Raamatun näkökanta
Onko naisten sopivaa opettaa saarnastuolista?
”USEIMMAT kristityt maallikot eivät voi ymmärtää sitä, miksi naisia täytyy estää toimittamasta Herran ehtoollista ja vihkimästä avioliittoon, kun he kerran voivat olla hallitsijoita, pääministereitä, tuomareita, kirurgeja ja tiedemiehiä”, kirjoittaa Englannin kirkon pappismies Nicholas Stacey Lontoossa ilmestyvässä Times-sanomalehdessä.
Vaikka Englannin kirkko kouluttaakin naisia erikoispalvelusta varten, se ei ole tähän mennessä suostunut siihen, että naiset palvelisivat pappeina toimittaen kirkon sakramentteja. Oletko tästä asiasta samaa mieltä kirkon kanssa, vai uskotko, että naisten tulisi päästä saarnastuoliin?
Kysymys voisi jakaa kirkot
Naispappeuskysymyksestä on tullut kiila samaan uskontokuntaan kuuluvien jäsenten välille. Englannin kirkko voisi helposti jakautua kahdeksi erilliseksi instituutioksi tämän kysymyksen vuoksi, varoittaa Lontoon piispa tri Graham Leonard, joka on huomattavin naisten nimittämistä vastustava pappi. Jotkut ihmiset ajattelevat ennakkoluulojen aiheuttavan sen, ettei naisia päästetä saarnastuoliin, mutta kysymykseen liittyy enemmänkin.
Vuosikymmenien ajan Englannin kirkko on yrittänyt selvittää erimielisyyksiään Rooman kirkon kanssa. Tuoreimmassa kirjeessään Canterburyn arkkipiispalle paavi kuitenkin sanoi, että kaikki myönnytykset naispappeuden suhteen muodostaisivat ”katolisen kirkon silmissä kasvavassa määrin vakavan esteen tuolle kehitykselle”.
Tässä väittelyssä on kuitenkin jätetty huomioon ottamatta muuan tärkeä tekijä: Raamattu. Miten naiset palvelivat varhaiskristillisessä seurakunnassa, ja mikä heidän tehtävänsä tulisi olla nykyään?
Tasavertaisia mutta erilaisia
Kristillisen seurakunnan syntymän aikaan vuonna 33 naiset saivat miesten ohella pyhän hengen. Apostoli Pietari selitti, että se tapahtui juuri niin kuin profeetta Jooel oli ennustanut vuosisatoja aikaisemmin. – Apostolien teot 1:13–15; 2:1–4, 13–18.
Myöhemmin Pietari tuli ymmärtämään täysin erään toisen tärkeän tekijän: ”Jumala ei ole puolueellinen.” (Apostolien teot 10:34) Tuo raamatunkohta merkitsee kirjaimellisesti sitä, ettei Jumala ”katso henkilöön”. ”Henkilöön katsoja” antaa tunnustusta ja etuoikeuksia puolueellisesti jollekulle toiselle. Ennen muinoin moni tuomari suosi rikasta köyhän edelle. Tai jaeltiin tuomioita, jotka perustuivat kansallisuuteen, yhteiskunnalliseen asemaan, perheeseen tai ystävyyteen pikemmin kuin tosiasioihin. Jehova toimii kuitenkin toisin. Hän suosii ainoastaan niitä, jotka pelkäävät häntä ja toteuttavat vanhurskautta. Mitä pelastukseen tulee, Jumala ei arvioi miestä naisen edelle. Kumpikin on tasavertaisessa asemassa hänen edessään. – Apostolien teot 10:35.
Sen vuoksi Raamattu suo kristityille miehille ja naisille yhtä paljon kunniaa seurakunnan jäseninä. Apostoli Paavali kirjoittaa Galatian kristityille, että ”ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miespuolista eikä naispuolista, sillä te olette kaikki yhtä persoonaa Kristuksen Jeesuksen yhteydessä”. Kaikilla on itsenäinen hengellinen asema Jumalan edessä; silti kaikki ovat yksimielisiä, ikään kuin hänen palvelijoitaan yhdessä ruumiissa. Kaikki ovat yhtäläisiä Jumalan huonekunnassa. – Galatalaisille 3:26–28.
