasukkaisuutta ja riidanhalua”? Oli. Jaakobin sanat viittaavat selvästi siihen, että sellaista oli ilmennyt ensimmäisen vuosisadan seurakunnassa ja ilmenee myös nykyään.

12. Mikä ongelma syntyi muinaisessa Filippin seurakunnassa?

¹² Yksi todellinen esimerkki koski kahta voideltua kristittyä, joilla oli erinomainen maine, koska he olivat ahertaneet rinta rinnan Paavalin kanssa. Saatat muistaa lukeneesi Euodiasta ja Syntykestä, jotka olivat Filippin seurakunnan jäseniä. Vaikka Filippiläiskirjeen 4:2, 3:ssa ei kuvaillakaan asiaa yksityiskohtaisesti, siitä käy ilmi, että heidän välillään oli jokin ongelma. Alkoiko se ajattelemattomasta, epäystävällisestä huomautuksesta, havaitusta sukulaiseen kohdistuneesta loukkauksesta vai jostakin kilpailuhenkisen mustasukkaisuuden merkistä? Olipa se luonteeltaan millaista tahansa, tilanne tuli niin vakavaksi, että Paavali kuuli siitä Roomassa saakka. Näiden kahden hengellisen sisaren välille oli ehkä kehittynyt jäätävä hiljaisuus, mikä johti siihen, että he pysyivät kaukana toisistaan kokouksissa tai puhuivat ystävilleen toisistaan katkeraan sävyyn.

13. Mikä todennäköisesti onnistui Euodian ja Syntyken välillä, ja mitä me voimme oppia siitä?

¹³ Kuulostaako tutulta? Onko jotain samankaltaista tapahtunut joidenkuiden seurakuntaasi kuuluvien välillä, tai onko itsellesi sattunut vastaavaa? Tällainen ongelma saattaa vaivata meitä tälläkin hetkellä. Mitä voimme tehdä? Aikoinaan Paavali kehotti noita kahta vihkiytynyttä sisarta ”olemaan samaa mieltä Herrassa”. He ovat ehkä suostuneet keskustelemaan asiasta, puhdistamaan ilman, osoittamaan molemmin puolin halunsa antaa anteeksi ja sitten todella jäljittelemään Jehovan anteeksiantavaisuutta. Ei ole syytä ajatella, etteivät Euodia ja Syntyke olisi onnistuneet, ja mekin voimme onnistua. Tällaista anteeksiantavaisuutta on mahdollista noudattaa nykyään.

Tee sovinto – anna anteeksi

14. Miksi on usein mahdollista ja parasta yksinkertaisesti sivuuttaa henkilökohtainen erimielisyys?

¹⁴ Mitä todellisuudessa vaaditaan, jotta voisit antaa anteeksi, kun sinulla on jokin ongelma suhteessasi johonkuhun toiseen kristittyyn? Suoraan sanottuna ei ole yhtä yksinkertaista menetelmää, mutta Raamatussa esitetään hyödyllisiä esimerkkejä ja realistisia neuvoja. Yksi perussuositus, jota ei tosin ole helppo ottaa vastaan ja noudattaa, on yksinkertaisesti unohtaa asia, olla välittämättä siitä. Usein kun on olemassa ongelma, kuten oli Euodian ja Syntyken välillä, kummankin mielestä toinen tuntuu olevan väärässä tai pääsyyllinen. Siksi saatat tällaisessa tilanteessa hyvinkin ajatella, että syy on etupäässä tuossa toisessa kristityssä tai että hän on aiheuttanut eniten vahinkoa. Voitko silti yksinkertaisesti panna pisteen asialle antamalla anteeksi? Ymmärräthän, että jos – ja tämä on todellakin pelkkä jos – tuo toinen kristitty on ensisijaisesti tai kokonaan syyllinen, sinä olet ensisijaisessa asemassa sivuuttamaan asian anteeksi annettuna ja loppuun käsiteltynä.

15, 16. a) Miten Miika kuvaili Jehovaa? b) Mitä merkitsee se, että Jumala ’sivuuttaa rikkomuksen’?

¹⁵ Älkäämme kadottako näkyvistämme sitä, että Jumala on esimerkkimme anteeksiantavaisuudesta (Efesolaisille 4:32–5:1). Profeetta Miika kirjoitti, millaisen mallin Hän antaa erehdysten sivuuttamisessa: ”Kuka on sinun kaltaisesi Jumala, joka antaa anteeksi erehdyksen ja sivuuttaa perintönsä jäännöksen rikkomuksen? Hän ei varmasti pidä suuttumuksestaan kiinni ikuisesti, sillä hän saa iloa rakkaudellisesta huomaavaisuudesta.” (Miika 7:18.)

