Epafras – ”Kristuksen uskollinen palvelija”

KUKA perusti Korintin, Efesoksen ja Filippin kristilliset seurakunnat? Ehkä vastaisit empimättä: ”Paavali, ’kansakuntien apostoli’.” (Roomalaisille 11:13.) Olisit oikeassa.

Mutta kuka perusti Kolossan, Hierapoliin ja Laodikean seurakunnat? Vaikka emme voi olla siitä varmoja, kyseessä saattoi olla mies nimeltä Epafras. Joka tapauksessa haluaisit kenties tietää tästä evankelistasta jotakin lisää, koska häntä sanotaan ”Kristuksen uskolliseksi palvelijaksi” (Kolossalaisille 1:7).

Lykosjoen laakson evankelista

Nimi Epafras on lyhennetty muoto nimestä Epafroditos. Epafrasta ei kuitenkaan pidä sekoittaa filippiläiseen Epafroditokseen. Epafras oli kotoisin Kolossasta, joka oli yksi kolmesta kristillisen seurakunnan toimintakeskuksesta Lykosjoen laaksossa Vähässä-Aasiassa. Kolossa sijaitsi muinaisen Frygian alueella vain 18 kilometrin päässä Laodikeasta ja 19 kilometrin päässä Hierapoliista.

Raamatussa ei kerrota tarkkaan, miten Jumalan valtakunnan hyvä uutinen levisi Frygiaan. Frygialaisia, joista jotkut olivat kenties Kolossasta, oli kuitenkin läsnä Jerusalemissa helluntaipäivänä vuonna 33 (Apostolien teot 2:1, 5, 10). Paavalin Efesoksessa suorittaman palveluksen aikana (noin vuosina 52–55) tuolla alueella todistettiin niin tarmokkaasti ja tehokkaasti, että efesolaisten lisäksi ”kaikki Aasian piirikunnan asukkaat kuulivat Herran sanan, sekä juutalaiset että kreikkalaiset” (Apostolien teot 19:10). Vaikuttaa siltä, kuin Paavali ei olisi saarnannut hyvää uutista kaikkialla Lykosjoen laaksossa, koska monet niistä, joista tuli kristittyjä tällä alueella, eivät olleet koskaan nähneet häntä (Kolossalaisille 2:1).

Paavalin mukaan juuri Epafras opetti kolossalaisille ”Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä totuudessa”. Se että Paavali kutsuu tätä työtoveria ”Kristuksen uskolliseksi palvelijaksi meidän hyväksemme”, ilmaisee Epafraan olleen toimelias evankelista tuolla alueella. (Kolossalaisille 1:6, 7.)

Sekä apostoli Paavali että evankelista Epafras olivat hyvin kiinnostuneita Lykosjoen laaksossa asuvien uskontovereidensa hengellisestä hyvinvoinnista. ”Kansakuntien apostolina” Paavalin on täytynyt iloita saadessaan kuulla heidän edistymisestään. Paavali kuuli nimenomaan Epafraalta kolossalaisten hengellisestä tilasta. (Kolossalaisille 1:4, 8.)

Epafraan raportti

Kolossalaiset kohtasivat ongelmia, jotka olivat vakavuudeltaan sellaisia, että ne saivat Epafraan lähtemään pitkälle matkalleen Roomaan keskustellakseen noista asioista Paavalin kanssa. Ilmeisestikin Epafraan yksityiskohtainen raportti sai Paavalin kirjoittamaan kaksi kirjettä noille veljille, jotka muutoin eivät olleet hänelle tuttuja. Toinen oli kirje kolossalaisille. Toinen kirje, joka ei ilmeisestikään ole säilynyt, lähetettiin laodikealaisille. (Kolossalaisille 4:16.) On järkevää ajatella, että kirjeet oli laadittu vastaamaan sellaisia näiden kristittyjen tarpeita, jotka Epafras oli havainnut. Millaisia tarpeita hän heillä havaitsi? Ja mitä tämä kertoo hänen persoonallisuudestaan?

Kolossalaisille lähetetty kirje näyttää osoittavan, että Epafras oli huolissaan siitä, että pakanafilosofiat, muun muassa asketismi, spiritismi ja taikauskoinen epäjumalanpalvelus, asettivat Kolossan kristityt vaaraan. Lisäksi juutalaisten opetus, joka koski joistakin ruoista pidättymistä ja joidenkin päivien viettoa, oli ehkä vaikuttanut joihinkin seurakunnan jäseniin. (Kolossalaisille 2:4, 8, 16, 20–23.)

Se että Paavali kirjoitti näistä asioista, osoittaa, miten valpas ja herkkä Epafras oli huomaamaan kristittyjen tovereittensa tarpeet. Hän ilmaisi rakkaudellista kiinnostusta heidän hengellistä hyvinvointiaan kohtaan ja oli selvillä heidän asuinympäristössään piilevistä vaaroista. Epafras kysyi neuvoa Paavalilta, mikä paljastaa hänen olleen nöyrä ihminen. Ehkä hän tunsi tarvitsevansa neuvoja joltakulta kokeneemmalta. Joka tapauksessa Epafras toimi viisaasti. (Sananlaskut 15:22.)

Koska Epafrasta sanottiin ”rakkaaksi orjatoveriksi”, ei voi olla epäilystäkään siitä, että hän voitti toisten kristittyjen kiintymyksen (Kolossalaisille 1:7). Sikäli kuin olosuhteet sallivat, kaikkien seurakuntalaisten tulisi toimia auliisti toisten hyväksi osoittaen lämpöä ja rakkautta. Huomiota voidaan kiinnittää esimerkiksi sairaiden ja iäkkäiden tai muiden sellaisten auttamiseen, joilla on erityistarpeita. Seurakunnassa saattaa olla erilaisia tehtäviä, jotka pitää hoitaa, tai ehkä tarjolla on mahdollisuus osallistua teokraattisiin rakennushankkeisiin.