Siitä huolimatta seurakuntaan kuuluvien miesten ja naisten välillä on eroavaisuuksia. Mutta niin kuin eivät miesten ja naisten väliset luonnolliset eroavaisuudetkaan ole esteenä sille, että he täydentävät toisiaan, niin ei niiden erilaisten etuoikeuksien, joita miehillä ja naisilla on kristillisessä seurakunnassa, pitäisi olla esteenä seurakunnan sopusoinnulle. Mitä nuo eroavaisuudet ovat?
Opettajia – milloin ja keille?
Eroavaisuudet keskittyvät opettamiseen ja valtaan. Naisia kielletään palvelemasta seurakunnan virallisessa opetustehtävässä ja käyttämästä hengellistä valtaa seurakunnan muihin jäseniin. Paimenkirjeessään Timoteukselle Paavali sanoo selvästi: ”En salli naisen opettavan enkä vallitsevan miestä, vaan hän olkoon vaiti.” – 1. Timoteukselle 2:12.
Paavali kiinnittää seuraavaksi huomiota syyhyn, jonka vuoksi naisten ei sallita olevan opettajia, nimittäin Jumalan määräämään suhteeseen miehen ja naisen välillä. ”Sillä Aadam muodostettiin ensin, sitten Eeva”, hän kirjoittaa. (1. Timoteukselle 2:13) Jumala olisi voinut luoda Aadamin ja Eevan samalla hetkellä, mutta hän ei tehnyt niin. Aadam oli olemassa jonkin aikaa ennen Eevaa. Eikö tämä paljastakin Jumalan tarkoituksen sen suhteen, että Aadamin tuli johtaa, olla pää Eevan sijasta? (1. Korinttolaisille 11:3) Lisäksi opettaminen merkitsee niiden isäntänä tai päänä olemista, joita opetetaan. Ne joita opetetaan, kuuntelevat ja oppivat hiljaa. Sen vuoksi seurakunnassa ainoastaan miesten tulee olla opettajia ja valvojia.
Tarvitseeko sen tosiseikan, etteivät naiset opeta seurakunnassa, aiheuttaa turhautumista ja kateutta? Ei. Naiset voivat vapaasti opettaa kristillisiä oppeja ja heitä kehotetaan tekemään niin. Missä yhteydessä ja millaisissa olosuhteissa? Vanhemmat naiset voivat olla ”hyvän opettajia” nuoremmille naisille. Ja samoin kuin Eunike ja hänen äitinsä Loois opettivat Timoteusta, kristityt naiset voivat nykyäänkin noudattaa heidän esimerkkiään opastaen lapsiaan totuuden ”Tielle”. – Apostolien teot 9:2; 2. Timoteukselle 1:5; Tiitukselle 2:3–5.
Kristityt naiset noudattavat nykyään myös Euodiaan ja Syntyken esimerkkiä julistamalla hyvää uutista julkisesti. (Filippiläisille 4:2, 3) He voivat olla opettajia johtamalla raamatuntutkisteluja kiinnostuneille henkilöille. (Matteus 28:20) Sadattuhannet naiset saavat hengellistä tyydytystä tästä kiireisestä saarnaamis- ja opettamistyöstä. He kiinnittävät toisten huomion siihen, että Jeesuksen Kristuksen hallinnon alaisuudessa aikaansaadaan vanhurskas ja rauhaisa maailma. Se on toivo, josta he ovat tasavertaisesti osallisia kristittyjen veljiensä kanssa. – Psalmi 37:10, 11; 68:12.
[Kuva s. 22]
Naispappeuskysymyksestä on tullut kiila samaan uskontokuntaan kuuluvien jäsenten välille