¹⁶ Kuvaillessaan Jehovaa sellaiseksi, joka ”sivuuttaa – – rikkomuksen”, Raamattu ei sano, että hän ei pystyisi muistamaan väärintekoja, että hän olisi jotenkin valikoivasti muistamaton. Ajatellaanpa Simsonia ja Daavidia, jotka kumpikin syyllistyivät vakaviin erheisiin. Jumala pystyi muistamaan nuo synnit pitkään jälkeenpäin; mekin tiedämme joistakin heidän synneistään, koska Jehova kirjoitutti ne muistiin Raamattuun. Silti anteeksiantavainen Jumalamme osoitti armoa noita kahta kohtaan ja asetti heidät meille uskon esimerkeiksi, joita jäljitellä (Heprealaisille 11:32; 12:1).

17. a) Millainen suhtautuminen voi auttaa meitä sivuuttamaan toisten erheet tai loukkaukset? b) Miten jäljittelemme Jehovaa, jos yritämme tehdä näin? (Ks. alaviitettä.)

¹⁷ Jehova pystyi tosiaankin ’sivuuttamaan’a rikkomuksia, kuten Daavid toistuvasti pyysikin häntä tekemään (2. Samuelin kirja 12:13; 24:10). Voimmeko jäljitellä Jumalaa tässä olemalla halukkaita sivuuttamaan loukkaukset, joihin palvelijatoverimme epätäydellisyyttään syyllistyvät? Kuvittele olevasi suihkukoneessa, joka kiihdyttää vauhtiaan kiitoradalla. Katsoessasi ulos näet, miten kiitoradan lähellä oleva tuttavasi tekee ruman eleen näyttämällä lapsellisesti kieltään. Tiedät, että hän on ollut poissa tolaltaan ja hänellä on ehkä sinut mielessään. Tai kenties hän ei ajattele laisinkaan sinua. Joka tapauksessa kun lentokone kaartaa päästäkseen ylemmäksi, nouset korkealle tuon ihmisen yläpuolelle, joka näyttää nyt vain pieneltä täplältä. Tunnin kuluttua olet jo satojen kilometrien päässä, ja hänen loukkaava eleensä on jäänyt kauan sitten taaksesi. Samaten on usein helpompi antaa anteeksi, jos yritämme olla Jehovan kaltaisia ja viisaasti sivuuttaa rikkomuksen, nousta sen yläpuolelle (Sananlaskut 19:11). Eikö tuo loukkaus näytäkin vähäpätöiseltä asialta, kun nykyhetkestä on kulunut kymmenen vuotta tai kun tuhatvuotiskautta on eletty kaksisataa vuotta? Miksemme yksinkertaisesti olisi välittämättä siitä?

18. Mitä neuvoa voimme soveltaa, jos meistä tuntuu mahdottomalta unohtaa loukkaus?

¹⁸ Jossakin harvassa tapauksessa olet kuitenkin ehkä rukoillut asian johdosta ja yrittänyt unohtaa sen, mutta sinusta tuntuu, ettet pysty siihen. Mitä tehdä? Jeesus kehotti menemään toisen osapuolen luo ja yrittämään selvittää erimielisyys kahden kesken, jotta saataisiin aikaan sovinto. ”Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois; tee ensin sovinto veljesi kanssa, ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.” (Matteus 5:23, 24.)

19. Millainen asenne meillä pitäisi olla ja mitä asennetta meidän pitäisi välttää, kun pyrimme sovintoon veljemme kanssa?

