”Jottette surisi niin kuin muut”

OLETKO koskaan pannut merkille, miten jokin kukkanen näyttää olevan pää painuksissa selviydyttyään myrskystä? Se on omalla tavallaan koskettava näky. Ajoihan kaatosade luultavasti lukemattomat eläimet ja ihmiset – paljon kukkaa lujempitekoisemmat luomukset – kiireen vilkkaa suojaan. Kukkanen pysyi kuitenkin lujasti paikoillaan ja otti vastaan ilmojen koko raivon. Nyt se nuokkuu tuossa vahingoittumattomana, taipuneena mutta murtumattomana, osoittaen sellaista voimaa, jota sillä ei sen herkän ulkonäön perusteella olisi uskonut olevankaan. Saatat sitä ihastellessasi pohdiskella, virkistyykö se vielä ja nostaa taas kauniit terälehtensä taivasta kohden.

Ihmiset ovat pitkälti samanlaisia. Kohtaamme näinä kuohuvina aikoina kaikenlaisia myrskyjä. Rahavaikeudet, masennus, horjuva terveys, läheisen ihmisen kuolema – tällaiset myrskyt iskevät jolloinkin meihin kaikkiin, ja toisinaan emme pysty välttämään niitä sen enempää kuin tuo kukkanen voi irrottautua maasta juurineen ja juosta suojaan. On koskettavaa nähdä, miten melko haurailta näyttävät ihmiset osoittavat yllättävää voimaa ja kestävät nuo iskut. Miten he onnistuvat siinä? Ratkaisevaa on usein usko. Jeesuksen Kristuksen velipuoli Jaakob kirjoitti: ”Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä.” (Jaakob 1:3, KR-92.)

Toinen ratkaiseva seikka on toivo. Kun esimerkiksi kuolema vie läheisen ihmisen, toivo voi merkitä todella paljon jälkeenjääneille. Apostoli Paavali kirjoitti Tessalonikan kristityille: ”Emme tahdo teidän olevan tietämättömiä niistä, jotka nukkuvat kuolemassa, jottette surisi niin kuin muut, joilla ei ole toivoa.” (1. Tessalonikalaisille 4:13.) Vaikka kristityt varmasti surevat, kun joku on kuollut, heidän surunsa on erilaista. Heillä on täsmällistä tietoa kuolleiden tilasta ja ylösnousemustoivosta (Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15).

Tämä tieto antaa heille toivoa. Tuo toivo vuorostaan lievittää vähitellen heidän suruaan. Se auttaa heitä kestämään ja enemmänkin: niin kuin kukkanen myrskyn jälkeen, he saattavat aikanaan nostaa murheen alas painaman päänsä pystyyn ja tuntea, että heidän elämässään on taas iloa ja tarkoitusta.