¹⁹ Merkityksellistä kyllä, Jeesus ei kehottanut menemään veljesi luo vakuuttamaan hänelle, että sinä olit oikeassa ja hän väärässä. Kenties hän oli väärässä. Todennäköisempää on, että syytä oli kummassakin osapuolessa. Joka tapauksessa tavoitteena ei pitäisi olla se, että toinen osapuoli saadaan antamaan myöten, että hänet ikään kuin painetaan maahan. Jos lähdet keskusteluun sillä mielellä, epäonnistut melko varmasti. Tavoitteena ei myöskään pitäisi välttämättä olla todellisen tai kuvitellun loukkauksen ruotiminen yksityiskohtiaan myöten. Kun kristillisen rakkauden hengessä käytävä rauhallinen keskustelu paljastaa, että ongelma johtuu pohjimmiltaan valitettavasta väärinymmärryksestä, voitte molemmat yrittää selvittää asian. Mutta vaikkei keskustelu johtaisikaan täydelliseen yhteisymmärrykseen, niin onko se aina välttämätöntäkään? Eikö olisi parempi, jos voisitte olla yhtä mieltä ainakin siitä, että haluatte kumpikin vilpittömästi palvella anteeksiantavaista Jumalaamme? Kun näette tämän tosiasian, teidän kummankin voi olla helpompi sanoa sydämestänne: ”Olen pahoillani, että meillä oli epätäydellisyytemme vuoksi tämä erimielisyys. Eiköhän jätettäisi se taaksemme?”

20. Mitä voimme oppia apostolien esimerkistä?

²⁰ Muista, että apostoleilla oli erimielisyytensä, esimerkiksi kun jotkut heistä havittelivat suurempaa kunniaa (Markus 10:35–39; Luukas 9:46; 22:24–26). Se kiristi välejä, tuotti kenties mielipahaa tai jopa loukkasi syvästi. Mutta he pystyivät sivuuttamaan tällaiset erimielisyydet ja työskentelemään edelleen yhdessä. Yksi heistä kirjoitti myöhemmin: ”Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, pidättäköön kielensä pahasta ja huulensa puhumasta petosta, ja kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.” (1. Pietarin kirje 3:10, 11.)

21. Minkä syvällisen neuvon Jeesus esitti anteeksi antamisesta?

²¹ Panimme aiemmin merkille kahden asian välisen yhteyden: Jumala on antanut anteeksi monia syntejä, joita olemme tehneet menneisyydessä, ja siksi meidän pitäisi jäljitellä häntä ja antaa anteeksi veljillemme (Psalmit 103:12; Jesaja 43:25). Mutta nämä vaikuttavat toisiinsa myös käänteisesti. Esitettyään mallirukouksen Jeesus sanoi: ”Jos te annatte ihmisille anteeksi heidän hairahduksensa, niin taivaallinen Isännekin antaa teille anteeksi.” Toista vuotta myöhemmin hän esitti asian ytimen uudelleen opettaessaan opetuslapsiaan rukoilemaan: ”Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velkaa.” (Matteus 6:12, 14; Luukas 11:4.) Sitten vain joitakin päiviä ennen kuolemaansa Jeesus lisäsi: ”Kun seisotte rukoilemassa, niin antakaa anteeksi mitä teillä onkin jotakuta vastaan, jotta Isänne, joka on taivaissa, myös antaisi anteeksi teille teidän hairahduksenne.” (Markus 11:25.)

22, 23. Miten halukkuutemme antaa anteeksi voi vaikuttaa tulevaisuuteemme?

²² Mahdollisuutemme saada jatkuvasti Jumalalta anteeksi riippuvat siis paljolti siitä, että olemme halukkaita antamaan anteeksi veljillemme. Kun kristittyjen välille syntyy henkilökohtainen ongelma, kysy itseltäsi: ”Eikö minun ole paljon tärkeämpää saada Jumalalta anteeksi kuin todistaa veljen tai sisaren olleen väärässä jossakin vähäpätöisessä loukkauksessa tai inhimillistä epätäydellisyyttä heijastavassa asiassa?” Tiedät vastauksen.

²³ Mutta mitä sitten kun asia on vakavampi kuin jokin vähäpätöinen henkilökohtainen loukkaus tai ongelma? Entä milloin soveltuu Jeesuksen neuvo, joka on merkitty muistiin Matteuksen 18:15–18:aan? Tarkastellaanpa näitä asioita seuraavaksi.

[Alaviite]

Muistatko?

◻ Millaisen mallin Jehova antaa meille anteeksiantavaisuudesta?

◻ Mitä meidän täytyy muistaa seurakunnan jäsenistä?

◻ Mitä meidän pitäisi kyetä useimmissa tapauksissa tekemään loukkauksille?

◻ Mitä voimme tarvittaessa tehdä saadaksemme aikaan sovinnon veljemme kanssa?

[Kuva s. 15]

Kun jonkun kristityn kanssa tulee erimielisyyttä, yritä sivuuttaa asia; ajan myötä asia käy vähitellen merkityksettömäksi